Meitä koiranomistajia on joka lähtöön ja tapoja pitää koiraa on monenlaisia. Luin hiljattain erästä blogia jossa nuori äiti kertoi perheensä kuulumisia pohtien samalla saako äitiä vituttaa ja voiko sitä edes kysyä ääneen. Kirjoitus oli aivan loistava, nauroin maha kippurassa. Samalla takaraivossa heräsi muutama vastaava ajatus koskien koiraharrastusta. Saako omat koirat ärsyttää, tai muut koiraharrastajat? Asiaa kun aloin oikein miettimään, niin keksin nopeastikin monta asiaa jotka, jos nyt eivät suorastaan potuta, niin ainakin pistävät miettimään.
Jos nyt aloitetaan sangen neutraalista asiasta, eli koiran ruokinnasta, niin koiramaailmassa saa kyllä huomata että näinkin simppelistä aiheesta saadaan toisinaan melkoisen meheviä keskusteluja aikaan. Koiran ruokinnassa haluan henkilökohtaisesti satsata laatuun ja uskon että säästäminen koiran ruoassa johtaa suurempiin kuluihin eläinlääkäriasemalla. Jos iso säkki kuivamuonaa maksaa 20 euroa, olematta edes supertarjouksessa, niin en usko että siihen käytetyt raaka-aineet voisivat olla kovin laadukkaita. En nyt ole niin naiivi että uskoisin sitäkään että pelkkä kallis hinta on tae laadusta, mutta koirien ruoassa en suostu tinkimään.
Nykyään näkee melko paljon esimerkiksi ihoaan oireilevia koiria. Allergisiakin koiria valitettavasti on, mutta väitänpä silti että osalla koirista oireet johtuvat vähemmän laadukkaan ravinnon vaikutuksista suolistoon ja sitä kautta koko koiraan. Joillakin ihmisillä on sellainen käsitys että ollakseen terve koiran pitäisi pärjätä millä tahansa saatavissa olevalla koiran (market)ruoalla ja jos näin ei ole niin koirahan on sairas - huonon jalostuksen uhri suorastaan. Että lääkitystä kehiin sitten vain. Kysyn vain miten hyvin itse pärjäisi esim. syömällä vain Mäkkärin eväitä?
Lemmikkien eläinlääkäripalstat. Koirien myyntiin tarkoitetun Apula-palstan helmien ohella näistä saa usein päivän parhaat kicksit, ihan vain pistäytymällä sivuilla. Hyvin usein keskustelu noudattaa samaa kaavaa; eläin on kuolemaisillaan tai ainakin kauhean kipeä, on ollut jo monta päivää eikä vain ymmärrä parantua. Että olisikohan jollakulla antaa varmaa vinkkiä mikä sitä voisi vaivata ja mitähän lääkkeitä voisi itse kokeilla. Voi pyhä jumalan äiti sentään! Jos itsellä olisi vastaavat oireet niin lähtisiköhän tuota lääkäriin? Ottaen huomioon että esim. koiralle on lajityypillistä peittää oireensa viimeiseen asti ja siinä vaiheessa kun se ilmaisee olevansa kipeä, se on usein jo todella kipeä. Tähän kun erehdyt neuvomaan että vie nyt herranjestas sentään se elukka lääkäriin, niin vastaukseksi tulee usein närkästynyt näpäytys tyyliin osaan kyllä hoitaa lemmikkini ja sitäpaitsi se voi jo paljon paremmin. Että sellainen ihmeparantuminen. Kysyä nyt piti kuitenkin!
SKL sivuja selaillessani huomaan monella uroksella mainnan kivekset poistettu. Uroskoirien omistajana olen tietysti vielä aika noviisi, mutta tämä on asia mitä huomaan toistuvasti ihmetteleväni. Kivekset voidaan toki joutua poistamaan terveyssyistä (kivesvika, kasvaimet jne.) ja toki luonnepuolen ongelmatkin voivat johtaa tällaiseen ratkaisuun - toisinaan se voi olla hyväkin päätös. Mutta jos Sinulla on nuori, terve ja ongelmaton uros jolta poistetaan pallit mukavuusyistä, niin sitä en voi kuin ihmetellä. Miksi halutaan kaikin puolin priima uroskoira jos kivekset kuitenkin sitten halutaan pois, heti kun uros käyttäytyy uroksen lailla? Vähän sama juttu kun ihmiseltä katkaistaisiin keskisormi heti kun kerran lipsahtaa viisastelemaan. Tiettävästi on yleisesti tiedossa oleva asia että urospuolisilla elävillä on kivekset ja luonto on ihan tarkoittanut sen niin. Kasvattajallakin saattoi olla ihan muita toiveita sen koiran kohdalle kuin elämä eunukkina.
Lapset. Pidän lapsista vaikkei meillä omia olekaan ja uskon että vanhemmilla on tässä kohtaa avainasema vaikuttaa siihen miten lapset tulevaisuudessa eläimiin suhtautuvat. Luulen että eläinrakkaus on tietyllä tapaa perinnöllistä ja aivan erityisesti uskon että rakkaus ja kunnioitus luontoa & eläimiä kohtaan on hyvä asia. Koiraihmiset eivät potki mummoja kadulla. Silti, ajatus täysin vieraasta pikku piltistä juoksemassa vastaan lenkkipolulla kädet ojennettuina valmiina tarraamaan koiraani on ehdoton nou nou. Jos haluaa lähemmin tutustua eläimiin, voi mennä vaikkapa eläintarhaan. Tosin sielläkin kannattaa suoda pari ajatusta sille onko järkevää mennä koskemaan eläimiä ilman lupaa...
Irtokoirat ja piittaamattomat omistajat. Asumme alueella jossa jostain syystä törmää jatkuvasti irti oleviin koiriin, joiden tottelevaisuus on hieman niin ja näin. Joka ikinen kerta näen punaista. Ei tulisi mieleenkään päästää omia koiria irti keskellä taajamaa ja samanlaista otetta toivoisin muiltakin koira-ihmisiltä. Koirat tulisi pitää niin ettei niistä ole haittaa muille ja mielestäni me kaikki koiranomistajat voisimme pitää kunnia-asianamme kantaa vastuuta tässä kohtaa. Minua ei niinkään haittaa jos joku hihnassa oleva pikkukoira jää rotutyypilleen uskollisena keskelle menoreittiä rätkyttämään - sekin kyllä ärsyttää, mutta jokainen pitäköön huolta omistaan ja ohihan aina pääsee. Mutta se haittaa jos kuljen 40 kg painavan urokseni kanssa ja eteen tulee irtokoira karvat pystyssä ja hampaat irvessä. En kaipaa sen sortin jännitystä elämääni, kun se olisi 95% estettävissä laittamalla se pullistelija hihnaan. Vahinkoja toki voi sattua, mutta useampi kerta samalle tyypille on harvoin vahinko. Pikemminkin niin että jos se koira sattuisi tottelemaan niin siinä voitaisiin jo puhua vahingosta...
Koirapiirit, harrastuspiirit ja aivan erityisesti rotupiirit... ei, lienee parasta olla lähtemättä tälle linjalle. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa ja lienee loppujen lopuksi viisautta jos kykenee keskittymään niihin parempiin. Sama juttu omien koirien kanssa, toisinaan ne ärsyttävät, mutta enimmäkseen ne ovat elämän suola ja aivan erityisen rakkaita. Joskus vaan hetkellisesti verenpaine nousee, mutta ehkä se on osa sitä kuuluisaa elämää? Ja onneksi koiran silittäminen auttaa siihen - tämä kai on ihan tieteellisesti todettu ;)