Koiravuosi 2017

Pitkä tauko on ollut blogin päivittämisessä, elämä on vienyt niin sanotusti mennessään. Lienee sopiva hetki vuosikatsaukselle - mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut.

Tammikuu

Jostain syystä en koskaan loppuvuodesta oikein muista mitä olen tehnyt tammi-helmikuussa. Aivan varmasti olen jupissut vallitsevia olosuhteita - en todellakaan pidä talvesta; pimeydestä, kylmyydestä ja loputtomasta lumen määrästä.  Voisin kuvitella että olen ulkoillut, treenannut koiria hallissa sekä ennen kaikkea odottanut kiivaasti kevättä. Luultavasti myös miettinyt keinoja viettää jatkossa tammi-maaliskuu jossain lämpimämmässä maassa.

Vilkaisu Facebookin maailmaan paljastaa että on tullut pähkäiltyä nuoriherra Neron edesottamusten kanssa. Tässä FB-kavereita huvittanut esimerkkini elämästä nuoren bokseriuroksen kanssa:

Miettii miten paljon pienen koirapojan suoli vetää tavaraa menemättä tukokseen. Joulun aikaan nuoriherra heittäytyi sangen kekseliääksi, joulupallohan oli vasta alkua. Lisää jännitystä elämään saatiin syömällä mm. kuusen kynttilä suoraan sarjasta - toki päällä olevasta. Eilen kaverille pätkähti päähän ottaa kukkaan upotettu koriste, sellainen joulupukin mallinen. Pukki itsessään löytyi melkoisen ryvettyneenä lattialta, mutta pukkia paikallaan pitänyt puutikku on mystisesti kadonnut. Toivoa sopii että on edes pureskeltu pieniksi paloiksi, ettei ole niin sanotusti poikittain persuuksissa seuraavaksi.
Eilen rakas suloinen pikkumies mennä viipotti ohitseni hirmuista vauhtia, suussaan jotain joka näytti epäilyttävästi... no, pitsisiltä pikkareilta. Karjaisin (tunnustan olevani huono koiranomistaja, karjun toisinaan kurkku suorana) ja pudotti - voidaan todeta että melko entiset tekeleet. Lisätään loputtomaan parittomien kenkien etc. sarjaan - kaikki koiranomistajat tietää tän jutun. Tai jos löytyy jostain joku koiranomistaja jonka koira ei koskaan ole tehnyt mitään omiaan, niin nyt ei ehkä ole oikea hetki tulla esille. Saa kyllä onnitella itseään ilman muuta.
Kysymyshän ei ole siitä etteikö näillä olisi leluja, luita ja muuta oheisrompetta rekkalastiksi asti. Toisinaan minulta kysytään harrastanko näiden kanssa mitään missä ne voisivat purkaa energiaansa - löydän itseni hymyilemästä vinosti ja kiittämässä kauniisti neuvoista. Harrastukset, nehän meiltä tosiaan puuttuukin...
No, näillä mennään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee. Ja pidetään eläinlääkärin numero lähellä :D

Kaverukset iltalevolla + allekirjoittaneen nilkka

 Helmikuu

Helmikuussa Rex vietti synttäreitään ja kävi asianmukaisilla rokotuksilla. Sydänäänet tarkastettiin ja kaikki kunnossa edelleen. Jossain vaiheessa vuotta kuvautin sen kyljessä olevan patin (vaaraton, ollut koiralla ns. aina), samalla tuli kuvattua selkäkin uudelleen. Samanlaisena pysynyt eli edelleen vain se 1 muutos rintarangassa. Rex on hienossa kunnossa oleva tasapainoinen aikuinen jonka kanssa treenataan aktiivisesti peltojälkeä. Yksi elämäni koirista ehdottomasti, mieheni sanoja lainaten "maailman paras Rekku".

<3

 Maaliskuu

Maaliskuussa havahduin siihen että koiranuorukainen alkaa kuoriutumaan ankasta joutseneksi hieman arvioitua nopeammin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen näyttelykalenteria voitiin alkaa jo selailemaan. Luonnollisesti kuvioon otettiin mukaan myös näyttelyharjoitukset yhdessä muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Isännän kanssa kokeiltiin Teatteriravintolan Social Friday iltaa; suomeksi sanottuna mahtava 4 ruokalajin illallinen Hinen konjakeilla ja Teelingin viskeillä höystettynä. Suosittelen lämpimästi, oli kerrassaan mainio ilta hyvässä seurassa. Eikä tultu edes kauhean huppeliin, vaikka kuvissa nautittu alkoholin määrä näyttääkin melkoiselta. Ideana oli kuitenkin maisteleminen, ei pöydällä tanssiminen tahi muu vastaavanlainen touhu.

Valitettavasti jälkkäristä ei tullut kuvaa... joku ehti syödä sen :D

 Huhtikuu 

Huhtikuussa päästiin suorittamaan näyttelykauden avaus, hieno aloitus molemmilta pojilta.

Vierailin keski-Suomessa siskoni luona, ihana viikonloppu messuilla kierrellen ja kaikenlaista kivaa puuhaillen. Sain vielä kerran nähdä vakavasti ja kroonisesti sairastuneen siskoni hyvässä kunnossa, täynnä toivoa tulevaisuuden suhteen.

Keväistä lenkkeilyä

Toukokuu
 
Toukokuussa Suzy täytti 9 vuotta ja Nerokin juhli 1-vuotissynttäreiden merkeissä. Näyttelykausi pääsi kunnolla vauhtiin, sillä osallistuimme paitsi Varkauden näyttelyyn myös viikonlopputurneen omaisesti Haminan ja Helsingin näyttelyihin. Varkaudessa meni parhaiten, Rex sijoittui sijalle PU2 ja Nerokin sijalle PU4 saaden va-sertin. Näyttelyn voitti Neron isä joka sai viimeisen Suomen sertinsä ja menestyi upeasti aina ryhmäsijaa myöten. Haminassa ja Helsingissä pojat onnistuivat molemmat saamaan erinomaiset SA:lla höystettynä, mutta kumpikaan ei saanut sen enempää menestystä. Hienoinen pettymys, mutta Suomessa on paljon hyviä koiria ja kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee niin huomaan myös tänä vuonna onnistuneeni valitsemaan ne näyttelyt joissa on ollut kaikkein eniten osallistujia. Yhdessä näyttelyssä koen myös havainneeni että aina se ei ole se koira joka pärjää, vaan muillakin asioilla voi olla merkitystä. Tapaus jätti hieman ikävän muiston aiemmin kovasti arvostamani tuomarin työskentelystä. Mutta ei pidä olla katkera ja kauneushan on katsojan silmässä eli näkemykset voivat vaihdella jopa päivittäin ;)

