Lisää lomatreeniä

Tänään oli taas treenin vuoro, mitäpä sitä lomallaan muutakaan tekisi kuin viettäisi aikaa koiriensa kanssa. Valitettavasti tulevan kisatykkini mielestä taivaankappaleet olivat tänään sellaisissa asennoissa että mistään ei meinannut tulla mitään. No, tulihan siitä nyt jotakin mutta kovasti muissa maailmoissa tuntui koira välillä olevan. Villi veikkaus on että lähestyvät juoksut sotkevat hieman koirani ajatusmaailmaa.

Asiaa kun oikein ajattelee, niin yksi tärkeimpiä asioita treenaamisessa, kisaamisessa jne. on koiran oikea tunnetila. Jos tunnetila on oikeanlainen, asiat eivät mene niin helposti pieleen ja koira jaksaa kantaa itsensä läpi pidemmänkin treenin. Mutta auta armias jos tunnetila on väärä, olisi miltein parasta laittaa koira autoon yksin tein. Tämän asian sääteleminen on joskus oikeasti vaikeaa. Sitä haluaa että koira on sopivasti innokkaana, tekee asiat täsmällisesti mutta myös iloisesti ja lennokkaasti. Yhtä vähän kuin kukaan oikeasti kilpailemisesta haaveileva haluaa koiraa joka tekee kaikki asiat ”plääh” ilmeellä varustettuna laahustaen, ei myöskään liian isoilla kierroksilla käyvä koira ole hyvä – siis jos ne kierrokset eivät ole hallittavissa. Itse en myöskään pidä siitä jos näen treeneissä koiran joka on selkeästi jatkuvan stressitilan vallassa. Toki koiran pitää kestää hieman painetta, mutta stressitilassa uuden oppiminen käy vaikeaksi. 

Tämä siis koskien vain koiran tunnetilaa - kokonaan oma osansa on sitten sen ohjaajan tunnetila, jonka senkin pitäisi olla jollain tapaa stabiili. On siinä tosiaan säätämistä!

Jos keskittyisi nyt pari päivää ihan lenkkeilyyn – se harvemmin menee kovin pahasti pieleen :)

Hyvää syntymäpäivää

photo Niina Javanainen

Iita täyttää tänään 8 vuotta. Onnittelut myös Iitan pentuesisaruksille!

Lomatreeniä

Tänään käytiin treenaamassa päivänvalon aikaan, melko poikkeuksellista tähän aikaan vuodesta. Olosuhteet ovat hyvin poikkeavat muutenkin, ihan kuin säänhaltija ei osaisi päättää onko nyt oikeasti talvi vaiko ei. Toivottavasti tämä ei tiedä kylmää kesää... Myrskykin on nousemassa, tuuli on huomattavan voimakas jo nyt.

Treeni sujui ihan mukavasti. Se viimeksi tökkinyt hyppy sujui nyt paremmin ja siitä innostuneena otin myös ruutuun ohjaamis harjoitusta - sen parempi mitä enemmän koiraa pystyy hallitsemaan ja ohjaamaan edempääkin. Parin harjoituskerran jälkeen Suzy näytti tajuavan jutun juonen ja pystyin lähettämään sen hieman kauempaa. Lisäksi otettiin seuraamista, luoksetuloa ja jättöliikkeistä seisomista. Maa on jäinen ja sohjoinen minkä vuoksi en mielellään koiraa siinä makuuta saati edes istuta perusasentoja enempää. Tokihan koiran pitäisi pystyä tekemään sille koulutetut asiat kaikenlaisissa olosuhteissa, mutta mielestäni ei ole reilua vaatia siltä paljon sellaisia asioita joiden jo valmiiksi tietää olevan epämiellyttäviä. Eipä tässä itsekään mieluusti kieriskele sohjoisilla jäätiköillä.

Lopuksi otettiin taas vähän keppileikkejä, Suzy oli siitä mukavalla tavalla innoissaan. Oli mukavat treenit ja toivottavasti siinä samalla saatiin vähän sulatelta sitä kinkku- ja suklaamäärää joka viime päivinä on löytänyt tiensä allekirjoittaneen kurkusta alas. Onneksi kinkku on kohta syöty ja jahka vuosi vaihtuu on jo lupa alkaa odottamaan kevään saapumista :)

Back to The business

Kiireinen viikko lähestyy loppuaan, enää viimeinen rutistus ja sitten se on täällä. Joulu ja LOMA.

Tänään vein viimeisiä paketteja saajilleen ja paluumatkalla sieltä oli edessä viikon ja koko joulukuun kohokohta: paluu treeneihin.

Kenttä oli kyllä kuin luistinrata mutta ei se haitannut minua eikä varsinkaan Suzya joka oli tapahtumien saamasta käänteestä innoissaan. Autosta ulos ottaessani oikein kuulin miten sen turboahdettu moottori hyrähti käyntiin ja käsissäni olikin eräänlainen tykki koko treenin ajan.

