Hyvää Uutta Vuotta!

Kiitos Ystävämme kuluneesta vuodesta, tehdään seuraavasta vielä parempi!

Treeneissä & muissa koiramenoissa tavataan!

Susanna & co

Parhaat puolemme

Aloittaessani tätä blogia lupasin itselleni että teen näitä sivuja positiivisella asenteella. Vaikka koiramaailmassakin törmää usein asioihin jotka eivät ole kauhean mukavia, jotka ärsyttävät, raivostuttavat, harmittavat, surettavat, itkettävät ja toisinaan ihanpa suoraan sanottuna vit……. olen luvannut itselleni keskittyä koiraharrastuksen iloihin ja kirjoittaa enimmäkseen asioista joita itsestäni voisi jälkikäteen olla mukavaa lukea ja muistella.

Niin että kun se ääliö irtokoirineen tulee lenkillä vastaan – kas kun se koirahan on ihan kiltti ja tosi tottelevainen - ja se koira poikkeuksetta yrittää tulla omani iholle aiheuttaen sarjan vaaratilanteita, en kirjoita täällä kynä sauhuten ja antaen vinkkejä älypään tuntomerkeistä. Tai kun joku wannabe lainvartija tulee kertomaan minulle missä saan koirani kanssa liikkua ja haluaa varmuuden siitä että olen varmasti kerännyt koirani ulosteet. Tai kun kuulen miten joku on arvostellut minua tai koiraani ilkeästi selkäni takana. Tai kun kohtaan ihmisiä joilla ei pitäisi olla kuin korkeintaan lelukoira. Tai kun joku noin ylipäätään katsoo asiakseen arvostella, ylenkatsoa ja vähätellä tekemääsi työtä ja tapaasi elää ja olla. Esimerkkejä on miljoona. Saatan kiroilla asiaa, mutta en kirjoita sitä täällä. Toisinaan joudun suunnilleen istumaan omien käsieni päällä etten sitä tekisi.

Uusi vuosi lähestyy ja on taas aika aloittaa positiivisesti. Päätin aloittaa listaamalla koirani hyviä puolia. Niitä joiden tiedän olevan olemassa mutta jotka usein harrastuksen ja elämän tiimellyksessä tuppaavat jäämään hieman taka-alalle.

Jos aloitetaan työpuolen ominaisuuksista, niin Suzylla on kohtalaisen paljon taistelutahtoa eli sillä on hyvä moottori pitkäkestoiseenkin työskentelyyn. Se käyttää nenäänsä taitavasti. Se on vilkas, vahva ja tuulen nopea koira, jolta ei into tekemiseen lopu ihan heti kesken. Suzy sietää minulta uskomattoman paljon ja kestää asioiden toistamista loputtoman määrän. Se on utelias ja sillä on hyvä huumorintaju. Lisäksi se on todella kiltti koira.

Vaikka Suzysta löytyy riittävästi potkua moneen menoon, se on kasvanut koiraksi jonka kanssa arki on ongelmatonta. Arkea eletään suurin osa myös koiran elämästä, joten minusta tämä on huomionarvoinen asia. Suzy on iloinen, reipas ja aina valmiina lähtöön. Sen rakkaus ja luottamus ihmiseen on jotain käsittämättömän suurta. Se haluaa liikuttavuuteen asti olla lähelläni aina kun olen paikalla. Silti se osaa olla myös itsekseen tekemättä siitä minkäänlaista numeroa.

Suzy on persoonallisen kaunis ja sillä on maailman ihanimmat tummat silmät. Sillä on hyvin kauniit liikkeet. Se on todella suloinen ja äärimmäisen rakastettava. Se pussailee mielellään ja sen käpälät tuoksuu ihanalle! Sillä on hassuja tapoja jotka saavat minut usein nauramaan.

Suzy on todellakin maailman paras koira jota en vaihtaisi mihinkään muuhun koko maailmassa. Odotan innolla tulevaa vuotta sen kanssa!

Photo by Niina J.

Ote Suzyn päiväkirjasta - Joulu 2012

Viime aikoina ollaan eletty jänniä aikoja. Ovat kovasti puhuneet miten joku nimeltään Joulu on jo ovella - ei kyllä ketään ole oven takana näkynyt vaikka monta kertaa olen käynyt tarkastamassa. Ovat sanoneet että minun pitää olla kilttinä että pukki tuo lahjoja, vaikka minähän olen aina kiltti.

Se Jouluhomma vissiin alkoi kun toivat sisälle sellaisen ison puun. Joulukuusi se kuulemma on, eikä siihen saa koskea. Meillä on ollut sellainen aiemminkin - yhtenä vuotena Iitan kanssa vähän sitä kokeiltiin ja nurinhan se meni. Paljon siitä irtosi palloja ja kaikenlaista kivaa, bileet oli täydessä vauhdissa kun mamma tuli töistä ja suuttui kamalasti.

Se puu

Sitten tähän liittyy sellainen iso lihapalanen jota kypsyteltiin uunissa pitkän aikaa. Luulin että siitä tulee minulle vähän isompi herkkupala ja kärsivällisesti odottelin, mutta toistaiseksi ei ole kuin pieniä maistiaisia irronnut. Mamma ja iskä kyllä syövät sitä koko ajan ja valittavat kauheaa ähkyään. Väliajalla ne syövät sitten suklaata. Se on kuulemma koirille myrkyllistä niin minulle sitä ei anneta.

Päivällä mamma ja iskä sitten lähtivät autolla jonnekin, ne ottivat mukaan kassin jossa oli kynttilöitä ja tulitikkuja - tiedän koska kävin tutkimassa sen kassin. Sanoivat käyvänsä haudoilla ja vievänsä kynttilöitä paitsi ihmisten haudoille, myös jokaiselle meidän koiralle omansa - Emmalle, Ofelialle, Almalle ja Iitalle. Siitä tulee kyllä aika monta kynttilää. Ilmeisesti ne kävivät jossain muuallakin, koska palatessaan ne taas ähkivät olevansa ihan täynnä.

Me käytiin sitten saunassa ja siitä minä tykkään kovasti. Sen jälkeen jostain ilmestyi aikamoinen kasa paketteja joita ne sitten alkoivat availemaan, minäkin sain muutaman paketin. Mamma vähän auttoi sellaisen tosi ison laatikon kanssa ja sieltä löytyi sellainen koiranpeti josta minä en yhtään tykännyt. Ruman värinen ja haisee pahalle. Mamma sanoi että se on reunallisena lämmin ja minun olisi siinä mukavampi nukkua lattian viileyden vuoksi. Minun mielestäni se sänky sopi vain yhteen tarkoitukseen ja sen näytinkin kun mamman mieliksi sitä petiä menin kokeilemaan. Ruoputin sitä vähän kynsilläni ja sitten pissasin siihen. Mammalla on kyllä nopeat refleksit, se karjaisi ja seuraavaksi huomasinkin olevani pihamaalla. Arvasin että asiasta vielä puhutaan jahka pääsen takaisin sisälle. On kuulemma täysin käsittämätöntä miten kaltaiseni aikuinen ja hyvin kasvatettu ja siisti koira pälä pälä kusee sisälle. No, minusta se sänky sopisi oikein hyvin sisävessaksi.

Ne muut paketit olivat kyllä oikein kivoja, siellä oli jotain herkkuja ja sitten jotakin leluja joista tykkään paljon. Tämä on toistaiseksi ollut mieluisin:

Tämä kana on kyllä tosi kiva...

... se vinkuu kun sitä puristelee!

Hyviä joulunpyhiä kaikille toivotellen!
Suzy <3

Hyvää Joulua

Toivotamme kaikille Hyvää Joulua 

ja 

Onnellista Uutta Vuotta 2013!

Vietetään mukavat pyhät ja syödään paljon kinkkua ja suklaata :)

Susanna & co

Joulu lähestyy

Näin sitä ollaan taas perjantaissa, reilu viikko aikaa jouluun ja perinteistä joulupaniikkia alkaa olemaan esissä. Mikähän hitto siinä on että kaikki jää aina viime tinkaan?

No, treeneihin ollaan sentään ehditty. Suzy on hyvässä kunnossa, mahavaivoista ei ole enää tietoakaan ja vauhtia on piisannut. Treeneissä on ollut viime aikoina tosi hauskaa, porukka on huippu ja koira tietysti kanssa.

Tänään käytiin perinteiset paritreenit hallissa, ensi viikolla sivumennen mainiten niitä onkin kaksin kappalein. Treeniseurana meillä oli tänään Eija Pennin kanssa, Vippi on menossa sunnuntaina hakemaan TK3 koulutustunnusta (se tulee Eija!) ja sillä oli siksi vapaapäivä. Mutta kivaa oli näinkin, ei vähiten siksi kun näki Pennin innokkaan asenteen ja tekemisen riemua loistavat silmät. Innokas oppilas on kyllä paras oppilas!

