Lisää lomatreeniä

Tänään oli taas treenin vuoro, mitäpä sitä lomallaan muutakaan tekisi kuin viettäisi aikaa koiriensa kanssa. Valitettavasti tulevan kisatykkini mielestä taivaankappaleet olivat tänään sellaisissa asennoissa että mistään ei meinannut tulla mitään. No, tulihan siitä nyt jotakin mutta kovasti muissa maailmoissa tuntui koira välillä olevan. Villi veikkaus on että lähestyvät juoksut sotkevat hieman koirani ajatusmaailmaa.

Asiaa kun oikein ajattelee, niin yksi tärkeimpiä asioita treenaamisessa, kisaamisessa jne. on koiran oikea tunnetila. Jos tunnetila on oikeanlainen, asiat eivät mene niin helposti pieleen ja koira jaksaa kantaa itsensä läpi pidemmänkin treenin. Mutta auta armias jos tunnetila on väärä, olisi miltein parasta laittaa koira autoon yksin tein. Tämän asian sääteleminen on joskus oikeasti vaikeaa. Sitä haluaa että koira on sopivasti innokkaana, tekee asiat täsmällisesti mutta myös iloisesti ja lennokkaasti. Yhtä vähän kuin kukaan oikeasti kilpailemisesta haaveileva haluaa koiraa joka tekee kaikki asiat ”plääh” ilmeellä varustettuna laahustaen, ei myöskään liian isoilla kierroksilla käyvä koira ole hyvä – siis jos ne kierrokset eivät ole hallittavissa. Itse en myöskään pidä siitä jos näen treeneissä koiran joka on selkeästi jatkuvan stressitilan vallassa. Toki koiran pitää kestää hieman painetta, mutta stressitilassa uuden oppiminen käy vaikeaksi. 

Tämä siis koskien vain koiran tunnetilaa - kokonaan oma osansa on sitten sen ohjaajan tunnetila, jonka senkin pitäisi olla jollain tapaa stabiili. On siinä tosiaan säätämistä!

Jos keskittyisi nyt pari päivää ihan lenkkeilyyn – se harvemmin menee kovin pahasti pieleen :)

Hyvää syntymäpäivää

photo Niina Javanainen

Iita täyttää tänään 8 vuotta. Onnittelut myös Iitan pentuesisaruksille!

Lomatreeniä

Tänään käytiin treenaamassa päivänvalon aikaan, melko poikkeuksellista tähän aikaan vuodesta. Olosuhteet ovat hyvin poikkeavat muutenkin, ihan kuin säänhaltija ei osaisi päättää onko nyt oikeasti talvi vaiko ei. Toivottavasti tämä ei tiedä kylmää kesää... Myrskykin on nousemassa, tuuli on huomattavan voimakas jo nyt.

Treeni sujui ihan mukavasti. Se viimeksi tökkinyt hyppy sujui nyt paremmin ja siitä innostuneena otin myös ruutuun ohjaamis harjoitusta - sen parempi mitä enemmän koiraa pystyy hallitsemaan ja ohjaamaan edempääkin. Parin harjoituskerran jälkeen Suzy näytti tajuavan jutun juonen ja pystyin lähettämään sen hieman kauempaa. Lisäksi otettiin seuraamista, luoksetuloa ja jättöliikkeistä seisomista. Maa on jäinen ja sohjoinen minkä vuoksi en mielellään koiraa siinä makuuta saati edes istuta perusasentoja enempää. Tokihan koiran pitäisi pystyä tekemään sille koulutetut asiat kaikenlaisissa olosuhteissa, mutta mielestäni ei ole reilua vaatia siltä paljon sellaisia asioita joiden jo valmiiksi tietää olevan epämiellyttäviä. Eipä tässä itsekään mieluusti kieriskele sohjoisilla jäätiköillä.