Otettiin seuraamista, kaikki jättöliikkeet, luoksetulo, hyppy, ja sitten vielä vähän lisää seuraamista. Ensimmäisessä luoksetulossa sattui hauska kommellus, joka tosin ei olisi hauska jos tällaista sattuisi useamminkin…  Annoin käskyn ja koira lähti tapansa mukaisesti tulemaan lujaa – ehdin sitä hetken ihailla kun seuraavaksi huomasin eläimen karauttavan täysillä ohitseni. Mitä helv… ajattelin ja käännähdin katsomaan. No, harjoituspaikkanamme oli tällä kertaa lukion piha, jonne arvattavasti joltain nälkäiseltä nuorelta oli pudonnut sipsipussi. Saattaahan se olla että sipsipussi on kiinnostavampi kuin alati käskyjään karjuva mamma, että pitihän se käydä tarkastamassa. Tutkittuaan hetken pussia näytti Suzy muistavan ”ai niin se mamma” ja karautti näytöstyyliin eteeni istumaan. Ei uusinut temppuaan, mikä laskettakoon eläimen eduksi.

Hyppy tökki tällä kertaa aikamoisesti, Eija kentän reunalta kiinnitti huomiota vartaloapuihini joita tuskastuneena siinä puolustelin vaikka oikeassahan oli. No, aina tökkii joku ei voi mitään…

Leikittiin siinä sitten vielä lopuksi jälkikepillä, jonka nostamista vahvistan naksuttimen avulla. Keppien ilmaisun kouluttaminen on meillä ollut jotakin josta saisi kirjoitettua oman kirjansa. Ensin yritettiin perinteisesti ”keppi suuhun” menetelmällä, mutta torpedoituani noudon ei koira suostunut ottamaan keppiäkään suuhunsa, eikä varsinkaan herranjestas sentään vierasta keppiä. Opeteltiin siis kepin ilmaisu "kepillä maahan" menemällä, minkä koira oppikin. Kunnes osui treeneissä muurahaispesään, jonka jälkeen ilmaisu oli tyyppiä ”tuossa se keppisi on, onko pakko mennä maahan”. Nyt kun noutohommat alkaa olla hallinnassa, kelpaa ottaa myös keppi suuhun. Ja sitä nyt sitten vahvistetaan.Loppupeleissä ihan sama miten ilmaisee, kunhan ilmaisee.

Nyt pitää lähteä ahtamaan piirakoita, jotka juuri uunista otettuna ja voideltuina odottavat. Näitä joulun mukavia puolia. Tammikuussa sitten itketään puntarilla, mutta ei murehdita sitä nyt :)

Viikon höpinät

Tänään havahduin siihen tosiasiaan että joulu lähestyy kovaa vauhtia. Tämä koirien kanssa vietetty lomantapainen ei valitettavasti ole johtanut kovin suurellisiin tuloksiin jouluvalmistelujen saralla, joten täytyy todeta että perinteitä noudatetaan tiukasti tänäkin vuonna.  Kaikki jää viime metreille ja tulee kiireinen ensi viikko :/

Suzylla on virtaa. Kaikki bokserimme ovat olleet suhteellisen vilkkaita, mutta tämä painii omassa sarjassaan ja varsinkin juuri nyt. Eilen huomasin sen viilettävän pihamaalla tuhatta ja sataa. Otettuani koiran sisälle se huokaisi hetken, nappasi sitten suuhunsa vessapaperirullan hylsyn (se käy wc:stä aina tarkastamassa onko tyhjiä hylsyjä – suosikkileluja - sille on ihan kori siellä varattuna niitä varten) ja jatkoi juoksemistaan keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan uunimme ympäri hylsyään villisti heitellen. Asia lienee ymmärrettävissä niin että sairasloma alkaa olla ohimennyttä aikaa. Lenkeillä olemme käyneet jo normaalisti ja sielläkin sen tekemisen tarpeen huomaa, koira nykii milloin hihastani, milloin taskustani odottavan näköisenä. ”Mamma, toimintaa!" No, sehän kyllä järjestyy.

Alkuvuodeksi onkin sangen hyvin pullat uunissa, sillä treeniporukkamme on aikeissa vuokrata maneesia kerran viikossa tapahtuvaa sisätreeniä varten. Halli on sama missä harmillisesti kesken jäänyt tokokurssi järjestettiin, oikein tilava ja hyväpohjainen harjoittelupaikka ja inhimillisen ajomatkan päässä. Odotan suurella innolla!

