Taas yksi työviikko takana ja valmistaudumme viikonlopun viettoon. Suomen talvi on riemastuttanut meitä läsnäolollaan, pakkasta on harva se ilta ollut lähemmäksi -25 astetta. Koirien ulkoiluttamisessa on joutunut ajoittain käyttämään pientä luovuutta, onneksi on oma piha missä voivat ulkoilla lyhyitä hetkiä kerrallaan yhdessä kylmemmälläkin kelillä.
Rexin kanssa käytiin eilen hallitreeneissä, jollaista on tarjolla aina torstai-iltaisin. Nuorimies (enää ei voi puhua pikkumiehestä, ei vain voi...) on aina yhtä riemuissaan kun näkee missä ollaan ja suhtautuu halliin menemiseen suurella innolla. Poika miehistyy ja eilen ensimmäiset 5 minuuttia menikin tyttöjä tuijotellessa. Paikalla oli mm. nuori rottweiler-narttu joka oli Rexin mielestä aivan ihana. Ties mitä olisi mennyt ehdottelemaan jos olisi lähelle päässyt... Ei kuitenkaan päässyt ja hetken ylivertaisen komeana patsastelevaa koiraani ihailtuani komensin sen töihin.
Nuoren koiran kouluttaminen, ei aina pelkästään helppoa. Halli on pieni ja tilaan nähden siellä on paljon koirakkoja - kaikki omasi lähellä. Noin nuoreksi koiraksi Rexillä on ihan kelpo keskittymiskyky, minkä lisäksi se ei rähjää kenellekään. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö se olisi kiinnostunut muista ja etteikö sen keskittyminen voisi herpaantua. Siellä keskellä raikuvaa haukkua, kannustavia huutoja, lentäviä leluja saatat tuntea pienen hien kihoavan otsallesi samalla kun etsit yhteyttä siihen omaan pokkuroivaan koiraasi. Kun se löytyy pitää olla nopea ja tarkka sen suhteen millaisia signaaleja koiralleen antaa ja mistä sen palkkaa - tämän rotuiset omaksuvat asioita erittäin nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin. Jos jälkikäteen joutuu miettimään mikä meni pieleen, niin aika usein se syy löytyy niistä omista toimista jotka kuvitteli pieniksi, mutta jotka kaikki koira rekisteröi ja tekee niistä omat tulkintansa. Elämme siis jännittäviä aikoja :)
Suzy on huippukunnossa tällä erää. Sen ruokinta on ollut melko raakaravinto-painotteista minkä seurauksena koira on hoikistunut. Lihaskunto ei ehkä ole sitä mitä se parhaimmillaan on ollut, mutta kiitos runsaan Rexin kanssa leikkimisen ja muun liikunnan menossa parempaan suuntaan. Treeneissä Suzy haluaa osallistua ja tekee kaiken entiseen malliinsa täysillä, olen saanut jo aika monta osumaa korkealle hyppäävän tai innoissaan näpsivän koirani taholta. Suzyn kanssa minulla on aivan erityinen suhde, ollaan yhdessä koettu ja opittu todella paljon. Jos sen vain suinkin pystyn tekemään, niin vien tuon koiran vanhuuteen
ja toivon että sen elämä on mahdollisimman koiramaisen laadukasta.Tällä erää näyttää hyvältä, jos ei pahoja takapakkeja tule niin ollaan hyvin onnellisia.
Kohta päästään koko perhe katsomaan suosikkiohjelmaamme The Voice of Finland. Tuliset kanaherkut on jo uunissa, viinipullo viileässä ja juustot odottavat syöjäänsä. Niin ja tietysti koirille on makoisat luut varattuna - hevosta tällä kertaa. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
31.1.2014
19.1.2014
Tammikuista pakkaspäivää
 |
| Ensin riehutaan ulkona, yksin... |
 |
| ...ja varsinkin yhdessä. |
 |
| Sitten mennään sisälle. Pyörryitkö sinä? |
 |
| No en pyörtynyt! |
 |
| Tämä on oikeasti leikkiä, vaikkei siltä näytäkään |
 |
| Välillä otetaan pikku päikkärit... |
 |
| ... tai kuka ottaa ja kuka ei |
12.1.2014
Nartun sterilisaatio tähystyksellä
Minulta on kysytty kokemuksia narttukoiran sterilisiaatiosta tähystysleikkauksena ja ajattelinkin kirjoitella ajatuksiani asiaan liittyen täällä blogissani.
