Hyvää Joulua!

Liettuan muotovalio!

Ajatus näyttelystä ulkomailla tuli esille jo viime vuonna, kun urosteni kasvattaja kysyi minulta voisinko ajatella Neron antamista Liettuan näyttelymatkalle mukaan. Tässä voidaankin samalla käsitellä kysymystä siitä miten voi koiransa antaa vieraan ihmisen matkaan pitkälle matkalle. Vastaus on yksiselitteinen: kenellekään muulle en Neroa antaisi, mutta kasvattajallemme koska tahansa. Ensinnäkin koira oli ensin hänen ja siksi toisekseen tiedän voivani 100% luottaa siihen että koira hoidetaan matkalla esimerkillisesti - pidetään kuin omaa koiraa ellei jopa hieman paremminkin. Lisäksi kasvattaja on koiralle tuttu ihminen, hoitaahan hän suurimman osan tuon koiran näyttelyissä esittämisistä Suomessakin. Pärjää siis varmasti hieman omanlaistaan luonnetta omaavan pikkumiehemme kanssa. Että siitä se ajatus sitten lähti.

Ennen reissua Nerolle piti hankkia passi, huolehtia että rokotukset on kunnossa (kennelyskärokote päivitettiin) sekä hankkia matolääkkeet valmiiksi reissulla annettavaksi. Matolääkkeen osalta on kaksi vaihtoehtoa; koiran voi joko madottaa kahteen kertaan tietyllä ajanjaksolla ennen reissua, tai reissun aikana vaiheessa jolloin ollaan palaamassa Suomeen. Molemmissa tapauksissa lääke annetaan eläinlääkärin silmien edessä ja koira saa siitä leiman passiinsa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon; meidän koirat on kuitenkin säännöllisesti madotettuja ja noilla myrkyillä kertamadotus on koiraystävällisempi vaihtoehto. Rahallisesti leiman hakeminen maksaa joitakin kymppejä.

Tällainen pitää olla, hammasharjaa ei tarvita :)

Ennen matkalle lähtöä tein tietenkin mielessäni listaa mitä kaikkea koira mukaansa tarvitsee, nyt jo hieman hymyilyttää ajatukseni autolastillisesta petejä, nuttuja, leluja, ruokaa, herkkuja, leluja, henkilökohtainen beaytybox... verraten kasvattajamme yksiselitteiseen ilmoitukseen "hihna ja panta". Niinpä siis pakkasin koiralleni mukaan hihnan ja pannan, ruokaa noin viikon tarpeiksi sekä ohuen BOT loimen matka-ajaksi ylle puettavaksi, lihasjumien välttämiseksi. Vähän puruluita ja muita herkkuja, joita poika voisi tarjota matkakumppaneilleenkin. Tietysti myös sen passin ja rekkarikopion, sekä matolääkkeet ja varmuuden vuoksi muitakin lääketarpeita; esimerkiksi kyypakkauksen ja Inupekt Fortea suojaamaan vatsaa matkan rasituksilta. Ja vähän rahaa pojalle. Sitten vain koira autoon ja auton keula kohti etelä-Suomea - sovittiin että minä vien koiran kasvattajalle ja hän tuo sen sitten reissusta palattuaan minulle takaisin.

Koiraa jättäessäni yritin ajatella että tästä tulee sille hyvä kokemus; voihan olla että sen tarvitsee joskus esimerkiksi mennä hoitoon joksikin aikaa ja tässä kohtaa nyt ainakin paikka oli sille jo valmiiksi tuttu. Yritin myös ajatella miten helpolla itse pääsen kun joku muu hoitaa kaikki järjestelyt puolestani ja koiraa esittää ja käsittelee henkilö jota voi taitojensa puolesta pitää täysammattilaisena. Silti, jättäessäni syyttävästi tuijottavan koirani kasvattajalle ja lähtiessäni ajamaan kotiinpäin, olo oli todellakin hieman ontto ja ikävöin koiraani hirveästi. Koti oli todella tyhjä ja hiljainen koko seuraavan viikon ajan - tosin täytyy tunnustaa että myöskin erittäin helppoa kahden vanhemman ja rauhallisemman koiran kanssa. Eräänlainen loma siis, jota piristivät koirasta saadut kuvat ja videot reissun ajalta. Unohtamatta tietysti jännitystä siitä miten koiralla näyttelyissä menee ja saavutetaanko asetettu tavoite.

