12.9.2015

Samaa rotua, eri maata

Välillä tuntuu hieman työläältä keksiä kirjoittamista tähän blogiin. Toisinaan muiden blogeja lukiessaan huomaa kuinka hienoja ideoita muilla bloggaajilla on ja toisinaan tuntee kiusausta syyllistyä pieneen matkimiseen. Erään toisen blogin innoittamana päätin listata 10 ensimmäisenä mieleen juolahtavaa faktaa koiristani - niitä jotka tekevät kummastakin koirasta oman persoonansa. Aivan varmasti keksisin useita lisääkin, mutta tyydytään nyt kymmeneen tällä kertaa. Idea on vapaa lainattavaksi!


Aloitetaan Suzysta, joka todellakin on The one and only. Toista samanlaista ei ole ja veikkaan että ei ehkä ihan hetkeen tulekaan :)

1. Yksi bokseriin ulkomuodollisesti haluttu ominaisuus on tummat silmät. Suzylla ne on tummimmat mitä olen yhdelläkään bokserilla nähnyt. Kauniit silmät yhdistettynä lempeään ilmeeseen saa aikaan sen ettei koiralle juuri koskaan voi olla vihainen. Tai ainakaan kovin pitkään.

Samettisilmä

2. Suzylla on bokseriksi hillittömän paksu turkki, jonka vuoksi sen yksi lempinimistä onkin "tumppu vuormanni". Suzylla on aina ollut erittäin terve iho ja vahva turkki, mutta ihan omaan sarjaansa se nousi sterilisaation jälkeen. Turkista harjaillaan silloin tällöin iso kasa irtokarvaa, sen jälkeen se pysyy taas siistinä suojaten koiraa kaikilta mahdollisilta sääolosuhteilta.
3. Kotimme olisi huomattavasti hiljaisempi paikka ilman tätä neitokaista. Vahtii pihaa ja rätkyttää kernaasti kaikelle mikä menee ohi, tai edes lähestyy taloamme. Melko rasittava ominaisuus, toisaalta eipähän tule kukaan huomaamatta kylään :)
4. Suzy on maailman kiltein koira. Aikoinaan kun vein sen luonnetestiin, siitä sanottiin että rakastaa ja kunnioittaa ihmistä yli kaiken, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Kun Suzy oli nuori ja innokas, sen ihmisrakkaus meinasi toisinaan mennä jopa hieman överiksi. Noihin aikoihin palosammuttimen kokoluokkaa ollut kummipoikamme sai koiran hallittua työntämällä sitä yksinkertaisesti kuonosta haluamaansa suuntaan. Ja Suzyhan totteli. En suosittele kokeilemaan samaa kaikkien boksereiden kanssa.
5. Suzylla on melko arat etujalat, on aina ollut, eikä se juokse mielellään asfaltilla tai muilla kovilla pohjilla. Tämä on mielenkiintoinen juttu mihin ei oikein mitään järjellistä selitystä ole koskaan löytynyt. Mutta onhan ihmisilläkin jotkut paikat herkempiä kuin toisilla?
6. Jos koiraani pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se sana olisi ehdottomasti tulisielu. Suzy on koira joka syttyy nollasta sataan sekunnissa ja jonka vire ei lopu koskaan kesken. Nuorempana se aiheutti minulle toisinaan harmaita hiuksia, nykyisin se on sangen hallittavissa oleva tulisielu.

Vanha ja melko viisas

7. Suzyn suurta  herkkua on pizzan reunat. Jos käymme ostamassa pizzan kotiin, se odottelee kärsivällisesti (tai sitten ei...) omaa osuuttaan. Se pitää erityisen paljon myös paistetusta kanasta, ja hassua kyllä myös kaurapuuro kuuluu sen suursuosikkeihin.
8. Muiden koirien suhteen Suzy on melkoisen valikoiva, toisinaan jopa melkoinen tiukkapipo. Rex on tullut sille hyvin tärkeäksi, vaikka alkuun oli siitäkin lähinnä sitä mieltä että tuo se ei tänne kuulu.
9. Suzy pelkää Lassila-Tikanojan roska-autoa. Koskaan sille ei ole sattunut mitään pelottavaa isojen koneiden tai autojen kanssa, mutta kyseisen auton ilmestyminen koiran näköpiiriin saa sen jähmettymään kauhusta. Se on tavallaan hieman hassua, mutta toki yritämme varjella häntä pelottavilta roska-autoilta :)
10. Suzy on selkävikansa vuoksi hermokipulääkityksellä ja tulee olemaan todennäköisesti loppuikänsä. Ei siksi että sillä olisi koko ajan kipua - ei sinnepäinkään - vaan ettei sille sellaisia enää elämässään tulisikaan.

