Sunnuntaina

Sataa taas vaihteeksi vettä. Yritän ajatella positiivisesti ja toivoa että se tietäisi vähälumista talvea - nimittäin kiitos edellisen talven ja tämän kesän sitä alkaa ajattelemaan mihin tuo kaikki vesi mahtuu.

Eilen oli kyllä hieno päivä. Sää suosi ja käytiinkin Suzyn kanssa pitkä lenkki. Syksy on suosikkivuodenaikani silloin kun ei sada ja eilen saikin todella nauttia värikkäässä metsässä samoilemisesta ihanassa auringonpaisteessa.

Illalla sitten isännän kanssa tempaistiin ja lähdettiin viettämään kulturellia iltaa. Aloitimme teatterista, missä esitettiin Luolamies -niminen monologi. En voi väittää että olisin erityisemmin teatteri-ihminen, mutta esitys oli sangen hauska ja herätteli pientä kiinnostusta lähteä viettämään teatteri-iltaa toistekin. Näytöksen jälkeen suuntasimme Torero -nimiseen ravintolaan, joka on erikoistunut espanjalaiseen ruokaan, ja söimme aivan törkeän hyvin. Oli kyllä tosiaan oikein mukavaa vaihtelua.

Tänään pitäisi sitten treenailla tuon koiran kanssa. Nyt palataan toko-liikkeiden pariin ja lisätään nouto ja eteenmeno mukaan harjoituksiin. Yritetään pitää yllä tekemisen intoa samalla kun hiotaan liikkeitä kohti mahdollisimman täydellisiä suorituksia. No hehheh, siinä sitä hommaa riittääkin...

Kevyempi viikko

Tämä viikko on mennyt edellisestä viikonvaihteesta toipuessa, ollaan lähinnä ulkoiltu ja rentouduttu koiran kera. Yhdet treenitkin tuli siinä välissä käytyä ja niistä todettakoon että koiralla on hirveä määrä virtaa. Tuntui välillä että ei yhtään käpälää edes käynyt maassa, mutta hyvä niin. Pikku hiljaa aletaan palailemaan normaalirytmeihin ja ainakin tällä hetkellä mielessä on tottikseen keskittyminen talven yli. Hallikausi alkaa ensi viikolla ja ulkotreeniä jatketaan siinä ohessa. Ehkä vähän jälkeäkin vielä otetaan - Eijalle tiedoksi että en ole unohtanut sitä "näytösjälkeä" :)

Tänään istuin siideritölkki kädessäni kuistilla (en siis tissuttele muuten vaan, se oli saunajuoma) ja ihmettelin koiraani joka näytti tanssivan keskellä hämärää pihamaata. Tarkemmin zuumailtuani havaitsin sen heittelevän ilmassa jotakin joka näytti ihan.... no myyrähän se oli. Juoksin paikalle seurauksella että Suzy pudotti myyrän ja se lähti kipittelemään vauhdilla karkuun - jäi henkiin siis. En ole mitenkään ihastunut näihin pihan asukkeihin, mutta en sentään anna koiran niillä huvitella. Suzya taisi vähän harmittaa kun kiva leikki jäi kesken.

Allekirjoittanut tuntee pientä ostokrapulaa, tuli tuossa ikään kuin sovittua auton vaihdosta :/ Uusi menopeli (siis ei uusi mutta minulle uusi) saapuu ensi viikolla, lopultakin sellainen missä koiran tai useammankin kuljetus onnistuu ongelmitta. Tätä vartenhan sitä kai töitä tehdään että joskus saa jotain itselleenkin, oikeastaan aika mukava juttu.

Myyrän saalistaja

MH -luonnekuvaus

Tänään jatkettiin toiminnallista viikonloppua käväisemällä MH-luonnekuvauksessa. Mietin etukäteen mahtaako tässä tulla liikaakin suoritusta yhden viikonlopun sisälle, mutta mietittyäni asiaa ja keskusteltuani viisaampien kanssa tulin lopputulokseen että näin päin onnistuu, ensin BH ja sitten MH. Toisinpäin en olisi edes yrittänyt.

