13.11.2017

Koiravuosi 2017

Pitkä tauko on ollut blogin päivittämisessä, elämä on vienyt niin sanotusti mennessään. Lienee sopiva hetki vuosikatsaukselle - mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut.

Tammikuu

Jostain syystä en koskaan loppuvuodesta oikein muista mitä olen tehnyt tammi-helmikuussa. Aivan varmasti olen jupissut vallitsevia olosuhteita - en todellakaan pidä talvesta; pimeydestä, kylmyydestä ja loputtomasta lumen määrästä.  Voisin kuvitella että olen ulkoillut, treenannut koiria hallissa sekä ennen kaikkea odottanut kiivaasti kevättä. Luultavasti myös miettinyt keinoja viettää jatkossa tammi-maaliskuu jossain lämpimämmässä maassa.

Vilkaisu Facebookin maailmaan paljastaa että on tullut pähkäiltyä nuoriherra Neron edesottamusten kanssa. Tässä FB-kavereita huvittanut esimerkkini elämästä nuoren bokseriuroksen kanssa:

Miettii miten paljon pienen koirapojan suoli vetää tavaraa menemättä tukokseen. Joulun aikaan nuoriherra heittäytyi sangen kekseliääksi, joulupallohan oli vasta alkua. Lisää jännitystä elämään saatiin syömällä mm. kuusen kynttilä suoraan sarjasta - toki päällä olevasta. Eilen kaverille pätkähti päähän ottaa kukkaan upotettu koriste, sellainen joulupukin mallinen. Pukki itsessään löytyi melkoisen ryvettyneenä lattialta, mutta pukkia paikallaan pitänyt puutikku on mystisesti kadonnut. Toivoa sopii että on edes pureskeltu pieniksi paloiksi, ettei ole niin sanotusti poikittain persuuksissa seuraavaksi.
Eilen rakas suloinen pikkumies mennä viipotti ohitseni hirmuista vauhtia, suussaan jotain joka näytti epäilyttävästi... no, pitsisiltä pikkareilta. Karjaisin (tunnustan olevani huono koiranomistaja, karjun toisinaan kurkku suorana) ja pudotti - voidaan todeta että melko entiset tekeleet. Lisätään loputtomaan parittomien kenkien etc. sarjaan - kaikki koiranomistajat tietää tän jutun. Tai jos löytyy jostain joku koiranomistaja jonka koira ei koskaan ole tehnyt mitään omiaan, niin nyt ei ehkä ole oikea hetki tulla esille. Saa kyllä onnitella itseään ilman muuta.
Kysymyshän ei ole siitä etteikö näillä olisi leluja, luita ja muuta oheisrompetta rekkalastiksi asti. Toisinaan minulta kysytään harrastanko näiden kanssa mitään missä ne voisivat purkaa energiaansa - löydän itseni hymyilemästä vinosti ja kiittämässä kauniisti neuvoista. Harrastukset, nehän meiltä tosiaan puuttuukin...
No, näillä mennään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee. Ja pidetään eläinlääkärin numero lähellä :D

Kaverukset iltalevolla + allekirjoittaneen nilkka
 Helmikuu

Helmikuussa Rex vietti synttäreitään ja kävi asianmukaisilla rokotuksilla. Sydänäänet tarkastettiin ja kaikki kunnossa edelleen. Jossain vaiheessa vuotta kuvautin sen kyljessä olevan patin (vaaraton, ollut koiralla ns. aina), samalla tuli kuvattua selkäkin uudelleen. Samanlaisena pysynyt eli edelleen vain se 1 muutos rintarangassa. Rex on hienossa kunnossa oleva tasapainoinen aikuinen jonka kanssa treenataan aktiivisesti peltojälkeä. Yksi elämäni koirista ehdottomasti, mieheni sanoja lainaten "maailman paras Rekku".

<3
 Maaliskuu

Maaliskuussa havahduin siihen että koiranuorukainen alkaa kuoriutumaan ankasta joutseneksi hieman arvioitua nopeammin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen näyttelykalenteria voitiin alkaa jo selailemaan. Luonnollisesti kuvioon otettiin mukaan myös näyttelyharjoitukset yhdessä muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Isännän kanssa kokeiltiin Teatteriravintolan Social Friday iltaa; suomeksi sanottuna mahtava 4 ruokalajin illallinen Hinen konjakeilla ja Teelingin viskeillä höystettynä. Suosittelen lämpimästi, oli kerrassaan mainio ilta hyvässä seurassa. Eikä tultu edes kauhean huppeliin, vaikka kuvissa nautittu alkoholin määrä näyttääkin melkoiselta. Ideana oli kuitenkin maisteleminen, ei pöydällä tanssiminen tahi muu vastaavanlainen touhu.



