Elämä jatkuu

Niin se vain tämä kesä etenee, ja surevanakin mennään eteenpäin. Tunneista tulee päiviä, päivistä tulee viikkoja ja kenties vielä joskus aika kultaa muistot hieman vähemmän haikeiksi.

Suzyn kanssa ollaan yritetty palata normaalirytmiin. Palasimme harrastusten pariin keskiviikkona, jolloin meillä oli näyttelytreenit. Suzyn piti vähän saada riehua (kuinkas muutenkaan) niin sitten tietysti tuli kuuma ja piti välillä käydä varjossa jäähyllä. Esiintymistä pitää nyt harjoitella paljon, joten kaikki kynnelle kykenevät talkoisiin :)

Torstaina sitten, lopultakin, jälkikauden avaus. Ajelin Jaamankankaalle hivenen skeptisissä tunnelmissa, tietäen että jäljen ajaminen ei tuota koiralleni ongelmia mutta mitenkäs se keppien ilmaiseminen... Ilmeisesti Suzy oli niin kyllästynyt treenitaukoonsa että kun liina napsahti kiinni valjaisiin niin silloin lähdettiin. Janalta jäljelle niin että hyvä kun ei ryske kuulunut, ja sitten menoksi. Kepit löytyivät yhtä lukuunottamatta, ja vaikka ilmaisu nyt ehkä olikin hieman mielenkiintoinen, niin ainakin ilmaisi eikä jäänyt epäselväksi allekirjoittaneelle missä se keppi on. Vahvistellaan nyt kesän aikana tuota toivottavasti korvien väliin jäänyttä ilmaisutapaa ja katsotaan miten se siitä kehittyy. Ja jos vielä joskus opetan jollekin toiselle nuorelle koiralle ilmaisua, niin takuulla se tehdään eri tavalla kuin tämän kanssa!

Perjantaina sitten tottistreenit, piti olla kisatreenit hallissa mutta kuinkas kävikään. No, auto hajosi - keskeltä autoa pohjasta iso palanen irti maata pitkin raahautuen. Soitin siinä sitten Eijalle että nytpä en taida päästä paikalle kun toinenkin automme oli menossa ja hyvä kun ei itkua siinä väännetty että nytpä ei päästä treenaamaan. Puhelun loppupuolella sitten mieleen juolahti että voisihan sitä ehkä treenata muuallakin, ja niin teimme tärskyt meidän kotikentälle minne Suzyn kanssa pääsimme kävellen. Ilmeisesti mukavuudenhalu meinaa jäädä päälle tällä iällä kun ei muka voi treenata jos ei hallivuorolla pääse halliin??? No, loppu hyvin kaikki hyvin, treeni sujui ihan hallittavasti mutta tietysti ne hienosäädöt taas jossakin aika kaukana... Harjoitellaan, harjoitellaan!

Eilen sitten kävin paikallista Suvi Karelia koiranäyttelyä seuraamassa; tuli katsottua mm. lapinkoiria, villakoiria (!), sekä labradoreja - kahta ensimmäistä osallistuvien tuttavien vuoksi ja viimeistä siksi kun rotu on kiva ja siskoni sitä harrastaa. Auto kun oli hajalla niin hurautin paikalle polkupyörällä muistamatta laittaa aurinkovoidetta ennen lähtöä ja seuraukset ovat tänä aamuna surkuhupaisat. Käsivarret on kuin liikaa paistetut grillimakkarat ja nenä on kuin takavuosien tähdellä, Nasse-sedällä. Näyttelyssä oli silti ihan kiva käydä, ostin Suzylle 2 uutta lelua joilla neito innoissaan koko illan leikki.

Tänään olisi tottista illalla, katsotaan pystyykö tämä ylipaistunut makkara ulkoilemaan.
Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Jäähyväiset rakkaalle

Iitan kuva Niina J.

Suuri suru on kohdannut perhettämme - meidän Iita lähti koirien taivaaseen sunnuntaina lyhyen mutta vaikean sairauden seurauksena. Muistamme ihanaa koiraamme suurella rakkaudella ja kaipauksella.Kiitos Merja ja Laura tästä aarteestamme jonka saimme hetken pitää suurena ilonamme.

Tämä blogi jatkuu Suzyn ja Iitan sivuina edelleen. Iita ei enää elä fyysisesti, mutta se elää muistoissamme ja sydämissämme ikuisesti.

Kiitos kaikesta Iita. Lepää rauhassa Ystävämme.

Hyvää Syntymäpäivää

Kuva Satu Sorsa

Meidän muru, mamman Suzi-vauvanen täyttää tänään 4 vuotta! Allekirjoittanut meinasi kunnostautua unohtamalla koko jutun, onneksi työkaveri muisti onnitella "kummilapsostaan" - kiitos muistutuksesta!

Onnittelumme myös muille Z-pentueen koirille!