Tavoitteena pitää hauskaa, terveisin älyköt ry

Nämä 3 näyttelyä järjestettiin siis Liettuassa, paikassa nimeltään Druskininkai. Sinne päästäkseen mennään ensin laivalla meren yli; laivamatka kestää noin 2 tuntia. Ja sitten ajetaan autolla melkoisen pitkä rupeama - kartalla Liettua näkyy Eestin ja Latvian alla. Vaikka matka tuntuu ajatuksena melkoiselta rasitteelta sekä koirille että ihmisille, eikä vähiten vallitsevan helteen vuoksi, ei minun tarvinnut olla lainkaan huolissani koiran jaksamisesta. Nero matkusti kuin kuningas isossa boxissaan, autossa jossa on ns. tasalämpöinen jäähdytys. Matka tehtiin koirien ehdoilla, eli ne pääsivät jaloittelemaan sopivin väliajoin; juoksemaan porukalla vapaasti metsässä ja uimaankin joka päivä. Kun katselen reissusta otettuja kuvia ja videoita, voin vain todeta että kaverilla näyttää olleen sikamaisen hauskaa ja tässä saa olla ihan tyytyväinen että halusi noin ylipäätään enää palata takaisin kotiin. Työkaveriani (mies) lainaten "kukapa sitä ei haluaisi ulkomaille 3 naisen kanssa".

Me and the Girls, ei kiirettä kotiin terv. Nero

Ja se tavoite: sehän saavutettiin <3 Ensimmäisenä päivänä yritin olla ajattelematta koko asiaa, kunnes sain tiedon että ensimmäinen sert on saatu. Toisena päivänä tunnustin jo jännittäväni aika lailla ja sitten sain tiedon että toinenkin sert on pojalla taskussa. Tässä vaiheessa jo tiesin että yhtä vaille valio ja aloin olemaan melko liekeissä - ja seuraavan päivän viesti kuuluikin "We are a champion!". Poika sai siis kolmannen Liettuan sertin sekä vielä lisämausteeksi va-cacibin jonka mahdollista kääntymistä aidoksi pitää vielä selvitellä. Sitä riemun tunnetta - vaikka se tuntuu käyvän helposti kolmessa päivässä niin ihan niin yksinkertaista se ei ole, pitää oikeasti olla hyvä koira. Ja kun niitä pettymyksiä on tämänkin koiran kanssa jo koettu, niin tämä tuntui pyyhkäisevän kaikki sellaiset tieltään yhdellä kertarysäyksellä.

Tässä syödään valiokakkua...

... tietysti pöydässä ja lautaselta :D

 
 Nero ei siis enää ole vain Nero, vaan hänen korkeutensa LT MVA Playbox's Soulman sekä, koska valioituminen tapahtui yli 2-vuotiaana,  myöskin käyttötulosta (pikku yksityiskohta, hehheh) vaille Suomen muotovalio. Kai sitä pitää alkaa kohtelemaan hieman kunnioittavammin :)

Reissukuvista kiitos Krista ja Leena!

We are The Champions - Kiitos Krista <3

ESR 10 vuotta - juhlanäyttely

Kun suunnittelee kesän tapahtumia, niin henkilökohtaisesti yksi "must" on ehdottomasti ESR:n eli Etelä-Suomen Ruttukuonokerhon vuosittain järjestämä Klubshow. Kysymyksessä on epävirallinen rodun erikoisnäyttely, jossa arvostelee aina kokenut ja arvostettu kasvattajatuomari, tällä kertaa Marcello Marino Italiasta. Tänä vuonna tapahtuma oli samalla kerhon 10-vuotisjuhla, eli luvassa oli takuuvarmasti mahtava päivä parhaassa seurassa.