Lopuksi otettiin taas vähän keppileikkejä, Suzy oli siitä mukavalla tavalla innoissaan. Oli mukavat treenit ja toivottavasti siinä samalla saatiin vähän sulatelta sitä kinkku- ja suklaamäärää joka viime päivinä on löytänyt tiensä allekirjoittaneen kurkusta alas. Onneksi kinkku on kohta syöty ja jahka vuosi vaihtuu on jo lupa alkaa odottamaan kevään saapumista :)

Back to The business

Kiireinen viikko lähestyy loppuaan, enää viimeinen rutistus ja sitten se on täällä. Joulu ja LOMA.

Tänään vein viimeisiä paketteja saajilleen ja paluumatkalla sieltä oli edessä viikon ja koko joulukuun kohokohta: paluu treeneihin.

Kenttä oli kyllä kuin luistinrata mutta ei se haitannut minua eikä varsinkaan Suzya joka oli tapahtumien saamasta käänteestä innoissaan. Autosta ulos ottaessani oikein kuulin miten sen turboahdettu moottori hyrähti käyntiin ja käsissäni olikin eräänlainen tykki koko treenin ajan.

Otettiin seuraamista, kaikki jättöliikkeet, luoksetulo, hyppy, ja sitten vielä vähän lisää seuraamista. Ensimmäisessä luoksetulossa sattui hauska kommellus, joka tosin ei olisi hauska jos tällaista sattuisi useamminkin…  Annoin käskyn ja koira lähti tapansa mukaisesti tulemaan lujaa – ehdin sitä hetken ihailla kun seuraavaksi huomasin eläimen karauttavan täysillä ohitseni. Mitä helv… ajattelin ja käännähdin katsomaan. No, harjoituspaikkanamme oli tällä kertaa lukion piha, jonne arvattavasti joltain nälkäiseltä nuorelta oli pudonnut sipsipussi. Saattaahan se olla että sipsipussi on kiinnostavampi kuin alati käskyjään karjuva mamma, että pitihän se käydä tarkastamassa. Tutkittuaan hetken pussia näytti Suzy muistavan ”ai niin se mamma” ja karautti näytöstyyliin eteeni istumaan. Ei uusinut temppuaan, mikä laskettakoon eläimen eduksi.

Hyppy tökki tällä kertaa aikamoisesti, Eija kentän reunalta kiinnitti huomiota vartaloapuihini joita tuskastuneena siinä puolustelin vaikka oikeassahan oli. No, aina tökkii joku ei voi mitään…

Leikittiin siinä sitten vielä lopuksi jälkikepillä, jonka nostamista vahvistan naksuttimen avulla. Keppien ilmaisun kouluttaminen on meillä ollut jotakin josta saisi kirjoitettua oman kirjansa. Ensin yritettiin perinteisesti ”keppi suuhun” menetelmällä, mutta torpedoituani noudon ei koira suostunut ottamaan keppiäkään suuhunsa, eikä varsinkaan herranjestas sentään vierasta keppiä. Opeteltiin siis kepin ilmaisu "kepillä maahan" menemällä, minkä koira oppikin. Kunnes osui treeneissä muurahaispesään, jonka jälkeen ilmaisu oli tyyppiä ”tuossa se keppisi on, onko pakko mennä maahan”. Nyt kun noutohommat alkaa olla hallinnassa, kelpaa ottaa myös keppi suuhun. Ja sitä nyt sitten vahvistetaan.Loppupeleissä ihan sama miten ilmaisee, kunhan ilmaisee.

Nyt pitää lähteä ahtamaan piirakoita, jotka juuri uunista otettuna ja voideltuina odottavat. Näitä joulun mukavia puolia. Tammikuussa sitten itketään puntarilla, mutta ei murehdita sitä nyt :)

Viikon höpinät

Tänään havahduin siihen tosiasiaan että joulu lähestyy kovaa vauhtia. Tämä koirien kanssa vietetty lomantapainen ei valitettavasti ole johtanut kovin suurellisiin tuloksiin jouluvalmistelujen saralla, joten täytyy todeta että perinteitä noudatetaan tiukasti tänäkin vuonna.  Kaikki jää viime metreille ja tulee kiireinen ensi viikko :/

