28.2.2017

Alkuvuoden kuulumisia

Siinä vaiheessa kun huomaa lähestulkoon unohtaneensa oman bloggerinsa salasanan, lienee aika päivittää hieman kuulumisia.

Aloitetaan Suzysta. Hevostermein Suzy kääntyy tänä vuonna 9-vuotiaaksi, eli veteraanivuosia mennään. Koira itsehän ei koe olevansa millään muotoa ikääntynyt, omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa ja meno sen mukaista. Charmantisti harmaantunut naamataulu lähinnä kertoo että ihan juniorin kanssa tässä ei tekemissä olla. No, ehkä vauhti on hieman hidastunut, valkotornadosta hieman kevyemmäksi puhuriksi. Suzyn paino on hieman aiheuttanut päänvaivaa omistajalleen - se kun tuppaa olemaan noususuuntainen kaikista varotoimista huolimatta. Otin vielä testiin yhden hyväksi muistamani ruokasarjan light senior tuotteen - odotamme tuloksia henkeämme pidätellen.  Onneksi koira nyt ei sentään vielä ihan tankki -sarjassa painiskele, eli toistaiseksi pärjätään ruoan määrää seuraamalla ja asiaa tuskailemalla. Olen vain aina kuulunut niihin ihmisiin jotka tuomitsevat lemmikin syöttämisen ylipainoiseksi - ja tässä sitä ollaan. Team Punkerot :/

Vielä jaksaa vanhakin tanssia

... ja leikkiä leluilla

Rex voi mainiosti. Hän on viettänyt talvea paljon ulkoillen sekä sopivasti sisähallissa treenaillen. Sivumennen mainittuna, voisi varmaan helposti kuvitella että kun käytettävissä on oma treenihalli, niin mitään muuta ei tekisikään kuin treenaisi hallissa. No, ei se ihan niinkään mene. Hallilla tulee kyllä käytyä useinkin, mutta läheskään yhtä usein siellä ei tule omien koirien kanssa treenattua. Tekemistä riittää ja täytyy sanoa että en tällä hetkellä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa sen suhteen että yhdistystoiminnan osalta talkootyöt jäävät tällä hetkellä minimiin. Omassa hallissa todellakin riittää talkoita kerrakseen! Mutta, palatakseni Rexiin, sen kanssa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen näyttelykalenteria katsellen sekä sopivia treenipaikkoja (lue peltoja) miettien. Rex on oikeastaan nyt parhaimmillaan; aikuinen mutta ei vielä ukkoutunut yksilö. Odotan paljon tulevalta kaudelta sen kanssa.

Rex 4 v ja synttärilahjalelu

Ja sitten hieman leikkiä - oikeasti tämä on leikkiä :D
Ei oo vaivoja, eikä juuri aivojakaan!

Nero sitten. Pikkukaveri on kuin huomaamatta kasvaa hujahtanut melkoisiin mittoihin - piti joo jäädä vähän pienemmäksi kuin "isoveikkansa" mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Tällä hetkellä poika näyttää lähinnä pieneltä (no jaa)  kirahvilta pitkine raajoineen ja jättikokoisine tassuineen. Mielellään olisin junnukehissä käyttänyt, vaan taidetaan toistaiseksi tyytyä harjoittelemaan kotona ja mätsäreissä tätä puolta, sitä odotellen että kaverista tulee hieman valmiimpi isojen poikien koitoksia ajatellen. Se vain on niin että osa kehittyy nopeasti siinä missä osa ei ja kiirettähän meillä ei ole. Luonteensa puolesta Nero on aika hauska pakkaus, hieman dieslmäistä isoveikkaansa kipakampi tapaus (lue puoliksi italialainen ja sen kyllä huomaa) mutta pohjimmiltaan kuitenkin aika herttainen poika. Tulee mainiosti juttuun muiden koirien kanssa vielä ainakin tässä kasvuvaiheessa ja kevään kohokohtia onkin ollut ihanassa auringonpaisteessa lenkkeily kahden bokseripojan kanssa. Toistaiseksi ollaan harjoiteltu vain perusasioita ja yleisiä käytöstapoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta pikku hiljaa pitäisi Neronkin kanssa alkaa aktivoitumaan ja kenties ihan suunnittelemaan tekemisiään... Ja katsotaan josko loppukesästä vaikka jo joku näyttelykin?