Starttasin kohti Kotkaa pakaten mieheltäni lainaamaani pakettiautoon kaikki 3 koiraani sekä todellakin erittäin järkyttävän määrän tavaraa. Autoa täyteen ahtaessani mietin että melko kaukana ovat ne ajat kun näyttelyyn otettiin mukaan koira, panta, hihna, numerolappu ja vesikuppi. Koirien matkustusmukavuutta lisää kuitenkin huomattavasti se että niillä on turvalliset ja riittävän kokoiset häkit missä voivat rauhassa olla sekä näyttelyn että matkustamisen ajan. Häkkien ja muun oheisromppeen ohella varasin mukaan myös uusimman hankintani, sinisen popup teltan joka helteillä (luultavasti myös sateella) on erittäin kätevä olemassa. Koirilla on siellä suojaa ja lisäksi omat tavaratkin ovat hallitummin omassa paikassaan. Ja tässähän ei vielä todellakaan ollut kaikki, vaan mukaan tuli todellakin melko kattava otos siitä mitä nyt koira voi reissullaan tarvita. Tai koiran omistaja :)

Ensimmäinen määränpää oli majoituspaikkamme Kotkassa, nimeltään Santalahti. Paikka on isohko lomakeskus meren rannalla, kerrassaan upeissa maisemissa. Olin tehnyt varauksen 2 hengen mökistä suihkulla ja muilla perusmukavuuksilla, enkä joutunut pettymään. Mökki oli tosi kivasti sisustettu, riittävän kokoinen ja varustettu omalla kuistilla. Ainoa miinus oli se että vallitsevan helteen vuoksi mökissä oli melkoisen lämmintä (lue kuuma kuin helv...) eikä sinne saanut läpivetoa järjestettyä. Lisäksi parkkeerausta varten varatut tilat olivat melko haastavan ahtaat ja luonnontilaiset. Niinhän siinä sitten kävi että Perjantain & 13. päivän kunniaksi onnistuin hieman kolhimaan pakettiauton takaikkunaa (tai siinä ei ole ikkunaa vaan sellainen läpinäkymätön levy) tienviittaan, seikka mikä tuntuu vieläkin melko uskomattomalta ja ketutti aika tavalla. Onneksi suuremmilta kolhuilta vältyttiin.

Tällainen mökki, kuvat lainattu Santalahden sivuilta

Kelpasi majoittua!

Näyttely järjestettiin Katariinan puistossa, noin vartin ajomatkan päässä majoituspaikastamme, luonnonkauniilla paikalla aivan meren rannalla. Tässä kohtaa täytyy muistaa kehua näyttelyn järjestelyitä yleisestikin ottaen; en ole varmasti vielä koskaan ollut näyttelyssä jossa kaikki järjestelyt on noin viimeisen päälle ja pitkä, aurinkoinen (sääkin suosi!) & kuuma päivä sujui kaikin puolin moitteettomasti. Oli jättikokoinen kehä kauniine koristeluineen, ulkoilutusalueita vähintääkin riittävästi, vesipiste lähellä, uimarantaa sekä koirille että ihmisille, kahvitarjoilua suolaisella ja makealla, jäätelökioski sekä last but not least auttavaiset, hyväntuuliset ihmiset joiden kanssa oli kerrassaan mainiota viettää päivää. Puhumattakaan tuomaroinnista joka oli erittäin tiukkaa mutta linjassaan pysyvä ja siten reilua. Olisi ollut myös grillijuhlat kaikille tapahtuman päätyttyä, mutta sinne en valitettavasti pystynyt jäämään aikataulujen venyttyä hieman turhan myöhäiseksi.

Rex meni meidän koirista kehään ensimmäisenä, sai erinomaisen laadusta ja luokkasijoituksen kolmanneksi. Olin iloinen sijoituksesta, vaikka näissä klubinäyttelyissä vain luokkavoittajat jatkoon menevätkin - sa:ta ei jaeta laisinkaan. Tällä kertaa tuomari arvosti hieman eri tyyppistä koiraa kuin mitä Rex edustaa ja siten ajatellen sijoitus oli vallan passeli. Neron kohdalla näyttely meni valitettavasti läpijuoksuksi, mahdollisesti pitkästä kuljetuksesta (ilmastointi?) tai edellispäivänä saadusta kennelyskärokotteesta johtuen koiran lihakset menivät jumiin eikä esiintyminen sen vuoksi ollut ihan normaalia Neroa. Koira sai näyttelyn jälkeen lepojakson ja hoitona akupunktiota mihin se onneksi vastasi nopeasti eli mistään sen vakavammasta ei onneksi ollut kysymys.

