Ehtoota taasen

Kohta alkaa tanssikisat telkussa, mutta hetken ehtii kirjoittamaan.

Ensin Iitan korva-päivitys; hyvältä näyttää edelleen. Pientä turvotusta on, mutta tästä meitä varoitettiin jo etukäteen. Jatketaan vielä kylmällä hautomista.

Aamupäivällä käytiin koirien kanssa lenkit, Suzyn kanssa perusteellinen ja Iitan kanssa vähän lyhyempi versio. Ihastuttava sää; jos en ole muistanut mainita niin syksy on suosikki-vuodenaikani. Nautin todella näistä kirpeistä päivistä jolloin lämpötila on juuri sopiva kaikenlaisiin harrastuksiin!

Illalla sitten tokokurssin ensimmäinen osio, oli tosi hauskaa! Kurssi järjestetään erään yksityistallin maneesissa ja arvata saattaa miten äimänä Suzy oli uudesta paikasta kaikkine hajuineen. ”Mamma, missä ihmeessä me ollaan” saatoin lukea neitosen ajatukset autosta ottaessani. Suzy ei tunnettuun tyyliinsä suostunut käymään pissalla uudessa paikassa ja sieluni silmin näin jo kuinka saamme lähtöpassit kurssilta koiran lorotellessa maneesiin. Malttoi kuitenkin pidätellä kotiin asti.

Monenmoista hännänheiluttajaa oli kurssille siunaantunut, paljon eri tyyppisiä koiria joista ehkä noutajia enemmistö. Tuttujakin siellä oli, nimittäin jälki -ohjaamamme Hanna nuoren Hippansa kanssa. Hippa on edistynyt huimasti, mitä sivusilmällä ehdin havaita. Koiralla on mahtavat ilmeet, joita on tosi hauska seurata. Suzykin malttoi ihmeen kiltisti olla ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, oikein huvitti kun näytti ikään kuin paheksuvan muutamaa hieman kierroksilla käyvää, haukkuvaa koiraa. Ihan kuin ei itse tietäisi miten riehutaan! Mutta kivahan se on että koira edistyy, ja nauttii itsekin kun pääsee tekemään.

Huomenna viikko jatkuu treeneillä oman porukan kanssa. Seuraamista, seuraamista ja kenties vähän jättöliikkeitä.

Lauantai-aamua

Hyvää huomenta!

Hyvin varovaisesti tänä aamuna tarkastin miltä Iitan korva näyttää – toistaiseksi oikein hyvältä!

Eilen eläinlääkärillä käydessämme oma eläinlääkärimme, kuunneltuaan oireiden kehittymisen ja tutkittuaan korvan, päätti säästää koiran tuskalliselta operaatiolta pitkine toipumisaikoineen. Asiat viittasivat siihen että verenvuoto korvassa olisi jo loppunut, ja niinpä korva yksinkertaisesti tyhjennettiin ja siihen laitettiin kortisonia. Nyt olemme hautoneet korvaa kylmällä – sivumennen mainittuna pakastimesta otettu jäinen karjalanpiirakka on hommaan oikein passeli apuväline – ja Iita saa lepäillä ja toipua jonkin aikaa. Toivotaan että näillä toimenpiteillä korva paranee – saa pitää peukkuja!

Huomenna alkaa tokokurssi jolle ilmoitin Suzyn että saadaan edes kerran viikossa ohjattua treeniä ja lisäksi päästään maneesiin tuulelta ja sateelta suojaan. Tämän lisäksi sitten treenit omalla porukalla; ensi viikolla maanantaina ja torstaina että tulee ainakin treenattua. Väliin pitäisi saada tungettua lenkitykset sekä myöskin vähän näyttelytreeniä. Hmmm, mätsäreitäkin olisi tarjolla… No, eiköhän se aikataulu siitä muotoutune pikku hiljaa.

Merkillistä, tämä kirjoitus näyttää ikään kuin julkaisseen itsensä perjantaina, vaikka ihan takuuvarmasti nyt on lauantai. Ainakin tietääkseni :/ Ja lisäksi kellonajatkin päin seiniä. Tietotekniikka se on sitten ihmeellistä.

Koiranomistajan ankeat hetket

Käytiin äsken pitkästä aikaa eläinlääkärillä.