Nero 9 kk

Nero ulkoilee

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja ilokseni voi todeta että kevät on jo aika lähellä. Joka vuosi huomaan arvostavani yhä enemmän tätä vuodenaikaa - valon lisääntymistä, lämpöä ja kaiken heräämistä eloon. Nautitaanhan tästä kun vielä voidaan!

10.2.2017

Millaista koiran omistaminen on?

Sain idean tekstiini erään hevosbloggaajan aiheesta, käännän sen vain koskemaan hevosen sijaan koiria. Hevosistahan sanotaan että huoleton on hevoseton. Moni haaveilee omasta koirasta mutta ei ehkä osaa varautua ihan kaikkeen mitä koiran omistaminen voi olla. Otetaan siis realistinen pintaraapaisu asiaan.

Minuako meinasit komennella!

Koiranpennut ovat todella suloisia ja ehkä syystäkin. Nimittäin jos ne eivät olisi suloisia, niitä ei välttämättä kestäisi kukaan. Ottaessasi pennun kannattaa varautua siihen että noin viikon kuluttua näytät 3 lapsen yh-äidiltä, sillä alati keskeytyvät tai lyhyiksi jäävät yöunet vaativat veronsa. Silmäpussit roikkuen ja tukka hapsottaen saatat katsella suloista pentuasi joka jää ihanasti nukkua tuhisemaan kun sinä lähdet töihin. Omaisuutta saattaa tuhoutua - osumistarkkuuden suuruus on usein suhteessa koiran  ja sen hampaiden kokoon & kasvuun. Pissaa ja kakkaa on joka paikassa ja pentuhan ei sitten todellakaan vain opi sisäsiistiksi, vaan se pitää siihen(kin) ihan opettaa. Pahinta on ehkä toisinaan (alati) esiintyvä pelko siitä että pentu satuttaa itsensä leikeissään - tiedän pentuja joille näin on käynytkin ja se on joka kerta sydäntä särkevää. Osa pennuista on luonnostaan kilttejä ja taipuisia - siinä missä osa ei ole. Positiivisesti ajatellen tällaisen apinan kanssa asuessa töihin meno - vaikka olisit kuinka väsynyt valvottuasi puolen yötä - saattaa tuntua mukavalta lepohetkeltä :) Mutta silti - niin rakas, ihana ja suloinen - etenkin nukkuessaan.

No tule nyt syliin sitten, pikku pirulainen

Koiraa hankkiessa kannattaa varautua siihen että ne voivat sairastua kaikkeen mahdolliseen aivan kuten me ihmisetkin. Esimerkiksi äkillinen ripuli saattaa romuttaa viikonloppusuunnitelmasi hyvin lyhyessä hetkessä. Koiran omistajana olisi eduksi omata valmiudet tunnistaa erilaisia oireita niin että osaa tarvittaessa viedä koiran viipymättä eläinlääkäriin tilanteen niin vaatiessa. Usein puhutaankin koiranomistajan kuudennesta aistista, joka harvoin johtaa kokenutta ja koiraansa tuntevaa omistajaa harhaan. Tässä kohtaa myös taloudelliset valmiudet on syytä olla olemassa. Turhasta ell käynnistä kärsii vain lompakko - se sama mikä kärsii aina ja joka tapauksessa :)
Ostohinta voi näissä puuhissa todellakin olla vasta alkua!

Hampaiden putsaus, hyvät kännit koiralle, aika helkutin monta euroa omistajalle

Toisinaan koira - nuorikin - voi sairastua pysyvästi ja vaikka sairautta pystyttäisiinkin hoitamaan se voi muuttaa täysin ne suunnitelmat joita Sinulla koirasi kanssa ehkä oli. Ratkaisu on usein jättää tällainen koira rakkaaksi perheenjäseneksi ja niitä harrastuksia varten hankitaan sitten... lisää koiria :) Kerranhan sitä vain eletään!

Kokeilin vain miltä tuntuu nielaista kivi. Onneksi tuli ulos itsekseen!


Hankkimalla koiran saat luontaisetuna runsaasti liikuntaa. Koiraa pitää ulkoiluttaa joka päivä, halusitpa tai et, ja vaikka sinulla olisi oma pihakin niin koiran pitäisi silti päästä myös lenkkeilemään ja sosiaalistumaan. Koira kuin koira tarvitsee vähintään peruskoulutuksen osatakseen ns. käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Tässä kohtaa kyllä saatat huomata että pikkusormen mukana meni koko käsi - parhaimmillaan koiran kanssa harrastaminen on oikeasti tosi kivaa. Vähemmän harrastavanakaan koiraa ei oikein voi ottaa esille vain tarvittaessa. Ajattele asiaa niin että sinä voit valita kaverisi mutta koirasi ei voi. Sillä on vain sinut ja se ei todellakaan ollut se joka pyysi päästä luoksesi. Koirastasi ja sen hyvinvoinnista olet koiran omistajana vastuussa aina ja kaikkialla. Myös sen tekemisistä ja niiden seurauksista. Ja niistä seurauksista pieni humoristinen huomio: joskus keväisin saata hetkellisesti huomata olevasi vastuussa kaikkien muidenkin koirakoiden tekemisistä. Tämä siis jos luet lehtien yleisönosasto palstoja ja koirankakka-aiheisia kirjoituksia siellä.

Ihan vain testasin tätä uutta lelua

Muistinko jo mainita rahanmenon? Jo yhteen koiraan saa helposti upotettua omaisuuden, puhumattakaan jos koiria on useita. Ruoka, mahdolliset lisäravinteet tai lääkkeet, varusteet, lelut (saatat huomata sijoittavasi huomattavan osan tilistäsi vinkuviin kumipossuihin ja muuhun tosi tarpeelliseen), puruluut, kaikkinainen harrastaminen matkustus- ja bensakuluineen, vakuutukset sekä eläinlääkärimenot joihin pakollisina kuuluu vähintään rokotukset. Saattaa olla että itsellesi et raaski ostaa uutta talvitakkia edes kirppikseltä, mutta koiralle toki hankitaan viimeisimmän muodin mukainen lämmin takki, noin esimerkiksi. Mutta, jos otetaan pieni vertailu, niin taitaa se koiran pitäminen silti vähän edullisempaa olla kuin esim. hevosen. Ja moni ulospäin ihan normaalilta vaikuttava ihminen pitää hevostakin :)

Jotain pientä tuli hankittua

Omat taitosi punnitaan koirasi kanssa. Nelijalkaisilla on mahtavat valmiudet palauttaa meitä kaksijalkaisia ns. maan pinnalle, usein ihan kirjaimellisestikin. Koirasi ei välttämättä toimi tai käyttäydy kuten halusit tai ajattelit sen tekevän, elukalla kun on se omakin tahto. Joudut opettelemaan ns. vahvaa mutta reilua johtajuutta, vaikka omassa työssäsi pomosi ei tekisi elettämään siihen suuntaan. Sinulla saattaa olla haaveita tai tavoitteita jotka eivät koskaan toteudu ja harrastuspiireissä saatat kohdata ihmisiä jotka kohtelevat sinua ikävästi. Joudut kestämään pettymyksiä, joskin kohtaat myös paljon iloa ja onnen hetkiä. Ja ehkä ne lopulta painaa vaa'assa enemmän? Saatat myös hurahtaa koiriin tavalla jota kanssaihmisten voi olla vaikeaa sisäistää - esim. yksi FB-kaverini nosti hiljattain kytkintä koska ei "jaksanut koko ajan katsella koiran kuvia". Mutta lohdutukseksi jää enemmän aikaa vietettäväksi samanlaisia oireita potevien kanssa :)

Samankaltaisesti hurahtaneiden leirillä

Lopullinen luopuminen, hetki jolloin valmistut koiranomistajana. Työläimmästäkin riiviöstä tulee hetkessä maailman paras koira jota muistellaan suurella rakkaudella ja kaipauksella. Siitä johon monta kertaa väsyit ja hermostuit ja jonka muutamaan kertaan uhkasit myydä kympillä. Huomaat surevasi enemmän kuin mihin tiesit kykeneväsi ja ikävöiväsi yli kaikkien rajojen. Ajan kuluessa huomaat että muistojesi arkussa on kultaa: kaikki ne muistot yhteisistä ajoista joita kukaan ei ota pois. Kenties elämä tuo mukanaan uusiakin koiraystäviä, jotka eivät korvaa sitä entistä mutta valaisevat maailmasi omalla erityisellä persoonallaan.


Rakkaudesta koiriin <3