Suzy 9 vuotta

 Kesäkuu

Kesäkuussa koitti kauan odotetun erikoisnäyttelyn vuoro ja valitettavasti pettymysten merkeissä. Rex onnistui haalimaan itselleen bakteeritulehduksen nieluun, eikä lääkekuurin juuri loputtua voinut osallistua. Lähdettiin silti koko perheen voimin Turkuun, mistä saatiin Airbnb:n kautta aivan ihastuttava majoitus pihamökissä omalla saunalla sekä uima-altaalla. Majoitus sijaitsi ihan lähellä hevoskeskus Loimihakaa, joten ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät ja sääkin suosi meitä.
Perheen kunniaa ylläpiti sitten Nero, joka onnistui haalimaan itselleen tähän asti ainoan EH:nsa laadusta. Tuomari kyllä ihan tykkäsi koirasta, mutta selkeästi arvosti pidemmälle kehityksessään ehtineitä koiria ja tähän oli tällä kertaa tyytyminen. Kasvattajamme muut koirat pärjäsivät loistavasti, joten ei se päivä ihan pieleen mennyt, oma pettymys vain oli melkoinen. Päivän aikana esitin pari narttua jotka molemmat menivät mukavasti  - toinen luokassaan sijalle 2 saakka. Olisi ehkä voittanutkin, mutta ei ollut valeraskauden vuoksi täydessä näyttelykunnossa minkä tuomari pahoitellen ilmoitti. Mukavat muistot jäi näistä, vaikka näytänkin valokuvissa petolinnun peräosalta.

Kelpasi majoittua Loimaalla!

Kotimatkalla Turusta kävimme tervehtimässä juuri uuteen kotiin muuttanutta siskoani ja hänen miestään, järkytys oli melkoinen sillä siskoni kunto oli heikentynyt merkittävästi. Kovasti vielä kaikki toivoimme käännettä parempaan, mutta viikkoa ennen juhannusta saatiin murskaavia uutisia; ei mitään tehtävissä enää. Luulen että pahinta mitä voi olla on se kun ihmiseltä viedään toivo, nuorelta ihmiseltä joka ei mitään muuta olisi tahtonut kuin elää, vaikka sitten sairaanakin. Rakas, ihana siskoni nukkui pois heti juhannuksen jälkeen. Lepää rauhassa Salla, elät ikuisesti sydämissämme ja muistoissamme <3 Ilman Sinua mikään ei enää ole ihan samanlaista, mutta yritämme jatkaa elämäämme, koska sitä nimenomaan toivoit.

Osallistuin perinteiselle kankikurssille, ratsastuksen merkeissä siis. Tämä kuuluu jokaiseen kesään ja on aina yhtä ihanaa - herättää haaveet omasta hevosesta jollaista nyt ehkä kuitenkaan ei ole tulossa. Työnteko rajoittaa harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa valitettavan paljon, se on oikeasti joko koirat tai hevonen jos "tosissaan" harrastaa aikoo. Ja tietysti käytettävissä olevat rahavaratkin asettavat omat rajansa...

Heinäkuu

Heinäkuussa jätimme vielä viimeiset haikeat jäähyväiset siskolleni hautajaisten muodossa ja seuraavana päivänä starttasin kohti Oulua ajatuksena nähdä merta, kasata itseään ja osallistua samalla näyttelyyn jonne Rex oli ilmotettu. Rex taisi olla aika onnessaan saadessaan olla hetken ainoa koira ja kyllä se tekikin hyvää levähtää hetkinen kylpylä Edenissä meren rannalla käyskennellen, asioita miettien. Ensimmäisenä päivänä ei menestystä niitetty, koska tuomarin näkemyksen mukaan koirallani on väärän väriset huulet :D Tervetuloa koiranäyttelyharrastuksen pariin... Näyttelyissä nähtiin eräänlainen skandaalikin, sillä PN-sijojen ratkettua toiseksi sijoittunut narttu alkoi rähisemään muille pudotettuaan suustaan pallonsa jonka kanssa koira siis meni koko esityksensä ajan. Sijat jaettiin uudelleen tuomarin hylättyä suorituksen. Pisti kyllä miettimään että jos koira ei pysty ravaamaan yhtä ympyrää tappamatta muita ilman palloa suussaan, niin miksi se on näyttelyssä? Tämä on palveluskoirarotu, pitäisi kaiketi onnistua vähän muunkin...
Toisena näyttelypäivänä onnistuin saamaan Rexin sijalle PU4, ei nyt sekään ihan mitä toivottiin mutta kuitenkin tyytyväisempänä kotia kohti. Näyttelyn osalta parasta oli nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa!

Askeleet rantahiekalla

Nautin!

Neron kanssa osallistuimme Eukanuba Summer Show tapahtumaan Helsingissä. Majoituimme taas Hämeenkylän kartanon hotelliin, paikkaan mitä suosin aina tuolla suunnalla liikkuessani. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin ihan maaseutua suoralla uloskäynnillä hotellihuoneesta. Täydellinen paikka koiralliselle matkaajalle ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.
Tuomarina näyttelyssä oli tiukkana tunnettu kasvattajatuomari ja voisin sanoa että yksi kesän mieleenpainuvimmista hetkistä oli itselleni se kun hän kiersi katsomassa kaikki junioriluokan osallistujat ja - nähtyään luokassa viimeisenä esiintyvän koirani - alkoi hymyilemään. Tämäkin tuomari totesi että poika tarvitsee aikaa, mutta näki sen raamit jotka omaan silmääni ovat kuin huutomerkki. Nero voitti luokkansa, sai SA:n ja sijoittui sijalle PU2 heti isänsä perään saaden ensimmäisen sertinsä. Juhlapäivä, joka sai kruunauksensa kun poika valittiin vielä Eukanuba ROP junioriksi. Pitkän matkan vuoksi jätimme ryhmäkehän väliin, harmi sinänsä, mutta erittäin tyytyväisenä kotia kohti.