Ja onnistuihan se - ollen paikoitellen jopa todella hauskaa! Suzy suoritti testin loppuun asti, koitan jaksaa myöhemmin kirjoittaa arvostelun tähän blogiin. Noin lyhykäisyydessään kuvauksessa muotoutui mielikuva koirasta joka on sosiaalinen, iloinen, ihmisistä kiinnostunut ja niiden suhteen hyvin luottavainen. Utelias ja tarkkaavainen, paikoitellen jopa rauhallinen ja mietiskeleväinen tapaus (hehheh). Ei omaa minkäännäköistä aggressiota mitään eikä ketään kohtaan, eikä myöskään tämän päivän perusteella puolustushalua. Tärkeintä itselleni oli kuulla että vaikka koira säikähtää ja osoittaa pelkoa niissä kohdissa joissa sitä pelotellaan tarkoituksella, se toipuu nopeasti. Eli hermot kestävät paineistamisen.

Täytyy muistaa että luonnetestit eivät koskaan kuvaa sitä miten koira käyttäytyy normaalielämässä, ne kuvaavat sen käyttäytymistä keinotekoisissa ääriolosuhteissa, tilanteessa jossa koiraa paineistetaan kaikin keinoin. Suzyhan ei kotioloissa ole mikään lapanen, puolustaa kyllä esim. kotiamme jos tarve vaatii. Hyvin kiltti se kyllä on ja sellaisena meille erittäin rakas. Mitä tulee siihen meidän ensimmäiseen luonnetestiin, niin näyttää ilmeiseltä että koira oli silloin yksinkertaisesti liian nuori testattavaksi.

Ja nyt sitten oikeasti huilataan jonkin aikaa :D Suzy herkuttelee parasta aikaa pizzan reunoilla - ne on kutakuinkin parasta mitä se tietää. Neiti saa pelkkää hemmottelua osakseen loppuviikonlopun!

BH Vuorman Zusie

Tänään sitä annettiin sitten palaa ja lähdettiin aamulla kohti Linnunlahden kenttää BH-koulutustunnus mielessä. Tuttuun tapaan edellinen yö tuli nukuttua ei-niin-kovin-hyvin ja mahassa oli tunne kuin se olisi vetäisty rusetille... Ei taida meikäläisen kisahermot olla ihan parhaasta päästä.

Kentällä katseltiin ensin paperit läpi sekä tarkastettiin koirat. Tämän jälkeen suoritusnumeron arvontaan, missä saimme numeron 3 joka sattuu olemaan onnennumeroni. Eihän sitä pitäisi olla taikauskoinen, mutta tunne oli todellakin ihan erilainen kuin tokokisoissa elokuussa, missä sain numeron 13.

Saatuamme numerot katsoimme ensin hetken ensimmäisen parin suoritusta ja sitten lähdimme parimme kanssa hakemaan koiria. Pariksemme saimme saksanpaimenkoiranartun, oikein mukavan oloinen koira. Mentiin koiriemme kanssa curling-hallin takana olevalle parkkialueelle ja totutettiin niitä hieman toisiinsa. Suorituksen lähestyessä leikitin Suzya vielä pallon kanssa, että sain sen vähän terävämmäksi.

Meidän kaavio sujui ihan mukavasti, tuomarin sanoin kokonaisuutena hyvä suoritus. Ensimmäisellä pitkällä linjalla koira vähän haisteli maata ja ihmetteli, mutta täyskäännöksen jälkeen tunsin kuinka se lähti tekemään töitä. Henkilöryhmät menivät hienosti, samoin irtiseuraaminen meni paljon odotuksia paremmin. En ole koskaan seuruuttanut Suzya noin pitkää matkaa palkitsematta sitä välillä ja pelkäsin että sen vire alkaa laskemaan. Huoli oli kuitenkin turha, sillä koiran moottori pörisi väsymättä; näpsi jopa jossain välissä hieman kättäni että missäs se palkka viipyy. Jäävät liikkeet sujuivat kohtalaisesti, vino asento istumisessa hieman häiritsi mutta muuten aika ok. Paikallaanolossa Suzya taisi hieman harmittaa kylmä maa (kauhistuin aamulla kun katsoin lämpömittaria - 0 astetta!) ja loppuvaiheessa se kampesikin sieltä istumaan. Perhana! Koiraa ei kuitenkaan sääntöjen mukaan hylätä jos se pysyy alueella, siitä tulee vain pistevähennyksiä.