Suzylla on virtaa. Kaikki bokserimme ovat olleet suhteellisen vilkkaita, mutta tämä painii omassa sarjassaan ja varsinkin juuri nyt. Eilen huomasin sen viilettävän pihamaalla tuhatta ja sataa. Otettuani koiran sisälle se huokaisi hetken, nappasi sitten suuhunsa vessapaperirullan hylsyn (se käy wc:stä aina tarkastamassa onko tyhjiä hylsyjä – suosikkileluja - sille on ihan kori siellä varattuna niitä varten) ja jatkoi juoksemistaan keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan uunimme ympäri hylsyään villisti heitellen. Asia lienee ymmärrettävissä niin että sairasloma alkaa olla ohimennyttä aikaa. Lenkeillä olemme käyneet jo normaalisti ja sielläkin sen tekemisen tarpeen huomaa, koira nykii milloin hihastani, milloin taskustani odottavan näköisenä. ”Mamma, toimintaa!" No, sehän kyllä järjestyy.

Alkuvuodeksi onkin sangen hyvin pullat uunissa, sillä treeniporukkamme on aikeissa vuokrata maneesia kerran viikossa tapahtuvaa sisätreeniä varten. Halli on sama missä harmillisesti kesken jäänyt tokokurssi järjestettiin, oikein tilava ja hyväpohjainen harjoittelupaikka ja inhimillisen ajomatkan päässä. Odotan suurella innolla!

Iita on reagoinut ajoittaisiin pikkupakkasiin perinteisesti: vähän kutittaa. Aiemmin löytämäni Prob tuotteet ovat varsinainen taivaan lahja joista koira saa avun ja samalla tulee hoidettua emännän kuivat kädet. Kyseinen shampoo + voide on alun perin tarkoitettu hevosten kesäihottumaan – meillä niillä hoidetaan talvi-ilman kuivuuteen reagoivaa koiraa. Täysin luonnonmukaiset tuotteet ovat turvallisia käyttää; koira voi vaikka syödä voidetta ilman että siitä on sille haittaa. Asiaan voi halutessaan vihkiytyä Korholan tilan sivuilla – kyseiseltä myyjältä käymme omat ostoksemme tekemässä.Sieltä saa myös omega 3 öljyä, joka on koirille aivan ykköstuote.

Torstai-illan terveiset

Se olisi sitten jo torstai. Ulkona vallitsevat olosuhteet ovat oikein mukavat; lunta sen verran että maisema valaistuu kummasti ja lämpötila aavistuksen pakkasen puolella. Jos talvet olisivat aina tällaisia, niin mene tiedä tästä saattaisi alkaa suorastaan pitämään?

Suzylla alkaa taas olemaan vanha tuttu pilke silmäkulmassaan. Käveltiin tänään jo pissalenkkiä pidempi kierros ja mikäli koiralta olisi kysytty olisi lenkistä tullut vielä huomattavasti pidempi. Hän on omasta mielestään huippukunnossa, mutta otetaan nyt vielä rauhallisesti että vältettäisiin jälkitaudit. Siinähän se haaste piileekin, pitää tuo koira maan tasalla!

Iitan kanssa käytiin kunnon kierros, osittain ihan pimeässä metsässä samoillen. Monesti minulta on kysytty miten aikuisena kotia vaihtanut koira leimautuu uuteen omistajaansa ja ainakin Iitan osalta voin sanoa että alusta asti se on yrittänyt parhaansa. Kyllä vain, Iita pitää extra -hyvää huolta adoptio-mammastaan ja koen voivani kulkea sen kanssa sangen huoletta.

Viikonloppua odotellessa…

Isän teitä astellen

Iitan kuva Niina Javanainen

Tuli tässä sunnuntain huvituksena surffailtua koirasivuilla ja Suzyn kasvattajan sivuilla huomattua seuraavaa: Iitan isä Yako Van De Hazenberg on saanut kansainvälisen näyttelyvalion arvon C.I.E. Onnea!