Liikettä piisaa, kun vain itse pysyy perässä :)

Elokuu

Elokuussa treenattiin pellolla ja eräänä treeni-iltaa seuranneena päivänä havaitsin uroksissani kummallisia iho-oireita. Niitä havaittiin ensin Rexillä ja sittemmin myös Nerolla ja sen kummemmin setvimättä todettakoon että vaivaa hoidettiin pitkäkestoisesti aikaa, vaivaa, rahaa, shampoota ja hermojani säästämättä. Näyttää ilmeiseltä että koirat saivat reaktion pellolta, mitä se oli ja miksi se tuli jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Molemmat tulivat kyllä kuntoon erinäisten vaiheiden jälkeen. Jatkossa saattaa olla että pesen koirat heti pitkässä heinässä treenaamisen jälkeen.

Jäljelle lähdössä

esineitäkin löytyi

ja oli niin kivaa!

Joensuun näyttelyissä tuli käytyä turistina sekä onniteltua itseään siitä että tuli jätettyä osallistuminen väliin tällä kertaa. Ei oikein nuo Joensuun tuomarivalinnat ole viime vuosina tukeneet ajatusta ja seuratessani tämänkertaista tuomarointia en voinut kuin todeta että varsinkin sunnuntain näyttelyssä sama meno jatkui. Saimme kuitenkin meille näyttelyvieraita käymään ja ihme kyllä sääkin malttoi pysyä hyvänä sen aikaa kuin näyttelyssä olimme. Näyttelyvieraamme auto kolaroitiin hotellin parkkipaikalla, onneksi kuitenkin niin että syyllinen saatiin vastuuseen vahingostaan. Siinä vaiheessa sitä mietti että kaikkea sitä sattuukin...

Näyttelyn jälkeen sunnuntai-iltana elämä teki taas täyskäännöksen ja seurauksia on saanut setviä näihin hetkiin saakka. Sitä kuvittelisi että kun takana on raskas vuosi, raskaita menetyksiä ja vatoinkäymisiä, niin niillä olisi jonkinlainen raja. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan ja niinhän sitä toivoisi että ei ainakaan saman vuoden aikana. Mutta... iski sitten kuitenkin. Silloin sunnuntai-iltana olin laittamassa ruokaa kun liesituulettimemme meni oikosulkuun ja talossamme syttyi tulipalo. Palokunta saatiin paikalle pian, mutta tulipalo eteni räjähdysmäisesti niin että taloon tuli mittavat palo ja savuvahingot. Edessä on kuukausien remontti jonka onneksi vakuutusyhtiö hoitaa. Sivumennen mainittuna, jos et ole ihan kartalla omien vakuutustesi suhteen, suosittelen tarkastamaan ne nyt - niissä ei missään nimessä kannata säästää. Kokemuksena tapahtuma oli shokki, jonka pelkkään ymmärtämiseen on mennyt paljon aikaa. Kiitollisena kuitenkin siitä että olemme kaikki hengissä ja saamme jatkaa elämäämme keräten uusia muistoja niiden tilalle jotka tulipalon myötä menetettiin.

Linkki uutiseen:
Sanomalehti Karjalainen 13.8.2017

Keittiö tulipalon jälkeen. Ei ihan kaappien vaihdolla selvitty.

Elokuussa järjestettiin myös perinteinen SBY Klubsieger näyttely, jonne osallistuimme molempien poikien kanssa. Sää näytti kaikki puolensa, mutta ihan kiva päivä tämäkin. Ei mainittavaa menestystä pojille, mikä ei haittaa koska kysymyksessä on tittelinäyttely - tittelit jaetaan vain voittajille. Jos ei voita niin aika sama pärjääkö vaiko ei.

Syyskuu

Syyskuussa otetiin vielä kerran suunta kohti eteläistä suomea, tällä kertaa Porvooseen jossa samana päivänä järjestettiin 2 näyttelyä. Ensin kaikkien rotujen näyttelyyn, missä tällä kertaa oli arvostelemassa italialainen kasvattajatuomari. Molemmat pojat esiintyivät oikein mallikkaasti ja molemmat voittivat luokkansa, Nero ensimmäisen kerran myös velipuolensa joka tähän saakka on voittanut kutakuinkin kaikki näyttelyt joihin on osallistunut. Tämäkin tuomari huomasi pojan raamit sekä kaikki ne hyvät yksityiskohdat mitä siinä on, mm. hurmaava pää, loistava purenta, vahva luusto, sekä hienot liikkeet. Tiikerijuovainen väri ei ehkä ole niin näyttävä kuin keltainen valkoisin merkein, mutta ei se ainakaan tällä kertaa menoa estänyt. Urosten voittajaksi Neron isä, PU2 Rexille ja Nerokin melkein pääsi jatkoon, mutta hävisi sitten sertin PU4ksi sijoittuneelle avoimen luokan urokselle. Va-sert saatiin kuitenkin.

<3

Päivän toiseen näyttelyyn sitten seuraavaksi, kysymyksessä ESR Klubshow missä Rex on tähän saakka sijoittunut aina kismittäväksi luokkansa toiseksi mahtavin arvosteluin. Näissä Klubinäyttelyissä ei jaeta SA:ta ja jatkoon pääsevät vain luokkavoittajat, joita sitten on enemmän kuin näyttelyissä yleensä koska myös turistiluokat arvostellaan. Tällä kertaa Nero kumosi kirouksen, se voitti nimittäin nuorten luokan sekä myöskin toistamiseen saman päivän aikana upean velipuolensa. Rexkin sai erinomaisen ja hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan. Nerollakin menestys jäi tällä kertaa luokkavoittoon, mutta oli kuitenkin hieno päivä mukavassa seurassa. Ja väsyneitä koiria kotimatkalla :)

Lokakuu

Lokakuuhun mennessä olimme muuttaneet jo 2 kertaan, ensin väliaikaismajoitukseen viikoksi ja sieltä seuraavaan - rivarikaksioon Karsikossa - reiluksi kuukaudeksi. Lokakuussa viimeisteltiin sitten muutto nykyiseen kotiimme, jossa toivoakseni saamme asua vanhainkoti-ikään saakka - sen verran kuluttavaa puuhaa tuo muuttaminen on. Uusi kotimme sijaitsee Niittylahdessa, Pyhäselän rannalla ja se on se mieheni unelma jonne meidän piti muuttaa jo aiemmin. Nyt siis elämme tilanteessa jossa on yhdistetty sekä kesämökki että talo ja täytyy sanoa että onhan se ihanaa, hyvin rauhallista kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Vähän niinkuin omassa maailmassaan. Pikku hiljaa laitamme uutta kotiamme oman näköiseksi, samalla kun vanhaa remontoidaan. Vanhaan rakkaaseen taloomme emme siis itse enää muuta takaisin, vaan sen saa itselleen jatkossa joku muu.