Iita on reagoinut ajoittaisiin pikkupakkasiin perinteisesti: vähän kutittaa. Aiemmin löytämäni Prob tuotteet ovat varsinainen taivaan lahja joista koira saa avun ja samalla tulee hoidettua emännän kuivat kädet. Kyseinen shampoo + voide on alun perin tarkoitettu hevosten kesäihottumaan – meillä niillä hoidetaan talvi-ilman kuivuuteen reagoivaa koiraa. Täysin luonnonmukaiset tuotteet ovat turvallisia käyttää; koira voi vaikka syödä voidetta ilman että siitä on sille haittaa. Asiaan voi halutessaan vihkiytyä Korholan tilan sivuilla – kyseiseltä myyjältä käymme omat ostoksemme tekemässä.Sieltä saa myös omega 3 öljyä, joka on koirille aivan ykköstuote.

Torstai-illan terveiset

Se olisi sitten jo torstai. Ulkona vallitsevat olosuhteet ovat oikein mukavat; lunta sen verran että maisema valaistuu kummasti ja lämpötila aavistuksen pakkasen puolella. Jos talvet olisivat aina tällaisia, niin mene tiedä tästä saattaisi alkaa suorastaan pitämään?

Suzylla alkaa taas olemaan vanha tuttu pilke silmäkulmassaan. Käveltiin tänään jo pissalenkkiä pidempi kierros ja mikäli koiralta olisi kysytty olisi lenkistä tullut vielä huomattavasti pidempi. Hän on omasta mielestään huippukunnossa, mutta otetaan nyt vielä rauhallisesti että vältettäisiin jälkitaudit. Siinähän se haaste piileekin, pitää tuo koira maan tasalla!

Iitan kanssa käytiin kunnon kierros, osittain ihan pimeässä metsässä samoillen. Monesti minulta on kysytty miten aikuisena kotia vaihtanut koira leimautuu uuteen omistajaansa ja ainakin Iitan osalta voin sanoa että alusta asti se on yrittänyt parhaansa. Kyllä vain, Iita pitää extra -hyvää huolta adoptio-mammastaan ja koen voivani kulkea sen kanssa sangen huoletta.

Viikonloppua odotellessa…

Isän teitä astellen

Iitan kuva Niina Javanainen

Tuli tässä sunnuntain huvituksena surffailtua koirasivuilla ja Suzyn kasvattajan sivuilla huomattua seuraavaa: Iitan isä Yako Van De Hazenberg on saanut kansainvälisen näyttelyvalion arvon C.I.E. Onnea!

Täytyypä tässä rinta rottingilla todeta että ilo ja kunnia on omistaa tuon upean uroksen tytär. Iita aloitti näyttely-uransa vasta lähes 6-vuotiaana, mutta tulosta on tullut ihan mukavasti ja luonnekin on kohdallaan. Joulukuussa juhlimme Iitan 8-vuotispäivää ja veteraaniksi tulemista – ikä ei vain näy vielä missään.Touhukas ja iloinen, mahtavassa lihaskunnossa ja ketterä kuin kumipallo. Veteraanikehissä nähdään :)

Joulukuun alkutunnelmia

Blogin pitämiseen tuli tahaton tauko; Suzy sairastui kennelyskään Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Huoli koiran terveydestä oli hetken aikaa suuri, mutta nyt näyttää siltä että tautiepisodista selvitään ja koira paranee. Pikku hiljaa. Onnelta onnettomuudessa näyttää että Iita ei ilmeisesti tällä kertaa tartuntaa saanut.

Paljon on ajatuksia herättänyt se miksi ihmiset tuovat sairaita/toipumassa olevia koiria näyttelyihin. Se että jonkun piti saada näin tehdä, laittoi kerralla meidän suunnitelmat uusiksi kutakuinkin koko loppuvuoden osalta. Suzy lomailee tasan tarkkaan niin kauan että on varmasti täysin terve, eikä tartuta muita koiria tähän ikävään vitsaukseen. Koska taloudessamme elää kaksi koiraa, tarkoittaa tämä luonnollisesti sitä että emme osallistu koiratapahtumiin kummankaan kanssa. Tämä on mielestäni sitä vastuun kantamista, mitä toivoisin muiltakin koiranomistajilta.

Taisi myös olla laitimmainen kerta kun meiltä osallistuttiin Jyväskylän näyttelyyn, tai vastaaviin isoihin sisäareenoihin. Koiraharrastus on meidän ihmisten harrastus, oikein mukava sellainen, mutta täytyyhän sen tapahtua myös koirien parasta ajatellen.Mitä ihmeen järkeä tässä muuten olisi?

Jatkamme hetken hiljaiseloa, toivoen että pieni loma tekee hyvää koirillekin. Tämä hetkellisesti lisääntynyt vapaa-ajan määrä tuntuu itsestäni kummalliselta, mutta ehkä se tekee hyvää minullekin.