Ja sitten raikulipoika Rex, sangen persoonallinen nuorimies hänkin

1. En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa, mutta Rex on tähänastisen elämänsä aikana ollut poikkeuksellisen terve nuorimies. Sen luusto ei ole ehkä ihan priimoin mahdollinen, mutta muutoin sillä on ollut harvinaisen vähän oikeastaan mitään tähänastisen elämänsä aikana. Toivotaan että sama suuntaus jatkuu!
2. Rex on naisia kunnioittava herrasmies. Pohjimmiltaan maailman hyväntahtoisin poika, jonka mielestä sopu sijaa antaa ja aina ehtii laskea kymmeneen ennenkuin edes uhkaa hermostua.
3. Ja tästäpä päästäänkin ominaisuuteen jota myös lehmänhermoiksi voisi kutsua. Voit huoletta ajella vaikka niittokoneella vierestä jos tämä poika sattuu olemaan pellolla jäljestämässä - mikään ei haittaa ja kaikki käy. Ei ota stressiä ja osaa rentoutua melkeinpä missä tahansa.

Rennosti kesällä

4. Rexistä tuskin voi puhua suomatta ajatusta sen ulkomuodolle. Tällaisia ei synny kahtatoista tusinaan - ei välttämättä edes sitä yhtä ainoaa. Hän on kuvankaunis rotunsa edustaja!

Huomaa hurmauspilkku

5. Kynsien leikkaamisesta ei poika oikein tykkää ja suhtautuu hieman epäillen myös monenlaisiin muihin hoitotoimenpiteisiin.
6. Melko seksuaalinen tapaus jolla usein tytöt mielessä.
7. Syö ihan kaikkea, usein sellaistakin mitä ei kyllä tarvitsisi.
8. Kaikkien hyvien ominaisuuksiensa ohella osaa olla toisinaan melkoinen pässi, kuten kuulemma nuoret molossiurokset yleensäkin. Unohtaa helposti kaikki huonot asiat, mutta toisinaan raivostuttavan helposti myös ne hyvät.
9. Rexille haukkuminen ei ole kovin luontaista; osaa kyllä haukkua mutta ei käytä ääntään ns. syyttä. Soittaessani kerran vahingossa ovikelloa kotiin tullessani ero oli melko huomattava; toinen koirista piti hirveän mekkalan, siinä missä toinen karjaisi kertaluontoisen WUFin avonaisesta ikkunasta. Saa arvata kumpi oli kumpi :)
10. Rex on sukua Suzylle; sen isoisä emän puolelta oli Suzyn emän veli.

ja 11: Super rakkaita ja ihania molemmat! Kahta en vaihda ja ne on nämä kaksi.


Netistä bongattua

Miksi eläimet käyttäytyvät kuten käyttäytyvät - asia jota huomaa usein pohtivansa. Tänään bongasin facebookista linkin blogikirjoitukseen, joka on pakko linkittää tähän. Kaikkeenhan ei voi vaikuttaa, mutta asioille voi silti yrittää tehdä jotakin...

http://hevosurheilu.fi/blogit/reipin-pehtoorin-ploki/mitas-synnyit-hevoseksi/

8.9.2015

Kisahermot vai kisahermoton?

Taas lähestyy se aika, kun nuoren koiran kanssa pitäisi alkaa suunnittelemaan ensimmäistä koesuoritusta. Pelkkä ajatuskin saa perhoset pomppimaan vatsassa ja hikipisarat helmeilemään otsalla. Kilpaileminen tai koetoiminta - hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oman lemmikin kanssa? 

Kun harrastetaan elävien olentojen kanssa, ei lopputulos ole pelkästään omista tekemisistä kiinni. Jos harrastat hevosia, saatat tietää sen tunteen kun leppoisa harrastuskumppanisi muuttuu uuden edessä teutaroivaksi hermokimpuksi.  Omaa jännitystäsi ei välttämättä auta, kun oivallat julkisen epäonnistumisen pelon ohella omaavasi potentiaalisia mahdollisuuksia lennähtää kisa-areenan viereiseen pusikkoon. Puhumattakaan valokuvista joita voit ihailla internetistä päivän päätteeksi. Koiran kanssa taas pelkkä oman koiran suoritumisen hermoilu ei riitä; esimerkiksi palveluskoirakokeissa tottelevaisuusosuudet suoritetaan pareittain. Vaikka oma koirasi onnistuisi olemaan häpäisemättä koko perhettä suorituksellaan, voi parisi koira saada aattehen lähteä ohjaajansa hallinnasta ja hyökätä omasi kimppuun. Siinä vaiheessa kun tapahtuu ei enää välttämättä tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto; oman koiran jääminen altavastaavaksi vaiko se että se antaa takaisin. Kumpikin on jo ajatuksen tasolla sellainen joka saa sinut ottamaan suunnan kohti wc:tä. Eikä välttämättä ensimmäistä kertaa.