Uuden kodin terassilla

Pojat ulkona

Mr Rantaleijona

 
Nero käväisi luustokuvilla. Sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Lonkista ja selästä välikuvat, selkä puhdas ja lonkat hieman eri paria. Tarkastellaan näiden osalta tilannetta uudelleen kesällä.

You see, it's not just the outside that matters. It's the inside as well

Näyttelykausi saatettiin tämän vuoden osalta päätökseen kun kävimme Neron kanssa osallistumassa Seinäjoki KV näyttelyyn. Tässäkin näyttelyssä oli arvostelemassa kokenut kasvattajatuomari ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti pieni maalaispoikamme hieman hämmentyi ensimmäisestä kokemuksestaan suuressa messuhallissa, eikä malttanut esiintyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Luokkavoitto SA:lla kuitenkin ja sijoitus PU4 va-sertillä - taas meni serti nenän edestä mutta tällaistahan tämä joskus on. Nyt jäädään kotiin kasvamaan ja katsotaan taas ensi vuonna olisiko meistä vastusta muille. Jätämme kaikki isot loppuvuoden areenat suosiolla väliin - onnea vaan muille niihin kehiin :)

Tuomari halusi bokseriväen kuvaan

Kuvat Tuija Markkanen. Ja se tuomari makuulla tuossa edessä :)

Marraskuu

Tätä kirjoittaessani on marraskuu ja ei voi kuin todeta että jälleen kerran on kokonainen vuosi mennyt. Kokonainen elämäkin siinä ohella, minkä vuoksi tämä vuosi muistunee jatkossa mieleen surullisena, olkoonkin että myös onnen ja ilon hetkiä on saatu kokea. Tällä erää kaikki liikenevä tarmo menee tekemiseen kotona; paljon ollaan saatu tehdyksi mutta tekemistä riittää vielä mm. koira-aitojen pystytyksen merkeissä. Tulipalon jälkeen kaikkea tekemistä määritellyt hässäkkä, stressi ja kiireentunne alkaa kuitenkin pikku hiljaa väistyä taka-alalle. Kun vain jaksaisi uskoa että elämä kantaa, eikä mitään pahaa enää satu. Ainakaan hetkeen.

Otetaan rennosti!

Joulukuu

Ja pian se on täällä taas - Joulu ja vuoden vaihtuminen seuraavaan. Koirien kanssa toisaalta levätään loppuvuosi, toisaalta aletaan virittäytyä tottistunnelmiin mihin on talven aikana tarkoitus keskittyä. Toivotaan ensi vuodelle rauhaa ja rakkautta - ei mitään suurta vaan ihan tavallista elämää.

Ei tonttu vaan smurffi

Näyttelykauden avaus

Loputtomalta tuntunut talvi alkaa taipumaan kevääksi ja näyttelykausi saatiinkin avattua pääsiäislauantaina Imatralla. Molemmat pojat lähti mukaan, Suzy jäi kotiin isännän kanssa.

Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, mikä ansaitsee erityishuomion sillä kellohan oli soimassa suorastaan epäinhimillisen aikaisin. Nero heräsi heti kun minäkin, mutta Rexin ylös saaminen hieman kesti. Vaikeaahan se voi olla koirallekin ymmärtää miksi pitää keskellä yötä minnekään lähteä... Matkaan päästiin aamutoimien jälkeen hieman ennen 5.30 ja eipä siinä sitten muuta kuin auton keula kohti Imatraa.

Perillä määränpäässä oltiin ennen 8 kuten pitikin - halusin jättää reilusti aikaa nuoren koiran ensimmäisen näyttelykokemuksen (lue kaaos meluisassa sisähallissa) vuoksi. Sain autolle paikan suht läheltä hallia, mutta koska tie halliin oli epätasainen hiekka/multapolku niin jouduin tekemään siirtymiset kolmessa erässä. Ensin tavarat ja sitten koirat erikseen. Sivuhuomautuksena todettakoon että vaikka urokseni kulkevat lenkillä yhdessä kutakuinkin päivittäin, niin ihan tuollaiseen yleisötapahtumaan en sentään hirviä porukassa lähteä. Kätevästi sain koirat ulkoilutettua siirron aikana, eli sikäli ihan hyväkin juttu. Jäin kyllä vakavasti harkitsemaan isompien pyörien ostoa näyttelykärryyn, helpottaisivat kovasti tavarain rahtaamista.

On suunnaton etu viedä nuorta koiraa yhdessä kokeneen aikuisen kanssa, eikä vähiten niin lehmänhermoisen kuin Rex on. Nero katsoo "isoveikastaan" mallia ja kun isoveikka ei ota pulttia mistään, niin ei yleensä ota pikkuveikkakaan. Kyllähän se suuri halli kaikkine efekteineen hieman ihmetytti, sehän kuuluu asiaan. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selvittiin aika mallikkaasti. Koirien omistajakaan ei pyörtynyt, ainoastaan kellahti kumoon törmättyään kehäaitaan.... No siitä ei ehkä sen enempää!

Kehä alkoi pyörimään klo 9 ja heti pentuluokan jälkeen olivat juniori-urokset vuorossa. Nero esiintyi upeasti edukseen yhdessä muiden poikien kanssa ja toiveet ehtivätkin jo nousta aika korkealle. Yksilöesiintymisessä poika meni myös kivasti, ainoastaan ei jaksanut ihan loppuun asti tsempata täysillä keskittyen, mikä on tuon ikäiselle ihan normaalia. ERInomainen kuitenkin laadusta mukavalla arvostelulla ja kilpailuluokassa sitten sijoitus toiseksi kehityksessään pidemmällä olevan velipuolensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen pojan suoritukseen, enempää en oikeastaan osannut tässä vaiheessa toivoakaan. ERI on junnu-urokselle todellakin kelpo saavutus! Olen tietysti hieman jäävi sanomaan, mutta nyt muidenkin mielipiteitä kuulleena rohkenen pitää poikaa sangen lupaavana tapauksena ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. Jätkä saa kaiken ajan minkä tarvitsee, nyt kerätään kokemusta ja rakennetaan vahvaa & tasapainoista urosta tulevaisuutta varten. Nuoren miehen käytöksestä mainittakoon että se oli sangen hyvää koko koitoksen ajan, ainoastaan velipuolelle olisi tehnyt mieli antaa vähän kuonoon mutta sellaistahan se on - suku on pahin :D

