Hyvää Uutta Vuotta!

Kiitos Ystävämme kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi!

Treeneissä & muissa koiramenoissa tavataan!

Susanna & co

Parhaat puolemme

Aloittaessani tätä blogia lupasin itselleni että teen näitä sivuja positiivisella asenteella. Vaikka koiramaailmassakin törmää usein asioihin jotka eivät ole kauhean mukavia, jotka ärsyttävät, raivostuttavat, harmittavat, surettavat, itkettävät ja toisinaan ihanpa suoraan sanottuna vit……. olen luvannut itselleni keskittyä koiraharrastuksen iloihin ja kirjoittaa enimmäkseen asioista joita itsestäni voisi jälkikäteen olla mukavaa lukea ja muistella.

Niin että kun se ääliö irtokoirineen tulee lenkillä vastaan – kas kun se koirahan on ihan kiltti ja tosi tottelevainen - ja se koira poikkeuksetta yrittää tulla omani iholle aiheuttaen sarjan vaaratilanteita, en kirjoita täällä kynä sauhuten ja antaen vinkkejä älypään tuntomerkeistä. Tai kun joku wannabe lainvartija tulee kertomaan minulle missä saan koirani kanssa liikkua ja haluaa varmuuden siitä että olen varmasti kerännyt koirani ulosteet. Tai kun kuulen miten joku on arvostellut minua tai koiraani ilkeästi selkäni takana. Tai kun kohtaan ihmisiä joilla ei pitäisi olla kuin korkeintaan lelukoira. Tai kun joku noin ylipäätään katsoo asiakseen arvostella, ylenkatsoa ja vähätellä tekemääsi työtä ja tapaasi elää ja olla. Esimerkkejä on miljoona. Saatan kiroilla asiaa, mutta en kirjoita sitä täällä. Toisinaan joudun suunnilleen istumaan omien käsieni päällä etten sitä tekisi.

Uusi vuosi lähestyy ja on taas aika aloittaa positiivisesti. Päätin aloittaa listaamalla koirani hyviä puolia. Niitä joiden tiedän olevan olemassa mutta jotka usein harrastuksen ja elämän tiimellyksessä tuppaavat jäämään hieman taka-alalle.

Jos aloitetaan työpuolen ominaisuuksista, niin Suzylla on kohtalaisen paljon taistelutahtoa eli sillä on hyvä moottori pitkäkestoiseenkin työskentelyyn. Se käyttää nenäänsä taitavasti. Se on vilkas, vahva ja tuulen nopea koira, jolta ei into tekemiseen lopu ihan heti kesken. Suzy sietää minulta uskomattoman paljon ja kestää asioiden toistamista loputtoman määrän. Se on utelias ja sillä on hyvä huumorintaju. Lisäksi se on todella kiltti koira.

Vaikka Suzysta löytyy riittävästi potkua moneen menoon, se on kasvanut koiraksi jonka kanssa arki on ongelmatonta. Arkea eletään suurin osa myös koiran elämästä, joten minusta tämä on huomionarvoinen asia. Suzy on iloinen, reipas ja aina valmiina lähtöön. Sen rakkaus ja luottamus ihmiseen on jotain käsittämättömän suurta. Se haluaa liikuttavuuteen asti olla lähelläni aina kun olen paikalla. Silti se osaa olla myös itsekseen tekemättä siitä minkäänlaista numeroa.

Suzy on persoonallisen kaunis ja sillä on maailman ihanimmat tummat silmät. Sillä on hyvin kauniit liikkeet. Se on todella suloinen ja äärimmäisen rakastettava. Se pussailee mielellään ja sen käpälät tuoksuu ihanalle! Sillä on hassuja tapoja jotka saavat minut usein nauramaan.

Suzy on todellakin maailman paras koira jota en vaihtaisi mihinkään muuhun koko maailmassa. Odotan innolla tulevaa vuotta sen kanssa!

Photo by Niina J.

Ote Suzyn päiväkirjasta - Joulu 2012

Viime aikoina ollaan eletty jänniä aikoja. Ovat kovasti puhuneet miten joku nimeltään Joulu on jo ovella - ei kyllä ketään ole oven takana näkynyt vaikka monta kertaa olen käynyt tarkastamassa. Ovat sanoneet että minun pitää olla kilttinä että pukki tuo lahjoja, vaikka minähän olen aina kiltti.

Se Jouluhomma vissiin alkoi kun toivat sisälle sellaisen ison puun. Joulukuusi se kuulemma on, eikä siihen saa koskea. Meillä on ollut sellainen aiemminkin - yhtenä vuotena Iitan kanssa vähän sitä kokeiltiin ja nurinhan se meni. Paljon siitä irtosi palloja ja kaikenlaista kivaa, bileet oli täydessä vauhdissa kun mamma tuli töistä ja suuttui kamalasti.

Se puu

Sitten tähän liittyy sellainen iso lihapalanen jota kypsyteltiin uunissa pitkän aikaa. Luulin että siitä tulee minulle vähän isompi herkkupala ja kärsivällisesti odottelin, mutta toistaiseksi ei ole kuin pieniä maistiaisia irronnut. Mamma ja iskä kyllä syövät sitä koko ajan ja valittavat kauheaa ähkyään. Väliajalla ne syövät sitten suklaata. Se on kuulemma koirille myrkyllistä niin minulle sitä ei anneta.

Päivällä mamma ja iskä sitten lähtivät autolla jonnekin, ne ottivat mukaan kassin jossa oli kynttilöitä ja tulitikkuja - tiedän koska kävin tutkimassa sen kassin. Sanoivat käyvänsä haudoilla ja vievänsä kynttilöitä paitsi ihmisten haudoille, myös jokaiselle meidän koiralle omansa - Emmalle, Ofelialle, Almalle ja Iitalle. Siitä tulee kyllä aika monta kynttilää. Ilmeisesti ne kävivät jossain muuallakin, koska palatessaan ne taas ähkivät olevansa ihan täynnä.

Me käytiin sitten saunassa ja siitä minä tykkään kovasti. Sen jälkeen jostain ilmestyi aikamoinen kasa paketteja joita ne sitten alkoivat availemaan, minäkin sain muutaman paketin. Mamma vähän auttoi sellaisen tosi ison laatikon kanssa ja sieltä löytyi sellainen koiranpeti josta minä en yhtään tykännyt. Ruman värinen ja haisee pahalle. Mamma sanoi että se on reunallisena lämmin ja minun olisi siinä mukavampi nukkua lattian viileyden vuoksi. Minun mielestäni se sänky sopi vain yhteen tarkoitukseen ja sen näytinkin kun mamman mieliksi sitä petiä menin kokeilemaan. Ruoputin sitä vähän kynsilläni ja sitten pissasin siihen. Mammalla on kyllä nopeat refleksit, se karjaisi ja seuraavaksi huomasinkin olevani pihamaalla. Arvasin että asiasta vielä puhutaan jahka pääsen takaisin sisälle. On kuulemma täysin käsittämätöntä miten kaltaiseni aikuinen ja hyvin kasvatettu ja siisti koira pälä pälä kusee sisälle. No, minusta se sänky sopisi oikein hyvin sisävessaksi.

Ne muut paketit olivat kyllä oikein kivoja, siellä oli jotain herkkuja ja sitten jotakin leluja joista tykkään paljon. Tämä on toistaiseksi ollut mieluisin:

Tämä kana on kyllä tosi kiva...

... se vinkuu kun sitä puristelee!

Hyviä joulunpyhiä kaikille toivotellen!
Suzy <3

Hyvää Joulua

Toivotamme kaikille Hyvää Joulua 

ja 

Onnellista Uutta Vuotta 2013!

Vietetään mukavat pyhät ja syödään paljon kinkkua ja suklaata :)

Susanna & co

Joulu lähestyy

Näin sitä ollaan taas perjantaissa, reilu viikko aikaa jouluun ja perinteistä joulupaniikkia alkaa olemaan esissä. Mikähän hitto siinä on että kaikki jää aina viime tinkaan?

No, treeneihin ollaan sentään ehditty. Suzy on hyvässä kunnossa, mahavaivoista ei ole enää tietoakaan ja vauhtia on piisannut. Treeneissä on ollut viime aikoina tosi hauskaa, porukka on huippu ja koira tietysti kanssa.

Tänään käytiin perinteiset paritreenit hallissa, ensi viikolla sivumennen mainiten niitä onkin kaksin kappalein. Treeniseurana meillä oli tänään Eija Pennin kanssa, Vippi on menossa sunnuntaina hakemaan TK3 koulutustunnusta (se tulee Eija!) ja sillä oli siksi vapaapäivä. Mutta kivaa oli näinkin, ei vähiten siksi kun näki Pennin innokkaan asenteen ja tekemisen riemua loistavat silmät. Innokas oppilas on kyllä paras oppilas!

Suzyn kanssa otettiin tänään reippaasti luoksetuloa, hyppyä, eteenmenoa jotka kaikki sujuivat ihan ok, myös se eteenmenon maahan -osio. Välillä leikittiin uudella pallolla jollaisen jälkiohjaajamme Hanna on nimennyt lussu-palloksi. Kaukokäskyistä otettiin alkeellinen harjoitus, saatiin Eijalta tosi hyvät vinkit miten sitä kannattaa lähteä työstämään jotta oikea liikerata jäisi koiran "muistiin". Jääviä liikkeitäkin treenattiin, seisominen oli tänään paremmin sujuvaa ja sitten mentiin vielä A-estettä harjoitusmielessä kun sellainen sattuu hallissa olemaan. Suzy osaa hyvin ottaa vauhdit esteelle, mutta alastulo joskus hirvittää minua - elukka leiskauttaisi iloisesti alas mistä tahansa korkeudesta ja viis veisaa kestääkö nivelet ja nikamat. Minä haluaisin että ne kestäisivät vielä vuosia ja vuosia, vaikka nyt tiettyjä riskejä on joskus otettava jos on meininki päästä eteenpäin. Pumpulissa pitäminen ei auta, mutta haluaahan sitä omaansa varjella...

Viikonlopuksi on aika paljon ohjelmaa, ensi viikolla virallisia treenejä ainakin keskiviikkona ja perjantaina, katsotaan mitä keksitään. Mutta ensin viikonlopun viettoon!

Koiravuosi 2012

Vuosi alkaa olemaan paketissa. Ennen uuteen vuoteen suuntaamista voi hetken katsoa taaksepäin ja miettiä mitä kuluva vuosi toi tullessaan. Ohessa meidän koiravuosi 2012, osittain kertauksena jo blogissa käsitellyistä asioista.

Tammikuu

Vuosi alkoi erittäin lupaavasti. Osallistuimme Kajaanin KV tamminäyttelyyn jossa Iita menestyi loistavasti, saldona VSP ja ROP-veteraani. Tässä näyttelyssä Iita sai Suomen sertikiintönsä täyteen, voidaan sanoa että helposti koska koiran kanssa ehdittiin siihen mennessä käydä vain kymmenkunta näyttelyä. Tuomarin sanoin superdog with super movements ja juuri sellainenhan hän oli.

Tammikuussa Iita vastaanotti kennel Octifein Paras Näyttelykoira 2011 palkinnon kiitokseksi edellisvuoden näyttelymenestyksestään. Ihastuttava yllätys!

Suzylla oli juoksut ja naapurin corgiherra Max vieraili pihallamme ahkerasti.