Muistan elävästi erään kouluratsastuskilpailun seuratasolla; kuinka kaiken sen hermoilun jälkeen sijoituimme lainahevoseni kanssa toiselle sijalle luokassamme. Kilpailun jälkeen kävin tallissa kiittämässä hevosta ja kertomassa sille onnistumisestamme. Kaiken nähnyt ruuna, vanha kisakettu,  katsoi minua viisailla silmillään ja näytti sanovan "no hyvä, tosin ilman sinua oltaisiin kyllä voitettu". Sehän ei nimittäin riitä että eläin tekee parhaansa ja toimii odotetusti - sinun pitäisi itsekin pystyä samaan. Hevostelun saralla tilanne saattaa muuttua nopeastikin; olen vuosien varrella mm. onnistunut voittamaan estekilpailun, kilpailuaamuna selkäni oltua niin kipeä etten muistanut jännittää itse suoritusta laisinkaan ja yritykseni suoriutua hommasta mahdollisimman nopeasti palkittiin. Yhtä monta kertaa olen löytänyt itseni maasta sylkemässä hiekkaa - juuri silloin kun rusetinkuva on alkanut kirkastumaan mielessä. Eläimillä on taito palauttaa maan pinnalle, toisinaan ihan kirjaimellisesti. Mutta yhtä kaikki, voitaisiin varmaan todeta että omalla tunnetilalla voi olla paljonkin vaikutusta lopputulokseen?

Ehkä pahin kisajännityksen aiheuttaja on julkisen epäonnistumisen pelko. Joku asia on sinulle tärkeä ja epäonnistut siinä juuri silloin kun paikalla on katsojia. Muistan kun aikoinaan sangen ennakkoluulottomasti lähdin nuoren Ofelia-bokserini kanssa BH-kokeeseen. Ofelialla oli juoksut pahimmillaan, mutta nuoruuden optimistisuudella en ajatellut sillä olevan vaikutusta suoritukseen. Koira oli huolella koulutettu ja tehtäväänsä valmisteltu. Toisin kävi, sillä elukka oli kuin Marsista pudonnut ja suoritus sen mukainen. Muistan hyvin elävästi koeaamun jännityksen, suoritukseen lähtemisen, mieleen hiipivän pettymyksen ja sen jälkeen potutuksen joka suorituksen edetessä kasvoi potenssiin miljoona. Koko tunneskaala muutamassa minuutissa! Jättäessäni koiran paikkamakuuseen olin niin vihainen ja pettynyt että toisen koirakon tehdessä suoritustaan lähinnä vain kiroilin itsekseni enkä muistanut yhtään jännittää pysyykö oma koirani paikallaan. Sillä hetkellä se tuntui ihan samalta. Ja kuinkas sitten kävikään - suoritus hyväksyttiin ja koulutustunnus saatiin. Pettymykseltäni itse suoritukseen en vain pystynyt siitä moneen päivään nauttimaan. Mikä taas sai mieheni toteamaan että lyhenne BH taitaa tarkoittaa bähkähullua ja viittaa tässä tapauksessa koiran omistajaan... Suzyn kanssa taas muistan suorituksestamme jopa nauttineeni, sillä keskityin vain tunnetilaan ja onnistuimme siinä yhdessä. Tosin Suzynkaan kanssa en kyllä nauttinut oman vuoromme odottamisesta.

Miten kisoissa sitten menestyisi ja miten suorituksista pystyisi hermoilun sijaan jopa nauttimaan? Runsas johdonmukainen treenaaminen auttaa varmasti; en ole vielä kuullut yhdestäkään eläimestä jonka kanssa menestyttäisiin ilman että sen kanssa tehdään töitä. Rutiineista on varmasti myös paljon apua; runsaista onnistuneista toistoista oikein mitoitettuine tehtävineen. Kisoissa asiat eivät juuri koskaan mene niin hyvin kuin kotona ja siksi eläimen pitäisikin olla treenattu niin hyvin että huolimatta kaikista mahdollisista eteen tulevista yllätyksistä tulostavoitteeseen yllettäisiin tyydyttävästi. Että kokonaisuus olisi riittävän hyvä. Nuoren koiran kanssa pitäisi pystyä hallitsemaan omaan toimintaansa niin että koiran totaalisen hämmennyksen sijaan päästäisiin kokemukseen jossa koira kokee saavansa tukea ja hyväksyntää ohjaajaltaan. Sehän ei onnistu kovin helposti jos ohjaaja on kuin jähmettynyt kipsinukke joka selkeiden käskyjen sijaan saa suustaan ulos vain surkeaa pihinää. Eikä sellainen ole kovin reilua koiraakaan kohtaan.

Punainen lanka; sinne kokeeseen olisi joka tapauksessa suunnattava. Otetaan vaikka maksullisena hrjoituksena, keskitytään siihen että eläimellä olisi luottavainen olo ja tunne siitä että se pystyy suoriutumaan siitä mitä siltä vaaditaan. Jos ei mene ihan putkeen, niin sitten ei mene. Kuten ei elämä yleensäkään.