Täytyypä tässä rinta rottingilla todeta että ilo ja kunnia on omistaa tuon upean uroksen tytär. Iita aloitti näyttely-uransa vasta lähes 6-vuotiaana, mutta tulosta on tullut ihan mukavasti ja luonnekin on kohdallaan. Joulukuussa juhlimme Iitan 8-vuotispäivää ja veteraaniksi tulemista – ikä ei vain näy vielä missään.Touhukas ja iloinen, mahtavassa lihaskunnossa ja ketterä kuin kumipallo. Veteraanikehissä nähdään :)

Joulukuun alkutunnelmia

Blogin pitämiseen tuli tahaton tauko; Suzy sairastui kennelyskään Jyväskylän näyttelyn jälkeen. Huoli koiran terveydestä oli hetken aikaa suuri, mutta nyt näyttää siltä että tautiepisodista selvitään ja koira paranee. Pikku hiljaa. Onnelta onnettomuudessa näyttää että Iita ei ilmeisesti tällä kertaa tartuntaa saanut.

Paljon on ajatuksia herättänyt se miksi ihmiset tuovat sairaita/toipumassa olevia koiria näyttelyihin. Se että jonkun piti saada näin tehdä, laittoi kerralla meidän suunnitelmat uusiksi kutakuinkin koko loppuvuoden osalta. Suzy lomailee tasan tarkkaan niin kauan että on varmasti täysin terve, eikä tartuta muita koiria tähän ikävään vitsaukseen. Koska taloudessamme elää kaksi koiraa, tarkoittaa tämä luonnollisesti sitä että emme osallistu koiratapahtumiin kummankaan kanssa. Tämä on mielestäni sitä vastuun kantamista, mitä toivoisin muiltakin koiranomistajilta.

Taisi myös olla laitimmainen kerta kun meiltä osallistuttiin Jyväskylän näyttelyyn, tai vastaaviin isoihin sisäareenoihin. Koiraharrastus on meidän ihmisten harrastus, oikein mukava sellainen, mutta täytyyhän sen tapahtua myös koirien parasta ajatellen.Mitä ihmeen järkeä tässä muuten olisi?

Jatkamme hetken hiljaiseloa, toivoen että pieni loma tekee hyvää koirillekin. Tämä hetkellisesti lisääntynyt vapaa-ajan määrä tuntuu itsestäni kummalliselta, mutta ehkä se tekee hyvää minullekin.

Sateinen torstai

Sää on taas näyttänyt lähes kaikki puolensa. Alkuviikosta saatiin nauttia lumesta ja pikkupakkasesta, hetken tuntui oikein valoisalta. Tänään sitten vesisade on sulattanut kaiken lumen ja lämpötila on tätä kirjoittaessani yli +4 astetta. Aika hurjaa, kohta sentään jo joulukuu!

Käytiin tänään treenaamassa tokoa, onnistui kun joku tuolla yläkerrassa väänsi sadehanat kiinni 20 minuuttia ennen treenin alkamisajankohtaa. Eipä siinä sitten muuta kuin patukka taskuun ja koira autoon. Tuota Vuormannia ei tarvitse mukaan juuri houkutella, ilahduttavaa innokkuutta treenailuun ympäri vuoden.

Maa oli märkä ja monin paikoin lätäköiden peittämä, joten maahanmenoa emme harjoitelleet kuin kaukokäskyjen verran, nekin aika lähituntumassa. Lisäksi harjoiteltiin seuraamista, jättöliikkeistä seisomista, hyppyä, luoksetuloa – kaikki sujuivat aika mukavasti. Eija kävi vielä tekemässä Suzylle luoksepäästävyys harjoituksia, luoksepäästävyyshän ei ole ongelma ollenkaan vaan sen iloisesti häntää heiluttavan pepun pysyminen maassa. No, sekin sujui ihan ok.

Kyllä se alkaa mielessä poltella että keväällä pitäisi päästä jo vähän kilpailemaan. Luulen että tokon kisaaminen onnistuu PK-harrastuksen lomassa, ja bonuksena sillä saa koiraan mukavasti tarkkuutta. Osa porukasta tuntuu olevan sitä mieltä ettei tokoa ja pk-tottista saisi yhdistellä keskenään, njääh no enpä tiedä. Haittaako se jos koira oppii käskyjä ja mielellään vielä kuuntelee mitä niistä siltä pyydetään? Loppujen lopuksi ovat aika lailla samoja juttuja, hivenen eri järjestyksessä vain.