Toukokuun alkutunnelmia

Se olisi sitten toukokuu jo. Vappu sujui meidän perheessä perinteisesti ystäviemme luona kyläillen; 10 koiran ja 3 lapsen menoa seuratessa tuntui kevät alkavan vähintäänkin vauhdikkaasti.

Toisin kuitenkin kävi. Ensin allekirjoittanut sairastui flunssaan, jonka vuoksi kaikki loppuviikon suunnitelmat menivät ns. puihin, alkaen jälkikauden avauksesta päätyen näyttely- ja tottistreeneihin. Minun flunssani on jo parempi, mutta sitten sairastui Iita, valitettavasti erittäin vakavalla tavalla. Sangen raskaan viikonvaihteen jälkeen voimme kuitenkin helpottuneina todeta että olemme kaikki hengissä ja toivoa tulevaisuuden suhteen on. Iita on yllättänyt meidät vahvuudellaan.

Suzyn kanssa käytiin tänään vähän kentällä pyörähtämässä, oli melko tavalla sellainen kuin voi tauon jälkeen odottaa. En voi kehuskella että itsekään olisin ollut parhaimmillani. Ensi viikolla toivottavasti päästään taas palailemaan harrastusten pariin, ja sääkin lupailee ihan hyvää. Kesä tulee kaikesta huolimatta!

Viikkokatsaus

Tämä bloggeri on uudistanut ulkoasuaan sitten viime näkemän, yritän tässä oppia tätä käyttämään...
No, viikko on mennä huiskahtanut nopeasti ja on itse asiassa ollut sangen hyvä sellainen.

Alkuviikosta lenkkeiltiin ja ulkoiltu ollaan muutenkin reippaasti sillä pihamme on nyt kokonaan sulanut ja siellä riittää tekemistä kaikille halukkaille. Torstaina eli eilen olimme ulkotreeneissä "kotikentällämme" Reijolassa; hienoisesta sateesta huolimatta sujuivat ihan mukavasti. Treeneissä oli uusi koira, jota Suzy tavoistaan poiketen jäi tuijottamaan, niin että sitä piti välillä sangen napakasti komentaa töihin. Mietittiin jälkikäteen että onko syy niin yksinkertainen että uusi tulokas on narttu. Nyt kun asiaa ajattelee niin treeniseura on todellakin koostunut enimmäkseen uroksista, joten ehkä Suzya hieman harmitti kilpailijattaren ilmestyminen apajille :) Niin tai näin, töiden on sujuttava olipahan kentällä sitten vaikka kissa käymässä.

Tänään sitten oltiin hallitreeneissä, joista jäi kyllä hyvä mieli allekirjoittaneelle. Olen ottanut naksuttimen käyttöön pienen tauon jälkeen, ja sen avulla näyttää löytyvän nopeahko apu monenlaisiin pikku pulmiin. Luoksetulossa viime aikoina melko hyviä keilausyrityksiä tehnyt koirani ei törmännyt polviini (tätä harjoiteltiin vielä eilen treenin jälkeen), tokohyppy oli kokonaisuutena huippusuoritus Suzylta ja irti seuraaminen sujui melko tyylikkäästi - tämä lämmitti sydäntäni kaikkein eniten. Paikallaanolossakin sain palkittua koiraa hiljaa olemisesta, naksutin on todella oiva apu silloin kun pitää palkata just eikä melkein oikealla hetkellä. Lopuksi Suzy sai tietysti vielä riehua rakkaan patukkansa kanssa.

Kuviot ovat tällä erää sellaiset, että perjantaisin on aina kisatreeni - kaikki liikkeet ohjattuna sellaisina kuin ne ovat kilpailuissa. Viikkotreeneissä sitten säädetään niitä asioita joissa säädettävää on; tämän päivän perusteella esimerkiksi käännökset ovat sellaisia joita voidaan hieman tiivistää. Useinhan se näyttää olevan niin että se mitä ei ihan juuri olla harjoiteltu kaipaa hiontaa, ja sellaiset jutut joihin on paneuduttu näyttävät paremmalta. Mutta jos nyt saadaan treenata ilman pidempiä taukoja, niin en näe tässä ongelmaa. Pääasia on että koira kehittyy, sen lisäksi että tekee iloisena ja mielellään. Virtaahan tuossa riittää, sitä ei onneksi olla saatu koirasta "tapettua".

Seuraava treeni sunnuntaina ulkokentällä, sitten vietetään vappua, torstaina näyttelytreenit, perjantaina hallitreenit. Lenkkeilyt + viikkotreenit sopivasti johonkin väliin, onneksi valoisaa aikaa riittää joten hyvin ehtii.

Iitan juoksujen jälkeinen kevätkutina alkaa helpottamaan, ja meidän grand old lady on taas alkanut viihtyä pihalla sään muututtua suotuisampaan suuntaan. Täytyy nyt seurailla alkaako joku pöly ärsyttämään koiran ihoa, jolloin se on pestävä, toistaiseksi näyttää kuitenkin aika hyvältä. Iita on mahdottoman hyvässä kunnossa noin muuten, hoikka mutta lihaksikas ja iloinen kuin peipponen :) Olisi näyttelykkunnossa vaikka yksin tein, odotellaan nyt kuitenkin toukokuun loppupuolelle.