Päädyimme Suzyn sterilisaatioon pitkän pähkäilyn jälkeen. Periaatteessa en ole valmis leikkauttamaan tervettä koiraa ns. mukavuussyistä, vaikka eittämättähän asiaa joudutti se tosiasia että kotiin tuli hankittua urospentu kasvamaan. Varsinainen päätös tehtiin kuitenkin jo aiemmin ja ihan terveyssyistä johtuen. Suzyn valeraskausoireet olivat toistuvia eivätkä ainakaan helpottamaan päin. Kohtutulehduksen riski kummitteli taustalla, minkä lisäksi Suzya ei kuitenkaan oltaisi jalostukseen käytetty. Kun päätös oli tehty jouduttiin vielä odottamaan sopivaa hetkeä, eli noin pari kk edellisen juoksun loppumisesta.
Toukokuussa me sitten startattiin kohti Jyväskylää. Joensuussa ei vielä tähystysleikkaiseen ole mahdollisuutta, Jyväskylässä sen sijaan ajanmukainen huippulaitteisto sekä asiaan rutinoituneet ammattilaiset tarjolla - sinne siis.
Perille päästyämme menimme ensin ilmoittautumaan, paperiasiat taustatietoineen jne. laitettiin kuntoon. Lisäksi minulta kysyttiin haluanko koiralleni leikkauksen hintaan sisältyvän kaulurin vaiko haavansuojapuvun - valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen koiran kanssa sai mennä odotustilaan. Hetken päästä eläinlääkärimme Suvi saapui paikalle. Sain kuulla melko kattavasti siitä mitä leikkauksessa tapahtuu, millainen toipumisaika on odotettavissa ja millaisia riskejä toimenpiteeseen voi liittyä. Suzy tutkittiin päällisin puolin ja lisäksi eläinlääkäri kysyi lupani ottaa koirasta verikokeet joilla varmistetaan että se on terve ennenkuin leikkaukseen ryhdytään. Toki siihen luvan annoin. Sain olla paikalla siihen asti että koirani oli rauhoitettu ja se nukkui rauhallisena. Sen jälkeen poistuin paikalta huomattavasti todellisia tuntojani rauhallisemman näköisenä.
Tähystysleikkaus poikkeaa perinteisestä menetelmästä siten, että leikkauksessa ei tule isoa leikkaushaavaa, vaan pikemminkin reikä mistä tähystyslaite viedään eläimen vatsaonteloon sisälle. Toipumisaika on näin perinteistä menetelmää helpompi, kun ei ole isoa haavaa joka voi revetä ja jonka vuoksi koira tarvitsee melko kattavaa seurantaa leikkauksen jälkeisinä päivinä. Ajallisesti toipumisaika ei ole ehkä sen nopeampi kuin perinteiselläkään menetelmällä - jatkohoito-ohjeissa kehoitettiin ottamaan rauhallisesti 2 viikkoa kuten sterilisoidun koiran kanssa yleensäkin. Koira saa kuitenkin liikkua melko normaalisti (ei juoksentelua muiden koirien kanssa jne.) eikä mahdollinen sohvalle hyppääminenkään kuulemma ole turmiollista. Eikä se kyllä ollutkaan - tokihan Suzy sen kokeili :)
Tähystyksessä koiran vatsaonteloon pistetään ilmaa että saadaan parempi näkyvyys. Olet ehkä kuullut kauhutarinoita siitä miten ko. toimessa on onnistuttu pistämään koiraa neulalla pernaan ja sen jälkeen on pienen tähystyksen sijaan jouduttu isoon avoleikkaukseen jossa kohdun ja munasarjojen lisäksi on jouduttu poistamaan pernakin. Itse olin tietenkin tietoinen näistä kauhuskenaarioista ja niistä eläinlääkärimme kanssa keskustelimme. Jyväskylässä henkilökunta on kouluttautunut USA:ssa ja he ovat maassamme johtavassa asemassa; paitsi tekevät tähystysleikkauksia itse, myös kouluttavat muiden eläinlääkäriasemien eläinlääkäreitä tekemään niitä. Sterilisaatioita yksistään Suzyn leikkaukseen mennessä oltiin kyseisellä klinikalla tehty yli 400 kappaletta ja eläinlääkäri vakuutti minulle että komplikaatioita ei tule. Toki leikkaukseen liittyy normaalit riskit mm. anestesian vuoksi, mutta menetelmänä se on jopa perinteistä turvallisempi, mm. pienemmän kudostuhon vuoksi.