Suzyn kanssa otettiin tänään reippaasti luoksetuloa, hyppyä, eteenmenoa jotka kaikki sujuivat ihan ok, myös se eteenmenon maahan -osio. Välillä leikittiin uudella pallolla jollaisen jälkiohjaajamme Hanna on nimennyt lussu-palloksi. Kaukokäskyistä otettiin alkeellinen harjoitus, saatiin Eijalta tosi hyvät vinkit miten sitä kannattaa lähteä työstämään jotta oikea liikerata jäisi koiran "muistiin". Jääviä liikkeitäkin treenattiin, seisominen oli tänään paremmin sujuvaa ja sitten mentiin vielä A-estettä harjoitusmielessä kun sellainen sattuu hallissa olemaan. Suzy osaa hyvin ottaa vauhdit esteelle, mutta alastulo joskus hirvittää minua - elukka leiskauttaisi iloisesti alas mistä tahansa korkeudesta ja viis veisaa kestääkö nivelet ja nikamat. Minä haluaisin että ne kestäisivät vielä vuosia ja vuosia, vaikka nyt tiettyjä riskejä on joskus otettava jos on meininki päästä eteenpäin. Pumpulissa pitäminen ei auta, mutta haluaahan sitä omaansa varjella...

Viikonlopuksi on aika paljon ohjelmaa, ensi viikolla virallisia treenejä ainakin keskiviikkona ja perjantaina, katsotaan mitä keksitään. Mutta ensin viikonlopun viettoon!

Koiravuosi 2012

Vuosi alkaa olemaan paketissa. Ennen uuteen vuoteen suuntaamista voi hetken katsoa taaksepäin ja miettiä mitä kuluva vuosi toi tullessaan. Ohessa meidän koiravuosi 2012, osittain kertauksena jo blogissa käsitellyistä asioista.

Tammikuu

Vuosi alkoi erittäin lupaavasti. Osallistuimme Kajaanin KV tamminäyttelyyn jossa Iita menestyi loistavasti, saldona VSP ja ROP-veteraani. Tässä näyttelyssä Iita sai Suomen sertikiintönsä täyteen, voidaan sanoa että helposti koska koiran kanssa ehdittiin siihen mennessä käydä vain kymmenkunta näyttelyä. Tuomarin sanoin superdog with super movements ja juuri sellainenhan hän oli.

Tammikuussa Iita vastaanotti kennel Octifein Paras Näyttelykoira 2011 palkinnon kiitokseksi edellisvuoden näyttelymenestyksestään. Ihastuttava yllätys!

Suzylla oli juoksut ja naapurin corgiherra Max vieraili pihallamme ahkerasti.

Helmikuu

Helmikuussa elettiin hiljaiseloa – kuten nyt yleensäkin keskellä pimeintä talvea. Käytiin treenaamassa maneesilla ja ulkokentilläkin säiden salliessa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa hierontaa koirille ja päätettiin ottaa se ihan tavaksi silloin tällöin. Tarkasteltiin jo sillä silmällä kevään/kesän näyttelyantia ja nautittiin elämästä terveiden ja hyväkuntoisten koirien kanssa.

Maaliskuu

Maaliskuussa jatkettiin näyttelymenestyksen saralla. Pienen epäröinnin jälkeen ilmoitin Iitan Polvijärven näyttelyyn, kun nyt sattui tuossa lähellä olemaan. Eijan lapinkoirauros Vippi oli kerrankin samana päivänä kehässä, joten yhdessä lähdettiin hurvittelemaan kera koirien. Käväisyn tuloksena ROP-veteraani sekä jättiyllätyksenä veteraanien BIS2 (tuli kerrankin jäätyä isoon kehään kun se näyttely nyt edelleen sattui tuossa lähellä olemaan). Pokaalia & ruusuketta kannettiin suunnilleen nelin käsin autolle ja kotimatkalla lähestulkoon hihkuttiin riemusta. Onnekseni en tiennyt että se oli Iitan viimeinen näyttely ikinä eikä sillä ollut elinaikaa enää 2 kuukauttakaan. Onneksi Iitakaan ei sitä tiennyt.