Valitettavasti jälkkäristä ei tullut kuvaa... joku ehti syödä sen :D
 Huhtikuu 

Huhtikuussa päästiin suorittamaan näyttelykauden avaus, hieno aloitus molemmilta pojilta.

Vierailin keski-Suomessa siskoni luona, ihana viikonloppu messuilla kierrellen ja kaikenlaista kivaa puuhaillen. Sain vielä kerran nähdä vakavasti ja kroonisesti sairastuneen siskoni hyvässä kunnossa, täynnä toivoa tulevaisuuden suhteen.


Keväistä lenkkeilyä

Toukokuu
 
Toukokuussa Suzy täytti 9 vuotta ja Nerokin juhli 1-vuotissynttäreiden merkeissä. Näyttelykausi pääsi kunnolla vauhtiin, sillä osallistuimme paitsi Varkauden näyttelyyn myös viikonlopputurneen omaisesti Haminan ja Helsingin näyttelyihin. Varkaudessa meni parhaiten, Rex sijoittui sijalle PU2 ja Nerokin sijalle PU4 saaden va-sertin. Näyttelyn voitti Neron isä joka sai viimeisen Suomen sertinsä ja menestyi upeasti aina ryhmäsijaa myöten. Haminassa ja Helsingissä pojat onnistuivat molemmat saamaan erinomaiset SA:lla höystettynä, mutta kumpikaan ei saanut sen enempää menestystä. Hienoinen pettymys, mutta Suomessa on paljon hyviä koiria ja kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee niin huomaan myös tänä vuonna onnistuneeni valitsemaan ne näyttelyt joissa on ollut kaikkein eniten osallistujia. Yhdessä näyttelyssä koen myös havainneeni että aina se ei ole se koira joka pärjää, vaan muillakin asioilla voi olla merkitystä. Tapaus jätti hieman ikävän muiston aiemmin kovasti arvostamani tuomarin työskentelystä. Mutta ei pidä olla katkera ja kauneushan on katsojan silmässä eli näkemykset voivat vaihdella jopa päivittäin ;)

Suzy 9 vuotta
 Kesäkuu

Kesäkuussa koitti kauan odotetun erikoisnäyttelyn vuoro ja valitettavasti pettymysten merkeissä. Rex onnistui haalimaan itselleen bakteeritulehduksen nieluun, eikä lääkekuurin juuri loputtua voinut osallistua. Lähdettiin silti koko perheen voimin Turkuun, mistä saatiin Airbnb:n kautta aivan ihastuttava majoitus pihamökissä omalla saunalla sekä uima-altaalla. Majoitus sijaitsi ihan lähellä hevoskeskus Loimihakaa, joten ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät ja sääkin suosi meitä.
Perheen kunniaa ylläpiti sitten Nero, joka onnistui haalimaan itselleen tähän asti ainoan EH:nsa laadusta. Tuomari kyllä ihan tykkäsi koirasta, mutta selkeästi arvosti pidemmälle kehityksessään ehtineitä koiria ja tähän oli tällä kertaa tyytyminen. Kasvattajamme muut koirat pärjäsivät loistavasti, joten ei se päivä ihan pieleen mennyt, oma pettymys vain oli melkoinen. Päivän aikana esitin pari narttua jotka molemmat menivät mukavasti  - toinen luokassaan sijalle 2 saakka. Olisi ehkä voittanutkin, mutta ei ollut valeraskauden vuoksi täydessä näyttelykunnossa minkä tuomari pahoitellen ilmoitti. Mukavat muistot jäi näistä, vaikka näytänkin valokuvissa petolinnun peräosalta.

Kelpasi majoittua Loimaalla!

Kotimatkalla Turusta kävimme tervehtimässä juuri uuteen kotiin muuttanutta siskoani ja hänen miestään, järkytys oli melkoinen sillä siskoni kunto oli heikentynyt merkittävästi. Kovasti vielä kaikki toivoimme käännettä parempaan, mutta viikkoa ennen juhannusta saatiin murskaavia uutisia; ei mitään tehtävissä enää. Luulen että pahinta mitä voi olla on se kun ihmiseltä viedään toivo, nuorelta ihmiseltä joka ei mitään muuta olisi tahtonut kuin elää, vaikka sitten sairaanakin. Rakas, ihana siskoni nukkui pois heti juhannuksen jälkeen. Lepää rauhassa Salla, elät ikuisesti sydämissämme ja muistoissamme <3 Ilman Sinua mikään ei enää ole ihan samanlaista, mutta yritämme jatkaa elämäämme, koska sitä nimenomaan toivoit.