Ja sitten mentiin - päivän ylläri vauhdissa

 Päivän yllättäjä Oli Suzy, joka pitkän päivän loppupuolella osallistui veteraaniluokkaan. Hieman huolehdin miten vanhus helteessä jaksaa, mutta huoleni oli melko turha sillä kehään päästessään mummo oli aivan liekeissä ja oli mitä ilmeisemmin päättänyt ottaa kaikki irti kokemuksestaan. Seisoessaan se otti paraatiryhdin ja tavoitteli kehänauhan ulkopuolella olevaa lelua niin pontevasti että hyvä kun sain pienen nartun pidettyä käsissäni. Muiden koirien kanssa liikkeissä joutui helteen vuoksi vähän hoputtamaan, mutta kun Suzyn kanssa lähdettiin kiertämään isoa kehää niin mummo lähti häntä pystyssä sellaisella askelluksella että enpä muista vuosikausiin sen sellaista esittäneen - saimme jopa aplodit yleisöltä tässä vaiheessa. Suzy sai meidän koirista päivän parhaan arvostelun "excellent of course" ja Rexin tavoin sijoittui luokassaan kolmanneksi. Mummo sai palkinnoksi rusetin ohella lahjakortin - 3 kg Mushin pakasteita, hän nautti kaikki ihan itse :)

Minun palkintopussukkani

Suzyn arvostelu tässä:

10 years. Gold colour with black sine (?) of mantle. Beutiful condition for age. Beautiful in general. Right size. Right proportions. Very nice skull with narrow head. Almost correct proportions in head. Muzzle in proportion in head. Medium teeth with good spin & undershot. Dark eyes, beautiful expression. Elegant neck. Suff. forechest & deep chest. Very good front and back angulation. Very good topline. Correct movement with power and energy.

<3

 
Suzyn lisäksi esitin pari narttua, sekä turistiluokan uroksen josta tuli ROP-turisti. Helteisen päivän päätteeksi pyörähdin vielä Rexin kanssa kasvattaja- ja jälkeläisryhmissä - molemmista voitot kotiin. Onnea kasvattajille!

Essin jälkeläiset

Kotona oltiin klo 23 paremmalla puolella. Rankka mutta antoisa reissu.

Kesä!

Paljon on taas vettä virrannut Pielisjoessa ennenkuin tämä blogi päivittyy, mutta laitetaan nyt kuulumisia vähän pidemmältä aikajaksolta.

Kevät tai oikeastaan kesä alkoi tänä vuonna leiriltä Hauhovissa joka sijaitsee Hämeenlinnan tuntumassa. Sää suosi vähän liiankin kanssa ja tuntui hassulta kun ihan hetki sitten oli talvi ja sitten suunnilleen bikinikelit koko leirin ajan. Turha kai sanoakaan että kesävaatetus oli enemmän kuin hukassa, hiki virtasi ja nahka paloi. Kivaa oli kuitenkin; hyvää seuraa, ihanaa ruokaa ja runsaasti ohjelmaa - Rexille peltojälkeä ja Nerolle babypuruja. Rexille jälki oli kevään ensimmäinen ja rohkeasti vain multa-alustalle - omistajan huolet olivat turhia sillä kaveri suoriutui kerrassaan erinomaisesti tehtävästään vaikeammalla alustalla.

Siellä siintelee Hauhovin koulutuskenttä

Seuraava etappi oli Haminan Nord näyttely Harjun hevosopiston maisemissa; matkustimme Neron kanssa sinne kahdestaan ja majoituimme opiston tiloissa - edullinen ja yllättävänkin laadukas majoitus ihan pikkurahalla. Oli hauskaa lenkkeillä mahtavissa maisemissa, upeaa miljöötä sekä ihan pihapiirissä tarhaavia hevosia ihastellen. Näyttely oli Nerolle viimeinen nuorten luokka jonka jätkä suoritti sijoittuen PU4 sijalle. Kotimatkalla mietin näyttelyharrastuksen järkevyyttä, taso on kova ja vaikka omistaisitkin hyvän koiran ei menestyminen ole todellakaan itsestäänselvyys koska samat jo tunnetut huippukoirat kiertää kaikki näyttelyt ja keräävät korkeimmat palkintosijat omiin nimiinsä. Toki sen menestyksen hienolle koiralle suo, samalla kun omaa motivaatiota syö se että palkinnot tuntuu usein olevan jaettu jo kauan ennen kuin kehä edes alkaa pyörimään. Ajatukseni keskittyä jatkossa kasvattajatuomareihin on saanut runsaasti vahvistusta - ei tule aina menestystä näinkään toimien mutta voi olla varmempi siitä että tuomari arvostelee nimenomaan koiraa.