Helmikuu

Helmikuussa elettiin hiljaiseloa – kuten nyt yleensäkin keskellä pimeintä talvea. Käytiin treenaamassa maneesilla ja ulkokentilläkin säiden salliessa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa hierontaa koirille ja päätettiin ottaa se ihan tavaksi silloin tällöin. Tarkasteltiin jo sillä silmällä kevään/kesän näyttelyantia ja nautittiin elämästä terveiden ja hyväkuntoisten koirien kanssa.

Maaliskuu

Maaliskuussa jatkettiin näyttelymenestyksen saralla. Pienen epäröinnin jälkeen ilmoitin Iitan Polvijärven näyttelyyn, kun nyt sattui tuossa lähellä olemaan. Eijan lapinkoirauros Vippi oli kerrankin samana päivänä kehässä, joten yhdessä lähdettiin hurvittelemaan kera koirien. Käväisyn tuloksena ROP-veteraani sekä jättiyllätyksenä veteraanien BIS2 (tuli kerrankin jäätyä isoon kehään kun se näyttely nyt edelleen sattui tuossa lähellä olemaan). Pokaalia & ruusuketta kannettiin suunnilleen nelin käsin autolle ja kotimatkalla lähestulkoon hihkuttiin riemusta. Onnekseni en tiennyt että se oli Iitan viimeinen näyttely ikinä eikä sillä ollut elinaikaa enää 2 kuukauttakaan. Onneksi Iitakaan ei sitä tiennyt.

Iitan kanssa sain kokea millaista on käydä näyttelyissä sellaisen koiran kanssa jolla on paitsi tarkoitukseen sopiva ulkomuoto, myös oma halu esiintyä ja kyky siitä nauttia. Olen melko varma että Iitan mielestä kaikki näyttelyssä paikalla olevat olivat ostaneet lipun vain hänet nähdäkseen :)

Moni on sitä mieltä että näyttelyt eivät ole ”mitään”. Henkilökohtaisesti olen oppinut näyttelymenestystä arvostamaan, koska usein se on melkoisen työn takana. Toisinaan kuulee kommentteja miten näyttelykoira käy vain näyttelyssä, eikä sen kanssa tehdä mitään muuta. En usko tähän ainakaan oman rotuni kohdalla. Huippukunnossa oleva bokseri joka osaa käyttäytyä ja esiintyä on jotakin jonka kanssa touhutaan aika paljon :)

Huhtikuu

Huhtikuussa lumen määrä ja alati jatkuva talvi alkoi jo hieman tuskastuttamaan. Koirien kanssa yritettiin löytää pitäviä alustoja ulkoharjoituksiin. Eijan kanssa treenattiin perjantai-treenien muodossa Koirakoulu Napakan hallissa. Ohjatut suoritukset kisamuotoisina otettiin mukaan osana harjoittelua, vaihtelevalla menestyksellä.

Satu otti kuvia Suzysta, mukavia talvisia muistoja joista on jo aistittavissa kevään riemuja.

 

Toukokuu

Toukokuussa meitä kohtasi suuri suru. Kesken iloisimman kesän odotuksen Iita sairastui vakavasti. Ihanat eläinlääkärit Anja Turunen ja Kirsi Mäkimattila tekivät kaikkensa koiraa auttaakseen ja Iita taisteli urheasti kuin leijona, mutta valitettavasti sairaus oli liian vaikea. Rakas koiramme menehtyi äitienpäivän iltana jättäen jälkeensä ison ikävän.

Loppupuolella kuukautta Suzy osallistui pieneen ryhmänäyttelyyn lähellä Oulua. ERIn sai ja sangen passelin arvostelun, muttei sen enempää.

Aloitettiin jälkikausi jota jatkettiin elokuun loppuun aktiivisesti, satunnaisemmin sen jälkeen.

Kesäkuu

Kesäkuussa isäntä oli työmatkalla Baltimoressa ja ajelin Suzyn kanssa kohti Laukaata jossa boksereiden erikoisnäyttely järjestettiin. Alun perin Ilmoitin koirat näyttelyyn lähinnä Iitan vuoksi; uskoin että sillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet menestyä veteraaniluokassa. Mutta koska tilanne nyt oli mikä oli ja koska samalla reissuun oli mahdollista yhdistää keski-Suomessa asuvien siskojeni tapaaminen niin lähdettiin Suzyn kanssa matkaan. Menestys oli aika lailla odotuksien kaltainen, englantilainen tuomari ei oikein tykännyt koirani tyypistä ja antoi sille arvosanaksi EH. Itse tilaisuus oli kyllä hyvin järjestetty ja mukava. Eikä se viikonloppu nyt ihan puihin mennyt muutenkaan; Suzyn velipoika Zappa kunnostautui toisaalla Suomessa ollen ROP ja saaden FI MVA titteliin oikeuttavan kolmannen sertinsä. Hyvä kun joku pitää mainetta yllä!

Heinäkuu

Heinäkuussa Suzy osallistui 2 näyttelyyn, molemmat pohjoisessa.

Oulun iso koiranäyttely on aina yksi kesän kohokohtia. Hauskana yksityiskohtana näyttelyyn liittyy sen ajankohta; järjestetään aina samana viikonloppuna Joensuun Ilosaari Rock tapahtuman kanssa. Viikonlopun yhtenä osana järjestettävä Ilovaari Rock on mieheni kesän kohokohtia – siinä missä koiranäyttelyt ovat minulle. Olen jo täysin rutinoitunut joko ajamaan matkan Ouluun yksin tai krapul… hivenen rokkailusta väsähtänyt isäntä vierelläni. Perinteitä noudatettiin tänäkin vuonna :)

Oulussa meni ihan ok, ERI luokkavoitolla ja oikein hyvällä arvostelulla.

Myöhemmin samassa kuussa osallistuimme Paltamon näyttelyyn. Isäntä oli taas reissuillaan ulkomailla joten mentiin Suzyn kanssa kahdestaan. Tiesin tuomarin pitävän isoista koirista – olihan hän sama joka aikoinaan palkitsi Ofelian sertillä. Joten ei ollut yllätys että tuloksena meillä oli tällä kertaa EH. Hienoinen yllätys sen sijaan oli että näyttely oli sisänäyttely – todella harvinaista heinäkuussa. Suzyhan ei oikein viihdy sellaisissa halleissa joissa on tungosta, se saattaa hieman häkeltyä eikä välttämättä esiinny parhaimmalla tavallaan. Reissun ehdoton kohokohta oli Suzyn kasvattajien luona vierailu, siellä on aina mukava käydä.

Suzylla oli juoksut ja se aiheutti minulle sarjan harmaita hiuksia karkaamalla Max-poikaystävänsä kanssa. Onneksi ilman mitään seurauksia!

Elokuu

Elokuussa tuli täyteen 20 vuotta rotuharrastusta. Monenlaista on vuosien varrella tullut nähtyä, koettua ja opittua. Bokseriharrastajana yritän pitää itseni ajan tasalla koirien terveyden, luonteiden, käyttö- ja näyttelytulosten osalta, samalla kun yritän pitää omat yksilöni kurissa ja herran nuhteessa. Koirien suvut kiinnostavat minua, aina kun tapaan yksilön joka itseäni miellyttää vietän tovin sen sukutaulua tutkien. Totta puhuen saatan tehdä saman silloinkin kun eteeni osuu yksilö joka ei viehätä minua lainkaan. Kiinnostukseni ei rajoitu vain boksereihin, vaan koirat yleisesti ovat rakas harrastukseni.

Varsinainen vuoden The Näyttelymaratoni koettiin Kuopiossa. Eijan kanssa ajeltiin Joensuu-Kuopio-Joensuu väliä sinnikkäästi kolmena päivänä. Tuloksena ERIä ja EHta joista varsinkin viimeisen päivän arvostelu kirvoitti jo väsyneen hihityksen ”Saisi olla parempi pää ja pidemmät jalat”. 40 euron arvoisen lyhyehkön yleiskatsauksen luettuaan Veskukin ratkesi nauruun. Suzya ehkä hieman ihmetytti miten isäntä joka kerta koiran nähdessään alkoi hekottamaan tiedustellen ”mitäs meidän mäyräkoira”. Toinen on niin sievä ja parastaan yritti…!

Suzyn kanssa aloitettiin toko -kilpaura Pieksämäellä, 3.5 pistettä vaille ykköstuloksella. Kynnys mennä kisoihin tuli ylitettyä ja koira luottamuksen arvoiseksi havaittua.

Syyskuu

Syyskuusta tuli yllättäen koko vuoden paras kuukausi Suzyn kanssa. Syksy itsessään ei alkanut kovin hyvin; Suzylla oli valeraskausoireita ja itse sain melkoiset oireet altistuttuani sisäilmaongelmille. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja käydä täräytettiin yhden viikonlopun aikana sekä BH-koe että MH-luonnekuvaus – molemmat hyväksytysti. Näiden ohella käytiin yhdessä näyttelyssäkin, josta tuloksena PN2 ja VA-SERT. Mikäli kehäsihteerit olisivat välittäneet noudattaa näyttelysääntöjä, olisi tuloksena ollut PN1 ja SERT. Mutta aina ei voi voittaa – jos sitten ikinä :)

Lokakuu

Lokakuussa lähdin suorittamaan palveluskoirayhdistyksemme talkoovelvoitetta luonnetestiin. Mielenkiintoinen päivä joka herätti paljon ajatuksia koirien käyttäytymisestä. Omat koiraharrastukseni ovat suurelta osin sellaisia joissa koiraa kontrolloidaan aika paljon, testi on siksi mielenkiintoinen kun siinä kukin koira on omana itsenään ja tekee itse ratkaisut käyttäytymisensä ja toimintojensa suhteen. Uskoisin että testistä voi olla koulutuksellista apua, koska toisinaan koiran luonteenpiirteet hieman yllättävät omistajan. Se mikä itseäni on eniten yllättänyt on se että testi voidaan tietyissä tilanteissa uusia ja koira saattaa esim. vuoden päästä edellisestä testistä saada ihan erilaisen tuloksen, myös niiden luonneosioiden osalta joiden pitäisi olla stabiileja, sellaisia joihin ei koulutus eikä karttuva elämänkokemus vaikuta.

Lokakuussa aloitettiin Eijan kanssa uusi pätkä hallin vuokraamista; loka-marras- ja joulukuuksi.

Suzylla oli hieman vatsavaivoja, jotka sittemmin ovat korjautuneet.

Marraskuu

Olen yrittänyt miettiä mitä teimme marraskuussa – ilmeisesti emme mitään merkille pantavaa? Kertoo ehkä siitä hienoisesta väsymyksestä jonka pimeä vuodenaika toisinaan aiheuttaa. Nopeasti kuukausi ainakin meni, kuten itse asiassa koko syksy ja koko vuosi.

Joulukuu

Nyt ollaan sitten jo joulukuussa. Suzy on ollut koko vuoden aika kilttinä, joten uskoisin että joulupukki tuo sille jotakin mieluista kun reilun parin viikon kuluttua pääsemme juhlimaan joulua.

Iitan poislähdön jälkeen ajattelin että meille ei enää koskaan oteta koiranpentua. Sittemmin ajatukset ovat alkaneet hieman pehmentyä ja tulevaisuudessa meille saattaa hyvinkin - ehkä - vielä sellainen tulla. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen, sen aika näyttää.