Ja sitten laittamaan iltapalaa ja hykertelemään kohta alkavaa Maajussille morsian –ohjelmaa!

Greetings from Jyväskylä

Olemme palanneet kotiin, takana kauden huipputapahtuma eli Jyväskylän KV - hienommin The hound of music. Yleisön pyynnöstä koirani arvostelu tässä:

3 years old. Elegant, feminine. Medium size construction light bone. Very good pigmentation. Elegant neck, good topline & chest. 

Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä.

Että silleen. Tuomarina siis Pedro Bisbo ja arvosanaksi tänään EH.

Tyytyväinen? Noh, en kuulu niihin ihmisiin jotka riemusta kiljuen palaavat kotiin EH:n kanssa. Näyttelyistä lähdetään hakemaan jotain vähän muuta. Mutta tuomarihan sen päättää. Ja kun ajatellaan vaihtoehtoja EH tai ERI ilman SA:ta niin lopputulos on kuitenkin melko sama. Eli näillä mentiin tänään ja uutta matoa koukkuun sitten ensi vuonna.

Yleistä näyttelystä: hirveä määrä ihmisiä ja koiria ahdettuna em. elävien määrään (koiria noin 4200 yhden päivän aikana) verraten sangen pieneen tilaan. Päästäkseen kehään piti koiran kanssa kiertää hallien poikki mennen sieltä mistä mahtui kävelemään. Ei mitenkään kovin koiraystävällistä. Eikä oikeastaan kovin ihmisystävällistäkään.

Suzy oli melko hämillään aluksi, sehän koskaan ole ollut noin suuressa sisänäyttelyssä, eikä missään missä on noin ahdasta ja noin paljon vilskettä ympärillä. Etsin meille vapaan paikan kehän viertä kiertävästä penkkirivistä ja annoin sen istuskella kaikessa rauhassa ympärilleen katsoen. Toipui hämmennyksestään loppujen lopuksi melko nopeasti. Olen todella ylpeä siitä miten hyvin koirani käyttäytyi koko tilaisuuden ajan, ja miten hyvin yhteys siihen säilyi  kaikesta härdellistä huolimatta. Sanotaan mitä sanotaan bokserin luonteesta nykypäivänä, ainakaan tämä yksilö ei rähjää kenellekään ja suhtautuu ihmiseen avoimesti ja ystävällisesti aina.

Kotona odotti viileähkö yllätys, sisällä lämpötila 19 astetta. Olisiko sähkökatkos ollut? Saunahan se piti laittaa lämpenemään ja sinne tässä suoriudutaan koko perhe. Eli tarina jatkuu jahka on taas aikaa :)

Siivouskohtaus pyhäpäivänä

Tänään ollaan vietetty sunnuntai-päivää runsaasti ulkoillen (Isänpäivää juhlittiin jo eilen). Täysin järkyttyneenä siitä millaista tuhoa myyrät ovat tänä syksynä saaneet aikaan pihallamme, päätin yrittää tehdä asialle jotakin. Sain tietenkin mukaani kaksi innokasta apuria, joiden hyödyllisyydestä pihahommissa voidaan olla montaa mieltä. Pihaa sain kuitenkin vähän siistittyä, vesiallasta tyhjennettyä ja koirien hyppyesteetkin nostin jo katokseen suojaan. Vauhtiin päästyäni päätin urakoida vähän sisälläkin, kannoin makuuhuoneesta kaikki tekstiilit ulos tuulettumaan, mukaan lukien koirien patjat. Kyllä vain, koirakin nauttii kun sillä on puhdas ja raikas vuode, puhumattakaan että atoopikko Iita voi sitä paremmin mitä vähemmän kotona on pölypunkkeja. Täytyy sanoa että tunsin itseni hetken oikein esimerkilliseksi koiranomistajaksi, hehheh.

Mamman apurit vauhdissa, painiottelu meneillään

Lenkilläkin tuli käytyä, sää on vielä ihmeen lämmin. Otin Iitan kanssa vähän tottista matkan varrella olevalla kentällä, teen sitä silloin tällöin että saisin koiran perustottelevaisuuden pidettyä yllä ja kaipa se vähän mieltäkin virkistää? No, ainakin makupalat ovat Iitasta aina iloinen asia. Mitä enemmän makupaloja, sen parempi!

Suzyn kanssa käytiin vain vähän purkamassa energioita lenkkipolulla, sen kanssa lähdetään kohta tokoilemaan hallille. Harjoitusten jälkeen vakaana aikomuksena on pestä koira, se on likainen ja  näyttelyä ajatellen sopiva hetki olisi juuri nyt jotta turkki ei sitten näyttelyssä hilseile. Shampoo ja pyyhkeet on jo valmiiksi esille otettuna, vähän ehkä kehtuuttaa mutta eiköhän se siitä. Tavoitteena narskuvan puhdas koira joka turkkinsa kiillolla häikäisee kaikki :)

Ps. vilkaisin äsken pihalle ja siellä on taas 2 uutta myyrän tekemää kraateria. Voi *piip* mihin näiden kanssa vielä joudutaan…

Onnea Eija ja Vippi!

Fihtolas Överallt, tänään TK2. Kuva Eija Kuittinen.

Aikaisin aamulla, pimeää ja sumua uhmaten, suuntasimme Eijan ja Vipin kanssa Pieksämäelle, kohti Hau Hau hallia ja siellä järjestettäviä tokokisoja. Eija kisaajan ominaisuudessa, minä kuskina. Ja ei muuten tullut turha reissu :)

Kisat alkoivat avoimella luokalla, Eijalla suoritusnumero 11 eli luokan viimeinen. Koirat menivät ensin paikallaanoloon kahdessa erässä, tästä Eijalle ja Vipille täydet 10 pistettä. Sitten vain odottamaan suoritusta itseään, katsellen samalla kahviosta ennen Eijaa kilpailevia koirakoita. 

Odotus palkittiin, jännitys huipentui – Eija ja Vippi tekivät sen! Ihan mahtava suoritus, 1-tulos 183 pisteellä, 4. sija kilpailussa KP:lla ja koulutustunnus TK2 siirrolla voittajaluokkaan. Mahtavaa!!!

Onnea teille vielä kerran Ystäväni – tämän te olette ansainneet. Kiitos menneestä treenivuodesta, siitä että olette aina niin positiivisina paikalla. Luotte uskoa siihen että töitä tekemällä tuloksia tulee. Nyt hetki huilia, ja sitten taas jatketaan!

Lahjattomat reenaa

Viime päivinä ollaan harjoiteltu aika lailla näyttelypainotteisesti – Jyväskylän näyttely lähestyy kovaa vauhtia.

Miksi näyttelyihin pitää harjoitella, no mietitäänhän. Tämän tason tilaisuudessa koiria on paljon ja kun oma vuoro tulee, se menee hyvin nopeasti ohi. Olisi ihan kiva, jos koira juuri sillä nimenomaisella hetkellä toimisi oikealla tavalla. Esiintyisi ryhdikkäänä näyttäen parhaat puolensa, liikkuisi hienosti ja käyttäytyisi kauniisti koko tilaisuuden ajan.

Nii-in. Otetaanpa siis esille yksi kappale koiria joka pursuaa virtaa, sitä samaa virtaa mitä viime aikojen harjoituksissa on sangen onnistuneesti saatu kanavoitua oikeaan suuntaan. Kyseinen eläin liikkuu tillittäen herkeämättä ohjaajaansa ja istua mätkähtää perusasentoon heti ohjaajan pysähtyessä, ilahtuneena omasta osaamisestaan. Palkka, palkka, anna jo se palkka! Mammaa on jostain syystä tänään kovin vaikea miellyttää, ei näy patukkaa eikä edes nakinpätkää. Pitää siis yrittää vielä kovemmin…!