Joensuun näyttelyssä jatkettiin, ei mitään menestyksiä sieltä. Tällä erää pojat on samassa luokassa ja osallistumisia on mietittävä senkin pohjalta; ei tunnu järkevältä juoksuttaa omia uroksia toisiaan vastaan ja ihan fyysisestikin se on mahdotonta jos ei toiselle ole esittäjää matkassa. Erittäin hauskaa onkin sitten huomata että tuomari olisi arvostanut niitä ominaisuuksia jotka jätti tällä kertaa kotiin :D Tärkeimmät näyttelyt käydään toki edelleen yhdessä, samalla kun mietitään toimia jatkon osalta. Vaihtoehtoinahan ovat avoimen luokan lisäksi käyttöluokka ja valioluokka - tältä pohjalta sitten vain miettimään tavoitteita ;)

Ja kuinkas sitten kävikään... jatkoa seuraa!

Sitten olikin jo kesäkuu ja perinteisen SBY erikoisnäyttelyn vuoro, Keravalla. Majoituin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Vierumäen urheiluopistossa jossa on oikein mukava rivitalo- tyyppinen ratkaisu koirallisia matkaajia varten. Pojat käyttäytyivät esimerkillisesti ja nukkuivat yön somasti vierekkäin toisella majapaikan vuoteella :) Tuomarina näyttelyssä oli nartuille kotimainen Olavi Tuovinen (Kennel Vielfrass) sekä uroksille Anna Pogucka (Kennel Nostrum) Puolasta. Sivumennen mainittuna urosten tuomari on Suzyn jo edesmenneen isän kasvattaja & omistaja. Esitin näyttelyssä yhden narttupennun sekä turistiluokan uroksen, molemmat sijoittuivat luokassaan sijalle 3. Rex ja Nero saivat molemmat erinomaisen, mutta eivät sijoittuneet suurikokoisessa luokassa. Pojista tällä kertaa enemmän tuomaria miellytti Nero, joka sai uloskättelyssä erityismaininnan "tarvitsee vain aikaa". Hmmm... olenkohan joskus ennenkin kuullut tuon lauseen uroskoiran kanssa liikkuessani... :)

Sangen pätevä jo nyt :)

Kesäkuuta jatkettiin töiden ja harrastusten merkeissä; osallistuin perinteiselle kouluratsastuskurssille kankisuitsin ja siitä edettiinkin sujuvasti juhannukseen jonka vietimme ihan kotona. Vielä osallistuimme tuttavapariskunnan kesähihin Lieksassa ja sitten sitä oltiinkin jo heinäkuussa ja pääsin viettämään kauan odotettua kesälomaani.

Kesäloman ensimmäinen viikko meni mitä suurimmassa määrin jälkipuuhissa; onnistuin saamaan peltoja käyttööni tästä ihan tonttimme rajalta tai sen läheisyydestä ja nyt pystyn lopultakin ongelmitta toteuttamaan koulutusmetodia jossa harjoituksia tehdään useampana iltana peräkkäin ja sen jälkeen pidetään hetki taukoa. Noin muutoin meillä kävi aika paljon vieraita ja yhdet pennutkin mahdollisesti saatettiin alulle tuossa kotipihallamme. Isänä ei tosin ole kumpikaan omista uroksistani.

Hyvän jäljen voi ajaa uudelleenkin :D

Heinäkuun puoliväliin asti kun ehdttiin niin sitten olikin yhden kesän odotetuimman tapahtuman vuoro, nimittäin ESR 10 vuotis juhla Klubshow Katariinan puistossa Kotkassa. Tästä tapahtumasta kirjoitan ihan oman blogitekstin. Eli jatkoa seuraa pian :)

Sinivalkoista haaste

Sain sinivalkoista haasteen jo jokunen tovi sitten Karjalasta Savoon blogin kirjoittajalta. Kiitos haasteesta, yritän nyt lopultakin saada tämän tehtyä. Anteeksi Heidi että on todellakin m y ö h ä s s ä tämä julkaisu!!!