Nero 10 kk

Heti junioreiden jälkeen olikin jo kiire viedä Rex kehään, hän pyörähteli itselleen ERInomaisen, luokkavoiton ja SA:n. Todellakin ansaitusti ja ehkä hieman odotetustikin. Paras uros luokassa tuomari mietti pitkään toisen ja kolmannen välillä, mutta päätyi lopulta sijoittamaan Rexin kolmanneksi ja kilpakumppani Calvinin toiseksi. Tuomarin linja oli mielestäni selkeä ja arvostelut kertoivat rotumääritelmän tuntemisesta. Kehän päätyttyä selvisi että tuomari olikin itse asiassa kasvattajatuomari, mikä tietää Rexille ihan hyviä aloituspisteitä vuoden bokseri kilpailuun. Sijoituksellaan hän tienasi vara-cacibin, mikä ylpeästi toimitettiin minulle kehän jälkeen tuttuun tyyliin "tässä on saalis, missä minun lihapullani on". Sai poika toki lihapullansa, useammankin kuin yhden. Oli mukavaa nähdä miten innoissaan poika oli kehään pääsemisestä, hän nauttii paitsi kehän jälkeisistä palkinnoista myös todellakin esiintymisestä. Luulen että Rex on melko varma siitä että yleisö on lippunsa maksanut vain hänet nähdäkseen, siltä se meno ainakin usein näyttää :)

Suurin ja kaunein <3

Perässä tulijoiden aatelia :)

Oli mukava päivä; aina yhtä kivaa nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa. Näyttelyn jälkeen sama rumba toiseen suuntaan koirien &  tavaroiden kanssa ja lopuksi otimme vielä kasvattajan & Neron siskon omistajan kanssa kuvia pojista. Kaikki tämän postauksen kuvat nappasi Senni Enroos - kiitokset upeasta työstä!

Hurmaava Nero

Näytelmällistä treeniä

On taas se aika vuodesta kun kevään tulosta ollaan saatu pieniä aavistuksia ja näyttelykausi alkaa pikku hiljaa päästä vauhtiin. Aika kaivaa koirat naftaliinista siis. 

Näytä vain suunta minne katsotaan, hoidan homman

Rexin kanssa homma on lähinnä vanhan kertausta, melko monessa tapahtumassa käyneenä sitä voinee pitää jo eräänlaisena konkarina joka takuulla tietää mitä näyttely tarkoittaa ja mitä siellä tehdään. Rex on kiltti uros, mutta sillä on aina vähän pientä pilkettä silmäkulmassa. Tämän vuoksi olen jatkossa rajannut melko tarkkaan ne henkilöt jotka sen kanssa voivat kehään mennä jos en mene sinne itse. Pientä kertausta lähinnä tarvitaan ja tietysti koiran näyttelykunto pyritään viimeistelemään huippuunsa - ruokavalion ja liikunnan suhde kuten nyt yleensäkin näillä Mister-kisojen osallistujilla :) Turkinhoitoa unohtamatta ja lihaksia toiveikkaana tarkastellen.

Aina ei kyllä olla ihan samaa mieltä oltu näistä poseerauksista...

Neron kanssa olemma havahtuneet sangen perinteiseen tilanteeseen - koira on jo aika iso ja sen kanssa pitäisi ehkä alkaa harjoittelemaan. Ehkä siksi, että alustavista suunnitelmista huolimatta poika on kehittynyt sen verran että ensimmäinen näyttely siintelee jo suunnitelmissa :/

Minäkö näyttelyyn?

Näyttelyitä varten harjoitellaan paitsi koiran käsittelemistä, seisomista ja liikkumista myös tämän kaiken tekemistä porukassa. Käytännössä siis niin että sekä koiran edessä että takana voi olla muitakin koirakkoja ja niitä pitää pystyä sietämään ilman että oma toiminta häiriintyy. Olen onnekas - paitsi että saan harjoitella sangen osaavassa porukassa, on seuraan liittynyt myös useampi saman roturyhmän edustajia. Suunnilleen samanlaiset kujeet siis, eikä tarvitse erikseen selittää miksi tämä on tällainen...

No voinhan tässä harjoitella

Neron kanssa huomasin että se esittää parasta näyttelyseisomista silloin kun sen edessä on jotain mielenkiintoista - esimerkiksi kaunis tyttökoira :) Koska koiran palkitseminen tästä lähtökohdasta voi olla haasteellista, päätin ottaa avuksi naksuttimen. Toivon sen avulla saavani kerrotuksi koiralle mitä haluan ja mene tiedä saan siitä vielä varman esiintyjän. Toivottavasti ainakin.
Kuvia otettaessa poika oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut enää viimeisen päälle tsempata. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen mitä hyvin vähällä harjoittelulla ollaan saatu aikaan, liikkuminen on vaivatonta, osaa jotenkin seistä 4 jalalla eikä ainakaan väistele ketään. Tästä se lähtee!

Ja maltan ihan hyvin jo olla paikallani

Minä osaan kaiken!

Koiraperheen päiväohjelma

Minulta on usein kysytty miten saan aikani riittämään 3 koiran kanssa. Usein on tehnyt mieli vastata että en mitenkään :) mutta kun asiaa miettii niin onhan siihen koira-arkeen jonkinlainen rutiini tullut aikojen saatossa.

Koirien päivä starttaa samalla kuin omani, usein herätyskellon soittoon klo 5.30 mutta lähestulkoon aina 7 mennessä. Aamu alkaa ulkoilulla joka meillä tapahtuu periaatteella ovi auki ja olkaapa hyvät, eli koirat ulkoilevat omalla aidatulla pihallamme. Ulkoilun aikana jaan jo aamuruoat valmiiksi; aamuisin meillä syödään yleensä lihapainotteisesti hieman koirasta riippuen. Ruoat meillä nautitaan niin että jokainen koira syö omassa tilassaan - nämä ovat ahneita possuja ja toisen kupille meneminen tietäisi melko varmaa tunteiden lämpenemistä. Aamupalan jälkeen koirilla on vielä mahdollisuus käydä ulkona ennen töihin lähtöäni, sen jälkeen ne vetäytyvät oma-alotteisesti lepäilemään aamupäiväksi. Normaalin työpäivän aikanakin niillä on usein mahdollisuus ulkoiluun jos mieheni on kotona ja tässä yhteydessä onkin todettava että koiramme saattaisivat jossain kerrostalo-asunnossa olla aikamoisia painajaisia pidettäviksi - ne kun ovat tottuneet pääsemään ulos vain luomalla merkitseviä katseita takapihan oveen. Ulkoillessaan varsinkin urokset leikkivät ja juoksevat aika paljon, joten aamuisin pitää muistaa tarkastaa että vettä on varmasti riittävästi tarjolla.