Leikkauksessa koiran lisääntymiselimet tutkitaan ja, mikäli ne ovat terveet ja normaalit, munasarjat poistetaan. Kohtua ei, perinteisestä leikkauksesta poiketen, poisteta. Kun munasarjat on poistettu, hormonitoiminta lakkaa eikä kohtutulehduksen riskiä enää käytännössä ole. Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin loton jättipotti ja sen osaltahan me kaikki tiedetään miten helposti se käy. Leikkaus itsessään on melko nopea, eniten aikaa menee ns. esivalmisteluihin. Suzyn saimme klinikalta reilut 2 tuntia sen jälkeen kun sen nukkumaan sinne jätin - se käveli itse autoon.
Miksi päädyin tähystysleikkaukseen? No, meiltä on ennen Suzya sterilisoitu yksi narttu ns. perinteisin menetelmin. Vaikka Alma toipuikin operaatiosta loistavasti ilman minkäänlaisia komplikaatioita niin nimenomaan toipumisaika oli se mikä asiassa hirvitti. Suzyhan on luonteeltaan erittäin vilkas, koiran tuntevat tietänevät että tämäkin on itseasiassa sangen laimea ilmaisu. Ajatus Suzysta koko mahan mittaisine tikkiriveineen oli täydellinen EI EI EI, pääasiallinen syy sille miksi ylipäätään viivyttelin operaatioon ryhtymistä. Tähystystä ajatellen oikeastaan ainoa asia mikä sai allekirjoittaneen nielaisemaan pari kertaa oli leikkauksen hinta. Leikkauksessa tarvittava laitteisto on kallis, minkä lisäksi työn tekemiseen vaaditaan erikoiskoulutusta jollaista läheskään kaikilla ei ole. Sana tähystyslisä konkretisoitui melko hyvin leikkauksen hintaa tiedustellessani - Suzyn kokoiselle koiralle se maksoi 750 euroa. Päätin kuitenkin että koirani on mainoksen mukaan sen arvoinen, enkä ole katunut jälkikäteen. Suzy on kaiken sen arvoinen mitä voin sille antaa <3
Toipumisaika sujui meillä hyvin. Saatuamme koiran klinikalta ulos lähdimme ajelemaan kotiin Joensuuhun. Tähystyksen etuja tämäkin, leikattu koira voi heti matkustaa. Suzy kävi ulkona pissalla, käveli autoon ja asettui takaboxiin nukkumaan. Se nukkui rauhallisesti koko matkan ajan, kävin välillä tarjoamassa sille vettä. Klinikalla meitä varoiteltiin että koira voi illalla olla sekava ja itkuinen anestesiasta johtuen. Kehoittivat antamaan koiralle lepoa ja läheisyyttä ja niillä illasta selvittiinkin ihan mukavasti. Yön Suzy nukkui hyvin ja aamulla se oli jo ihan normaali oma itsensä. Haavaan ei tullut poistettavia tikkejä, joten seuraavat päivät olivat lähinnä koiran seuraamista ja toppuuttelua ettei vallan riehaantunut. Kipulääkettä se sai joitakin päiviä leikkauksen jälkeen, antibiootteja ei tarvittu. Mitä eläinlääkäri meille lupasi, se myös piti paikkansa - mitään komplikaatioita ei tullut.