Haasteen säännöt olivat seuraavat:

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha blogin Sinivalkoista-haaste postauksen kommenttikenttään

No niin, eli todettakoon heti alkuunsa että tulen rikkomaan räikeästi lähes jokaista sääntöä, koska esimerkiksi sini-valkoiseen teemaan sopivaa kuva-aineistoa ei oikein ole saatavilla. Suurin osahan jo tietääkin että talomme paloi loppukesällä, tulipalo vei mukanaan mm. tietokoneet kuvasisältöineen. Mutta, yritän saada kasaan sinivalkoisia asioita, sitä mitä suomalaisuus minulle merkitsee.

Minun Suomeni on:

Vapautta ja itsenäisyyttä

Suomalaisena olen aika vapaa tekemään mitä haluan, enkä suurimpaan osaan toimistani tarvitse kenenkään lupaa - tai jos tarvitsen niin useinkin sellaisen saan. Maamme itsenäisyys on ihana asia jota arvostan paljon.

Tasa-arvoa 

Paljonhan siitä puhutaan, että ei se toteudu ja kuka ylipäätään väitti että elämä reilua olisi. Kuitenkin, jos verrataan esim. naisen asemaa monessa muussa maassa, niin kylläpä vain Suomessa on asiat aika hyvin. Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin.

Turvallisuutta

Suomessa voi lähteä ulkoilemaan iltaisin niin että melko suurella todennäköisyydellä palaa hengissä takaisin. Joskus aikoinaan meillä oli jenkki-auto joka tietyssä vauhdissa lukitsi ovet automaattisesti. Oletko koskaan tullut miettineeksi että on olemassa paikkoja joissa ei voi ajaa autolla turvallisesti lukitsematta sen ovia? Puhumattakaan että jättäisi kotonaan ulko-ovet auki.

Terveyttä 

Lähiomaisen vakavaa sairautta sivusta seuranneena voisin todeta että kaikkea ei voida parantaa, eikä kaikkia voida auttaa, mutta yritystä ei tässä maassa puutu. Terveydenhoito on hyvällä tolalla. Jos olet eri mieltä, voit vapaasti kokeilla vastaavaa hoitoa jossain muussa maassa. Älä ylläty jos et saa hoitoa samaan hintaan :)

Mahdollisuuksia

Olitpa rikas tai köyhä, tässä maassa saat keskimäärin hyvät mahdollisuudet tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Pääsääntöisesti se on niin että moneen asiaan voi itse vaikuttaa sellainen jolle on mahdollisuudet normaaliin elämään suotu. Mikä on jo suuri lahja itsessään! Ethän jätä mahdollisuuksiasi käyttämättä?

Onnellisuutta 

Elämä opettaa, sanoi ihana anoppikokelaani aikoinaan - niin on tosiaan tehnyt. Ei ole elämä aina helppoa, jokaisella lienee huonoja kokemuksia, katkeria muistoja, traumoja ja menetyksiä elämässään. Asiat eivät myöskään välttämättä ole tapahtuneet oikeassa järjestyksessä, niin että hyviä asioita olisi sillä hetkellä osannut arvostaa. Onnellisuuskin voi olla valinta, kaikkea ei voi saada mutta voi yrittää olla onnellinen siitä mitä on kuitenkin saanut. Ja kylläpä vain, ainakin allekirjoittanut kokee olevansa onnellinen :)

Luontoa

Rakas Isäni opetti minut rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Kesämökillämme - Isälleni paikka oli kaikki kaikessa - yhdessä vietetty aika on varmasti antanut elämääni paljon eväitä. Ja ilman eläinrakkautta elämä olisi varmasti paljon köyhempää.

Juuria ja muistoja

Täällä Suomessa ovat juureni, sukulaiseni ja ystäväni. Vaikka tiedostan tässä maassa useitakin epäkohtia (talvi!!!), en tällä erää osaisi kuvitella muuttavani täältä pysyvästi pois.

Suomalaista sisua 

Sitäpä juuri, niitä ärräpäitä ja sitä perisuomalaista periksiantamattomuutta jonka avulla on selvitty monesta tilanteesta. Ja selvitään jatkossakin :)

Lainataan tähän loppuun edesmenneen Antti Hammarbergin (tunnettu myös nimellä  Irwin Goodman) tilanteeseen sopivaa sanoitusta:

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus