27.8.2012

Taas uusi viikko

Jyväskylän reissulta kotiuduttu, yksi työpäiväkin jo takana.

Kummipoikamme Roopen rippijuhlat tuli juhlittua, päivän sankari näytti oikein komealta puvussaan ja pääsee toivomilleen mopo-ostoksille jo tällä viikolla :) Kokonaisuudessaan reissu oli oikein mukava ja blogiin sopivasti sangen koirapainotteinenkin, sillä Suzyn lisäksi paikalla oli siskoni 3 labradorinnoutajaa sekä 2 kultaistanoutajaa joista toinen on toisen siskoni ja toinen ensimmäisen siskon tyttären koira :) Ihan perusteellinen sukujuhla siis! Yövyimme paikallisessa kylpylähotellissa ja on hauskaa nähdä miten Suzykin on oppinut reissuista nauttimaan - se mm. tietää että hotellissa saa AINA nukkua sängyssä :D Tämä hotelli oli varannut koiralle oman tervetuliais-pussukan, mistä on todettava että valitettavasti sen sisältämät herkut eivät olleet prinsessamme mieleen. Kröhm, ilmeisesti tottunut jossain parempaan...?

Yksi reissun kohokohdista oli nähdä Päivi-siskoni uusi pentu, Stella-labbis jolla ikää on nyt 10 viikon verran. Äärimmäisen suloinen sekä sangen pentukuumetta herättävä tapaus. Rauhallinen minusta, kun bokserinpentuihin olen tottunut. Jäämme odottamaan mitä lapsukaisesta kasvaa, tällä hetkellä näyttää oikein hyvältä.

Tänään sitten paluu arkeen ja treenaamaan, vaihteeksi Pataluodon kentälle. Aika perinteiset kuviot, lisäksi vähän noudon mieleenpalauttamisen harjoittelua - tänään vain kapulan pitämisen muodossa. Näkyy tuo suussa pysyvän ihan nätisti ja into olisi ollut kapulan kimppuun suurempikin. Päätin nyt rauhoittaa mieleni ja aloittaa kapulan kanssa tavallaan alusta; ensin pidetään, sitten nostetaan ja lopuksi noudetaan. Jos saataisiin tietynlainen holtittomuus puuhassa korjattua kuntoon. Näinhän se menee, opeta ensin ja korjaa sitten...

Seuraavat treenit olisivat keskiviikkona tottiksen muodossa, torstaina sitten kauden viimeinen maastotreeni yhdistyksen lipun alla. Illat alkavat olla jo pimeitä, joten mahdolliset jälkitreenit lienee parasta toteuttaa viikonloppuisin ja jättää sitten pikku hiljaa homma hautumaan talveksi. Huomenna käydään kunnon lenkillä ja viikonloppuna sitten katsotaan mitä keksitään.

22.8.2012

Tämän viikon stoorit

Meinaa taas unohtua koko blogin pitäminen. Ei olla silti ihan laakereilla lepäilty, vaan tekemistä on piisannut melkein normaaliin tahtiin. En vain ole muistanut, ehtinyt, jaksanut kirjoitella...

Tänään oltiin tottistelemassa Mutalan isolla kentällä.Kentän viereen rakennetaan parasta aikaa rivitaloa ja saatiin sen myötä ihan kivat häiriötreenit, sillä naulapyssyn paukutus kuului lähes taukoamatta koko harjoituksen ajan. Kerrankin meni niin päin että minä en olisi koko asiaa huomannut, mutta Suzy huomasi ja monta kertaa huomasin sen kysyvän onko tämä nyt varmasti ok. Ei se sitä pelännyt, mutta jäi kuitenkin muutaman kerran kuuntelemaan. Jotenkin aika hassua, kun joka puolella häärää koirakkoja vinkuvine leluineen ja isoine kierroksineen - lue ihan aikuisten oikeasti häiriötä -  ja tämä jää ihmettelemään naulapyssyä :)

Vippi aiheutti jälkikäteen ajatellen hauskan välikohtauksen - lähti kesken treenin hirveää vauhtia kentältä pois ja hetken katselimme suu auki että siinä se voittajaluokan ykköstykki nyt männöö, juoksunartunko hajun perään vai minkä... Pientä hätäännystäkin ehti jo mieleen hiipiä, sillä lähistöllä kun kuitenkin autoteitä joilla liikennettä on jonkun verran. Ilmeni kuitenkin että pojalle tuli vain "just nyt heti" kakkahätä, eikä kohteliaana herrasmiehenä tietenkään alkanut kentällä asioimaan. Voi pientä ja kylläpä meitä nauratti. Hihitytti vielä kotimatkallakin, koirat on tosi persoonallisia otuksia!