Eilen huomasin Iitan korvanlehdessä nestepallukan, josta osasin jo tehdä omat johtopäätökseni. Käytiin kuitenkin näyttämässä korvaa Kivuttomalla. Jep, verikorvahan se. Ensimmäistä kertaa minun bokserihistoriassani. Päätettiin olla tekemättä sille mitään nyt, koska ensinnäkään vuotavan korvan tyhjentäminen ei johda muuhun kuin että se täyttyy uudestaan. Ja lisäksi kun Iitalla on melkoisen arat korvat, ei olisi tuntunut reilulta alkaa sitä kiusaamaan hereillä.

Että mennään sitten perjantaina operoitavaksi. Harmittaa vietävästi, tuossa se niin iloisena mennä viilettää vaikka varmasti on kipeä se korva. Pitikin sattua! Mielessä pyörii jo erilaiset riskit ja toipumisen sujuminen, mutta ei auta mennä kuin päivä kerrallaan. Iita on vahvaa tekoa, kyllä se hoitaa tämänkin homman kotiin.

Nyt pitää lähteä lenkittämään neito Vuormannia. Iita pääsee ”isin” viekkuun päiväunille :)

Sunnuntain höpinät

Tänään vietettiin koirapäivää match show tapahtuman merkeissä. Iitan vuoro päästä tuulettumaan, mutta Suzykin lähti mukaan kannustusjoukkoihin. Koeajoimme samalla perjantaina saapuneet uudet koirantakit, ihanan vahvat fleecet joiden kangas on hevosihmisille tuttu nimellä enkkuviltti. Ihan kuin jotkut Uruguayn liput, lipsahti isännältä, mutta ainakin koirat vaikuttivat ylpeiltä uusista takeistaan. Hienot!

Paikallisen Citymarketin parkkialueelle oli kerääntynyt käsittämätön määrä porukkaa.

Kehien odotusaika meni mukavasti tuttavien kanssa jutellen, aina siihen asti kunnes huomasin että Iitan jalasta tulee verta. Pikainen tutkimus autolla kuitenkin osoitti ettei jalassa ollut muuta vikaa kuin pienenpieni rikama, joka ei edes ollut anturassa vaan sen vieressä. Olisiko terävään pikkukiveen tallannut? Puhdistin jalan päivitellen samalla automme loistavaa tavaravalikoimaa, löysin pullon vettä, paketin puhdistuspyyhkeitä sekä haavapuuteria. Mitä meillä ei ole, sitä ei tarvitakaan hihittelin itsekseni.

Palasimme takaisin tapahtuma-areenalle ja kun se jalka näytti siinä nopeasti rauhoittuvan niin ajattelin kuitenkin osallistua. Ja ihan mukavasti kehä menikin. Iita sai punaisen nauhan ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Palkinnoksi tuli komea pokaali sekä pussillinen koiran herkkuja. Ei varmaan tarvitse kertoa kumpi Iitasta oli mieluisempi :)

Tultiin sitten kotiin ja päästin koirat pihallemme. Vauhdista päätellen taisi olla paikalliset formula-karsinnat meneillään, en ole varma kumpi voitti vai diskattiinko molemmat. Yhtä kisailua koko elämä :)

Viikko täydessä vauhdissa

Taas uhkaa koko viikko karata käsistä, voiko oikeasti olla huomenna jo torstai?

Maanantaina oltiin BH -kurssilla viimeistä iltaa, harjoittelemassa kokeen kulkua. Ei mennyt ihan putkeen meidän suoritus, vaikka Suzy olikin aivan liekeissä isolle paraatikentälle päästyään. Tai kenties juuri siitä johtuen :) No siitä ei sen enempää… Kokonaisuutena erittäin hyvä kurssi!