Kaupunkiosio sujui meidän osalta rauhallisesti, tuomarin sanoin ongelmaton täysin hallinnassa oleva koira. Ei mitään huomauttamista tässä kohtaa.

Ajeltiin vielä takaisin Linnunlahdelle hakemaan papereita ja juomaan kahvia, sitten kotia kohti. Nyt sitten huilaillaan loppuilta ja nautiskellaan vähän herkkuja :)

Viikkokatsaus

Tällä viikolla ollaan oltu ahkerina, joka ilta on ollut jotain ohjelmaa. Tottiksia ollaan otettu aika kevyesti ja melko lyhyinä harjoituksina, olen huomannut tämän sopivan koiralle hyvin. Tekemisissä ollaan keskitytty enimmäkseen seuraamiseen sekä oikean tunnetilan aikaansaamiseen ja koen - joitakin epätoivon hetkiä lukuunottamatta - että tässä ollaan onnistuttu. Palkkana on nyt joko vetolelu tai pallo joka joko pudotetaan kainalosta tai heitetään sopivalla hetkellä että koira saa juosta sen hakemaan & riekkua vähän. Hallinta alkaa olemaan sillä tasolla että tämän voi tehdä muista koirakoista välittämättä, kun nyt ei ihan toisen koiran eteen nakkaa Suzyn aarretta.

Suzyn valeraskausoireet alkavat helpottaa, on jo syönyt ihan normaalisti ja muutenkin vaikuttaa omalta iloiselta itseltään - sellaiselta jolta voi odottaa vaikka mitä kivoja ylläreitä :) Valeraskausoireita ennaltaehkäistiin tällä kertaa homeopaattisin keinoin ja nyt yhtä kokemusta viisaampana voin sanoa että niistä on todella apua, mutta eivät tämän koiran kohdalla poista oireita kokonaan. Hormonitoiminta on sen verran vahvaa tällä neidillä. Olemme miettineet asiaa ja luulen että jatkossa voisi olla parasta sterilisoida koira. Aiemmin olen ajatellut että aika radikaali toimenpide omistajan mukavuuden vuoksi, nyt alan pikku hiljaa ajattelemaan että toisinaan se voi olla koirankin etu. Näiden ajatusten aika ei ole kuitenkaan ihan vielä.

Eläinlääkärillä käväistiin tarkastamassa tulehdusarvot kaiken varalta - kaikki kunnossa. Eli nyt voidaan huoletta jatkaa tekemisiä taas muutaman askeleen eteenpäin. Antaa palaa niin sanotusti ;)

Vauvakuumetta

Hiljaiseloa (lue emännän sairaslomaa) ollaan nyt jatkettu toinenkin viikko ja vaikka lepo on tehnyt oikein hyvää alkaa paluu normaaliarkeen tuntua jo suorastaan houkuttelevalta. Mukavaa on myös saada Habitare-messuilla koko viikon edustanut isäntä kotiin, veikkaanpa että myös yksi kappale koiria saattaa asiasta olla kohtalaisen innoissaan :)

Suzy taitaa olla hieman valeraskaana. Jo useamman päivän se on näyttänyt katselevan maailmaa ikään kuin ruusunpunaisten lasien läpi, minkä lisäksi sen kehokin näyttää valmistautuvan huipputapahtumaan. Tänään näin se hautovan palloaan paikassa missä hetkeä aikaisemmin olin kuullut sen petailevan tarmokkaasti. Hetken pyrskähdeltyäni - siis oikeasti, kirkkaan vihreä pallo jossa on räikeän pinkkejä, keltaisia, valkoisia ja mustia kuvioita - päätin houkutella koiran pihalle ilman aarrettaan. Koko ulkoilun ajan se istua tönötti kuistin oven takana murpattaen minulle äänekkäästi - se pallo jäi sisälle...

Illemmalla tiedustelin koirani halukkuutta lähteä hieman treenailemaan kanssani ja ainakin toistaiseksi työmoraali näytti menevän äitiyden edelle - lähti mielellään ja unohti pallonsa. Treenit sujuivat mukavasti ja vaikka aika kevyesti sään lämpimyyden vuoksi otettiinkin (Suzy ehkä jaksaisi mutta emäntä ei) niin uskoisin että koiralle on nyt hyväksi saada paljon tekemistä.  Varmuuden vuoksi piilotin vihreän pallon ennen kuin toin koiran sisälle. Nyt vain toivotaan että fyysiset oireet pysyisivät kurissa ja päästäisiin etenemään kohti syksyn suunnitelmia ilman taukoja. Peukut pystyyn siis!