Tällaisia tänne, mukavaa viikonloppua!

Viimeisimmät kuulumiset

Suzyn kuva Satu Sorsa

Torstaina ajeltiin Mutalaan harjoittelemaan näyttelyitä varten. Suzylla oli suunnilleen kaikki jalat ilmassa koko harjoituksen ajan, mutta saatiin kuitenkin tehtyä suunnilleen kaikki mitä piti ja lisäksi myös mitattua koira. Boksereita mitataan näyttelyissä äärimmäisen harvoin, mutta jos joskus kohdalle sattuu niin tietää ettei tuo ole siitä moksiskaan. Liikkeiden osalta tein havainnon joka ehkä samalla selittää miksi joskus on näyttelyissä ollut hieman ongelmallista - Suzy ei tykkää juosta asfaltilla. Kun käpälien alle osuu hiekkaa niin heti lähtee liikkeelle, ja menee letkeästi. Asfaltilla jöpöttää ja tuntuu ettei oikein liiku minnekään, saattaa peitsata tai laukata. Tätä asiaa pitää harjoitella, ja miettiä samalla miten siitä saisi koiralle mukavaa. Niitä näyttelyitä kun kuitenkin (valitettavasti) järjestetään siten että koirat joutuvat esiintymään asfalttipinnalla. Treenin lopuksi Satu näpsi muutaman kuvan, isot kiitokset niistä!

Eilen oltiin hallitreenissä, otettiin molemmille koirille kisatreeni eli suoritukset liikkuroituna. Aloitettiin ensin paikallamakuulla, missä meidän koira kunnostautui piipittämällä pienen aarian. Raivostuttava tapa, mutta onneksi päästiin palkkaamaan siitä kun oli hetken hiljaakin. Uskon että kun tuo halli tulee tutummaksi, niin tuosta tavasta päästään eroon. Hallissa oli eilen hajuja jotka selvästi vaivasivat molempia koiria. Suzy olikin sitten varsinaisessa suoritusvuorossa ensimmäisenä ja jos vertaa vaikka menoon 2 viikkoa sitten, niin huomattavaa parannusta kautta linjan. Vielä sellaista säätämistä suoruuden, tiiviyden jne. suhteen, vaan sitähän tämä on. Tokohan on pilkunnus.... näpeltäjien laji :) sanoa täräytti Eijakin siinä kesken treenin. Lopuksi Suzy sai mennä viuhtoa hallissa patukkansa kanssa, se on sille kaikista paras palkinto ja motivoi koiraa eniten. Liikkeiden välissä palkkasin makkaralla.

Vippi oli suoritusvuorossa Suzyn jälkeen ja teki kaikenkaikkiaan hyvän voittajaluokan suorituksen. Koira osaa liikkeet ja on valmis kisoihin. Tsemppiä Eija!

Tänään lähden katsomaan ryhmänäyttelyä Pyhäselkään, ihan mukavaa mennä ilman jännitystä oman osallistumisensa suhteen. Näyttelyn jälkeen sitten jotain kivaa omien koirien kanssa, siinä se päivä menee mukavasti. Seuraava treeni olisikin sitten jo huomenna, ulkokentällä.

Pikapäivitystä

Viikko se on jo iloisesti puolessa välissä, ja meidän pihalla näkyy pieniä plänttejä nurmikkoa. Kevät tulee! Sivumennen mainittuna näkyy jo aidan vieressä yksi myyrän kraaterikin olevan. Nyt jo?

Tänään käytin Suzyn hieronnassa. Aika oli alun perin varattu Iitalle, mutta koska sen juoksut ovat ihan juuri loppuneet veinkin Suzyn ja Iita pääsee sitten seuraavalla kerralla. Suzyn mielestä hieronta oli ihanaa ja hierojatäti varsinkin ihan huippu! Olisi jaellut rajattomasti pusuja, vähän toppuuttelin menoa. Selässä oli pari jumikohtaa, joiden käsittely sai koiran hetkellisesti kiemurtelemaan, muttei mitään pahoja kuitenkaan. Huolletaan selkää jatkossa silloin tällöin.

Huomenna on luvassa näyttelytreenit jonne vien tällä kertaa Suzyn - se kun on meiltä seuraavaksi menossa näyttelyyn. Perjantaina sitten hallitreeni, jota varten pitäisi ehtiä tekemään jonkinlainen suunnitelma sekä omalle että liikkuroitavalle koiralle. Olen nyt saanut päähäni että hyvin suunnittelemalla, asettamalla välitavoitteita sekä tarkastelemalla ajoittain missä mennään ollaan kenties hivenen tehokkaampia. Täydellisiä emme ole eikä meistä sellaisia tule, mutta tehdään parhaamme.