Lupauksia tulevalle vuodelle? En lupaa mitään, paitsi nauttia elämästä! Tähän ikään kuuluu elämän rajallisuuden oivaltaminen. Me olemme täällä kukin vuorollamme, tehdään parhaamme ja nautitaan joka hetkestä!

Valkoisia tunnelmia ja vähän sinistäkin

Aiemmassa postauksessani taisin valitella harmautta ja pimeyttä, nyt on tähän saatu muutos. Talvi on tullut; lunta on pyrytellyt tasaiseen tahtiin ja ainakin yksi reipas pakkanenkin on jo koettu. Kylläpä on 10 asteen pakkanenkin tuntunut kylmältä, kun ei ole vielä siihen tottunut.

Tällä viikolla ollaan reippailtu pitkien lenkkien merkeissä, maanantainakin käytiin ihan kunnon kierros vaikka pakkasta olikin kunnioitettavat -20. Suzy tarkenee hyvin kun on takki päällä (tarkenisi varmasti ilmankin mutta lihasystävällisempää näin). Omista boksereistamme ainakin Iita ja Alma olivat sellaisia että niillä paleli kovemmilla pakkasilla jalat, Suzy ei tähän joukkoon kuulu kuten ei kuulunut Ofeliakaan. Voidaanko siis todeta että Kajaanissa kasvaa arktisiin(kin) olosuhteisiin passaavia boksereita :)

Maanantaina meille tuli uusia huonekaluja, päätimme mm. usean vuoden tauon jälkeen hankkia olohuoneeseen uuden sohvan. Ajatuksena oli että jos koira ei siinä sohvalla sitten olisi, vaan kuinkas kävikään. Bokserihan se oli ensimmäisenä koeistumassa sohvaa ja ilmeisen passeliksi sen kaikesta päätellen totesi. Suzyn mielestä sohva on ehkä jopa parempi kuin entiset nojatuolit, koska siinä mahtuu retkottamaan ihan suorana, vaikka selällään... Mutta ainakin sinne mahtuu nyt koko perhe, joten ei passaa valittaa.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä sattui hassu juttu, heräsimme klo 02.00 Suzyn mahtavaan hälytyshaukkuun. Hälytyshaukku on erilainen kuin sarja muunlaisia haukkuja, se kertoo melko erehtymättömästi että ulko-ovemme takana on joku vieras. Hivenen hätkähdyttävää keskellä yötä. Ravistelin isännän hereille (joillakuilla on nuo unen lahjat hieman paremmat kuin toisilla) ja hän kävi sitten unisena tarkastamassa tilanteen "ei siellä ketään ole" ja takaisin nukkumaan. Itse pyörin valveilla pitkän tovien miettien millainen hiippari mahtaa ikkunan takana vaania. Aamulla salaperäinen vieras sitten paljastui - pihalla olevista jäljistä oli helppo päätellä että naapurustossamme elävä jänishän se siellä oli tsaikkaillut. Suzyn mielestä riittävä syy herättää koko porukka? Mutta hyvä näin!

Tänään olisi treenit jonne ollaan menossa jos pakkanen pysyy -15 asteen "paremmalla" puolella. Kovempaa pakkasta on luvannut, joten katsotaan missä tahdissa alkaa keli viilenemään.
Minulla on työn alla postaus jossa käyn läpi kuluneen vuoden tapahtumia, jahka saan sen valmiiksi voinen sen julkaista jo näin joulukuun aikana. Ehkäpä tässä ei enää tänä vuonna (toivottavasti) ehdi tapahtumaan mitään maailmaa mullistavaa? Kop kop...

Niin, valkoisen ohella piti olla myös sinisiä tunnelmia luvassa - hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Haaste

Tänään surffailin ruokatauollani netissä ja havaitsin saaneeni haasteen. Mainiota, kerrankin mahdollisuus kirjoittaa blogiin niin että ei tarvitse kuin vastata valmiisiin kysymyksiin. Kiitos Hannalle kivasta haasteesta!

1. Mitä "ei niin fiksuja" tapoja koirillasi on?

Aidan vierustalla notkuminen ja ohikulkijoille haukkuminen on joskus aika raivostuttavaa. Suzylla on myös toisinaan tapana jahdata pölynimuria siivotessani – tämä ei ole kauhean fiksua sillä siivotessani en välttämättä ole kaikkein vastaanottavaisimmalla tuulellani. Lisäksi se saattaa tonkia isännän työhuoneen roskista yksin ollessaan.

2. Onko sinulla jokin koiriin liittyvä tarvike, jota ilman et pärjäisi?
Jos tätä kysyttäisiin näyttelypäivän aamuna niin melko varmasti löytyisi montakin hyödykettä joita ilman ei (mukamas) pärjää… Mutta oikeasti, ei varsinaisesti ole. Millersin kynsisakset ovat mielestäni koiralle parhaat, mutta jos niitä ei olisi niin varmasti jotenkin silti pärjättäisiin.

3. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita teillä on?
Tämän vuoden tavoitteet täyttyivät kun saatiin BH-koe suoritettua ja toko-urakin aloitetuksi. Jatkossa tavoitteena on jatkaa tokoilun saralla sekä haaveilemme myös PK-koulutustunnuksesta jäljen puitteissa. Tärkeintä itselleni on että koiralla on sille riittävästi aktiviteettia tuottava elämä, että se voi hyvin ollen tyytyväinen ja että meillä on mukavaa yhdessä. Kisat/kokeet tulevat sitten kuorrutuksena kakun päälle, jos ovat tullakseen.

4. Suosikkikuvasi koiristasi?

Niitä on kyllä useampia. Mutta jos aloitetaan milteinpä kaikkien aikojen suosikeistani, niin se on alla oleva, Niina Javanaisen ottama, kuva Iitasta. Kuva on tavoittanut edesmenneen koirani kauneuden sekä hänen sielukkaat silmänsä. Tämä otos on meille niin rakas, että Iitan kuoltua teetimme siitä canvas-suurennoksen eteisemme seinälle. Meille kylään tulijat näkevät sen ensimmäisenä:

Suzyn kuvista tykkään aika paljon tästä, niinikään Niinan ottamasta kuvasta. Mielestäni on ihme miten hyviä kuvia Niina sai kuvatessaan ensimmäistä kertaa elämässään bokseria. Suzy ei ole luonnostaan mitenkään erityisen hyvän ryhdin omaava, joten tässä kuvassa se on mielestäni hyvin onnistunut. Suzy oli kuvanottohetkellä 2-vuotias:

Lisäksi pidän hyvin paljon kuvasarjasta jonka Satu Sorsa otti Suzysta kevättalvella 2012. En osaa valita parasta mutta tässä yksi kuvista:

Lopuksi vielä yksi ikiaikojen suosikeistani, Alma ja Ofelia 10+5 eli 15-vuotis-kuvassaan. Kuva on otettu KK-Kuva studiossa ja vaikkei se kuvaajan suosikki ollutkaan, ovat koirieni sisimmät olemukset tallentuneet siihen ihanaksi muistoksi:

5. Mikä on paras tapa viettää aikaa koiriesi kanssa?
Suzy on onnellisimmillaan kun se pääsee tekemään. Vaikka se usein mennä porhaltaa kuin tuulispää ja tekee hommat vähän sieltä tänne, niin ei epäilystäkään etteikö se nauttisi yhteisistä harrastuksistamme ja näin ollen se tuottaa iloa itsellenikin. Lenkkeily Suzyn kanssa on myös erittäin mukavaa, pääsääntöisesti hyvin rentouttavaa ja virkistävää. Täytyy sanoa että pidän myös siitä kun mennään vaikkapa pikku päikkäreille ja se kampeaa viereen nukkua tuhisemaan.  

6. Miksi omistat juuri koiria etkä muita eläimiä?
Hehheh, rahat eivät riitä hevoseen... Mutta vakavasti, olen vain yksinkertaisesti koiraihminen. Muitakin eläimiä minulla on ollut, mutta koirissa vain on sitä jotakin. Iso palanen puuttuisi elämästä ilman niitä. Sitä paitsi ne ovat mainioita myös painon hallinnan suhteen = pakko käydä lenkillä joka päivä.

7. Millä sanoilla kuvailisit koiriasi?
Vilkas, vilkkaampi, vilkkain… Suzy on kuin raketti mutta hyvin kiltti sellainen. Luonne on hieman tasoittunut sitten hullujen nuoruusvuosien, jolloin koulutuskentän yli lentävä lintukin riitti aikaansaamaan kuppi nurin ja neulat kaakkoon ilmiön. Nykyisin varsinkin kotona vaivaton ja rauhallinen, mutta tarvittaessa sitä vauhtiakin sitten löytyy. Kaikista meidän koirista ehdottomasti ihmisrakkain.

8. Pelkääkö koirasi jotain, jos niin mitä?
Suzy pelkää Lassila-Tikanojan roska-autoa ja muutenkin vähän katselee isompia autoja ja koneita. Äkilliset kahahdukset, kovat äänet jne. saavat sen reagoimaan, mutta yleensä uskaltautuu katsomaan säikähdyksen kohdetta ennemmin tai myöhemmin. Asioissa joissa se saisikin vähän pelätä se saattaa osoittaa varsinaista tyhmän rohkeutta.

9. Mistä keksit koiriesi nimet?
Kasvattaja keksi nimen. Suzy, virallisesti Zusie, oli tulossa meille susirajalle ja sai siksi kutsumanimekseen Susi. Me sitten vain hieman vaihdoimme kirjoitusasua, kunnioittaaksemme koiramme hienoa sukupuuta.

10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Yhdelläkin pärjää mutta sanoisin että kaksi on ehkä optimaalisin. Niistä on seuraa toisilleen, mutta itse jaksaa vielä paneutua riittävästi hoitoon, ulkoilutukseen jne. Kolme alkaa olemaan jo enemmän lauma.

11. Koiriesi parhaat koirakaverit?
Suzy taitaa tykätä eniten Vipistä ja Pyrystä, jotka molemmat ovat lapinkoira uroksia. Aiemmin myös corgiherra Max oli neidille kovastikin mieleen – vähän liikaakin – mutta Maxin muutettua kauemmaksi eivät enää juurikaan tapaa toisiaan. Toisinaan tapaamme lenkillä bokseriherra Hugon ja siitäkin Suzy tykkää, ei ehkä vähiten siksi kun sillä on samanlainen tapa leikkiä kuin Suzylla itselläänkin.

Haasteeseen kuuluu että saa haastaa jonkun muun vastailemaan kysymyksiin joten haaste lähtee minulta Sadulle.

Tunnelmia

Tänä aamuna heräsimme todella sumuiseen ja sateiseen säähän. Tätä kirjoittaessani pöydän kulmalla oleva ulkolämpömittari näyttää +6 astetta. Marraskuu kääntyy pian joulukuuksi, mutta ei ole vielä yhtään talvinen olo - minne tahansa katsookin on joka paikka täynnä lähinnä rapaa ja mutaa. En näe itseäni masennukseen taipuvaisena ihmisenä mutta huomaan että tämä harmaus alkaa aika tavalla väsyttämään. Toisaalta yritän olla iloinen että ei ole ainakaan liian kylmää ulkoilua ajatellen. Ja näin viikonloppuisin päivänvaloakin näkee edes jonkin verran.

