Eilen me lähdettiin mamman kanssa kahdestaan harrastamaan. Tiesin että jotakin mukavaa on luvassa kun näin sen alkavan pilkkoa lenkkimakkaraa, mikä on lihapullien ohella suurta herkkuani. Yritin kysellä hieman maistiaisia, mutta ei tippunut yhtään palaa joten päätinkin sitten asettautua ulko-oven eteen odottelemaan ettei se vain unohda ottaa minua mukaan. Odotus palkittiin ja pääsin omalle paikalleni autoon. Suzy ei tällä kertaa päässyt mukaan, mistä se oli aika näreissään.Se on kyllä muutenkin aika kipakka lady.
Me ajeltiinkin sitten aika kauas, mamma sanoi että sen paikan nimi on Mattisenlahti ja että minä olen kuulemma käynyt siellä monta kertaa jo viime kesänä. Tutulta se paikka näyttikin ja tiesin kyllä heti mitä sinne on tultu tekemään - jäljestämään tietysti. Pian sinne saapui muutakin porukkaa, vanhoja tuttuja kaikki. Päätin ottaa pienet tirsat omaa vuoroani odotellessa.
Myöhemmin koitti se hetki kun ne sanoivat että niitä jälkiä voitaisiin alkaa ajamaan ja sisälläni kytevä into pääsi täyteen liekkiin. Pahus sentään, ne ottivat toisen koiran ensin - sen jonka kanssa ollaan joskus käyty yhdessä reissussakin. Sellainen aika karvainen kaveri. Se ajoi jälkensä vissiin aika hyvin ja kovasti ne kuuluivat sitä kehuvan sekä jäljen aikana että sen jälkeen. Meinasin läkähtyä intooni vuoroani odotellessa, että pääsisin näyttämään miten hyvä MINÄ olen. Lääh!
Lopulta mamma sitten tuli minua hakemaan ja käski heti ensi töikseen minun rauhoittua. Sillä on joskus aika kummallisia ajatuksia näistä hommista, aina se toppuuttelee menoa ja tänäänkin se sai päähänsä ottaa oikein kunnon sulkeiset siinä kaikkien nähden. Samalla se selitti että helteiden takia tekemiset on jääneet vähemmälle ja olen kuulemma välillä hieman kuriton. Vaikka minähän olen aina kiltti. Kun mamma ei tuntunut ymmärtävän että tässä pitäisi nyt laittaa hanaa kaiken sipistelyn sijaan, päätin ottaa ohjakset omiin käsiini. En jaksanut kuunnella niitä sen rutkutuksia ja ilmoitin reteästi että se voi tunkea komentonsa vaikka sinne missä päivä ei paista, minä haluan jäljelle nyt heti. Mammahan taisi vähän suutahtaa. Hetken näytti että sen päästä alkaa nousemaan savua. Sitten se nappasi minua pannasta kiinni ja vei minut takaisin autolle, ilmoittaen samalla että jos en halua käyttäytyä niin ei tarvitse sitten lähteä jäljellekään. Niin noloa! Se paiskasi häkkini luukun kiinni ja lähti takaisin muiden luo. Näin miten sen suu kävi kuin Singerin ompelukone ja arvasin kyllä mistä siellä puhuttiin. Huohhh....
Jonkin aikaa siinä meni kärvistellessä ja mahan murinaa kuunnellessa, muistin nimittäin ne lenkkimakkarat ja harmitti aika tavalla. Onneksi mamma tuli takaisin kysymään että kiinnostaisiko se työnteko kuitenkin ja päätin varmuuden vuoksi ottaa oikein viimeisen päälle tämän käytöshomman. Malttia kehiin siis. Lopultakin me päästiin sinne paalulle, ihan parasta! Rakastan jäljestämistä ja kaikki sanoo että olen siinä aika hyvä. Mammahan ei tietenkään koskaan ole täysin tyytyväinen, se saattaa esimerkiksi kesken työnteon kiskaista liinasta ja karjaista että pitää olla tarkkana. Kokeilisi vain samaa omaa työtä tehdessään... Tänään sain kuitenkin jäljestää aika rauhassa ja kuulin miten mamma sanoi että ei lainkaan paskempi jälki kun ottaa huomioon alkuvaikeudet. Ei paskempi - ihan huippuhan se oli!
Noh, loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, sain kehuja ja sitä ihanaa makkaraa ja mammakin taipui myöntämään että olen hieno nuori mies ja että on se minusta sentään aika ylpeä, toisinaan. Ajettiin kotiin ihan mukavissa tunnelmissa. Kotona Suzy oli vastassa ja halusi heti tietää missä ollaan oltu ja kenen kanssa. Lisäksi sillä oli hirveä nälkä ja ruoka kuulemma pahasti myöhässä. Mamma alkoikin siinä ottaa sitä ruokaa esille, jolloin tönäisin Suzya hieman sivummalle todeten että tällaisen työillan jälkeen minulle kuuluu kyllä ruoka ensimmäisenä. Suzy käski olla isottelematta tai tulee huolella turpaan ja mamma käski molempien olla ihmisiksi tai jää ruoka saamatta. Kyllä näiden naisten kanssa on joskus todella olemista! Ja kaiken harjakaisiksi sain tosi pienen annoksen, kun olin kuulemma jo syönyt siellä jäljellä.
Ensi viikolla pääsen kuulemma joihinkin kuvauksiin ja koska siellä pitää olla tosi rentona niin saan kuulemma ensimmäiset kännini tapauksen kunniaksi. Ne kuvat otetaan samanlaisella laitteella kun silloin kerran pentuna kun olin nielaissut sen kiven. Se kännijuttu hieman arveluttaa, olen nimittäin nähnyt kun Suzy ottaa kännit ja se ei kyllä ole kovin kaunista katseltavaa. Se horisee ihan sekavia ja näin meidän kesken olen nähnyt sen pissaavan alleenkin. Tosin eihän se sitä myönnä. Ennen niitä kännejä pääsen kuulemma vielä yhteen näyttelyyn ja se on kyllä kivaa kun saa olla komeana ja kaikki ihailee. Mutta näistä lisää sitten myöhemmin.