Osallistuin perinteiselle kankikurssille, ratsastuksen merkeissä siis. Tämä kuuluu jokaiseen kesään ja on aina yhtä ihanaa - herättää haaveet omasta hevosesta jollaista nyt ehkä kuitenkaan ei ole tulossa. Työnteko rajoittaa harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa valitettavan paljon, se on oikeasti joko koirat tai hevonen jos "tosissaan" harrastaa aikoo. Ja tietysti käytettävissä olevat rahavaratkin asettavat omat rajansa...


Heinäkuu

Heinäkuussa jätimme vielä viimeiset haikeat jäähyväiset siskolleni hautajaisten muodossa ja seuraavana päivänä starttasin kohti Oulua ajatuksena nähdä merta, kasata itseään ja osallistua samalla näyttelyyn jonne Rex oli ilmotettu. Rex taisi olla aika onnessaan saadessaan olla hetken ainoa koira ja kyllä se tekikin hyvää levähtää hetkinen kylpylä Edenissä meren rannalla käyskennellen, asioita miettien. Ensimmäisenä päivänä ei menestystä niitetty, koska tuomarin näkemyksen mukaan koirallani on väärän väriset huulet :D Tervetuloa koiranäyttelyharrastuksen pariin... Näyttelyissä nähtiin eräänlainen skandaalikin, sillä PN-sijojen ratkettua toiseksi sijoittunut narttu alkoi rähisemään muille pudotettuaan suustaan pallonsa jonka kanssa koira siis meni koko esityksensä ajan. Sijat jaettiin uudelleen tuomarin hylättyä suorituksen. Pisti kyllä miettimään että jos koira ei pysty ravaamaan yhtä ympyrää tappamatta muita ilman palloa suussaan, niin miksi se on näyttelyssä? Tämä on palveluskoirarotu, pitäisi kaiketi onnistua vähän muunkin...
Toisena näyttelypäivänä onnistuin saamaan Rexin sijalle PU4, ei nyt sekään ihan mitä toivottiin mutta kuitenkin tyytyväisempänä kotia kohti. Näyttelyn osalta parasta oli nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa!

Askeleet rantahiekalla

Nautin!



Neron kanssa osallistuimme Eukanuba Summer Show tapahtumaan Helsingissä. Majoituimme taas Hämeenkylän kartanon hotelliin, paikkaan mitä suosin aina tuolla suunnalla liikkuessani. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin ihan maaseutua suoralla uloskäynnillä hotellihuoneesta. Täydellinen paikka koiralliselle matkaajalle ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.
Tuomarina näyttelyssä oli tiukkana tunnettu kasvattajatuomari ja voisin sanoa että yksi kesän mieleenpainuvimmista hetkistä oli itselleni se kun hän kiersi katsomassa kaikki junioriluokan osallistujat ja - nähtyään luokassa viimeisenä esiintyvän koirani - alkoi hymyilemään. Tämäkin tuomari totesi että poika tarvitsee aikaa, mutta näki sen raamit jotka omaan silmääni ovat kuin huutomerkki. Nero voitti luokkansa, sai SA:n ja sijoittui sijalle PU2 heti isänsä perään saaden ensimmäisen sertinsä. Juhlapäivä, joka sai kruunauksensa kun poika valittiin vielä Eukanuba ROP junioriksi. Pitkän matkan vuoksi jätimme ryhmäkehän väliin, harmi sinänsä, mutta erittäin tyytyväisenä kotia kohti.

Liikettä piisaa, kun vain itse pysyy perässä :)

Elokuu

Elokuussa treenattiin pellolla ja eräänä treeni-iltaa seuranneena päivänä havaitsin uroksissani kummallisia iho-oireita. Niitä havaittiin ensin Rexillä ja sittemmin myös Nerolla ja sen kummemmin setvimättä todettakoon että vaivaa hoidettiin pitkäkestoisesti aikaa, vaivaa, rahaa, shampoota ja hermojani säästämättä. Näyttää ilmeiseltä että koirat saivat reaktion pellolta, mitä se oli ja miksi se tuli jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Molemmat tulivat kyllä kuntoon erinäisten vaiheiden jälkeen. Jatkossa saattaa olla että pesen koirat heti pitkässä heinässä treenaamisen jälkeen.