Eilen oltiin hallitreenissä, ei nyt ihan paras ilta (voi lukea rypistellen). Otettiin aika pitkä treeni ja kyllä se nyt teki asioita ihan kivastikin ja tyylilleen uskollisena suurella innolla, mutta... Näkisin että meillä on taas hienosäädöt hieman hukassa ja itselläni palkkaamisessa aika hitosti korjattavaa. Ei voi syyttää koiraa kun syy on pääosin omassa itsessä, kun ei ole menossa kisoihin niin jotenkin ote muuttuu löperömmäksi ja Suzyhan kyllä osaa sellaiset mahdollisuudet hyödyntää oikein hyvin. Jossain vaiheessa treeniä ajattelin ääneen että seuraavaksi taidan ottaa kultaisennoutajan niin onpa sitten ainakin rauhallisempi koira... vaikka mitähän minä rauhallisella tekisin? Nyt pitää palata suunnitelmallisuuteen ja tormistautua ja alkaa vaatimaan tasoa suorituksiin eläimeltä joka kyllä halutessaan osaa ja paljon. Että jos vaikka unohdettaisiin se eilinen ja aloitettaisiin uusi elämä NYT :) Pakko vielä sanoa että se on hassua miten erilaisia saman rodun edustajat voivat olla. Ofeliaa on ollut niin ikävä moneen kertaan, en taida koskaan enää saada samanlaisilla luonneominaisuuksilla varustettua koiraa. Mutta se ei tietenkään ole Suzyn vika ettei se ole Ofelia, hän saa olla juuri sellainen kuin on. Niin se vain menee, koira on sellainen kuin on ja sinä muutat itseäsi ja omia tapojasi toimia sen mukaisesti että koira toimii. Ja täytyy sanoa että omana itsenään Suzy on meille super-rakas, oikea ykköstyttö :)

Puuhakas se oli jo pentuna.
Minkä taakseen jättää sen edestään löytää :)

 

Tänään meillä on kauneuspäivä, leikkasin jo Suzyn kynnet ja illemmalla aion pestä sen. Puuha ei ehkä ole niin Suzylle mieleen, mutta yleensä lopputulos hivelee silmää. Yritän siis saada koirani mainoksen sanoin uskomaan että hän on kauneudenhoidon arvoinen :)

***
Iltapäivitystä: tänään käytiin Suzyn kanssa 1.5 tunnin lenkki, oli jotenkin niin mukavaa kun oli lämmintä eikä satanutkaan sillä hetkellä. Päivällä sitten vetäistiin koko porukka kolmen (3) tunnin päiväunet jonka jälkeen pakkauduin lenkkivaatteisiin ja lähdin juoksemaan. Olen tullut siihen tulokseen että alan olemaan sen ikäinen ettei läski enää lähde mutta ainakin se liikkuu. Oli ihanaa juosta, keuhkot alkavat tuntua jo ihan omilta. Sitten käytiin saunassa ja Suzy on nyt pesty - tuoksuu suloisesti koirien omena-shampoolta. Loppuilta nautiskellaan, vähän videota, jotain hyvää syötävää ja koko perhe kasassa. Elämä on kyllä ihanaa, ei voi muuta sanoa!

Syysmuotia

Treenikamoja pakatessa havaitsin taas jälleen kerran mikä määrä (koira)tavaraa meidän talosta löytyy. Osa täysin turhia, osa hyvinkin tarpeellisia ja jatkuvaan käyttöön ostettuja. Tähän postaukseen ajattelin laittaa muutaman ajatuksen koirien mantteleista eli takeista. Tästä tulee blogi-slangilla ilmaisten ns. erikoispostaus :)

Ennenvanhaan koirilla ei käytetty takkeja, ajatuskin taisi olla aika naurettava. Nykyisinhän eittämättä mitä suurimmassa määrin syyllistytään koirien paapomiseen, hemmotteluun sekä inhimillistämiseen - tunnen itsekin piston sydämessäni kun asiaa ajattelen. Sukulaismummot saa sekaisin kertomalla montako takkia meidän koiralta löytyy ja jos oikein haluaa repäistä niin kannattaa ehdottomasti mainita että meidän eläin se muuten käy hierojallakin, melkein 40 euron tuntihintaan. Pöyristyttävää?

Nykyiset koiraharrastajat ovat valveutuneita ja haluavat pitää koiristaan - arvokkaasta omaisuudestaan - hyvää huolta. Kun koiralla on lyhyt turkki ilman pohjavillaa, niin on sangen mahdollista että Suomen talvioloissa sille voi tulla joskus vähän vilu. Vaikkei tulisikaan, on koiralla myös lihakset jotka voivat mennä jumiin ja kipeytyä. Harrastuskoirat viettävät melko lailla runsaasti aikaa autossa matkalla treeneihin, treeneissä vuoroaan odotellen, kotimatkalla treeneistä. Treeneissä tehtävät harjoitukset voivat olla sellaisia joissa tulee repiviä, äkkinäisiä liikkeitä ja on hyvä jos koiran lihakset ovat jo aloitettaessa hieman lämpimät. Kukaan ei varmasti myöskään pidä tunteesta joka tunnetaan nimellä urheilun jälkeinen paleleminen? Lisäksi koiratkin valitettavasti omaavat selkävaivoja joiden ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin hoitaminen. Hyvinhoidettu ja hyvinvoiva koira on paras harrastuskoira! Tarpeeksi syitä ostaa takki omalle koiralle?

Meillähän on takkeja vähän joka lähtöön, ja kun koiria on pääsääntöisesti talossa aina se 2 kpl yhtäaikaa ollut, niin kaikkea löytyy tietysti tuplamäärät. Tässä jokunen Suzylla ahkerassa käytössä oleva takki:

Ensimmäisenä Hurtta-merkkinen sadetakki, ns. vanhaa mallia. Tottakai koirienkin vaatteista tulee uudet mallistot, jos nyt ei ihan joka vuosi niin ainakin melkein. Emmalle aikoinaan ostettu vihreä-keltainen (ei kuvaa) mantteli myös NÄYTTÄÄ vanhanaikaiselta että niin se vain muoti muuttuu koirillakin :)
Sadetakki on kätevä ns. välikausi-juttuna, toimii suojaten koiraa paitsi sateelta, myös kuralta sekä jossain määrin tuuleltakin. Takilla on hienon niminen väri: Siberia

Hurtta sadetakki

Sitten Hurtta lämpömantteli, jollainen meillä löytyy kuvan värisenä punaisena sekä ruskehtavana (tosi kätevästi p*skanvärinen niin ei lika näy, toim. huom.). Tässä on paksu vuori ja on lämmin, käytössä kovemmilla talvipakkasilla lenkeillä sekä automatkoilla. Tosi helppo pukea koiralle ja pysyy hyvin paikoillaan!

Hurtta lämpömantteli

Eniten käytössä meillä taitaa olla fleecetakki, jolla on komealta kalskahtava nimi, Weatherbeeta Golden Stripe. Takki on paksua ja tukevaa fleecentapaista, takuulla lämmin mutta kuitenkin vähän hengittävämpi kuin mantteli. Käytössä syys-talvi-kevätkaudella treeneissä, hieronnan jälkeen, autossa... Mahakappaletta tässä takissa ei ole, joten pääasiallisesti pitää selän lämpimänä. Kuvan koira ei ole Suzy :D

Fleecetakki

Kaikki kuvat on varastettu netistä ilman isompia omatunnontuskia :) Netissä muuten oli tosi kivannäköisiä uusia koirantakkeja...

Viikkokatsaus

Kokonainen viikko hurahti sellaisella vauhdilla että en oikein vieläkään ole kartalla mikä iski. Täysin tyrmistyttävä ajatus että huomenna on taas maanantai ja kaikki alkaa alusta. Toisaalta, joulu lähestyy ja sitä myöten pieni lomantapainenkin. Että ehkäpä se tästä?

Suzyn viikko oli mamman kiireiden takia vähemmän kiireinen, liikkumaan toki pääsi joka ikinen ilta ja vähän treenaamaankin. Isäntäkin heltyi sen jonkun kerran mukaansa ottamaan minun ollessani töissä ja siitäkös koira oli polleana. Ura bisneskoirana on ainakin taattu :)
Perjantaina otettiin hallissa ihan kunnon satsi, joka aloitettiin yhteisliikkeellä paikallamakuun merkeissä. Vippi teki hienosti ja Suzykin muuten mutta itkeä jollotteli homman kurjuutta, kun on syksy ja kylmä ja muutenkin harmittaa... Odoteltiin sen aikaa että oli hetken hiljaa ja sitten palkattiin & vapautettiin koirat. Tämän jälkeen sitten oli meidän alkuverryttelyn vuoro, Eija ja Vippi jäivät halliin katsomaan ja odottamaan omaa vuoroaan - tämä siis tarkoituksellisesti näin koirakon tulevan kisan vuoksi. Jotakin pientä siinä otettiin Suzyn kanssa ja sitten elukka autoon ja Vipin vuoro.

Vipin kanssa tehtiin kaikki voittajaluokan liikkeet ohjattuina, kisat ovat lähellä ja koira tekee sangen mallikkaasti. Vauhtia sille on tullut lisää huomattavasti, on todella mukavaa katsella kun se mennä viuhtoo hallissa lelun kanssa. Vipin harjoituksen jälkeen lähdin hakemaan omani takaisin ja verryteltiin siinä hetki odotellen että Vippi syö herkkupurkkinsa tyhjäksi (lahjonta ja kiristys auttaa koirankoulutuksessakin) ja Eija tulee sitten seurailemaan meidän harjoituksiamme.

Illan merkillepantavin asia tuleekin tässä: kun Eija tulee sisälle sanoin hakevani autosta lisää makupaloja ja käskin koirani paikkamakuuseen kehoittaen Eijaa "tekemään jotakin" jos se lähtee :D Mitä tapahtuikaan, no koira tyrmistyi hallista poistumistani niin että oli maannut kuin sfinksi paikoillaan hipihiljaa. Onko sille retaleelle harjoitukset käyneet liian helpoiksi ja yrittääkö se vain vinkumalla päästä niistä pois? En osaa sanoa mutta tämähän lupaa hyvää mahdollista avointa luokkaa ajatellen ja ehkäpä jatkossakin harjoituksia voi välillä muuttaa tällaisiksi. Koira sai tietysti hirmukehut ja iloiset leikit heti palatessani halliin ja kuultuani hyvät uutiset.

Muilta osin otettiinkin sitten vähän kaikkea; seuraamista, jäävät liikkeet, luoksetulo, hyppy. Jäävät liikkeet menivät nyt aika kivasti. Näiden perusjuttujen lisäksi otettiin eteenmenoa sekä lopussa myös ruutuun lähetystä, jossa toisessa harjoituksessa pysäytyksen jälkeen kävelin hieman lähemmäksi koiraa ja käskin sen maahan. Sinnehän tuo putosi, että eiköhän tätäkin voida alkaa jo harjoittelemaan. Makupala-alustalla saadaan koira tällä hetkellä ohjattua ruutuun oikeaan kohtaan, seiso käsky toimii tässä kohtaa aika hyvin ja koira yleensä jää paikoilleen odottamaan. Kun asiaa alkaa miettimään niin koko koirahan on varsinainen palapeli, pikku hiljaa asioita yhdistelemällä oppii kokonaisia tottelevaisuusliikkeitä. Toisinaan on muutama palanen vähän hukassa, mutta eiköhän siitä tekemällä selvitä.

