Marraskuun kuulumisia

Hyvinpä alkoi tämä uusi bloggaamisen aikakausi kun heti meinaa päivitykset jäädä tekemättä. Elämä on toisaalta hyvin kiireistä, toisaalta taas päivät tuntuvat ikään kuin toistavan itseään joten ehkä sitä uutta kertomista ei niin paljon olekaan. Mutta laitetaan nyt vähän kuulumisia kuitenkin.

Suzy: "Nykyisin kun ei saa enää olla rauhassa sohvallakaan...

Koirat voivat hienosti. Jyväskylän näyttely jäi meiltä väliin, mikä ei paljon harmita kun tuloksia myöhemmin tarkastelin. Tuomarina ”huippuarvostettu kotimainen” joka antoi mm. erikoisnäyttelyn parhaalle nartulle arvosanaksi tyydyttävän. Tuntuu että joku mättää ja pahasti kun arvostelun linjat heittävät näin paljon. Mutta sellaistahan se näyttelytouhu on; vaikka koiran menestymisen pitäisi olla kiinni rotumääritelmästä, hyvin usein se on kiinni tuomarin mielipiteestä.

... koko ajan se hivuttautuu lähemmäksi...

Rex on alkanut osallistumaan kenttätreenien ohella hallitreeneihin, ajatuksena että nyt on talvi aikaa laittaa tottelevaisuus-kuvioita paremmalle tolalle. Tuoreena uroksen omistajana olen miettinyt niitä kauhuskenaarioita joita uroksen omistamisesta olen kuullut ja toisinaan vertaan sen kanssa touhuamista nartun kanssa työskentelyyn ja elämiseen.  Tässä vaiheessa sanoisin että uros on toki isompi ja vahvempi, mutta tietyllä tavalla suoraviivaisempi koulutettava. Siinä missä nartut juonittelevat ja kokeilevat, tälle sanotaan kerran riittävällä painokkuudella mikä on homman nimi ja asia yleensä tulee selväksi. Luonteiden osalta en lähtisi tekemään vertailua akselilla uros/narttu, sillä koirathan ovat kuitenkin yksilöitä. Rexin luonteesta tykkään, se ei ole todellakaan mikään lapanen mutta kuitenkin pohjimmiltaan sangen kiltti ja hyväntahtoinen nuori mies joka yrittää parhaansa kun tietää mitä siltä halutaan. Tähän mennessä se ei ole vielä esittänyt minkäänlaista taipumusta muille ärhentelyyn, toivotaan että sellaisena pysyykin. Se on myös melko rohkea ja suhtautuu kaikkeen uuteen avoimin mielin. Omat haasteensa jatkossa asettaa varmasti pikku hiljaa heräilevä sukupuolivietti. Toistaiseksi kiinnostusta on herättänyt vain sohvatyyny, mutta ei varmasti kauan mene kuin Rex huomaa tyttöjen olemassaolon. 

... yleensä minä pidän sen aisoissa pelkällä katseellani...

Suzy on myöskin palailemassa treenikentille, vointi on hyvä ja virtaa todellakin riittää. Vaihdoin sen kuivamuonan ystäväni vinkistä Hill’sin J/D ruokaan, joka on ns. nivelongelmaisen koiran ruoka. Luonteelleni tyypillisesti olin hieman skeptinen, mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ole ja kun koiran menoa seurailee niin saattaapa olla jopa apuakin. Suzyn kilpa- ja näyttelyura on toistaiseksi jäissä, sen selän tilanne on sellainen että ainakaan toistaiseksi emme ole halukkaita kokeilemaan elämää ilman kipulääkitystä. Jos selän sillat luutuvat jossain vaiheessa loppuun asti, niin voi olla että edessä on vielä lääkkeettömiäkin vuosia. Tällä erää tärkeintä on että koira saa elää kivutonta elämää ja tuon koiran osalta tulos näkyy kyllä ihan luonnetta myöten. Kesällä omiin oloihinsa vetäytynyt, äreähkö koirani on taas iloinen ja herttainen oma itsensä. Juuri sellaisena haluamme hänet pitääkin.

... mutta menköön nyt yksi pusu tällä kertaa."