Harkitsetko omallesi tähystysleikkausta? Ylläolevan tekstin olen kirjoittanut oman kokemukseni sekä omien muistikuvieni pohjalta, joten voi olla että kaikki faktat eivät ole täydellisiä tai tarkalleen oikeilla termeillä kuvattuja. Selvitä siis asioita lisää, kysele ja vertaile. Omasta puolestani voin suositella lämpimästi!
Päädyimme Suzyn sterilisaatioon pitkän pähkäilyn jälkeen. Periaatteessa en ole valmis leikkauttamaan tervettä koiraa ns. mukavuussyistä, vaikka eittämättähän asiaa joudutti se tosiasia että kotiin tuli hankittua urospentu kasvamaan. Varsinainen päätös tehtiin kuitenkin jo aiemmin ja ihan terveyssyistä johtuen. Suzyn valeraskausoireet olivat toistuvia eivätkä ainakaan helpottamaan päin. Kohtutulehduksen riski kummitteli taustalla, minkä lisäksi Suzya ei kuitenkaan oltaisi jalostukseen käytetty. Kun päätös oli tehty jouduttiin vielä odottamaan sopivaa hetkeä, eli noin pari kk edellisen juoksun loppumisesta.
Toukokuussa me sitten startattiin kohti Jyväskylää. Joensuussa ei vielä tähystysleikkaiseen ole mahdollisuutta, Jyväskylässä sen sijaan ajanmukainen huippulaitteisto sekä asiaan rutinoituneet ammattilaiset tarjolla - sinne siis.
Perille päästyämme menimme ensin ilmoittautumaan, paperiasiat taustatietoineen jne. laitettiin kuntoon. Lisäksi minulta kysyttiin haluanko koiralleni leikkauksen hintaan sisältyvän kaulurin vaiko haavansuojapuvun - valitsin jälkimmäisen. Sen jälkeen koiran kanssa sai mennä odotustilaan. Hetken päästä eläinlääkärimme Suvi saapui paikalle. Sain kuulla melko kattavasti siitä mitä leikkauksessa tapahtuu, millainen toipumisaika on odotettavissa ja millaisia riskejä toimenpiteeseen voi liittyä. Suzy tutkittiin päällisin puolin ja lisäksi eläinlääkäri kysyi lupani ottaa koirasta verikokeet joilla varmistetaan että se on terve ennenkuin leikkaukseen ryhdytään. Toki siihen luvan annoin. Sain olla paikalla siihen asti että koirani oli rauhoitettu ja se nukkui rauhallisena. Sen jälkeen poistuin paikalta huomattavasti todellisia tuntojani rauhallisemman näköisenä.
Tähystysleikkaus poikkeaa perinteisestä menetelmästä siten, että leikkauksessa ei tule isoa leikkaushaavaa, vaan pikemminkin reikä mistä tähystyslaite viedään eläimen vatsaonteloon sisälle. Toipumisaika on näin perinteistä menetelmää helpompi, kun ei ole isoa haavaa joka voi revetä ja jonka vuoksi koira tarvitsee melko kattavaa seurantaa leikkauksen jälkeisinä päivinä. Ajallisesti toipumisaika ei ole ehkä sen nopeampi kuin perinteiselläkään menetelmällä - jatkohoito-ohjeissa kehoitettiin ottamaan rauhallisesti 2 viikkoa kuten sterilisoidun koiran kanssa yleensäkin. Koira saa kuitenkin liikkua melko normaalisti (ei juoksentelua muiden koirien kanssa jne.) eikä mahdollinen sohvalle hyppääminenkään kuulemma ole turmiollista. Eikä se kyllä ollutkaan - tokihan Suzy sen kokeili :)
Tähystyksessä koiran vatsaonteloon pistetään ilmaa että saadaan parempi näkyvyys. Olet ehkä kuullut kauhutarinoita siitä miten ko. toimessa on onnistuttu pistämään koiraa neulalla pernaan ja sen jälkeen on pienen tähystyksen sijaan jouduttu isoon avoleikkaukseen jossa kohdun ja munasarjojen lisäksi on jouduttu poistamaan pernakin. Itse olin tietenkin tietoinen näistä kauhuskenaarioista ja niistä eläinlääkärimme kanssa keskustelimme. Jyväskylässä henkilökunta on kouluttautunut USA:ssa ja he ovat maassamme johtavassa asemassa; paitsi tekevät tähystysleikkauksia itse, myös kouluttavat muiden eläinlääkäriasemien eläinlääkäreitä tekemään niitä. Sterilisaatioita yksistään Suzyn leikkaukseen mennessä oltiin kyseisellä klinikalla tehty yli 400 kappaletta ja eläinlääkäri vakuutti minulle että komplikaatioita ei tule. Toki leikkaukseen liittyy normaalit riskit mm. anestesian vuoksi, mutta menetelmänä se on jopa perinteistä turvallisempi, mm. pienemmän kudostuhon vuoksi.