Ajoittaisia ongelmia on koiralla edelleen syömisensä kanssa, lähinnä aamuisin jolloin vatsa on yön jäljiltä tyhjillään eikä se ilmeisesti tunnu oikein mukavalta. Täytyy vähän miettiä syitä ja seurauksia ja sitä miten tuon asian saisi kuntoon. Iltaisin koira on oikein hyvässä iskussa.

Sunnuntai-päivän riemuja

Jatkoin tänään yrityksiäni juoksuharrastukseni saattamiseksi uuteen nousuun. Kovin on takkuista, eikä ehkä vähiten siksi että tuli käytyä ottamassa perjantaina tämän vuoden influenssarokotus. Herää vain kysymys että millainen mahtaa itse tauti olla kun rokotuksestakin saa jo messevän sarjan oireita. Perjantaisten pikkujoulujen jälkeen olen kohtalaisen varma että osa työtovereistani on viettänyt lauantai-aamua niin sanotusti arabialaisen äärellä, pistää vain miettimään että tuliko kuitenkin vetäistyä pohjat kipeänä olemisen saralla, vaikka ihan vesilinjalla varsinaisessa juhlassa olinkin. No, tasan ei käy onnen lahjat, tämähän on nähty jo moneen kertaan.

Juokseminen jantui jotenkinpäin ja sen jälkeen kävin hakemassa koirani ja lähdettiin yhdessä tekemään sama lenkki toiseen suuntaan. Vastauksena kysymykseen: ei, en hölkkää koirani kanssa. En siedä pysähdyksiä silloin kun pistän töppöstä toisen eteen ja Suzyn kanssa ei niitä voi välttää, se kun haluaa tutkia ihan kaiken. Siispä koira lenkitetään meillä aina erikseen.

Suzy alkaa olla oma riiviömäinen itsensä. Lenkillä tämä näkyy "viirupää kohtauksina" jolloin koira tarraa hurjistuneen näköisenä hihnaan yrittäen saada aikaan kunnon vetoleikkiä. Päätin päästää koiran irti kun näytti virtaa olevan, vaan siitäkös se vasta innostuikin. Koska olin lenkkivaatteissa, minulla ei ollut yhtään lelua takkini taskussa, toisin kuin treenitakissa joka em. syystä johtuen painaakin melkoisesti. Päädyinkin siis antamaan riiviölleni oman hansikkaani joka suussa se laukkasi innoissaan haudaten lopulta hansikkaani lumihankeen. Kävin sen sieltä manaillen kaivelemassa esille. Loppumatkassa käytiin kentällä ottamassa muutama luoksetulo, upeat vaikka nyt itse sanonkin.

Nyt olisi leppoisaa vapaapäivää esissä, edes siivota ei tarvitse sillä kerrankin fiksuna siivosin jo viikolla. Uuni on lämpenemässä ja myöhemmin päivällä tehdään jotain hyvää syötävää. Huomenna sitten töihin jossa edessä onkin hirmuviikko, mutta ei mietitä sitä vielä tänään.

Skyfall

Käytiin eilen sivistämässä itseämme tuoreimman James Bond elokuvan "Skyfall" merkeissä. Päätimme suunnata klo 18 näytökseen mutta ilmeisesti Suomen talveen tottumattomina (kröhm) jäi lähtö hivenen myöhäiseksi. Ilmeni että Joensuun kaupungin keskustasta on melko haastavaa löytää parkkipaikkaa, varsinkin jos sattuu olemaan lauantai-ilta ja ulkona ravakka räntäsateen tapainen. Saatiin lopulta paikat klo 19 näytökseen ja käytiin ennen näytöksen alkua syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Isäntä söi rosvopaistia ja minä moussakaa, molemmat annokset olivat oikein hyviä ja ilmeisesti  ainakin herran annos valkosipulia säästämättä...

Elokuva itsessään oli todella hyvä, suosittelen lämpimästi. 2.5 tuntia meni yllättävän nopeasti, ainoana miinuksena toisella rivillä olleet paikkamme jotka asettivat omat vaatimuksensa niskojen kestävyydelle. Kannattaisi varata paikat ajoissa, vaikkapa sieltä pussailu-parvelta jossa oikeasti elokuvan näkyvyys on parhaimmillaan :)

Tänä aamuna ollaan sitten palattu arkeen, Suzy ilmoitti ettei aio nauttia aamuruokaansa. Eihän se nyt vaarallista ole jos koira silloin tällöin jättää annoksen väliin, ei muuta kuin uutta yritystä seuraavalla ruokintakerralla. Tämän kanssa se vain alkaa tuntumaan hivenen turhauttavalta, sen mahan kun ei olisi hyvä pitkiä aikoja tyhjillään olla. Mutta katsellaan, josko se ruoka kuitenkin jossain vaiheessa maistuisi.

Taas mennään

Poden lähestulkoon huonoa omatuntoa tämän blogini vuoksi - en meinaa ehtiä millään tätä päivittelemään. Toisaalta, koiran oltua pienellä lomalla eivät tekemisetkään ole olleet kovin suurellisia. Lähinnä lenkkeilyä vaihtelevissa keliolosuhteissa ja sen sellaista.

Eilen käytiin kontrollikäynnillä eläinlääkärissä, hyvältä näyttää. Mahaa vielä hellitään tarkoitukseen sopivalla tuotteella kuukauden päivät, samalla kun odotellaan seuraavaa juoksua joka ilmeisesti tekee jo tuloaan. Sterilisaatiota ollaan pohdittu, mutta päätettiin toistaiseksi vielä jättää se tekemättä. Lopullisen päätöksen tekeminen on vaikeaa, kun on asioita jotka puhuvat sekä puolesta että vastaan. Ei ole helppoa tehdä päätöstä kun kysymyksessä on asia joka aivan varmasti vaikuttaa elävän eläimen koko loppuelämään. Lisäksi leikkaus ajatuksena hirvittää - veikkaisin että sangen perustelluista syistä johtuen.
Antaa Suzyn nyt toipua rauhassa ja tarkastellaan asiaa uudemman kerran keväämmällä.

Treeneihinkin ollaan päästy, lähinnä ihmettelemään innokkaana pörheltävää eläintä joka näyttää iloisesti unohtaneen osan oppimistaan asioista. Eilen käytiin hallissa ja otin naksuttimen esille, tuntuu että seuraaminen paranee heti kun koiralle saa kerrottua tarkasti missä kohtaa menee oikein. Tehtiin myös jääviä, hyppyä, luoksetuloa, sekä eteenmenoa joka on Suzyn suosikkiliike. Lopuksi leikittiin vielä noutokapulan kanssa ja nyt on uusi kapula todellakin sen näköinen että hallissa hiekkaisella pohjalla kera kuolaavan koiran ollaan käyty. Vaan käytettäväksihän se on tarkoitettukin. Ensi viikolla treenataan vain ulkona, hallitreeni jää väliin työpaikan pikkujoulujen vuoksi. Pitäähän sitä kerran vuodessa edes yrittää vähän juhlia :)

 Ylitse kaikkien esteiden © Satu Sorsa

Pieni lisäys tähän loppuun: kävin tänään juoksemassa pitkästä aikaa! Ne jotka minut lähemmin tuntevat, tietävätkin jo että lähiaikoina ei ole tullut juuri juoksenneltua. Tänään keli näytti lupaavalta ja päätin, astmapiipulla varustautuneena, lähteä yrittämään. Rantauduin kotiin yskien ja räkään tukehtumaisillani, mutta kertakaikkiaan voittajafiiliksissä! Hihii, tuntuu heti hoikemmaltakin :)

Loman tapaista

Palattiin juuri sisälle pihamaalta, 18 asti riittää valoa marraskuun lähestyessä. Viikon päästä pimeä tulee jo tuntia aikaisemmin kellojen käännön myötä. Muita lähestyvän talven merkkejä on huomiselle varattu auton renkaiden vaihto, yö- ja jopa päiväpakkasia näyttäisi olevan luvassa ensi viikolle.

Käytiin Suzyn kanssa ajelulla paikallisella taimitarhalla, ostin ulko-oven viereen hauskan varrellisen sypressin sekä 75 kpl krookuksen sipuleita jotka juuri äsken Suzyn kanssa istutettiin maahan. Saa nähdä montako kukkii keväällä, vai tuleeko niistä talviherkkuja myyrille.

Suzy lepäilee. Hormonitoiminnan heittely tekaisi ns. perinteiset temput ja koiran mahaa hoidellaan lääkekuurin muodossa jonkin aikaa. Saa nyt huilata niin kauan että ruoka alkaa taas maistumaan normaalisti, sitten katsellaan miten mennään eteenpäin. Luulisin että kilpailuhaaveet jätetään nyt keväämmälle ihan suosiolla eikä oteta siitä mitään stressiä. Talvella on hyvää aikaa pitää opittuja taitoja yllä, sekä viedä koiraa myös eteenpäin. Jos luoja suo, niin kisoissahan meitä nähdään vielä ihan varmasti.

Niina J:n otoksia. Veden määrä vastaa melko hyvin tämän hetkisiä olosuhteita. 

Tiistai-treenit

Tänään oltiin vaihteeksi poliisilaitoksen parkissa treenailemassa, paikka on pimenevää syksyä ajatellen sangen varteenotettava sillä siellä on valot. Kunhan kelloja käännetään, alkaa valaistus olla todella tarpeen. Juuri kun elettiin ihanaa kesää niin taas se pitkä, kylmä ja pimeä talvi kolkuttelee ovella :/

Juoksutin ensin lapinkoirauros Pyryä kera omistajansa, heillä erikoisnäyttely edessä joten harjoitus oli ihan paikallaan. Koira esiintyy niin varmasti ja hienosti ja on sangen komea kapistus :) Ei muuta kuin onnea matkaan Satu ja Pyry! Saatiin Sadulta maistiaisiksi uusia pehmeitä Frolic-nameja, Suzy oli niistä ihan tohkeissaan.

Oma koira esille seuraavaksi, virtaa oli taas kuin pienessä kylässä. Suzy herätti vähän hilpeyttä sillä autosta ottaessani se irvisteli hassusti ja aivasti monta kertaa peräkkäin. Ilmeisesti joku pöly vähän kutitti nenässä? Meni kuitenkin ohi, niin lähdettiin siitä sitten harjoittelemaan juttuja.

Seuraaminen sujui tänään aika kivasti ja siinä oli taas jotain uutta. Siis: olen yrittänyt korjata koiran asentoa sellaiseksi että se olisi sopivan lähellä minua (tokossa optimi-etäisyys on 10 cm) ja lisäksi toivomuksena olisi myös ns. viivasuora koira viime aikoina ajoittain hieman auranneen sijaan. Olen paneutunut asiaan ilmeisesti riittävällä tehokkuudella, sillä huomasin koiran tänään oikaisevan itseään siten että käänsi peppuaan hieman minua kohti. Suzy on hassu kun se oppii sille päälle sattuessaan asioita niin nopeasti ja kun miettii millaisia vaiheita tuon seuraamisenkin kanssa on ollut niin ei voi olla naurahtelematta. Saadaanpa nähdä mitä se seuraavaksi keksii! Koiran seuraaminen ei varsinaisesti ole huonoa, sitä vain on tarkoitus korjata mahdollisimman hyväksi ja on hauskaa huomata että oppilas on innolla mukana. Pitää vain itse olla todella tarkka siitä mistä palkkaa, niin ehkäpä tässä vielä joskus saadaan aikaan ns. ylempiin luokkiin kelpaavaa seuraamista. Onneksi säädöistä huolimatta perusasennot ovat aina suorat, joten ilmeisesti jotain on osattu tehdä oikeinkin :) Samoin koiran motivaatio tekemiseen on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan. Sillä on kivaa ja se näkyy - asia joka itselleni on melkeinpä kaikkein tärkeintä.