Tänään sitten näyttelytreeneissä. Pakkasin molemmat koirat isoon autoon, kauhistellen samalla sitä tavaran määrää mitä tuollaisiin treeneihin (mukamas) tarvitaan… Siis: 2 autohäkkiä, häkkien pehmusteet, vesikupit, vedet, makupalat, lelut, näyttelypannat ja hihnat, koirien takit autossa odottelua varten ja mitä vielä… niin no ne koirat tietysti. Vielä kotipihasta startatessani mietin unohtuiko mahdollisesti jotakin. Koirat mukana, ei voi mennä kovin pieleen…

Suzy pääsi ensimmäisenä treenaamaan. Ulkona vallitseva syysilma reippaine tuulineen sai koirani suuren riemun valtaan. Joka kerta tuulenpuuskan iskiessä se sai riehakkaan hepulin. Korvat tuulessa liehuen ja silmät loistaen se oli niin hauskan näköinen, että edes näyttelykentälle sinällään sopimattomat helikopterihypyt eivät saaneet mamman päätä savuamaan. Saatiin kuitenkin harjoiteltua kaikki mitä pitikin ja vieläpä niin että olin ihan tyytyväinen. Ja minuahan ei aina ole kovin helppo miellyttää…

Suzy harjoittelee poseeraamista... Kuva Niina Javanainen

Sitten Iitan vuoro. Jo melko kokeneena konkarina sille riittää näyttelyhihna signaaliksi kertomaan mitä on tarkoitus harjoitella, minkä lisäksi se rakastaa esiintymistä. Tällä kertaa show jäi hieman vajaaksi, sillä illan hämärryttyä lähinnä koiran valkoiset jalat olivat havaittavissa. Niitä näyttikin mahan alla vilistävän huomattavasti enemmän kuin 4 kappaletta.

Iita poseeraa. Kuva Niina Javanainen

Huomenna olisi tottiksen vuoro. BH-kurssin loputtua pitää taas itse alkaa suunnittelemaan omat treeninsä. Kiitos kurssin ei ole ainakaan epäselvää mitä kaikkea pitäisi vielä vähän harjoitella :)

Sunnuntaille sitten olisi match show, jonne suunnittelen jommankumman koiran kanssa osallistuvani – en vielä tiedä kumman. Näitä odotellessa suunta eteenpäin!

Viikonlopun ihanuutta

Viikon paras päivä, lauantai, alkaa kallistua kohti iltaa. Tässä kirjoittaessani palaa uunissa iloinen tuli, pizza on valmistumassa, vierellä on lasillinen kylmää huurteista juomaa. Voiko elämä olla ihanampaa?

Kaksi väsynyttä, hyvin ulkoillutta koiraa nautiskelee uunin lämmöstä näin:

Mutta niitä kuulumisia. Eilen aloitimme viikonlopun vieton Veskun kaverin Markun 50-vuotis syntymäpäivillä. Sitä eletään nyt aikaa jolloin useampikin tuttava täyttää pyöreitä vuosia, ja eilen todettiinkin että tuleva vuosi onkin mitä suurimmassa määrin yhtä juhlaa. Kivaa! Eiliset juhlat olivat huippuhauskat; hyvässä seurassa hyvää ruokaa nautiskellen. Eikä tullut janokaan koko iltana :/ Kiitos Markulle ja Ritvalle mukavasta illasta!

Tänään sitten vapaapäivän viettoa, aina yhtä ihanaa. Ensin aamulla kaupungille vähän shoppailemaan. Kävin törsäämässä paikallisessa hevostarvikeliikkeessä saamani lahjakortin verran rahaa, ja kuinkas ollakaan vähän ylimääräistäkin lipsahti. Ostin itselleni ratsastustarvikkeita, ja kun siellä liikkeessä sattuu koiratarvikkeitakin olemaan niin pitihän niitä käydä hypistelemässä. Sorruin ostamaan Hurtta-sarjan hihnan, aivan ihanan pehmeää mustaa nahkaa. Kunnollinen, tukeva hihna jossa paljon säätömahdollisuuksia, ihan varmasti käyttöä meillä sille. Taisi sieltä joku koiran lelukin tarttua matkaan… Sitten kävin ostamassa Suzylle satsin NEUta paikallisesta Mustista ja Mirristä, tässä kohtaa nyt ainakaan ei mitään turhaa törsäämistä vaan tuiki tarpeellista hankintaa :) Kyseinen eväs passaa Suzylle tosi hyvin, syö puolet sitä ja puolet kuivamuonaa.