Leikkauksessa koiran lisääntymiselimet tutkitaan ja, mikäli ne ovat terveet ja normaalit, munasarjat poistetaan. Kohtua ei, perinteisestä leikkauksesta poiketen, poisteta. Kun munasarjat on poistettu, hormonitoiminta lakkaa eikä kohtutulehduksen riskiä enää käytännössä ole. Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin loton jättipotti ja sen osaltahan me kaikki tiedetään miten helposti se käy. Leikkaus itsessään on melko nopea, eniten aikaa menee ns. esivalmisteluihin. Suzyn saimme klinikalta reilut 2 tuntia sen jälkeen kun sen nukkumaan sinne jätin - se käveli itse autoon.
Miksi päädyin tähystysleikkaukseen? No, meiltä on ennen Suzya sterilisoitu yksi narttu ns. perinteisin menetelmin. Vaikka Alma toipuikin operaatiosta loistavasti ilman minkäänlaisia komplikaatioita niin nimenomaan toipumisaika oli se mikä asiassa hirvitti. Suzyhan on luonteeltaan erittäin vilkas, koiran tuntevat tietänevät että tämäkin on itseasiassa sangen laimea ilmaisu. Ajatus Suzysta koko mahan mittaisine tikkiriveineen oli täydellinen EI EI EI, pääasiallinen syy sille miksi ylipäätään viivyttelin operaatioon ryhtymistä. Tähystystä ajatellen oikeastaan ainoa asia mikä sai allekirjoittaneen nielaisemaan pari kertaa oli leikkauksen hinta. Leikkauksessa tarvittava laitteisto on kallis, minkä lisäksi työn tekemiseen vaaditaan erikoiskoulutusta jollaista läheskään kaikilla ei ole. Sana tähystyslisä konkretisoitui melko hyvin leikkauksen hintaa tiedustellessani - Suzyn kokoiselle koiralle se maksoi 750 euroa. Päätin kuitenkin että koirani on mainoksen mukaan sen arvoinen, enkä ole katunut jälkikäteen. Suzy on kaiken sen arvoinen mitä voin sille antaa <3
Toipumisaika sujui meillä hyvin. Saatuamme koiran klinikalta ulos lähdimme ajelemaan kotiin Joensuuhun. Tähystyksen etuja tämäkin, leikattu koira voi heti matkustaa. Suzy kävi ulkona pissalla, käveli autoon ja asettui takaboxiin nukkumaan. Se nukkui rauhallisesti koko matkan ajan, kävin välillä tarjoamassa sille vettä. Klinikalla meitä varoiteltiin että koira voi illalla olla sekava ja itkuinen anestesiasta johtuen. Kehoittivat antamaan koiralle lepoa ja läheisyyttä ja niillä illasta selvittiinkin ihan mukavasti. Yön Suzy nukkui hyvin ja aamulla se oli jo ihan normaali oma itsensä. Haavaan ei tullut poistettavia tikkejä, joten seuraavat päivät olivat lähinnä koiran seuraamista ja toppuuttelua ettei vallan riehaantunut. Kipulääkettä se sai joitakin päiviä leikkauksen jälkeen, antibiootteja ei tarvittu. Mitä eläinlääkäri meille lupasi, se myös piti paikkansa - mitään komplikaatioita ei tullut.