Tehtiin lisäksi luoksetuloa ja jääviä liikkeitä, kaikki onnistuivat mutta erityisen ilahduttavasti liikkeestä maahanmeno - napsahti alas sekunnin murto-osassa eikä mennyt edes vinoon. Se mitä harjoitellaan, niin se paranee - tämän kanssa täytyykin tavoitteet pitää siksi hyvin mielessä. Jos ei harjoittele, niin sitä saa mitä tilaa... Huonointa oli tänään paikallaanmakuu ryhmässä, siinä jonkun pieni paleleva bokseri taas vingahteli pienet aariat. Näinkö sille pitää varata kohta alusta mukaan? Vai pitäisikö tätä kenties harjoitella vain kesällä :D

Treeniporukka meillä on tällä erää loistava, tasoltaan sellainen että kaikille tavoitteita omaaville löytyy varmasti jotakin - eikä tarvitse välttämättä olla edes kisatavoitteita kunhan omaa eräänlaisen treenihulluuden :D Samoja koirakoita seuraa mielellään pidemmälläkin aikajanalla, esim. tänään kun katselin miten Vippi harjoitteli EVL:n ohjattua noutoa niin ei voi olla iloitsematta näkemästään. Tekemällä saa ja yhdessä ollaan vahvempia.

Huomisen treenit on peruttu koska säänhaltija uhkailee kaatosateella. Perjantaina viimeistään halliin sitten, paluu ohjattuihin suorituksiin suunnitelmissa!

Perjantai-treeniä

Taas yksi viikko takana, kylläpä tämä syksy etenee nopeasti!
Tällä viikolla ollaan treenattu suhteellisen ahkerasti; tiistaina, keskiviikkona sekä tänään hallissa paritreenin muodossa. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Mitähän tuosta nyt sanoisi, toimii, ei toimi, toimii... Siis motivaatio on koiralla kohdallaan ja tekee innokkaasti kaiken mitä siltä pyytää. Niin sanotut tokon säädöt sen sijaan eivät ole aivan kohdillaan, ne tarkat jutut jotka tarvitaan että koirasta voidaan puhua kisakuntoisena. Lähinnä siis että maltetaan odottaa sekä liikkeenohjaajan että oman ohjaajan käskyt ennakoimatta, ei mutkuilla vinoon missään kohtaa ja niin edelleen. Tässähän sitä tekemistä riittää, jos kohta aika paljon ollaan jo viikossa saatu palautettua asioita muistiin. Joskus sitä vain ihmettelee että herranjestas, jos joku asia on opetettu niin miksi sitä pitää vatkata miljoonaan kertaan? Viikon, parin tauko ja ollaan suunnilleen niinkuin ei koskaan oltaisi kuultukaan koko liikkeestä. Ääh!

Tänään otettiin hyppyä ilman perusasentoa lopussa, periaattessa aika ok. Luoksetuloa reilulla odotusajalla edestä sivulle siirtymisen suhteen, sekin aika jees. Jäävät liikkeet, huhheijaa. Maahanmeno vinoon, liikkeestä seisomisessa otti askelia. Seuraaminen, no se on se mitä eniten työstetään tällä(kin) hetkellä. Harjoiteltiin välillä seinän vierustaa pitkin niin oli edes hetken varmasti suorassa, siitä mahdollisimman tehokas palkkaus. Vaikeaa kun se on niin nopea verraten mammaansa joka on hidas ja kankea eikä aina täysin tilanteen tasalla. Eteenmenoa harjoiteltiin myös, sehän on Suzysta ihan parasta koska siinä saa mennä täysillä. Jee! Ei meinannut millään malttaa seurata pientä pätkää ennen lähetystä. Melkoisen reipas tyttönen tämä meidän bokseri. Lopuksi otettiin vielä erä noutokapulan kanssa, vähän olisi naurattanut koirani yleisilme - suhtautui kyllä harjoitukseen riittävällä vakavuudella mutta silmänympärykset ja nenä täynnä hiekkaa. Sai riekkua pallonsa ja patukkansa kanssa liikesuoritusten väleissä ja lopussa. Voi sitä riemua!

Talvi taitaa olla tulossa, melko viileältä tuntui jo hallissa. Kohta pitää alkaa etsimään talvivarusteita sekä itselleen että koiralleen varaston nurkista.

Tämä blogi on muuten ollut olemassa jo kokonaisen vuoden. Vuoden aikana koirani on kasvanut aikuiseksi ja itse olen lähinnä tullut vanhemmaksi ja ehkä vähän paksummaksi :) Varsinainen vuosikatsaus pitänee tehdä sitten loppuvuodesta; paljon on tapahtunut ja mukaan on mahtunut sekä suuria iloja että menetystä ja surua. Mutta sellaistahan se elämä on.

Nyt sitten viikonlopun viettoon, ihan parasta! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Luonnetestin lumoissa

Aamulla 8 aikaan starttailin jo kohti Pärnävaaran koirakeskusta; olin luvannut olla apuna siellä järjestettävässä luonnetestissä. Testi itsessään oli kaksipäiväinen, mutta itse olin paikalla vain tänään.

Suzya vähän harmitti lähtöni, se näki että laitoin ylleni "ne vaatteet" ja oli kuulemma ollut pettynyt kun ei päässytkään mukaan. Se oli viettänyt päivää eteisen oven äärellä huokaillen ja odotellen. Voi sitä riemua kun lopulta palasin takaisin kotiin :) Äipän muru...

Päivä kokonaisuudessaan oli tosi mielenkiintoinen, hyvin erityyppisiä koiria ja tuloksia joka lähtöön. Paljon ajatuksia heräsi taas siitä mitä luonnetestillä haetaan ja miten eri tavalla koirat siihen suhtautuvat. Osa pitää hauskaa ja ottaa testistä kaiken irti, osa taas reagoi hyvinkin voimakkaasti ja paineistuu. Osa taas ei tee kumpaakaan näistä, suorittaa vain testin loppuun viileän tyylikkäästi. Loppupeleissä tuli tunne että jokainen koira yritti omalla tavallaan parhaansa huolimatta siitä millaiseksi lopputulos muodostui. Ja mielestäni jokaisen koiran omistaja voi olla omasta koirastaan ylpeä.

Mitä tulee loppupistemäärään, niin tämän päivän perusteella tuli taas tunne että ehkä siihen tuijotetaan hieman liikaa. Jokainen koira on läjä ominaisuuksia joista sillä hetkellä muodostuu jonkinlainen loppusaldo alkaen -300 pisteestä päätyen +300 pisteeseen. Se montako pistettä koira saa ei välttämättä kerro mitään siitä millainen se on. Voi esimerkiksi olla että vähän pisteitä saanut koira on maailman paras perheenjäsen, kiltti ja yhteiskuntakelpoinen koira. Ja toisaalta taas paljon pisteitä saanut koira voi olla sellainen jonka kanssa arki ei ehkä olekaan niin helppoa. Tai sitten ei :) Uskoisin että pisteiden sijaan kannattaisikin keskittyä testin eri osa-alueisiin ja siihen mitä ne erikseen ja yhdessä kertovat koirasta.

Testin jälkeen purettiin rataa ja otettiin vielä Hannan kanssa muutama kuva eräänlaista testin dokumentointia varten. Tuli varmasti muutama melko loistava otos jossa allekirjoittanut "edustaa" toppavaatteissaan :)
Palattuani kotiin olin ilmeisesti jonkinasteisen "raitisilma-myrkytyksen" vallassa ja nukuin useamman tunnin päiväunet. Pitkä päivä, mutta onnistunut ja ihana!

Tähän loppuun vielä jättionnittelut Suzyn kasvattaja Helenalle sekä Vuorman Yarkalle BH-kokeen suorittamisesta!

Treeniä ja uusi "perheenjäsen"

Tänään käytiin treenailemassa Mutalassa, toko-porukka on ahkeroinut siellä koko viikon tulevana viikonloppuna samassa paikassa järjestettävien kisojen vuoksi. Itse emme ole osallistumassa nyt kilpailuihin, mutta treeneihin oli kyllä mukava lähteä.

Tänään se tuli, uusi autoni nimittäin. Ford Focus farmari, vähän ajettu entisen omistajansa silmäterä. Ajelin ihastuksen vallassa kotiin, todella hyvä ajaa, ja syötyäni ilmoitin Suzylle että nyt mennään. No, Suzyhan vilkaisi uutta autoa ja totesi että ei ole meidän, en hyppää kyytiin. Jonkin aikaa sain houkutella että sain koiran hyppäämään takaboksiin, luulisin että sangen hulppeat olotilat siellä. Hetken ihmeteltyään asettuikin nukkumaan matkan ajaksi.

Treenit sujuivat oikein kivasti. Menin kentän takareunaan ajatellen että saadaan rauhassa riekkua lelun kanssa ja otettiin siinä seuraamiset, jäävät liikkeet ja luoksetulo. Treenattiin lisäksi sivulle-maahan-sivulle-maahan-sivulle sulkeisia koska tässä on yksi asia jossa koira alkaa innoissaan ennakoimaan. Lopuksi käytiin hyppäämässä este jossa ensimmäinen suoritus oli niin hyvä että ei otettu enempää. Autoon hyppäämistä sen sijaan piti taas hieman harjoitella... Mikähän ihme siinä nyt mättää, kynnyksen puuttumisen vuoksi pitäisi olla helpompi mennä sinne kuin entiseen autooni? No ehkä se tottuu...

Loppuviikolla ehkä kevyttä treeniä ja ihania pitkiä lenkkejä metsässä jos vain sää edes vähän suosii. Viikonloppuna olen luvannut mennä luonnetestiin töihin, ihan mielenkiinnolla odotan!

Sunnuntaina

Sataa taas vaihteeksi vettä. Yritän ajatella positiivisesti ja toivoa että se tietäisi vähälumista talvea - nimittäin kiitos edellisen talven ja tämän kesän sitä alkaa ajattelemaan mihin tuo kaikki vesi mahtuu.

Eilen oli kyllä hieno päivä. Sää suosi ja käytiinkin Suzyn kanssa pitkä lenkki. Syksy on suosikkivuodenaikani silloin kun ei sada ja eilen saikin todella nauttia värikkäässä metsässä samoilemisesta ihanassa auringonpaisteessa.

Illalla sitten isännän kanssa tempaistiin ja lähdettiin viettämään kulturellia iltaa. Aloitimme teatterista, missä esitettiin Luolamies -niminen monologi. En voi väittää että olisin erityisemmin teatteri-ihminen, mutta esitys oli sangen hauska ja herätteli pientä kiinnostusta lähteä viettämään teatteri-iltaa toistekin. Näytöksen jälkeen suuntasimme Torero -nimiseen ravintolaan, joka on erikoistunut espanjalaiseen ruokaan, ja söimme aivan törkeän hyvin. Oli kyllä tosiaan oikein mukavaa vaihtelua.