Kotiin sitten ja pakollisille lauantain päiväunille. Mennä hurahti hulppeat 3 tuntia nukkuessa, mutta eikös vapaapäivät olekin lepäämistä varten? Sitten koirien kimppuun.
Suzyn kanssa käytiin pitkä lenkki. Ensin puolikas kuntoreitti, sitten ihan nopeat tottikset matkan varrella olevalla hiekkakentällä, ja lopuksi vielä kierros mm. paikallisen maatilan ohi ulkona olevia hevosia ihaillen. Suzy on ihan paras lenkkikaveri, vaikka olisin kuinka väsynyt lähtövaiheessa niin yleensä palaan hyväntuulisena.

Sitten Iitan vuoro, samalle kuntoreitille siis. Puolikas reitti lämmittelymielessä ja sitten spurttitreeniä. Joku on joskus kysynyt mikä on koirani mahtavan lihaskunnon salaisuus, ja voin sen tässä nyt paljastaa – spurttitreenit. Siihen tarvitaan aukea tila missä mahdolliset muut kulkijat on helppo havaita hyvissä ajoin, keppi, sekä 1 kpl keppihulluja koiria. Pallokin sopii tarkoitukseen. Irrotetaan koira hihnasta, heitetään keppi ja ihaillaan vauhdikasta menoa. Heitellään välillä keppiä uudelleen, niin kauan kuin koira osoittaa halua juosta - Iitallehan ei siis keppiä tarvitse heitellä koko ajan kun se juoksee keppi suussaan hulluna, välillä sitä itse itselleen viskellen. Helppoa, ja koirasta ilmeisen hauskaa. Lopuksi vielä samoilua paikallisessa metsässä ja paluu kotiin. Koko porukka tyytyväisinä tässä vaiheessa.

Edessä enää paras, eli saunaa, kenties joku elokuva ja sen sellaista. Yleistä köllöttelyä, iloisina siitä että vielä huomenna saa nukkua aamulla pitkään jos nukuttaa. Ihanuutta!

Torstai on toivoa täynnä

Taas yksi viikko lähenemässä loppuaan, en meinaa ehtiä kirjoittamaan tähän blogiini ollenkaan. Nyt saunan lämpenemistä odotellessa muutama sana.

Tänään oltiin Suzyn BH-kurssilla, ohjelmassa oli kaupunkiosion harjoitteleminen. Otettiin koirat yksitellen harjoittelemaan kadulla liikkumista, henkilöryhmän läpimenoa, siinä pysähtymistä ja juttelemista (kaikilta piti vähintään kysyä tietääkö missä on lähin Alko) ja sen sellaista. Ottaessani Suzyn autosta vaikutti neitokainen hivenen hämmästyneeltä, ilmeisesti oli odottanut pääsevänsä koulutuskentälle. Vähän se katseli isompia autoja ja vilkasta liikennettä – niitähän ei täällä miltein maalla asuessa niin kohtaa. Mutta kiltisti meni, nopeasti saatiin henkilöryhmältä lupa jatkaa eteenpäin.

Seuraavassa harjoituksessa koira laitettiin videoliikkeen aitaan kiinni, ja jätettiin siihen ohjaajan poistuessa paikalta. Tämä osio on samanlainen kuin kokeessa itsessään, ja hivenen jännitin sen sujumista. Ei ole ollut tapana jättää koiraa kaupan seinään tms. yksikseen, joten Suzylle aika uusi tilanne. Turhaan jännitin, Suzyhan ei ollut ohi menevästä häiriökoirasta moksiskaan. Ei tainnut edes pylly maasta nousta, ei vaikka koira meni ohi lopulta aivan Suzya hipoen. Tämän jälkeen otettiin sitten ohitusharjoitusta saman koiran kanssa, eikä siinäkään ollut mitään erikoista – ei kyllä yleensä muutenkaan ole ollut.

Kotiin ajellessa miltein laulatti, tuntui niin helpolta ja kivalta nämä illan harjoitukset, ilman mitään vastoinkäymisiä. Suzyn kanssa kun kaikki jutut eivät aina ole olleet ihan helppoja, niin tuntuu mukavalta todeta että tuli siitä ainakin sangen yhteiskuntakelpoinen tapaus. Ei ainakaan syö ketään :)

Oli tosiaan mukava ilta. Ja nyt sinne saunaan!