Kasvava lapsi

Töistä palatessassani koirat pääsevät taas ulos ja Nero nauttii keskipäivän ateriansa mikäli mieheni ei ole sitä jo sille antanut. Pyrkimyksenä on antaa tämä ruoka 14-15 aikaan, päivittäisten aktiviteettien ajoittamisen vuoksi. Bokseri kuuluu ns. syvärintaisten rotujen joukkoon, eli mielellään ennen ja jälkeen aterian koiran olisi syytä ottaa noin 2 tuntia suht rauhallisesti. Meillä ei ole 25 vuoden aikana - jonka olen rotua harrastanut - ollut yhtään mahalaukun kiertymää ja kovin mielelläni välttäisin ko. vitsauksen jatkossakin. Mikäli tiedossa on että koira osallistuu fyysistä rasitusta aiheuttavaan aktiviteettiin, annan vähemmän ruokaa tai siirrän koko annoksen myöhemmin annettavaksi. Esim. peltojälkiharjoituksen jälkeen koira voi syödä treenin tehtyään - se on sen verran hidastempoinen laji. Ennen ja jälkeen juoksulenkin taas ei voi syödä 2 tuntiin. Nero on meillä ikänsä vuoksi ainoa joka syö 3 kertaa päivässä, muut saavat ruoan aamulla ja illalla, mikä helpottaa aikataulujen suunnittelua. Pikku hiljaa kevään edetessä nuori Nerokin tulee siirtymään tähän rytmiin. Tässä vaiheessa päivää iltaruoat laitetaan turpoamaan ja muistetaan myös ottaa aamuruoat sulamaan ajallaan.

Välillä ehtii leikkimäänkin

Työpäivän jälkeen on koiraharrastusten vuoro. Harrastuksiin luetaan vähintään lenkkeily tai jonkinlainen koulutukseen osallistuminen, tai molemmat. Koirilla on harvemmin ns. vapaapäiviä, mutta toisinaan esim. emännän sairastuttua niillä on niitäkin ja kestävät ne kyllä oikein hyvin. Pyrkimyksenä on kuitenkin järjestää jonkinlaista ohjelmaa joka päivälle - kysymyksessä kun on rotu joka herkästi keksii tekemistä ihan itse jos sitä ei sille järjestetä - ja porukassa jos missä se tyhmyys tiivistyy :) Lenkit hoidan nykyisellään 2 tai 3 sarjassa; joko urokset yhtäaikaa ja nartun (tulisielu) erikseen tai sitten kaikki erikseen. Yleensä jos lähden treeneihin, otan kaikki koirat mukaan, tai sitten kotiin jäävälle järjestetään jotain muuta. Esim. mieheni lenkkeilee mielellään ikänsä puolesta jo hieman rauhallisemman Suzyn kanssa ja se kaksikolle suotakoon. Jos olen koirahallilla treenaamassa, jään usein samaan ympäristöön lenkkeilemään koirien kanssa treenin lopuksi. Kesäaikaan myös uittaminen on mahdollista.

Minä lenkkeilen

Harrastusten jälkeen koirat vetäytyvät usein lepäämään, mutta saavat myös ulkoilla halutessaan. Usein tässä vaiheessa iltaa huollan niitä, eli harjaan, pesen, leikkaan kynnet tms. Tosin yhtä usein nämä hommat jäävät viikonlopuille, jolloin kyseisin puuhiin on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä käytettävissä. Seuraan koirieni vointia ja yleiskuntoa ja puutun asiaan jos huomaan jotain mihin tarvitsee puuttua. Iltaa meidän perheessä vietetään usein lepäillen ja tv:tä katsellen. Jos koirilla on tekemisen puutetta, saatan antaa niille esim. naudan potkaluut joiden parissa aika menee mukavasti. Koska koirat syövät kuivamuonaa, ne eivät saa sellaisia luita mistä voisivat niellä luun palasia. Eli en anna esimerkiksi rustoluita ollenkaan.

Noin 19-20 aikaan meillä on iltaruokien jako, mistä osa koirista (Suzy) alkaa usein muistuttamaan jo viimeistään 18 jälkeen. Luulenpa että ummikkona meille koiria hoitamaan tuleva henkilö saisi sangen kattavan (ja äänekkään) opastuksen päiväohjelmaan - meidän koirat kyllä sujuvasti tietää mitä palveluita heille kuuluu ja mihinkin aikaan :) Illalla meillä syödään kuivamuinaa turvotettuna, tällä hetkellä jokaiselle eri säkistä mutta toivottavasti jatkossa niin että ainakin pojat söisivät samaa. Iltaruoan jälkeen meillä meno yleensä rauhoittuu yötä kohti - Nero saattaa vielä leikkiä leluillaan mutta yleensä sekin käy jo levolle yötä kohti. Nukkumassa meillä ollaan arkisin viimeistään 22 aikaan, usein aikaisemminkin kiitos vähemmän iltavirkun emännän.

Vuodenajalla on jonkinverran vaikutusta koirien rutiineihin. Kesäaikaan koirat luonnollisesti ulkoilevat enemmän. Kesäkaudella ollaan muutenkin aktiivisempia kun pk-harrastukset, näyttelyt jne. ovat täydessä toimintavauhdissaan ja koirien kuntoa pidetään yllä niitä silmälläpitäen. Talvi on enemmän peruskuntokautta ja silloin on aikaa perehtyä enemmän esimerkiksi tottelevaisuuden saloihin. Nyt eletään kevättä ja näyttelykalenteria selataan jo kiivaasti, samalla kun katseet ovat jo muutenkin kuluvan kauden suunnittelussa. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole, mutta tekeminen on kivaa!