Iitan kanssa sain kokea millaista on käydä näyttelyissä sellaisen koiran kanssa jolla on paitsi tarkoitukseen sopiva ulkomuoto, myös oma halu esiintyä ja kyky siitä nauttia. Olen melko varma että Iitan mielestä kaikki näyttelyssä paikalla olevat olivat ostaneet lipun vain hänet nähdäkseen :)

Moni on sitä mieltä että näyttelyt eivät ole ”mitään”. Henkilökohtaisesti olen oppinut näyttelymenestystä arvostamaan, koska usein se on melkoisen työn takana. Toisinaan kuulee kommentteja miten näyttelykoira käy vain näyttelyssä, eikä sen kanssa tehdä mitään muuta. En usko tähän ainakaan oman rotuni kohdalla. Huippukunnossa oleva bokseri joka osaa käyttäytyä ja esiintyä on jotakin jonka kanssa touhutaan aika paljon :)

Huhtikuu

Huhtikuussa lumen määrä ja alati jatkuva talvi alkoi jo hieman tuskastuttamaan. Koirien kanssa yritettiin löytää pitäviä alustoja ulkoharjoituksiin. Eijan kanssa treenattiin perjantai-treenien muodossa Koirakoulu Napakan hallissa. Ohjatut suoritukset kisamuotoisina otettiin mukaan osana harjoittelua, vaihtelevalla menestyksellä.

Satu otti kuvia Suzysta, mukavia talvisia muistoja joista on jo aistittavissa kevään riemuja.

 

Toukokuu

Toukokuussa meitä kohtasi suuri suru. Kesken iloisimman kesän odotuksen Iita sairastui vakavasti. Ihanat eläinlääkärit Anja Turunen ja Kirsi Mäkimattila tekivät kaikkensa koiraa auttaakseen ja Iita taisteli urheasti kuin leijona, mutta valitettavasti sairaus oli liian vaikea. Rakas koiramme menehtyi äitienpäivän iltana jättäen jälkeensä ison ikävän.

Loppupuolella kuukautta Suzy osallistui pieneen ryhmänäyttelyyn lähellä Oulua. ERIn sai ja sangen passelin arvostelun, muttei sen enempää.

Aloitettiin jälkikausi jota jatkettiin elokuun loppuun aktiivisesti, satunnaisemmin sen jälkeen.

Kesäkuu

Kesäkuussa isäntä oli työmatkalla Baltimoressa ja ajelin Suzyn kanssa kohti Laukaata jossa boksereiden erikoisnäyttely järjestettiin. Alun perin Ilmoitin koirat näyttelyyn lähinnä Iitan vuoksi; uskoin että sillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet menestyä veteraaniluokassa. Mutta koska tilanne nyt oli mikä oli ja koska samalla reissuun oli mahdollista yhdistää keski-Suomessa asuvien siskojeni tapaaminen niin lähdettiin Suzyn kanssa matkaan. Menestys oli aika lailla odotuksien kaltainen, englantilainen tuomari ei oikein tykännyt koirani tyypistä ja antoi sille arvosanaksi EH. Itse tilaisuus oli kyllä hyvin järjestetty ja mukava. Eikä se viikonloppu nyt ihan puihin mennyt muutenkaan; Suzyn velipoika Zappa kunnostautui toisaalla Suomessa ollen ROP ja saaden FI MVA titteliin oikeuttavan kolmannen sertinsä. Hyvä kun joku pitää mainetta yllä!

Heinäkuu

Heinäkuussa Suzy osallistui 2 näyttelyyn, molemmat pohjoisessa.

Oulun iso koiranäyttely on aina yksi kesän kohokohtia. Hauskana yksityiskohtana näyttelyyn liittyy sen ajankohta; järjestetään aina samana viikonloppuna Joensuun Ilosaari Rock tapahtuman kanssa. Viikonlopun yhtenä osana järjestettävä Ilovaari Rock on mieheni kesän kohokohtia – siinä missä koiranäyttelyt ovat minulle. Olen jo täysin rutinoitunut joko ajamaan matkan Ouluun yksin tai krapul… hivenen rokkailusta väsähtänyt isäntä vierelläni. Perinteitä noudatettiin tänäkin vuonna :)

Oulussa meni ihan ok, ERI luokkavoitolla ja oikein hyvällä arvostelulla.

Myöhemmin samassa kuussa osallistuimme Paltamon näyttelyyn. Isäntä oli taas reissuillaan ulkomailla joten mentiin Suzyn kanssa kahdestaan. Tiesin tuomarin pitävän isoista koirista – olihan hän sama joka aikoinaan palkitsi Ofelian sertillä. Joten ei ollut yllätys että tuloksena meillä oli tällä kertaa EH. Hienoinen yllätys sen sijaan oli että näyttely oli sisänäyttely – todella harvinaista heinäkuussa. Suzyhan ei oikein viihdy sellaisissa halleissa joissa on tungosta, se saattaa hieman häkeltyä eikä välttämättä esiinny parhaimmalla tavallaan. Reissun ehdoton kohokohta oli Suzyn kasvattajien luona vierailu, siellä on aina mukava käydä.

Suzylla oli juoksut ja se aiheutti minulle sarjan harmaita hiuksia karkaamalla Max-poikaystävänsä kanssa. Onneksi ilman mitään seurauksia!

Elokuu

Elokuussa tuli täyteen 20 vuotta rotuharrastusta. Monenlaista on vuosien varrella tullut nähtyä, koettua ja opittua. Bokseriharrastajana yritän pitää itseni ajan tasalla koirien terveyden, luonteiden, käyttö- ja näyttelytulosten osalta, samalla kun yritän pitää omat yksilöni kurissa ja herran nuhteessa. Koirien suvut kiinnostavat minua, aina kun tapaan yksilön joka itseäni miellyttää vietän tovin sen sukutaulua tutkien. Totta puhuen saatan tehdä saman silloinkin kun eteeni osuu yksilö joka ei viehätä minua lainkaan. Kiinnostukseni ei rajoitu vain boksereihin, vaan koirat yleisesti ovat rakas harrastukseni.

Varsinainen vuoden The Näyttelymaratoni koettiin Kuopiossa. Eijan kanssa ajeltiin Joensuu-Kuopio-Joensuu väliä sinnikkäästi kolmena päivänä. Tuloksena ERIä ja EHta joista varsinkin viimeisen päivän arvostelu kirvoitti jo väsyneen hihityksen ”Saisi olla parempi pää ja pidemmät jalat”. 40 euron arvoisen lyhyehkön yleiskatsauksen luettuaan Veskukin ratkesi nauruun. Suzya ehkä hieman ihmetytti miten isäntä joka kerta koiran nähdessään alkoi hekottamaan tiedustellen ”mitäs meidän mäyräkoira”. Toinen on niin sievä ja parastaan yritti…!

Suzyn kanssa aloitettiin toko -kilpaura Pieksämäellä, 3.5 pistettä vaille ykköstuloksella. Kynnys mennä kisoihin tuli ylitettyä ja koira luottamuksen arvoiseksi havaittua.

Syyskuu

Syyskuusta tuli yllättäen koko vuoden paras kuukausi Suzyn kanssa. Syksy itsessään ei alkanut kovin hyvin; Suzylla oli valeraskausoireita ja itse sain melkoiset oireet altistuttuani sisäilmaongelmille. Jotenkin siitä kuitenkin selvittiin ja käydä täräytettiin yhden viikonlopun aikana sekä BH-koe että MH-luonnekuvaus – molemmat hyväksytysti. Näiden ohella käytiin yhdessä näyttelyssäkin, josta tuloksena PN2 ja VA-SERT. Mikäli kehäsihteerit olisivat välittäneet noudattaa näyttelysääntöjä, olisi tuloksena ollut PN1 ja SERT. Mutta aina ei voi voittaa – jos sitten ikinä :)

Lokakuu

Lokakuussa lähdin suorittamaan palveluskoirayhdistyksemme talkoovelvoitetta luonnetestiin. Mielenkiintoinen päivä joka herätti paljon ajatuksia koirien käyttäytymisestä. Omat koiraharrastukseni ovat suurelta osin sellaisia joissa koiraa kontrolloidaan aika paljon, testi on siksi mielenkiintoinen kun siinä kukin koira on omana itsenään ja tekee itse ratkaisut käyttäytymisensä ja toimintojensa suhteen. Uskoisin että testistä voi olla koulutuksellista apua, koska toisinaan koiran luonteenpiirteet hieman yllättävät omistajan. Se mikä itseäni on eniten yllättänyt on se että testi voidaan tietyissä tilanteissa uusia ja koira saattaa esim. vuoden päästä edellisestä testistä saada ihan erilaisen tuloksen, myös niiden luonneosioiden osalta joiden pitäisi olla stabiileja, sellaisia joihin ei koulutus eikä karttuva elämänkokemus vaikuta.

Lokakuussa aloitettiin Eijan kanssa uusi pätkä hallin vuokraamista; loka-marras- ja joulukuuksi.

Suzylla oli hieman vatsavaivoja, jotka sittemmin ovat korjautuneet.

Marraskuu

Olen yrittänyt miettiä mitä teimme marraskuussa – ilmeisesti emme mitään merkille pantavaa? Kertoo ehkä siitä hienoisesta väsymyksestä jonka pimeä vuodenaika toisinaan aiheuttaa. Nopeasti kuukausi ainakin meni, kuten itse asiassa koko syksy ja koko vuosi.

Joulukuu

Nyt ollaan sitten jo joulukuussa. Suzy on ollut koko vuoden aika kilttinä, joten uskoisin että joulupukki tuo sille jotakin mieluista kun reilun parin viikon kuluttua pääsemme juhlimaan joulua.

Iitan poislähdön jälkeen ajattelin että meille ei enää koskaan oteta koiranpentua. Sittemmin ajatukset ovat alkaneet hieman pehmentyä ja tulevaisuudessa meille saattaa hyvinkin - ehkä - vielä sellainen tulla. Ensi vuonna tai joskus sen jälkeen, sen aika näyttää.

Lupauksia tulevalle vuodelle? En lupaa mitään, paitsi nauttia elämästä! Tähän ikään kuuluu elämän rajallisuuden oivaltaminen. Me olemme täällä kukin vuorollamme, tehdään parhaamme ja nautitaan joka hetkestä!

Valkoisia tunnelmia ja vähän sinistäkin

Aiemmassa postauksessani taisin valitella harmautta ja pimeyttä, nyt on tähän saatu muutos. Talvi on tullut; lunta on pyrytellyt tasaiseen tahtiin ja ainakin yksi reipas pakkanenkin on jo koettu. Kylläpä on 10 asteen pakkanenkin tuntunut kylmältä, kun ei ole vielä siihen tottunut.

Tällä viikolla ollaan reippailtu pitkien lenkkien merkeissä, maanantainakin käytiin ihan kunnon kierros vaikka pakkasta olikin kunnioitettavat -20. Suzy tarkenee hyvin kun on takki päällä (tarkenisi varmasti ilmankin mutta lihasystävällisempää näin). Omista boksereistamme ainakin Iita ja Alma olivat sellaisia että niillä paleli kovemmilla pakkasilla jalat, Suzy ei tähän joukkoon kuulu kuten ei kuulunut Ofeliakaan. Voidaanko siis todeta että Kajaanissa kasvaa arktisiin(kin) olosuhteisiin passaavia boksereita :)

Maanantaina meille tuli uusia huonekaluja, päätimme mm. usean vuoden tauon jälkeen hankkia olohuoneeseen uuden sohvan. Ajatuksena oli että jos koira ei siinä sohvalla sitten olisi, vaan kuinkas kävikään. Bokserihan se oli ensimmäisenä koeistumassa sohvaa ja ilmeisen passeliksi sen kaikesta päätellen totesi. Suzyn mielestä sohva on ehkä jopa parempi kuin entiset nojatuolit, koska siinä mahtuu retkottamaan ihan suorana, vaikka selällään... Mutta ainakin sinne mahtuu nyt koko perhe, joten ei passaa valittaa.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä sattui hassu juttu, heräsimme klo 02.00 Suzyn mahtavaan hälytyshaukkuun. Hälytyshaukku on erilainen kuin sarja muunlaisia haukkuja, se kertoo melko erehtymättömästi että ulko-ovemme takana on joku vieras. Hivenen hätkähdyttävää keskellä yötä. Ravistelin isännän hereille (joillakuilla on nuo unen lahjat hieman paremmat kuin toisilla) ja hän kävi sitten unisena tarkastamassa tilanteen "ei siellä ketään ole" ja takaisin nukkumaan. Itse pyörin valveilla pitkän tovien miettien millainen hiippari mahtaa ikkunan takana vaania. Aamulla salaperäinen vieras sitten paljastui - pihalla olevista jäljistä oli helppo päätellä että naapurustossamme elävä jänishän se siellä oli tsaikkaillut. Suzyn mielestä riittävä syy herättää koko porukka? Mutta hyvä näin!

Tänään olisi treenit jonne ollaan menossa jos pakkanen pysyy -15 asteen "paremmalla" puolella. Kovempaa pakkasta on luvannut, joten katsotaan missä tahdissa alkaa keli viilenemään.
Minulla on työn alla postaus jossa käyn läpi kuluneen vuoden tapahtumia, jahka saan sen valmiiksi voinen sen julkaista jo näin joulukuun aikana. Ehkäpä tässä ei enää tänä vuonna (toivottavasti) ehdi tapahtumaan mitään maailmaa mullistavaa? Kop kop...

Niin, valkoisen ohella piti olla myös sinisiä tunnelmia luvassa - hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!