Tänään pitäisi sitten treenailla tuon koiran kanssa. Nyt palataan toko-liikkeiden pariin ja lisätään nouto ja eteenmeno mukaan harjoituksiin. Yritetään pitää yllä tekemisen intoa samalla kun hiotaan liikkeitä kohti mahdollisimman täydellisiä suorituksia. No hehheh, siinä sitä hommaa riittääkin...

Kevyempi viikko

Tämä viikko on mennyt edellisestä viikonvaihteesta toipuessa, ollaan lähinnä ulkoiltu ja rentouduttu koiran kera. Yhdet treenitkin tuli siinä välissä käytyä ja niistä todettakoon että koiralla on hirveä määrä virtaa. Tuntui välillä että ei yhtään käpälää edes käynyt maassa, mutta hyvä niin. Pikku hiljaa aletaan palailemaan normaalirytmeihin ja ainakin tällä hetkellä mielessä on tottikseen keskittyminen talven yli. Hallikausi alkaa ensi viikolla ja ulkotreeniä jatketaan siinä ohessa. Ehkä vähän jälkeäkin vielä otetaan - Eijalle tiedoksi että en ole unohtanut sitä "näytösjälkeä" :)

Tänään istuin siideritölkki kädessäni kuistilla (en siis tissuttele muuten vaan, se oli saunajuoma) ja ihmettelin koiraani joka näytti tanssivan keskellä hämärää pihamaata. Tarkemmin zuumailtuani havaitsin sen heittelevän ilmassa jotakin joka näytti ihan.... no myyrähän se oli. Juoksin paikalle seurauksella että Suzy pudotti myyrän ja se lähti kipittelemään vauhdilla karkuun - jäi henkiin siis. En ole mitenkään ihastunut näihin pihan asukkeihin, mutta en sentään anna koiran niillä huvitella. Suzya taisi vähän harmittaa kun kiva leikki jäi kesken.

Allekirjoittanut tuntee pientä ostokrapulaa, tuli tuossa ikään kuin sovittua auton vaihdosta :/ Uusi menopeli (siis ei uusi mutta minulle uusi) saapuu ensi viikolla, lopultakin sellainen missä koiran tai useammankin kuljetus onnistuu ongelmitta. Tätä vartenhan sitä kai töitä tehdään että joskus saa jotain itselleenkin, oikeastaan aika mukava juttu.

Myyrän saalistaja

MH -luonnekuvaus

Tänään jatkettiin toiminnallista viikonloppua käväisemällä MH-luonnekuvauksessa. Mietin etukäteen mahtaako tässä tulla liikaakin suoritusta yhden viikonlopun sisälle, mutta mietittyäni asiaa ja keskusteltuani viisaampien kanssa tulin lopputulokseen että näin päin onnistuu, ensin BH ja sitten MH. Toisinpäin en olisi edes yrittänyt.

Ja onnistuihan se - ollen paikoitellen jopa todella hauskaa! Suzy suoritti testin loppuun asti, koitan jaksaa myöhemmin kirjoittaa arvostelun tähän blogiin. Noin lyhykäisyydessään kuvauksessa muotoutui mielikuva koirasta joka on sosiaalinen, iloinen, ihmisistä kiinnostunut ja niiden suhteen hyvin luottavainen. Utelias ja tarkkaavainen, paikoitellen jopa rauhallinen ja mietiskeleväinen tapaus (hehheh). Ei omaa minkäännäköistä aggressiota mitään eikä ketään kohtaan, eikä myöskään tämän päivän perusteella puolustushalua. Tärkeintä itselleni oli kuulla että vaikka koira säikähtää ja osoittaa pelkoa niissä kohdissa joissa sitä pelotellaan tarkoituksella, se toipuu nopeasti. Eli hermot kestävät paineistamisen.

Täytyy muistaa että luonnetestit eivät koskaan kuvaa sitä miten koira käyttäytyy normaalielämässä, ne kuvaavat sen käyttäytymistä keinotekoisissa ääriolosuhteissa, tilanteessa jossa koiraa paineistetaan kaikin keinoin. Suzyhan ei kotioloissa ole mikään lapanen, puolustaa kyllä esim. kotiamme jos tarve vaatii. Hyvin kiltti se kyllä on ja sellaisena meille erittäin rakas. Mitä tulee siihen meidän ensimmäiseen luonnetestiin, niin näyttää ilmeiseltä että koira oli silloin yksinkertaisesti liian nuori testattavaksi.

Ja nyt sitten oikeasti huilataan jonkin aikaa :D Suzy herkuttelee parasta aikaa pizzan reunoilla - ne on kutakuinkin parasta mitä se tietää. Neiti saa pelkkää hemmottelua osakseen loppuviikonlopun!

BH Vuorman Zusie

Tänään sitä annettiin sitten palaa ja lähdettiin aamulla kohti Linnunlahden kenttää BH-koulutustunnus mielessä. Tuttuun tapaan edellinen yö tuli nukuttua ei-niin-kovin-hyvin ja mahassa oli tunne kuin se olisi vetäisty rusetille... Ei taida meikäläisen kisahermot olla ihan parhaasta päästä.

Kentällä katseltiin ensin paperit läpi sekä tarkastettiin koirat. Tämän jälkeen suoritusnumeron arvontaan, missä saimme numeron 3 joka sattuu olemaan onnennumeroni. Eihän sitä pitäisi olla taikauskoinen, mutta tunne oli todellakin ihan erilainen kuin tokokisoissa elokuussa, missä sain numeron 13.

Saatuamme numerot katsoimme ensin hetken ensimmäisen parin suoritusta ja sitten lähdimme parimme kanssa hakemaan koiria. Pariksemme saimme saksanpaimenkoiranartun, oikein mukavan oloinen koira. Mentiin koiriemme kanssa curling-hallin takana olevalle parkkialueelle ja totutettiin niitä hieman toisiinsa. Suorituksen lähestyessä leikitin Suzya vielä pallon kanssa, että sain sen vähän terävämmäksi.

Meidän kaavio sujui ihan mukavasti, tuomarin sanoin kokonaisuutena hyvä suoritus. Ensimmäisellä pitkällä linjalla koira vähän haisteli maata ja ihmetteli, mutta täyskäännöksen jälkeen tunsin kuinka se lähti tekemään töitä. Henkilöryhmät menivät hienosti, samoin irtiseuraaminen meni paljon odotuksia paremmin. En ole koskaan seuruuttanut Suzya noin pitkää matkaa palkitsematta sitä välillä ja pelkäsin että sen vire alkaa laskemaan. Huoli oli kuitenkin turha, sillä koiran moottori pörisi väsymättä; näpsi jopa jossain välissä hieman kättäni että missäs se palkka viipyy. Jäävät liikkeet sujuivat kohtalaisesti, vino asento istumisessa hieman häiritsi mutta muuten aika ok. Paikallaanolossa Suzya taisi hieman harmittaa kylmä maa (kauhistuin aamulla kun katsoin lämpömittaria - 0 astetta!) ja loppuvaiheessa se kampesikin sieltä istumaan. Perhana! Koiraa ei kuitenkaan sääntöjen mukaan hylätä jos se pysyy alueella, siitä tulee vain pistevähennyksiä.

Kaupunkiosio sujui meidän osalta rauhallisesti, tuomarin sanoin ongelmaton täysin hallinnassa oleva koira. Ei mitään huomauttamista tässä kohtaa.

Ajeltiin vielä takaisin Linnunlahdelle hakemaan papereita ja juomaan kahvia, sitten kotia kohti. Nyt sitten huilaillaan loppuilta ja nautiskellaan vähän herkkuja :)

Viikkokatsaus

Tällä viikolla ollaan oltu ahkerina, joka ilta on ollut jotain ohjelmaa. Tottiksia ollaan otettu aika kevyesti ja melko lyhyinä harjoituksina, olen huomannut tämän sopivan koiralle hyvin. Tekemisissä ollaan keskitytty enimmäkseen seuraamiseen sekä oikean tunnetilan aikaansaamiseen ja koen - joitakin epätoivon hetkiä lukuunottamatta - että tässä ollaan onnistuttu. Palkkana on nyt joko vetolelu tai pallo joka joko pudotetaan kainalosta tai heitetään sopivalla hetkellä että koira saa juosta sen hakemaan & riekkua vähän. Hallinta alkaa olemaan sillä tasolla että tämän voi tehdä muista koirakoista välittämättä, kun nyt ei ihan toisen koiran eteen nakkaa Suzyn aarretta.

Suzyn valeraskausoireet alkavat helpottaa, on jo syönyt ihan normaalisti ja muutenkin vaikuttaa omalta iloiselta itseltään - sellaiselta jolta voi odottaa vaikka mitä kivoja ylläreitä :) Valeraskausoireita ennaltaehkäistiin tällä kertaa homeopaattisin keinoin ja nyt yhtä kokemusta viisaampana voin sanoa että niistä on todella apua, mutta eivät tämän koiran kohdalla poista oireita kokonaan. Hormonitoiminta on sen verran vahvaa tällä neidillä. Olemme miettineet asiaa ja luulen että jatkossa voisi olla parasta sterilisoida koira. Aiemmin olen ajatellut että aika radikaali toimenpide omistajan mukavuuden vuoksi, nyt alan pikku hiljaa ajattelemaan että toisinaan se voi olla koirankin etu. Näiden ajatusten aika ei ole kuitenkaan ihan vielä.

Eläinlääkärillä käväistiin tarkastamassa tulehdusarvot kaiken varalta - kaikki kunnossa. Eli nyt voidaan huoletta jatkaa tekemisiä taas muutaman askeleen eteenpäin. Antaa palaa niin sanotusti ;)

Vauvakuumetta

Hiljaiseloa (lue emännän sairaslomaa) ollaan nyt jatkettu toinenkin viikko ja vaikka lepo on tehnyt oikein hyvää alkaa paluu normaaliarkeen tuntua jo suorastaan houkuttelevalta. Mukavaa on myös saada Habitare-messuilla koko viikon edustanut isäntä kotiin, veikkaanpa että myös yksi kappale koiria saattaa asiasta olla kohtalaisen innoissaan :)

Suzy taitaa olla hieman valeraskaana. Jo useamman päivän se on näyttänyt katselevan maailmaa ikään kuin ruusunpunaisten lasien läpi, minkä lisäksi sen kehokin näyttää valmistautuvan huipputapahtumaan. Tänään näin se hautovan palloaan paikassa missä hetkeä aikaisemmin olin kuullut sen petailevan tarmokkaasti. Hetken pyrskähdeltyäni - siis oikeasti, kirkkaan vihreä pallo jossa on räikeän pinkkejä, keltaisia, valkoisia ja mustia kuvioita - päätin houkutella koiran pihalle ilman aarrettaan. Koko ulkoilun ajan se istua tönötti kuistin oven takana murpattaen minulle äänekkäästi - se pallo jäi sisälle...