Jäljelle lähdössä

esineitäkin löytyi

ja oli niin kivaa!

Joensuun näyttelyissä tuli käytyä turistina sekä onniteltua itseään siitä että tuli jätettyä osallistuminen väliin tällä kertaa. Ei oikein nuo Joensuun tuomarivalinnat ole viime vuosina tukeneet ajatusta ja seuratessani tämänkertaista tuomarointia en voinut kuin todeta että varsinkin sunnuntain näyttelyssä sama meno jatkui. Saimme kuitenkin meille näyttelyvieraita käymään ja ihme kyllä sääkin malttoi pysyä hyvänä sen aikaa kuin näyttelyssä olimme. Näyttelyvieraamme auto kolaroitiin hotellin parkkipaikalla, onneksi kuitenkin niin että syyllinen saatiin vastuuseen vahingostaan. Siinä vaiheessa sitä mietti että kaikkea sitä sattuukin...

Näyttelyn jälkeen sunnuntai-iltana elämä teki taas täyskäännöksen ja seurauksia on saanut setviä näihin hetkiin saakka. Sitä kuvittelisi että kun takana on raskas vuosi, raskaita menetyksiä ja vatoinkäymisiä, niin niillä olisi jonkinlainen raja. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan ja niinhän sitä toivoisi että ei ainakaan saman vuoden aikana. Mutta... iski sitten kuitenkin. Silloin sunnuntai-iltana olin laittamassa ruokaa kun liesituulettimemme meni oikosulkuun ja talossamme syttyi tulipalo. Palokunta saatiin paikalle pian, mutta tulipalo eteni räjähdysmäisesti niin että taloon tuli mittavat palo ja savuvahingot. Edessä on kuukausien remontti jonka onneksi vakuutusyhtiö hoitaa. Sivumennen mainittuna, jos et ole ihan kartalla omien vakuutustesi suhteen, suosittelen tarkastamaan ne nyt - niissä ei missään nimessä kannata säästää. Kokemuksena tapahtuma oli shokki, jonka pelkkään ymmärtämiseen on mennyt paljon aikaa. Kiitollisena kuitenkin siitä että olemme kaikki hengissä ja saamme jatkaa elämäämme keräten uusia muistoja niiden tilalle jotka tulipalon myötä menetettiin.

Linkki uutiseen:
Sanomalehti Karjalainen 13.8.2017

Keittiö tulipalon jälkeen. Ei ihan kaappien vaihdolla selvitty.

Elokuussa järjestettiin myös perinteinen SBY Klubsieger näyttely, jonne osallistuimme molempien poikien kanssa. Sää näytti kaikki puolensa, mutta ihan kiva päivä tämäkin. Ei mainittavaa menestystä pojille, mikä ei haittaa koska kysymyksessä on tittelinäyttely - tittelit jaetaan vain voittajille. Jos ei voita niin aika sama pärjääkö vaiko ei.

Syyskuu

Syyskuussa otetiin vielä kerran suunta kohti eteläistä suomea, tällä kertaa Porvooseen jossa samana päivänä järjestettiin 2 näyttelyä. Ensin kaikkien rotujen näyttelyyn, missä tällä kertaa oli arvostelemassa italialainen kasvattajatuomari. Molemmat pojat esiintyivät oikein mallikkaasti ja molemmat voittivat luokkansa, Nero ensimmäisen kerran myös velipuolensa joka tähän saakka on voittanut kutakuinkin kaikki näyttelyt joihin on osallistunut. Tämäkin tuomari huomasi pojan raamit sekä kaikki ne hyvät yksityiskohdat mitä siinä on, mm. hurmaava pää, loistava purenta, vahva luusto, sekä hienot liikkeet. Tiikerijuovainen väri ei ehkä ole niin näyttävä kuin keltainen valkoisin merkein, mutta ei se ainakaan tällä kertaa menoa estänyt. Urosten voittajaksi Neron isä, PU2 Rexille ja Nerokin melkein pääsi jatkoon, mutta hävisi sitten sertin PU4ksi sijoittuneelle avoimen luokan urokselle. Va-sert saatiin kuitenkin.