Alkuvuoden kuulumisia

Siinä vaiheessa kun huomaa lähestulkoon unohtaneensa oman bloggerinsa salasanan, lienee aika päivittää hieman kuulumisia.

Aloitetaan Suzysta. Hevostermein Suzy kääntyy tänä vuonna 9-vuotiaaksi, eli veteraanivuosia mennään. Koira itsehän ei koe olevansa millään muotoa ikääntynyt, omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa ja meno sen mukaista. Charmantisti harmaantunut naamataulu lähinnä kertoo että ihan juniorin kanssa tässä ei tekemissä olla. No, ehkä vauhti on hieman hidastunut, valkotornadosta hieman kevyemmäksi puhuriksi. Suzyn paino on hieman aiheuttanut päänvaivaa omistajalleen - se kun tuppaa olemaan noususuuntainen kaikista varotoimista huolimatta. Otin vielä testiin yhden hyväksi muistamani ruokasarjan light senior tuotteen - odotamme tuloksia henkeämme pidätellen.  Onneksi koira nyt ei sentään vielä ihan tankki -sarjassa painiskele, eli toistaiseksi pärjätään ruoan määrää seuraamalla ja asiaa tuskailemalla. Olen vain aina kuulunut niihin ihmisiin jotka tuomitsevat lemmikin syöttämisen ylipainoiseksi - ja tässä sitä ollaan. Team Punkerot :/

Vielä jaksaa vanhakin tanssia

... ja leikkiä leluilla

Rex voi mainiosti. Hän on viettänyt talvea paljon ulkoillen sekä sopivasti sisähallissa treenaillen. Sivumennen mainittuna, voisi varmaan helposti kuvitella että kun käytettävissä on oma treenihalli, niin mitään muuta ei tekisikään kuin treenaisi hallissa. No, ei se ihan niinkään mene. Hallilla tulee kyllä käytyä useinkin, mutta läheskään yhtä usein siellä ei tule omien koirien kanssa treenattua. Tekemistä riittää ja täytyy sanoa että en tällä hetkellä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa sen suhteen että yhdistystoiminnan osalta talkootyöt jäävät tällä hetkellä minimiin. Omassa hallissa todellakin riittää talkoita kerrakseen! Mutta, palatakseni Rexiin, sen kanssa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen näyttelykalenteria katsellen sekä sopivia treenipaikkoja (lue peltoja) miettien. Rex on oikeastaan nyt parhaimmillaan; aikuinen mutta ei vielä ukkoutunut yksilö. Odotan paljon tulevalta kaudelta sen kanssa.

Rex 4 v ja synttärilahjalelu

Ja sitten hieman leikkiä - oikeasti tämä on leikkiä :D

Ei oo vaivoja, eikä juuri aivojakaan!

Nero sitten. Pikkukaveri on kuin huomaamatta kasvaa hujahtanut melkoisiin mittoihin - piti joo jäädä vähän pienemmäksi kuin "isoveikkansa" mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Tällä hetkellä poika näyttää lähinnä pieneltä (no jaa)  kirahvilta pitkine raajoineen ja jättikokoisine tassuineen. Mielellään olisin junnukehissä käyttänyt, vaan taidetaan toistaiseksi tyytyä harjoittelemaan kotona ja mätsäreissä tätä puolta, sitä odotellen että kaverista tulee hieman valmiimpi isojen poikien koitoksia ajatellen. Se vain on niin että osa kehittyy nopeasti siinä missä osa ei ja kiirettähän meillä ei ole. Luonteensa puolesta Nero on aika hauska pakkaus, hieman dieslmäistä isoveikkaansa kipakampi tapaus (lue puoliksi italialainen ja sen kyllä huomaa) mutta pohjimmiltaan kuitenkin aika herttainen poika. Tulee mainiosti juttuun muiden koirien kanssa vielä ainakin tässä kasvuvaiheessa ja kevään kohokohtia onkin ollut ihanassa auringonpaisteessa lenkkeily kahden bokseripojan kanssa. Toistaiseksi ollaan harjoiteltu vain perusasioita ja yleisiä käytöstapoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta pikku hiljaa pitäisi Neronkin kanssa alkaa aktivoitumaan ja kenties ihan suunnittelemaan tekemisiään... Ja katsotaan josko loppukesästä vaikka jo joku näyttelykin?

Nero 9 kk

Nero ulkoilee

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja ilokseni voi todeta että kevät on jo aika lähellä. Joka vuosi huomaan arvostavani yhä enemmän tätä vuodenaikaa - valon lisääntymistä, lämpöä ja kaiken heräämistä eloon. Nautitaanhan tästä kun vielä voidaan!

Millaista koiran omistaminen on?

Sain idean tekstiini erään hevosbloggaajan aiheesta, käännän sen vain koskemaan hevosen sijaan koiria. Hevosistahan sanotaan että huoleton on hevoseton. Moni haaveilee omasta koirasta mutta ei ehkä osaa varautua ihan kaikkeen mitä koiran omistaminen voi olla. Otetaan siis realistinen pintaraapaisu asiaan.

Minuako meinasit komennella!

Koiranpennut ovat todella suloisia ja ehkä syystäkin. Nimittäin jos ne eivät olisi suloisia, niitä ei välttämättä kestäisi kukaan. Ottaessasi pennun kannattaa varautua siihen että noin viikon kuluttua näytät 3 lapsen yh-äidiltä, sillä alati keskeytyvät tai lyhyiksi jäävät yöunet vaativat veronsa. Silmäpussit roikkuen ja tukka hapsottaen saatat katsella suloista pentuasi joka jää ihanasti nukkua tuhisemaan kun sinä lähdet töihin. Omaisuutta saattaa tuhoutua - osumistarkkuuden suuruus on usein suhteessa koiran  ja sen hampaiden kokoon & kasvuun. Pissaa ja kakkaa on joka paikassa ja pentuhan ei sitten todellakaan vain opi sisäsiistiksi, vaan se pitää siihen(kin) ihan opettaa. Pahinta on ehkä toisinaan (alati) esiintyvä pelko siitä että pentu satuttaa itsensä leikeissään - tiedän pentuja joille näin on käynytkin ja se on joka kerta sydäntä särkevää. Osa pennuista on luonnostaan kilttejä ja taipuisia - siinä missä osa ei ole. Positiivisesti ajatellen tällaisen apinan kanssa asuessa töihin meno - vaikka olisit kuinka väsynyt valvottuasi puolen yötä - saattaa tuntua mukavalta lepohetkeltä :) Mutta silti - niin rakas, ihana ja suloinen - etenkin nukkuessaan.