Illemmalla tiedustelin koirani halukkuutta lähteä hieman treenailemaan kanssani ja ainakin toistaiseksi työmoraali näytti menevän äitiyden edelle - lähti mielellään ja unohti pallonsa. Treenit sujuivat mukavasti ja vaikka aika kevyesti sään lämpimyyden vuoksi otettiinkin (Suzy ehkä jaksaisi mutta emäntä ei) niin uskoisin että koiralle on nyt hyväksi saada paljon tekemistä.  Varmuuden vuoksi piilotin vihreän pallon ennen kuin toin koiran sisälle. Nyt vain toivotaan että fyysiset oireet pysyisivät kurissa ja päästäisiin etenemään kohti syksyn suunnitelmia ilman taukoja. Peukut pystyyn siis!

Limingan näyttelyterveiset

Taas ollaan palattu reissusta joka saakin hetkeen olla viimeinen - nyt huilataan välillä kotimaisemissa.

Lauantaina kuitenkin suuntasimme koko perheen voimin kohti Vuokattia jossa vietimme eräänlaista hemmottelulomaa ihan keskenämme. Katinkulta on todella miellyttävä paikka pieneen irtiottoon; saa olla rauhassa jos haluaa mutta myös monenlaista ajanvietettä löytyy niitä kaipaaville. Me vuokrattiin sellainen paritalon puolikas ja vietettiin rauhallinen perheilta herkutellen ja saunoen.

Tänä aamuna sitten lähdettiin ajelemaan kohti Oulua jonka läheisyydessä Liminka sijaitsee - vähän samalla tavalla kuin oma kotipaikkamme Reijola Joensuun kupeessa. Keli näytti ensin optimaaliselta mutta mitä lähemmäksi näyttelypaikkaa pääsimme, sitä selvemmäksi tuli ettei kastumatta selvitä päivän harrasteista. Vettä tuli ihan kunnolla ja sellaisessa inhottavan kastelevassa muodossa. Ennen Liminkaa pitikin käväistä huoltoasemalla päivittämässä asusteitaan lämpimämpään ja vedenpitävämpään suuntaan. Suzykin sai sadeloimen päälleen kun sellainen sattui mukana olemaan.

Näyttely meni aika mukavasti, tuomarina tällä kertaa Tino Pehar Kroatiasta. Mielestäni hyvin miellyttävä tuomari joka perehtyi jokaiseen koiraan tarkasti mutta kuitenkin mukavan ripeästi. Juoksutti monta kierrosta ja näytti arvostavan hyviä liikkeitä. Suzyn pään - joka viime aikoina on saanut hyvinkin erilaisia "musta tuntuu" arvioita - tämä tuomari mittasi sormin eri puolilta ja (kappas vaan) totesi mittasuhteet oikeanlaisiksi. Kun koiralla on tumma pää niin siitä tulee eräänlainen optinen harha, ja kovin monet valkeita merkkejä arvostavat tuomarit tyytyvät vain toteamaan "saisi olla parempi". Vaikka itse asiassa tällä on aika hyvä pää verraten moneen muuhun.

Laadusta Suzy sai tänään ERIn ja lisäksi SA:n kun paikalle saapui saman luokan koirakko jonka piti olla arvosteltavana ennen meitä. Näyttelysääntöjen mukaan arvostelusta myöhästynyt koira saa laatuarvostelun muttei oikeutta osallistua kilpailuluokkaan. Koira kuitenkin sijoittui Suzyn edelle sekä kilpailuluokassa että paras narttu luokassa - minkä sille toki suon. Ainoastaan ihmettelen miksi sinne näyttelypaikalle aina itse menee niin orjallisesti varmasti ajoissa? Suzy oli lopulta PN2 ja sai VA-SERTin.

Arvostelu tulee tässä:
"4 years old. Good proportions.Feminine head & expression. Enough strong (?). Could have better placed neck. Good topline. Good tailset. Good angulation & movement. A little narrow in front. Full of temperament."

Ihan tyytyväisiä olemme viikonloppuumme. Sokerina pohjalla siskoni noutaja "Simba" (Koirantähden Tutti Frutti) tekaisi tänään toisen VOI1 jäljellä - enää yksi ja sitten se on valio. Jättionnittelut ja halaukset sinne Vaajakosken suuntaan!

Ai niin, loppureissu melkein jäi kertomatta... Siis päätettiin jostain ihmeen syystä ajella eri reittiä kotiin kuin normaalisti. Kajaanin sijaan sivusimme Iisalmea ja Kuopiota - piti olla lyhempi ajomatka vaan eipä siltä kaikkine hidasteineen ja kameroineen tuntunut. Ilmeisesti elokuinen näyttelymaratoni Kuopion suuntaan ei vielä allekirjoittanutta asiasta vakuuttanut? Seuraavan kerran tämän jo muistamme.

Taas uusi viikko

Jyväskylän reissulta kotiuduttu, yksi työpäiväkin jo takana.

Kummipoikamme Roopen rippijuhlat tuli juhlittua, päivän sankari näytti oikein komealta puvussaan ja pääsee toivomilleen mopo-ostoksille jo tällä viikolla :) Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja blogiin sopivasti sangen koirapainotteinenkin, sillä Suzyn lisäksi paikalla oli siskoni 3 labradorinnoutajaa sekä 2 kultaistanoutajaa joista toinen on toisen siskoni ja toinen ensimmäisen siskon tyttären koira :) Ihan perusteellinen sukujuhla siis! Yövyimme paikallisessa kylpylähotellissa ja on hauskaa nähdä miten Suzykin on oppinut reissuista nauttimaan - se mm. tietää että hotellissa saa AINA nukkua sängyssä :D Tämä hotelli oli varannut koiralle oman tervetuliais-pussukan, mistä on todettava että valitettavasti sen sisältämät herkut eivät olleet prinsessamme mieleen. Kröhm, ilmeisesti tottunut jossain parempaan...?

Yksi reissun kohokohdista oli nähdä Päivi-siskoni uusi pentu, Stella-labbis jolla ikää on nyt 10 viikon verran. Äärimmäisen suloinen sekä sangen pentukuumetta herättävä tapaus. Rauhallinen minusta, kun bokserinpentuihin olen tottunut. Jäämme odottamaan mitä lapsukaisesta kasvaa, tällä hetkellä näyttää oikein hyvältä.

Tänään sitten paluu arkeen ja treenaamaan, vaihteeksi Pataluodon kentälle. Aika perinteiset kuviot, lisäksi vähän noudon mieleenpalauttamisen harjoittelua - tänään vain kapulan pitämisen muodossa. Näkyy tuo suussa pysyvän ihan nätisti ja into olisi ollut kapulan kimppuun suurempikin. Päätin nyt rauhoittaa mieleni ja aloittaa kapulan kanssa tavallaan alusta; ensin pidetään, sitten nostetaan ja lopuksi noudetaan. Jos saataisiin tietynlainen holtittomuus puuhassa korjattua kuntoon. Näinhän se menee, opeta ensin ja korjaa sitten...

Seuraavat treenit olisivat keskiviikkona tottiksen muodossa, torstaina sitten kauden viimeinen maastotreeni yhdistyksen lipun alla. Illat alkavat olla jo pimeitä, joten mahdolliset jälkitreenit lienee parasta toteuttaa viikonloppuisin ja jättää sitten pikku hiljaa homma hautumaan talveksi. Huomenna käydään kunnon lenkillä ja viikonloppuna sitten katsotaan mitä keksitään.

Tämän viikon stoorit

Meinaa taas unohtua koko blogin pitäminen. Ei olla silti ihan laakereilla lepäilty, vaan tekemistä on piisannut melkein normaaliin tahtiin. En vain ole muistanut, ehtinyt, jaksanut kirjoitella...

Tänään oltiin tottistelemassa Mutalan isolla kentällä.Kentän viereen rakennetaan parasta aikaa rivitaloa ja saatiin sen myötä ihan kivat häiriötreenit, sillä naulapyssyn paukutus kuului lähes taukoamatta koko harjoituksen ajan. Kerrankin meni niin päin että minä en olisi koko asiaa huomannut, mutta Suzy huomasi ja monta kertaa huomasin sen kysyvän onko tämä nyt varmasti ok. Ei se sitä pelännyt, mutta jäi kuitenkin muutaman kerran kuuntelemaan. Jotenkin aika hassua, kun joka puolella häärää koirakkoja vinkuvine leluineen ja isoine kierroksineen - lue ihan aikuisten oikeasti häiriötä -  ja tämä jää ihmettelemään naulapyssyä :)

Vippi aiheutti jälkikäteen ajatellen hauskan välikohtauksen - lähti kesken treenin hirveää vauhtia kentältä pois ja hetken katselimme suu auki että siinä se voittajaluokan ykköstykki nyt männöö, juoksunartunko hajun perään vai minkä... Pientä hätäännystäkin ehti jo mieleen hiipiä, sillä lähistöllä kun kuitenkin autoteitä joilla liikennettä on jonkun verran. Ilmeni kuitenkin että pojalle tuli vain "just nyt heti" kakkahätä, eikä kohteliaana herrasmiehenä tietenkään alkanut kentällä asioimaan. Voi pientä ja kylläpä meitä nauratti. Hihitytti vielä kotimatkallakin, koirat on tosi persoonallisia otuksia!

Otettiin koko setti läpi, eli seuraamista, luoksetulo, jäävät liikkeet, hyppy ja lopuksi vielä luoksepäästävyysharjoituksia Eijan kanssa. Teki kiltisti, mutta kyllä huomaa että taukoja ei voi pitää jos on meininki pitää koira kisakuntoisena. Oli jotenkin vähän väsyneen oloinen, vaikka ei siihen pitäisi olla mitään syytä. Voi kyllä olla että elukka peilasi omistaja-ohjaajansa tuntoja, olen nimittäin koko viikon taiteillut tullako-vaiko-ei flunssan kourissa. Rasittavaa...

Huomenna on alustavasti luvassa peltojälkiharjoitusta - mukavaa vaihtelua ja pieni rentoutuminen ennen viikonloppua jolloin luvassa on eräänlaista hässäkkää sukujuhlan muodossa.

Leppoisasti viikon alkuun

Käytiin tänään oikein idyllisellä lenkillä Suzyn kanssa. Aurinko paistoi ja sääolosuhteet lämpenivät edellispäivistä suorastaan yllättävästi - kyllä oli tuulipuvun housut ja takki yllä aivan liikaa. Ota tästä nyt selvää sitten, onko tämä syksyn alkua vai jatkuuko se kesä sitten kuitenkin.

Suzy lomailee. Lupasin sille muutaman päivän huilin mikäli kisoissa sujuu sinnepäinkään ja tänään oli siis lomapäivä nro 2 neidillä. Ei taida oikein nauttia lomailusta, kantaa minulle leluja, makailee eteisen lattialla raskaasti huokaillen ja siirtyessäni itse paikasta toiseen kulkee toiveikkaana perässäni. Ilmeisesti tämä on ymmärrettävä niin että ei tuo mitään lomia kaipaa, vaan haluaa puuhastelemaan? No, eiköhän me jotakin keksitä.

Isäntä teki huomiseksi uuniruokaa johon tuli kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa, juustoja, mausteita... Piti vähän maistaa ja oli aivan mielettömän hyvää! Ei tuosta taida kamalasti huomiselle edes jäädä :/ Herra tekee paljon parempaa ruokaa kuin minä, tämä on tunnustettava. Nyt vielä joitakin iltapuuhia ja sitten massu täynnä unille.