Harkitsetko omallesi tähystysleikkausta? Ylläolevan tekstin olen kirjoittanut oman kokemukseni sekä omien muistikuvieni pohjalta, joten voi olla että kaikki faktat eivät ole täydellisiä tai tarkalleen oikeilla termeillä kuvattuja. Selvitä siis asioita lisää, kysele ja vertaile. Omasta puolestani voin suositella lämpimästi!
3.1.2014
Alkuvuoden treenejä
Vuoden ensimmäiset tottistreenit järjestettiin torstaina PoKSin hallissa, jonne Rexin kanssa suunnistimme. Edellisestä kerrasta olikin hurahtanut melkoinen tovi vaan jostainhan se on aina aloitettava. Autosta otettaesta jätkä hokasi missä ollaan ja pomppi innoissaan kuin jänis, eihän siinä mitään mutta sisälle mennessäni vaatteeni olivat kutakuinkin mudan peitossa tämän riemukohtauksen jälkeen. Onneksi tuli käytyä kaupassa jo menomatkalla!
Hallissa isäntämies malttoi käyttäytyä jo ihan siivosti. Illan ohjelmassa oli niinkin simppeleitä juttuja kuin paikallaanolo häirittynä sekä lisäksi istumista, maahanmenoja jne. - asentojen vaihtoja edessä ja sivulla. Aloitimme paikallaanolosta ja halli kaikkine koirakkoineen riitti meille häiriöksi tällä kertaa paremmin kuin hyvin. Rexistä oli vähän tylsää että mennään niin kivaan paikkaan ja sitten pitäisi vain maata paikoillaan siellä kaikkien koirien ja ihmisten keskellä. Pienen alkuintoilun jälkeen poika kuitenkin alkoi keskittymään ihan mukavasti ja pystyin varsinaisten harjoitusten lisäksi ottamaan myös pieniä seuraamispätkiä, että saataisiin sitäkin asiaa vietyä eteenpäin. Lopetin treenin etuajassa; hyvässä vaiheessa jossa poika teki keskittyneesti ja innoissaan. Mielelläänhän sitä treenaisi koko tarjolla olevan ajan, mutta koiran iän huomioiden on mielestäni järkevämpää pitää treenit lyhytkestoisina.
Tänään sitten jatkettiin treenaamista ulkona, poliisilaitoksen kentällä. Paikalla oli 5 ihmistä ja 8 koiraa, että ei tarvinnut ihan yksikseen harrastella. Treenasin ensin Suzya joka tietenkin oli aivan liekeissä päästyään pitkästä aikaa tekemään. Intoa oli huomattavasti enemmän kuin tekemisen tarkkuutta ja jossain vaiheessa koira jurskautti hampaansakin hieman palkkalelun sivuun - suoraan allekirjoittaneen sormeen. Auts!!! Mutta oli ihan mahdottoman kivaa kuitenkin. Suzy teki mm. seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja sekä ruudun. Kuulostaa paljolta vaan eipä noihin tuon kanssa paljon aikaa mene :) Ruuduista ensimmäinen oli hyvä, mutta pitihän minun toki saada kokeilla saisiko sitä millään pilattua ja seuraavilla kerroilla Suzy ilmaisikin haluttomuutensa mennä maahan kylmälle alustalle. Oppisikohan sitä joskus tyytymään siihen yhteen suoritukseen?
Rexin kanssa treenattiin vähän seuraamista, perusasentoja, käännöksiä ja Reijan avustamana pari alustavaa luoksetulo-harjoitustakin tehtiin. Poika on ajoittain suorastaan riehakas, mutta yllättää minut lähestulkoon joka kerta keskittymiskyvyllään - sopivasti motivoituna se todellakin keskittyy ja unohtaa ulkopuoliset ärsykkeet. Kovin pitkiä suorituksia siltä ei luonnollisestikaan vielä vaadita, eikä sen tekemiset ole millään muotoa viimeisteltyjä (lue: ei osaa mitään), mutta jos saisi tehtyä pohjatyöt hyvin niin selviäisi kenties vähemmillä korjauksilla tulevaisuudessa? Olisikohan se mahdollista kouluttajan tuntien...? Kröhm.
Lopuksi otin vielä Suzyn uudelleen kentälle ja Eija katsoi sen liikkumista. Olen ollut huomaavinani että liike on viime aikoina ollut taas hieman jäykempää ja en ole ollut ihan väärässä. Vasen takajalka ottaa hieman lyhyempää askelta - tämä ei tosin välttämättä ole pahakaan asia huomioiden että kesällä se ei ottanut oikein minkäänlaista askelta. Voi olla että Suzylle jää pieniä rajoitteita liikkeisiin, mutta yritetään sopivalla liikunnalla ja tukihoidolla pitää se mahdollisimman hyvänä kuitenkin. Suzy muuten tuntuu hassun pienikokoiselta nyt kun alkaa tottua tuon uroksen kokoon.
Huomenna treenataan aamupäivällä samalla kentällä, sitten varmaan vapaapäivä tai parikin lenkkeillen? Ihanaa kun on viikonlopun lisäksi myös maanantai vapaata. Kaiken kruunaa tänään alkava suosikkiohjelmani - Voice of Finland kausi 3. Mukavaa viikonloppua ja Loppiaista kaikille!
Hallissa isäntämies malttoi käyttäytyä jo ihan siivosti. Illan ohjelmassa oli niinkin simppeleitä juttuja kuin paikallaanolo häirittynä sekä lisäksi istumista, maahanmenoja jne. - asentojen vaihtoja edessä ja sivulla. Aloitimme paikallaanolosta ja halli kaikkine koirakkoineen riitti meille häiriöksi tällä kertaa paremmin kuin hyvin. Rexistä oli vähän tylsää että mennään niin kivaan paikkaan ja sitten pitäisi vain maata paikoillaan siellä kaikkien koirien ja ihmisten keskellä. Pienen alkuintoilun jälkeen poika kuitenkin alkoi keskittymään ihan mukavasti ja pystyin varsinaisten harjoitusten lisäksi ottamaan myös pieniä seuraamispätkiä, että saataisiin sitäkin asiaa vietyä eteenpäin. Lopetin treenin etuajassa; hyvässä vaiheessa jossa poika teki keskittyneesti ja innoissaan. Mielelläänhän sitä treenaisi koko tarjolla olevan ajan, mutta koiran iän huomioiden on mielestäni järkevämpää pitää treenit lyhytkestoisina.
Tänään sitten jatkettiin treenaamista ulkona, poliisilaitoksen kentällä. Paikalla oli 5 ihmistä ja 8 koiraa, että ei tarvinnut ihan yksikseen harrastella. Treenasin ensin Suzya joka tietenkin oli aivan liekeissä päästyään pitkästä aikaa tekemään. Intoa oli huomattavasti enemmän kuin tekemisen tarkkuutta ja jossain vaiheessa koira jurskautti hampaansakin hieman palkkalelun sivuun - suoraan allekirjoittaneen sormeen. Auts!!! Mutta oli ihan mahdottoman kivaa kuitenkin. Suzy teki mm. seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja sekä ruudun. Kuulostaa paljolta vaan eipä noihin tuon kanssa paljon aikaa mene :) Ruuduista ensimmäinen oli hyvä, mutta pitihän minun toki saada kokeilla saisiko sitä millään pilattua ja seuraavilla kerroilla Suzy ilmaisikin haluttomuutensa mennä maahan kylmälle alustalle. Oppisikohan sitä joskus tyytymään siihen yhteen suoritukseen?
Rexin kanssa treenattiin vähän seuraamista, perusasentoja, käännöksiä ja Reijan avustamana pari alustavaa luoksetulo-harjoitustakin tehtiin. Poika on ajoittain suorastaan riehakas, mutta yllättää minut lähestulkoon joka kerta keskittymiskyvyllään - sopivasti motivoituna se todellakin keskittyy ja unohtaa ulkopuoliset ärsykkeet. Kovin pitkiä suorituksia siltä ei luonnollisestikaan vielä vaadita, eikä sen tekemiset ole millään muotoa viimeisteltyjä (lue: ei osaa mitään), mutta jos saisi tehtyä pohjatyöt hyvin niin selviäisi kenties vähemmillä korjauksilla tulevaisuudessa? Olisikohan se mahdollista kouluttajan tuntien...? Kröhm.