Limingan näyttelyterveiset

Taas ollaan palattu reissusta joka saakin hetkeen olla viimeinen - nyt huilataan välillä kotimaisemissa.

Lauantaina kuitenkin suuntasimme koko perheen voimin kohti Vuokattia jossa vietimme eräänlaista hemmottelulomaa ihan keskenämme. Katinkulta on todella miellyttävä paikka pieneen irtiottoon; saa olla rauhassa jos haluaa mutta myös monenlaista ajanvietettä löytyy niitä kaipaaville. Me vuokrattiin sellainen paritalon puolikas ja vietettiin rauhallinen perheilta herkutellen ja saunoen.

Tänä aamuna sitten lähdettiin ajelemaan kohti Oulua jonka läheisyydessä Liminka sijaitsee - vähän samalla tavalla kuin oma kotipaikkamme Reijola Joensuun kupeessa. Keli näytti ensin optimaaliselta mutta mitä lähemmäksi näyttelypaikkaa pääsimme, sitä selvemmäksi tuli ettei kastumatta selvitä päivän harrasteista. Vettä tuli ihan kunnolla ja sellaisessa inhottavan kastelevassa muodossa. Ennen Liminkaa pitikin käväistä huoltoasemalla päivittämässä asusteitaan lämpimämpään ja vedenpitävämpään suuntaan. Suzykin sai sadeloimen päälleen kun sellainen sattui mukana olemaan.

Näyttely meni aika mukavasti, tuomarina tällä kertaa Tino Pehar Kroatiasta. Mielestäni hyvin miellyttävä tuomari joka perehtyi jokaiseen koiraan tarkasti mutta kuitenkin mukavan ripeästi. Juoksutti monta kierrosta ja näytti arvostavan hyviä liikkeitä. Suzyn pään - joka viime aikoina on saanut hyvinkin erilaisia "musta tuntuu" arvioita - tämä tuomari mittasi sormin eri puolilta ja (kappas vaan) totesi mittasuhteet oikeanlaisiksi. Kun koiralla on tumma pää niin siitä tulee eräänlainen optinen harha, ja kovin monet valkeita merkkejä arvostavat tuomarit tyytyvät vain toteamaan "saisi olla parempi". Vaikka itse asiassa tällä on aika hyvä pää verraten moneen muuhun.

Laadusta Suzy sai tänään ERIn ja lisäksi SA:n kun paikalle saapui saman luokan koirakko jonka piti olla arvosteltavana ennen meitä. Näyttelysääntöjen mukaan arvostelusta myöhästynyt koira saa laatuarvostelun muttei oikeutta osallistua kilpailuluokkaan. Koira kuitenkin sijoittui Suzyn edelle sekä kilpailuluokassa että paras narttu luokassa - minkä sille toki suon. Ainoastaan ihmettelen miksi sinne näyttelypaikalle aina itse menee niin orjallisesti varmasti ajoissa? Suzy oli lopulta PN2 ja sai VA-SERTin.

Arvostelu tulee tässä:
"4 years old. Good proportions.Feminine head & expression. Enough strong (?). Could have better placed neck. Good topline. Good tailset. Good angulation & movement. A little narrow in front. Full of temperament."

Ihan tyytyväisiä olemme viikonloppuumme. Sokerina pohjalla siskoni noutaja "Simba" (Koirantähden Tutti Frutti) tekaisi tänään toisen VOI1 jäljellä - enää yksi ja sitten se on valio. Jättionnittelut ja halaukset sinne Vaajakosken suuntaan!

Ai niin, loppureissu melkein jäi kertomatta... Siis päätettiin jostain ihmeen syystä ajella eri reittiä kotiin kuin normaalisti. Kajaanin sijaan sivusimme Iisalmea ja Kuopiota - piti olla lyhempi ajomatka vaan eipä siltä kaikkine hidasteineen ja kameroineen tuntunut. Ilmeisesti elokuinen näyttelymaratoni Kuopion suuntaan ei vielä allekirjoittanutta asiasta vakuuttanut? Seuraavan kerran tämän jo muistamme.