Otettiin koko setti läpi, eli seuraamista, luoksetulo, jäävät liikkeet, hyppy ja lopuksi vielä luoksepäästävyysharjoituksia Eijan kanssa. Teki kiltisti, mutta kyllä huomaa että taukoja ei voi pitää jos on meininki pitää koira kisakuntoisena. Oli jotenkin vähän väsyneen oloinen, vaikka ei siihen pitäisi olla mitään syytä. Voi kyllä olla että elukka peilasi omistaja-ohjaajansa tuntoja, olen nimittäin koko viikon taiteillut tullako-vaiko-ei flunssan kourissa. Rasittavaa...

Huomenna on alustavasti luvassa peltojälkiharjoitusta - mukavaa vaihtelua ja pieni rentoutuminen ennen viikonloppua jolloin luvassa on eräänlaista hässäkkää sukujuhlan muodossa.

13.8.2012

Leppoisasti viikon alkuun

Käytiin tänään oikein idyllisellä lenkillä Suzyn kanssa. Aurinko paistoi ja sääolosuhteet lämpenivät edellispäivistä suorastaan yllättävästi - kyllä oli tuulipuvun housut ja takki yllä aivan liikaa. Ota tästä nyt selvää sitten, onko tämä syksyn alkua vai jatkuuko se kesä sitten kuitenkin.

Suzy lomailee. Lupasin sille muutaman päivän huilin mikäli kisoissa sujuu sinnepäinkään ja tänään oli siis lomapäivä nro 2 neidillä. Ei taida oikein nauttia lomailusta, kantaa minulle leluja, makailee eteisen lattialla raskaasti huokaillen ja siirtyessäni itse paikasta toiseen kulkee toiveikkaana perässäni. Ilmeisesti tämä on ymmärrettävä niin että ei tuo mitään lomia kaipaa, vaan haluaa puuhastelemaan? No, eiköhän me jotakin keksitä.

Isäntä teki huomiseksi uuniruokaa johon tuli kesäkurpitsaa, sipulia, jauhelihaa, juustoja, mausteita... Piti vähän maistaa ja oli aivan mielettömän hyvää! Ei tuosta taida kamalasti huomiselle edes jäädä :/ Herra tekee paljon parempaa ruokaa kuin minä, tämä on tunnustettava. Nyt vielä joitakin iltapuuhia ja sitten massu täynnä unille.

11.8.2012

Kilpailutunnelmia

Aamulla huomattavan varhain ja erittäin huonosti nukkuneena pakkasin koirani autoon, ajelin hakemaan Eijaa ja Vippiä ja sitten yksissä tuumin suuntasimme auton keulan kohti Pieksämäkeä. Niille joilla ei vielä tiedossa ole jutun juoni, kerrottakoon että siellä järjestettiin tänään tokokisat jotka minulle ja Suzylle olivat ihan ihka ensimmäiset lajiaan.

Oma jännitykseni paini sarjassa megalomaninen, eikä tainnut Eijallakaan paljon vahvemmin mennä vaikka kisaajana onkin minua kokeneempi. Perille kuitenkin päästiin turvallisesti, ensin käytiin ilmoittautumassa ja sitten hakemaan koiria ulos. Suzy tuli häkistä sellaisella vauhdilla että hyvä kun ei karmit kaulaan jäänyt, ilmeisen reippaalla tuulella siis. Luoja auttakoon, mitähän tästä tulee olivat ajatukseni siinä vaiheessa.

Alokasluokka järjestettiin ennakkotiedoista poiketen ulkokentällä, mikä oli omiaan lisäämään omaa loputonta jännitystäni. Luokkamme alkoi luoksepäästävyydellä sekä paikallaan makuulla; koska koiria oli kilpailussa paljon järjestettiin tämä kolmessa erässä. Olimme Suzyn kanssa erässä 2. Kehään mennessämme meinasin kertakaikkiaan pyörtyä, se on uskomatonta miten aikuinen ihminen voi yhtä koiratapahtumaa jännittää. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Suzy tosin sai luoksepäästävyydestä 9 pussattuaan tuomaria melko innokkaasti, onneksi huumorintajuinen tuomari kuittasi sen toteamalla että aikamoinen raketti tämä koirasi ja nauramalla päälle. Paikallaanolosta tuli täydet 10 - ei mitään ongelmaa mitä nyt emännällä happi meinasi loppua. Tuomari sanoi koiralleni numeroa näyttäessään että "emäntäsi ei muuten uskonut että pysyt paikallasi". No, omani tiedän mutta kun siellä kehässä voi joku muukin lähteä...

Lopputuloksen voin kertoa jo tässä; 156.5 pistettä eli 3.5 pistettä vaille ykköstulos. Suzy oli jo tekemässä ykkösen, kunnes viimeisessä liikkeessä eli hypyssä hokasi jo esteen päällä ollessaan vieressä olevan repun ja lähti sitä tutkimaan suurella mielenkiinnolla. Jouduin uusimaan pysäytyskäskyn ja siinä se meidän ykköstulos meni. Siis viimeistään siinä.

Pisteet jakautuivat liikkeissä seuraavasti:

Seuraaminen kytkettynä 8 - teki aika hyvin
Seuraaminen taluttimetta 7 - vähän valui
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - koira teki täydellisesti, ohjaaja mokasi kääntymällä katsomaan menikö se maahan
Luoksetulo 7.5 - Suzyn bravuuri, lähti kuitenkin hieman liian lujaa mistä laskeutuminen ohjaajan eteen hivenen kärsi, muuten ok. Kehut saatiin kuitenkin luoksetulosta itsestään.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 - ei valittamista
Estehyppy 5 - tunnetut syyt ja seuraukset :) Pystyn ottamaan tämän huumorilla, eläväisen ja vilkkaan koirani tempauksina. 7 olisi riittänyt tästä ja sekin olisi ollut alle Suzyn osaamistason.

2-tulos nyt ei ihan sitä ole mitä halusin, mutta en voi sanoa että olisin tyytymätön, enkä varsinkaan koiraani joka teki kiltisti ja hienosti. Se ei mokannut kertaakaan esimerkiksi perusasennoissa, vaan teki ne aivan oikein joko pyynnöstä tai ilman tehtävästä riippuen.  Toko on herkkä laji jossa ei virheitä juuri saa tapahtua, lisäksi oma jännitykseni vaikeutti asioita tänään paljon. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin.

Eijan kanssa todettiin kotimatkalla että kumpikin onnistui tänään tekemään 2 tuloksen hyvin pienellä marginaalilla, treeniporukkamme kunniaa piti onneksi yllä Tanja joka Kikka-dobermanninsa kanssa sai avoimen luokan ykkösen. Onnea! Ja onnittelut vielä Eijallekin, voittajaluokassa kun kisaa niin eipä ollut huono!

8.8.2012

Keskiviikko juttuja

Tänään oltiin maneesissa 4 koirakon + yhden avustajan voimin kisatreenailemassa. Ensin otettiin yhteisesti paikallaanmakuu (Suzy suoritti sen ok) ja sitten kukin koirakko veti täyden kisasuorituksen liikkuroituna omalla tasollaan. Suorituksia videoitiin halukkaille.

Suzyn kisasuoritus meni, no ei nyt todellakaan täydellisesti mutta siten ettei ainakaan mikään liike mennyt rikki (lue nollille) ja koiran vire säilyi suorituksen loppuun asti. Vireestä olen aina eniten huolissani, sillä suoritus ilman palkkaa on koiralle kuitenkin aika pitkä. Tänään huoli oli aika turha, ennen suoritusta kevyesti nostatetulla Suzylla riitti tarmoa niin paljon että viimeisissä liikkeissä alkoi suorastaan näpsimään kättäni vetolelun toivossa. Viimeisen liikkeen jälkeen neiti saikin lelunsa ja sitten lähdettiin lujaa ympäri maneesia. Itse sain kritiikkiä vasemman käteni asennosta, se jumiutui jotenkin ihan vammaisesti koukkuun mitä tietenkään ei saa tapahtua. Pitää ilmeisesti vetää suoritus ilman koiraa käsiään iloisesti heilutellen? Hyvä että on treenikavereita jotka uskaltavat sanoa kaikki asiat suoraan!

No, sitten tultiin kotiin, kävin hölkkäämässä ja sen jälkeen koko perheen voimin saunaan. Siis ette kyllä usko... Saimme tuliaisiksi sellaisen japanilaisen vastan (tai vihdan, kuten haluatte) jossa oksat ovat ohuita bambusuikaleita eikä siinä siis ole irtoilevia ja joka paikkaan lentäviä koivunlehtiä (ei kyllä sitten tuoksuakaan). Niin siis Vesku kokeili sitä varovasti Suzylle ja nyt se haluaa että sitä vihdotaan saunassa :/ Siis oikeasti, elukka nautti häpeämättömästi käsittelystä ja suorastaan vaati sitä lisää. Mihin tässä vielä joudutaan, seuraavaksi se haluaa oluen ja pari makkaraa sinapilla...?