<3

Päivän toiseen näyttelyyn sitten seuraavaksi, kysymyksessä ESR Klubshow missä Rex on tähän saakka sijoittunut aina kismittäväksi luokkansa toiseksi mahtavin arvosteluin. Näissä Klubinäyttelyissä ei jaeta SA:ta ja jatkoon pääsevät vain luokkavoittajat, joita sitten on enemmän kuin näyttelyissä yleensä koska myös turistiluokat arvostellaan. Tällä kertaa Nero kumosi kirouksen, se voitti nimittäin nuorten luokan sekä myöskin toistamiseen saman päivän aikana upean velipuolensa. Rexkin sai erinomaisen ja hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan. Nerollakin menestys jäi tällä kertaa luokkavoittoon, mutta oli kuitenkin hieno päivä mukavassa seurassa. Ja väsyneitä koiria kotimatkalla :)

Lokakuu

Lokakuuhun mennessä olimme muuttaneet jo 2 kertaan, ensin väliaikaismajoitukseen viikoksi ja sieltä seuraavaan - rivarikaksioon Karsikossa - reiluksi kuukaudeksi. Lokakuussa viimeisteltiin sitten muutto nykyiseen kotiimme, jossa toivoakseni saamme asua vanhainkoti-ikään saakka - sen verran kuluttavaa puuhaa tuo muuttaminen on. Uusi kotimme sijaitsee Niittylahdessa, Pyhäselän rannalla ja se on se mieheni unelma jonne meidän piti muuttaa jo aiemmin. Nyt siis elämme tilanteessa jossa on yhdistetty sekä kesämökki että talo ja täytyy sanoa että onhan se ihanaa, hyvin rauhallista kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Vähän niinkuin omassa maailmassaan. Pikku hiljaa laitamme uutta kotiamme oman näköiseksi, samalla kun vanhaa remontoidaan. Vanhaan rakkaaseen taloomme emme siis itse enää muuta takaisin, vaan sen saa itselleen jatkossa joku muu.

Uuden kodin terassilla

Pojat ulkona

Mr Rantaleijona
 
Nero käväisi luustokuvilla. Sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Lonkista ja selästä välikuvat, selkä puhdas ja lonkat hieman eri paria. Tarkastellaan näiden osalta tilannetta uudelleen kesällä.

You see, it's not just the outside that matters. It's the inside as well

Näyttelykausi saatettiin tämän vuoden osalta päätökseen kun kävimme Neron kanssa osallistumassa Seinäjoki KV näyttelyyn. Tässäkin näyttelyssä oli arvostelemassa kokenut kasvattajatuomari ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti pieni maalaispoikamme hieman hämmentyi ensimmäisestä kokemuksestaan suuressa messuhallissa, eikä malttanut esiintyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Luokkavoitto SA:lla kuitenkin ja sijoitus PU4 va-sertillä - taas meni serti nenän edestä mutta tällaistahan tämä joskus on. Nyt jäädään kotiin kasvamaan ja katsotaan taas ensi vuonna olisiko meistä vastusta muille. Jätämme kaikki isot loppuvuoden areenat suosiolla väliin - onnea vaan muille niihin kehiin :)

Tuomari halusi bokseriväen kuvaan
Kuvat Tuija Markkanen. Ja se tuomari makuulla tuossa edessä :)

Marraskuu

Tätä kirjoittaessani on marraskuu ja ei voi kuin todeta että jälleen kerran on kokonainen vuosi mennyt. Kokonainen elämäkin siinä ohella, minkä vuoksi tämä vuosi muistunee jatkossa mieleen surullisena, olkoonkin että myös onnen ja ilon hetkiä on saatu kokea. Tällä erää kaikki liikenevä tarmo menee tekemiseen kotona; paljon ollaan saatu tehdyksi mutta tekemistä riittää vielä mm. koira-aitojen pystytyksen merkeissä. Tulipalon jälkeen kaikkea tekemistä määritellyt hässäkkä, stressi ja kiireentunne alkaa kuitenkin pikku hiljaa väistyä taka-alalle. Kun vain jaksaisi uskoa että elämä kantaa, eikä mitään pahaa enää satu. Ainakaan hetkeen.

Otetaan rennosti!

Joulukuu

Ja pian se on täällä taas - Joulu ja vuoden vaihtuminen seuraavaan. Koirien kanssa toisaalta levätään loppuvuosi, toisaalta aletaan virittäytyä tottistunnelmiin mihin on talven aikana tarkoitus keskittyä. Toivotaan ensi vuodelle rauhaa ja rakkautta - ei mitään suurta vaan ihan tavallista elämää.

Ei tonttu vaan smurffi

2 kommenttia:

  1. Huh, on ollut teillä tapahtumia! Mutta kiva, että alkaa elämä tasoittumaan :)
    Rauhallista Joulun odotusta täältä savon sydämestä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi <3 Kyllä tämä tästä, päivä kerrallaan.
      Ihanaa Joulun odotusta sinne Savvoonkin :)

      Poista