Lopultakin kuulumisia

Kyllähän se on niin että kun ihmisellä on 3 koiraa ja vielä ratsastus harrastuksena kaupan päälle, niin aika blogiin kirjoittamiseksi on melko kortilla. Monta kertaa olen miettinyt blogin jatkamisen mielekkyyttä, mutta toimiihan tämä mukavana muistona ainakin itselle. Joten... yritämme raapustaa hieman kuulumisia edes joskus.

Aloitetaan Rexistä. Sen kanssa palattiin näyttelykehiin SBY:n Klubsieger näyttelyn merkeissä viime lauantaina. Tänä vuonna näyttelyissä ei ole juuri käyty, ensinnäkään koska koira ei Suomen näyttelyistä tarvitse enää mitään ja siksi toisekseen aina tuntuu tulevan joku este. Esimerkkinä mainittakoon kesäkuinen SBY erikoisnäyttely, jonne kyllä oltiin menossa mutta koiraa pisti 2 päivää ennen lähtöä useampi ampiainen. Maa-ampiaiset tuntuvat tänä kesänä olevan todellinen riesa... Se siitä lähdöstä sitten sillä kertaa. Pettymys oli aikamoinen, mutta tuleehan näitä tapahtumia.

No, tällä kertaa päästiin kehään asti ja mikäs oli päästessä kun näyttely sattui kerrankin olemaan suht lähellä; Leppävirralla noin 1.5 tunnin ajomatkan päässä. Lähtiessä saa vaikutti ihan kauhealta, vettä tuli niin että autolla ajaminenkin tuntui ahdistavalta - kunnes päästiin Karvioon ja alkoi kirkastumaan. Ihmeiden ihme, perille päästessämme aurinko paistoi eikä koko päivänä sääennusteista huolimatta satanut yhtään. Näyttely itsessään oli mahtavasti järjestetty ja upealla paikalla - ainoana miinuksena runsas ampiaisten (melko ärhäköiden sellaisten) määrä mutta niillehän ei tähän aikaan vuodesta voi mitään. Useampikin osallistuja sai kivuliaita ampiaisenpistoja osakseen :(

Rex tuomari Angelika Hartmannin arvioitavana, kuva Outi Hänninen

PU-kehässä

Rexin osallistuminen sujui mukavasti, se sijoittui luokassaan toiseksi erinomaisella arvostelulla ja sai ainoana keltaisena uroksena SA:n voittamatta luokkaansa. Koska sieger-näyttelyissä pelin henki on luokkavoitto - titteliähän siellä haetaan, loppui jännitys meidän kohdalla tähän paikkaan. Rex kävi vielä PU-kehässä kokeilemassa onneaan sijoituksen suhteen, mutta joutui lopulta taipumaan luokkavoittajille ja jäi siis sijalle 5. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä saksalaistuomarilta tämä oli mielestäni oikein hyvä saavutus. Kyseisen maan edustaja yleisesti hakee ehkä hieman matalampaa, perinteisempää tyyppiä? Lisäksi poika osallistui kanssani kasvattajaluokkaan ja toi yhtenä nelikosta kasvattajalleen BIS-kasvattajan tittelin. Kannatti lähteä, aivan mahtava päivä parhaassa seurassa ja mikä parasta, ensi kesänä näitä mukavia tapahtumia olisi luvassa kahden koiran kanssa.

BIS kasvattajaryhmä, Rex toinen vasemmalta, kuva Timo Kokko

Niin, Nero voi hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia. Hänellä on italialainen temperamentti, eli sangen luonteikkaan oloinen tenava. Syttyy huolella, omaa kivasti saalisviettiä, puree hanakasti ja kun jostain saa otteen niin ei välttämättä ole ihan hetkeen irrottamassa. On myöskin erittäin ahne ruoalle, eli lähtökohdat kouluttamiselle ovat nähdäkseni mitä mainioimmat. Reipas (todellakin) ja rohkea pentu jossa pohjimmiltaan on myös taipuisuutta, eli kunnioittaa vanhempia koiria ja joskus meitä ihmisiäkin :D 

Pikkumies...

... jolla on omiakin mielipiteitä :)

Rexin kanssa pentu tulee toimeen loistavasti ja olenkin melko vaikuttunut siitä miten hyvin lähes 40 kiloinen urokseni jaksaa hillitä itseään pennun kanssa, samalla kun leikkii sen kanssa väsymättä niin kauan kuin pentu kerrallaan haluaa tai sen annetaan tehdä. Rex ei missään olosuhteissa satuta pentua, ei vaikka leikit toisinaan hieman raisuilta näyttävätkin ja pentu mm. roikkuu Rexin kaulanahkoissa hampaillaan.  Toivon kovasti että nämä kaksi tulisivat toimeen keskenään vielä aikuisiälläkin. Kahden molossiuroksen kanssa sitä ei voi varmaksi tietää, joten eletään ja katsotaan.

Pojat painilla

Näitä on vaikea kuvata...

... koska liikkuvat koko ajan

Suzy voi hyvin ja viettää leppoisia eläkepäiviä lenkkeillen ja välillä makoisia päiväunia ottaen. Toisinaan Suzy pääsee mukaan treeneihin ja aina silloin sen moottori käynnistyy ripeästi vanhasta muistista - se on joka kerta yhtä innoissaan. Ensi viikolla olen menossa sen kanssa eläinlääkäriin, ihan vain teettämään yleistarkastuksen voinnista. Veikkaan että sanomista saattaa tulla hieman painosta, Suzy on nimittäin expertti varastamaan pennun ruoan ylijäämät aina kun saa tilaisuuden. Ja siinä kaikki ylimääräinen näkyy heti - vähän niinkuin koiran omistajassakin :) Varttuneemmat naiset.... Mutta taistelu painon kanssa jatkukoon ja toivotaan Suzylle monia hyviä ja rauhallisia vuosia.

Äipän murunen <3

Syksy etenee ja meidän hallihanke etenee pikku hiljaa. Ihan syyskuulla ei päästäne vielä aloittamaan,  hallin pohjamateriaalin hankkimisen haasteellisuuden vuoksi. Käytettynä ei saa ja uutena joutuu tilaamaan ulkomailta, kiitos tämän ihanan kalliin kotimaamme. Koirien kanssa aletaan aktivoitumaan kesätauolta ja pikku Nerokin pääsee vähän kerrassaan osallistumaan harjoituksiin. Tällä hetkellä ajatuksia herättää autoni riittäminen tarpeisiini, kolmen koiran kanssa kun se käy auttamatta hieman ahtaaksi. Saattaa olla että kahdelle aikuiselle uroksellekin himppasen ahdas. Vaikkakin Nero näyttäisi - luojan kiitos - jäävän hieman "isoveikkaansa" pienemmäksi.

Toistaiseksi vielä mahdutaan...

... pieniä järjestelyitä tekemällä

Mukavaa alkavaa syksyä kaikille, nykäiskäähän hihasta kun tavataan!