No tule nyt syliin sitten, pikku pirulainen

Koiraa hankkiessa kannattaa varautua siihen että ne voivat sairastua kaikkeen mahdolliseen aivan kuten me ihmisetkin. Esimerkiksi äkillinen ripuli saattaa romuttaa viikonloppusuunnitelmasi hyvin lyhyessä hetkessä. Koiran omistajana olisi eduksi omata valmiudet tunnistaa erilaisia oireita niin että osaa tarvittaessa viedä koiran viipymättä eläinlääkäriin tilanteen niin vaatiessa. Usein puhutaankin koiranomistajan kuudennesta aistista, joka harvoin johtaa kokenutta ja koiraansa tuntevaa omistajaa harhaan. Tässä kohtaa myös taloudelliset valmiudet on syytä olla olemassa. Turhasta ell käynnistä kärsii vain lompakko - se sama mikä kärsii aina ja joka tapauksessa :)
Ostohinta voi näissä puuhissa todellakin olla vasta alkua!

Hampaiden putsaus, hyvät kännit koiralle, aika helkutin monta euroa omistajalle

Toisinaan koira - nuorikin - voi sairastua pysyvästi ja vaikka sairautta pystyttäisiinkin hoitamaan se voi muuttaa täysin ne suunnitelmat joita Sinulla koirasi kanssa ehkä oli. Ratkaisu on usein jättää tällainen koira rakkaaksi perheenjäseneksi ja niitä harrastuksia varten hankitaan sitten... lisää koiria :) Kerranhan sitä vain eletään!

Kokeilin vain miltä tuntuu nielaista kivi. Onneksi tuli ulos itsekseen!

Hankkimalla koiran saat luontaisetuna runsaasti liikuntaa. Koiraa pitää ulkoiluttaa joka päivä, halusitpa tai et, ja vaikka sinulla olisi oma pihakin niin koiran pitäisi silti päästä myös lenkkeilemään ja sosiaalistumaan. Koira kuin koira tarvitsee vähintään peruskoulutuksen osatakseen ns. käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Tässä kohtaa kyllä saatat huomata että pikkusormen mukana meni koko käsi - parhaimmillaan koiran kanssa harrastaminen on oikeasti tosi kivaa. Vähemmän harrastavanakaan koiraa ei oikein voi ottaa esille vain tarvittaessa. Ajattele asiaa niin että sinä voit valita kaverisi mutta koirasi ei voi. Sillä on vain sinut ja se ei todellakaan ollut se joka pyysi päästä luoksesi. Koirastasi ja sen hyvinvoinnista olet koiran omistajana vastuussa aina ja kaikkialla. Myös sen tekemisistä ja niiden seurauksista. Ja niistä seurauksista pieni humoristinen huomio: joskus keväisin saata hetkellisesti huomata olevasi vastuussa kaikkien muidenkin koirakoiden tekemisistä. Tämä siis jos luet lehtien yleisönosasto palstoja ja koirankakka-aiheisia kirjoituksia siellä.

Ihan vain testasin tätä uutta lelua

Muistinko jo mainita rahanmenon? Jo yhteen koiraan saa helposti upotettua omaisuuden, puhumattakaan jos koiria on useita. Ruoka, mahdolliset lisäravinteet tai lääkkeet, varusteet, lelut (saatat huomata sijoittavasi huomattavan osan tilistäsi vinkuviin kumipossuihin ja muuhun tosi tarpeelliseen), puruluut, kaikkinainen harrastaminen matkustus- ja bensakuluineen, vakuutukset sekä eläinlääkärimenot joihin pakollisina kuuluu vähintään rokotukset. Saattaa olla että itsellesi et raaski ostaa uutta talvitakkia edes kirppikseltä, mutta koiralle toki hankitaan viimeisimmän muodin mukainen lämmin takki, noin esimerkiksi. Mutta, jos otetaan pieni vertailu, niin taitaa se koiran pitäminen silti vähän edullisempaa olla kuin esim. hevosen. Ja moni ulospäin ihan normaalilta vaikuttava ihminen pitää hevostakin :)

Jotain pientä tuli hankittua

Omat taitosi punnitaan koirasi kanssa. Nelijalkaisilla on mahtavat valmiudet palauttaa meitä kaksijalkaisia ns. maan pinnalle, usein ihan kirjaimellisestikin. Koirasi ei välttämättä toimi tai käyttäydy kuten halusit tai ajattelit sen tekevän, elukalla kun on se omakin tahto. Joudut opettelemaan ns. vahvaa mutta reilua johtajuutta, vaikka omassa työssäsi pomosi ei tekisi elettämään siihen suuntaan. Sinulla saattaa olla haaveita tai tavoitteita jotka eivät koskaan toteudu ja harrastuspiireissä saatat kohdata ihmisiä jotka kohtelevat sinua ikävästi. Joudut kestämään pettymyksiä, joskin kohtaat myös paljon iloa ja onnen hetkiä. Ja ehkä ne lopulta painaa vaa'assa enemmän? Saatat myös hurahtaa koiriin tavalla jota kanssaihmisten voi olla vaikeaa sisäistää - esim. yksi FB-kaverini nosti hiljattain kytkintä koska ei "jaksanut koko ajan katsella koiran kuvia". Mutta lohdutukseksi jää enemmän aikaa vietettäväksi samanlaisia oireita potevien kanssa :)

Samankaltaisesti hurahtaneiden leirillä

Lopullinen luopuminen, hetki jolloin valmistut koiranomistajana. Työläimmästäkin riiviöstä tulee hetkessä maailman paras koira jota muistellaan suurella rakkaudella ja kaipauksella. Siitä johon monta kertaa väsyit ja hermostuit ja jonka muutamaan kertaan uhkasit myydä kympillä. Huomaat surevasi enemmän kuin mihin tiesit kykeneväsi ja ikävöiväsi yli kaikkien rajojen. Ajan kuluessa huomaat että muistojesi arkussa on kultaa: kaikki ne muistot yhteisistä ajoista joita kukaan ei ota pois. Kenties elämä tuo mukanaan uusiakin koiraystäviä, jotka eivät korvaa sitä entistä mutta valaisevat maailmasi omalla erityisellä persoonallaan.

Rakkaudesta koiriin <3