Joulu lähestyy ja huomaan taas pitäväni perinteitä yllä – kaikki jouluvalmistelut tekemättä, lahjat hankkimatta, leipomukset leipomatta. On se joulu kuitenkin joka vuosi tullut ja mennyt, että eiköhän siitä selvitä kunnialla tälläkin kertaa. Odotellessa luvassa on ainakin yhdet pikkujoulut, jotka varmasti tuovat pientä irtiottoa arkeen. Kunhan joulu ja vuodenvaihde on ohi, niin eikös sitten olekin jo lupa alkaa taas odottelemaan kevään tuloa :)

I'm back!

Hetkeksi suunniteltu blogitauko hurahti 5 kuukauden pituiseksi. Tässä ajassa bloggaamista ehti jo tulla hieman ikävä, joten yritän taas jatkaa kirjoittelemista tänne. En ole vielä päättänyt missä määrin julkinen blogi jatkossa tulee olemaan, mutta toimii ainakin itselleni päiväkirjan tapaisena ja myöhemmin muistona.

Kesä meni nopeasti, kuten se aina valitettavasti tekee. Tätä kirjoittaessani eletään sitä aikaa jolloin syksykin alkaa olemaan historiaa ja talvi tulee. Toistaiseksi on ollut vielä melko lämmintä, eikä maahan satanut lumikaan siellä pysynyt. Melkoisen pimeää ja kosteahkoa tämä vuodenaika, ei kannusta mihinkään suurtekoihin ainakaan.

Mutta jos niihin tärkeimpiin sitten, eli koiriin. Rexistä on kesän aikana kasvanut nuori mies, melko komea sellainen vaikka nyt itse sanonkin. Herra on viettänyt kasvavan koiran ensimmäistä kesää jäljen ajamista opetellen. Toistaiseksi olemme keskittyneet peltojälkeen, sillä riippumatta siitä mitä koiran kanssa tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä, se oppii pellolla jäljestämään tarkemmin kuin se oppisi metsässä. Kun mietin aikaa taaksepäin, niin täytyy sanoa että olen sangen tyytyväinen pojan kehitykseen ja siihen pohjatyöhön minkä saimme kesän aikana tehdyksi. Kausi huipentui jälkileiriin, jossa meitä kouluttuamassa oli Saila Kytömäki - lyhyesti kerrottuna aivan täydellinen viikonloppu.
Jäljen ohella poika opiskelee tottelevaisuuden alkeita ja on jo päässyt käväisemään ensimmäisessä näyttelyssäänkin.

Lahti KV, sisko ja sen veli palkinnoilla. Kuva Janne Enroos

Sitten Suzyn kuulumisia hieman. Suzyn selkävaivat äityivät kesän aikana niin pahoiksi että päädyimme kuvaamaan selän uudelleen, sekä samalla koko koiran ns. päästä varpaisiin. Selkäkuvat kertoivat karua tarinaansa siitä miten perinnöllinen sairaus on koirani luustossa mellastanut ja oikeastaan samalla sekunnilla kun kuvat näin oli hyvin selvää että ainakin koiran PK-ura loppuu siihen hetkeen. Akuuttivaiheen mentyä ohi olemme todenneet että koira pystyy elämään melko normaalia kotikoiran elämää. Harrastukset ovat tällä erää jäissä Suzyn lääkityksen vuoksi; silloin tällöin käymme jotakin tekemässä koiran mielenvirkeyden sekä toki myös tottelevaisuuden ylläpitämisen vuoksi. Suzy on ihan pirteä ja oma iloinen itsensä ja sen mamma on onnellinen kun saa pitää koiransa. Molemmat koiransa, joista on iloa paitsi omistajalleen myös toisilleen.

Suzy rentoutuu mökkisaunan kuistilla

Välillä tarkkaillaan tiluksia

Tätä kirjoittaessani isänpäivä on jo lähellä - meidän perheessä sitä juhlitaan perinteisesti jo lauantaina eli tänään. Pitänee siis lähteä valmistautumaan isän juhlimiseen. Seuraavaan blogipäivitykseen ei toivottavasti mene 5 kuukautta aikaa :)