Sää on ollut kamala koko päivän, kovaa tuulta ja sadetta - välillä sataa ihan vaakatasossa. Voi olla että huomisen jälkitreeni peruuntuu jos keliolosuhteet ovat samanlaiset; jos ne ovat vaikeat virkakoirillekin niin ehkä harrastuskoiralta ei kehtaa edes vaatia?

7.8.2012

Kuulumisia

Meillä on ollut pieni nettihiljaisuus yhteyksien kadottua, mutta lopulta samalla kun saatiin isäntä kotiin Baltimoren reissulta alkoi nettikin toimia. Olisikohan näillä joku yhteys toisiinsa....

Kotona ei olla laakereilla juuri lepäilty vaan koiramaista tekemistä on ollut sangen kattavasti. Treeneissä sekä tottista että näyttelyharjoitusta, minkä ohella maastossakin ollaan käyty.

Jos aloitetaan maastosta niin torstain jälkitreeni meni kohtalaisen mukavasti - koko jälkiporukalla. Hanna ilmoitti Suzyn jo nostettua jäljen että kulmia ei sitten ole merkitty ja niinhän sitä lähdettiin menemään odotellen mitä tuleman pitää. Ensimmäiset kepit nousivat, sitten se kulma jo tulikin ja koira sen suoritti hetken tilannetta tarkasteltuaan, käännös vasemmalle. Matka jatkui mukavasti paitsi että jossain välissä koira meni kepistä ohi. Ajattelin että no menköön sitten kun näyttää kuitenkin jäljellä hyvin pysyvän kunnes huomasin että koira nosti nenänsä ylös. Suzy on sillä tapaa hyvin rehellinen koira että jäljellä se ei huijaa, jos sen nenä nousee ilmaan vähänkään pidemmäksi aikaa niin se ei ole jäljellä minkä sille ääneen totesinkin. Koira pyöri siinä hetken ja lähti sitten päättäväisesti jatkamaan, minun mielestäni aivan väärään suuntaan. Ajattelin että ei pirussa se jälki voi tuonne päin mennä - tuntui että suunnilleen takaisin tulosuuntaan - ja taisin siinä taas ääneen todeta että nytpä lähdettiin ehkä jonkun marjastajan perään. Koira eteni hyvin päättäväisesti, mielestäni ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes suureksi ihmeekseni huomasin keppimerkin suoraan edessä. Tiesi se sittenkin minne ollaan menossa - mutta miten vaikeaa siihen onkaan joskus luottaa! Hanna kommentoi jälkeämme todeten että emäntä pitää jatkossa turpansa kiinni - puhua saa ainoastaan keppien kohdalla, koira kyllä suorittaa. Viisastelin siinä että teipataako suuni kenties kokonaan umpeen, mihin Hanna rauhalliseen tapaansa ilmoitti että ei yhtään hassumpi ajatus. Suzy sai ohjaajaltamme vielä lopuksi silitykset ja kehut. Selvä - luotetaan koiraan samalla kun mietitään miten keppien nostosta saisi sille vielä hieman motivoivampaa - taskussani nimittäin oli reissun jälkeen vain 4 keppiä. Tällaista sattuu joskus...Tilannehan pitäisi oikeasti tietenkin olla niin että niitä keppejä on 6, mutta onneksi ne puuttuvat olivat edes Hannan taskussa. Montahan se kadottaa sitten kun yhtään ei merkitä? Se onkin kuulemma ohjelmassa seuraavaksi, että nyt kaikki tekemään runsaasti uusia kepukoita :)

Näyttelyissäkin käytiin, Savo Show tuli nähtyä kolmena eri päivänä. ERI:ä ja EH:ta, eli ei mitään suuria menestyksiä. Pettymyksistä toivuttuani ajattelen että varmasti edelleen käytän koiraani näyttelyissä, mutta kenties en ihan suurimmissa ja hivenen tarkemmin katsoen kenelle vien. Suzyn ranskalainen charmi on meistä itsestämme hyvin viehättävä, mutta ei pure kaikkien maiden tuomareihin eikä ainakaan silloin kun Suomen huiput ovat paikalla. SERTeistä edelleen haaveilemme, mutta toisaalta jos niitä emme saa niin ei elämä siihen lopu. On noita kaapissa jo jokunen kappale kuitenkin :)

Eilen Suzylla oli vapaapäivä ja kovin väsynyt koira olikin. Tänään otettiin vähän pihalla pieniä harjoituksia ja huomenna sitten ihan kunnon kisatreenit. Torstaina maastoon ja sitten katsellaan mitä tuleman pitää.