Lopuksi otin vielä Suzyn uudelleen kentälle ja Eija katsoi sen liikkumista. Olen ollut huomaavinani että liike on viime aikoina ollut taas hieman jäykempää ja en ole ollut ihan väärässä. Vasen takajalka ottaa hieman lyhyempää askelta - tämä ei tosin välttämättä ole pahakaan asia huomioiden että kesällä se ei ottanut oikein minkäänlaista askelta. Voi olla että Suzylle jää pieniä rajoitteita liikkeisiin, mutta yritetään sopivalla liikunnalla ja tukihoidolla pitää se mahdollisimman hyvänä kuitenkin. Suzy muuten tuntuu hassun pienikokoiselta nyt kun alkaa tottua tuon uroksen kokoon.
Huomenna treenataan aamupäivällä samalla kentällä, sitten varmaan vapaapäivä tai parikin lenkkeillen? Ihanaa kun on viikonlopun lisäksi myös maanantai vapaata. Kaiken kruunaa tänään alkava suosikkiohjelmani - Voice of Finland kausi 3. Mukavaa viikonloppua ja Loppiaista kaikille!
1.1.2014
Tervetuloa 2014
Vuosi on vaihtunut, iloista alkavaa Uutta Vuotta 2014 kaikille!
Meidän vuodenvaihde sujui perinteiseen malliin, ystäväperheen luona iltaa istuen. Syötiin itsemme ähkyyn aivan järisyttävän hyviä, kotona tehtyjä hampurilaisia nautiskellen. Isännille maistui myös juomat merkittävän hyvin. Kiitokset vain Tony's Burgerille, tulemme takuulla uudelleen :)
Vuodenvaihteen jännittävin osuus, rakettien pauke, sujui osaltamme todella hienosti. Suzy ei raketteja pelkää, eikä pelännyt nuorimieskään. Käytin pikkumiestä ulkona varmuuden vuoksi hihnassa, mutta ei kyllä korvaansakaan lotkauttanut paukkeelle. Vuoden vaihtuessa joku valopää sai aattehen alkaa paukuttelemaan ihan tuossa pihamme vieressä, siinä vaiheessa kuuntelivat asiaa hieman päät kallellaan, käyden sitten nukkumaan. Mitäpä tuota turhia stressaamaan... Ilo ja kunnia omistaa tällaisia koiria!
Tänään syödään hyvin ja lepäillään, varmasti lenkkeillään jossain vaiheessa ja kenties joku hyvä dvd-elokuva. Josko huomenna sitten se uusi elämä laihdutuskuurin muodossa ;)
Meidän vuodenvaihde sujui perinteiseen malliin, ystäväperheen luona iltaa istuen. Syötiin itsemme ähkyyn aivan järisyttävän hyviä, kotona tehtyjä hampurilaisia nautiskellen. Isännille maistui myös juomat merkittävän hyvin. Kiitokset vain Tony's Burgerille, tulemme takuulla uudelleen :)
Vuodenvaihteen jännittävin osuus, rakettien pauke, sujui osaltamme todella hienosti. Suzy ei raketteja pelkää, eikä pelännyt nuorimieskään. Käytin pikkumiestä ulkona varmuuden vuoksi hihnassa, mutta ei kyllä korvaansakaan lotkauttanut paukkeelle. Vuoden vaihtuessa joku valopää sai aattehen alkaa paukuttelemaan ihan tuossa pihamme vieressä, siinä vaiheessa kuuntelivat asiaa hieman päät kallellaan, käyden sitten nukkumaan. Mitäpä tuota turhia stressaamaan... Ilo ja kunnia omistaa tällaisia koiria!
Tänään syödään hyvin ja lepäillään, varmasti lenkkeillään jossain vaiheessa ja kenties joku hyvä dvd-elokuva. Josko huomenna sitten se uusi elämä laihdutuskuurin muodossa ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)