No, on tässä vielä reilu viikko aikaa. Jos Jyväskylässä näkyy bokseri joka ensin suorittaa pikana kaikki tottelevaisuusliikkeet ja sitten heittäytyy selälleen rääkyen ”ANNA NYT SE PATUKKA!” niin se on luultavasti meidän. Sitä odotellessa :/

Sunnuntaita

Sepä alkaisi taas yksi viikko olemaan paketissa, mihin tämä aika oikein menee?

Iitan korva on kutakuinkin kunnossa, korvanlehden reunassa ihan pieni turvotus joka pienenee kaiken aikaa. Käytin koiran tänään jo ihan kunnon lenkillä ja annoin sen myös juosta irti niin kovaa kuin halusi. Halusi aikamoista vauhtia mennä, eipä uskoisi kohta 8 -vuotiaaksi veteraaniksi :) Katsotaanpa joko Kajaanissa päästäisiin korkkaamaan veteraaniluokka...

Suzyn kanssa aamupäivällä kunnon lenkit myös, illalla sitten tokokurssin osio 2. Ohjelmassa oli luoksepäästävyys, seuraamista, käännöksiä (Suzy sai olla oikein esimerkkikoirana täyskäännöksessä), paikallaanoloa, pujottelua koirarivin läpi, joitakin aktivointitemppuja sekä lopuksi luoksetulo. Vaikeinta Suzylle on istua paikoillaan perusasennossa kun uusi ja ihana ihminen lähestyy, mutta sekin sujuu pikku hiljaa paremmin. En pidä huonona asiana ollenkaan että koirani suhtautuu ihmisiin iloisesti, toisinaan jopa hieman yli-iloisesti. Paljon helpompaa näin päin!

Miten kuvaisin sitä tunnetta minkä tuon koiran kanssa harrastaminen herättää? Vilkkain ja eniten häiriötekijöihin reagoiva koira ikinä, pienessä hallissa 14 koirakkoa kaikkine häiriötekijöineen, silti se valitsee minun kanssani olemisen, keskittyy ja yrittää otsa hurmaavilla kurtuilla kaikkensa. Se on niin ihana! Paljon on töitä tehty ja paljon on edessäkin, ohjaajana olen todella saanut miettiä omia toimiani ja opetella uusia keinoja. Mutta olen myös oppinut että parasta on juuri nyt, se matka jonka saan tuon ihanan koiran kanssa tehdä. Toki meidän tavoitteet on kisapuolella, ilman muuta, mutta silti harrastaminen on niin mukavaa juuri nyt. En vaihtaisi koiraani mihinkään muuhun maailmassa ja odotan innolla kaikkea tulevaa sen kanssa.

Marraskuun aloitus

Keskiviikko – ainoa ilta tällä viikolla ilman mitään erikoisempia menoja. Blogin kimppuun siis :)

Maanantain treeni sujui mukavasti. Joskus alkukesästä sain eräältä erittäin kokeneelta kilpailevalta koiraimmeiseltä neuvon treenata Suzyn kanssa joka päivä jotain, edes vähän. Jonkun aikaa meni ohjetta sulatellessa, mutta nyt kun olen sitä jo jonkin aikaa noudattanut täytyy sanoa että sehän toimii. Koira on kiltti kuin enkeli ja puhkuu silti tekemisen intoa. Seuraamisia ollaan saatu mukavasti tiiviimmiksi (ja uskokaa pois, olen tehnyt kaikkeni että saisin ne pilattua) ja muutenkin homma alkaa sujua siten kuin itse haluan sen tapahtuvan. Treenin ei tosiaan tarvitse olla pitkä, eikä siitä varsinkaan kannata tehdä junnaavaa, riittää kun sen suunnittelee hyvin etukäteen niin että tietää itse mitä on tarkoitus harjoitella. Onnistuu lenkkeilyn lomassakin, tai omalla pihalla. Sitten vain tekemään!

Tänään ilmestyivät Jyväskylän näyttelyn aikataulut, sunnuntaille löytyvät linkistä http://www.jkldogshow.com/aikataulut/aikataulu_su.html  Heh, komiat 44 bokseria, joista yksi on meidän. Narttuja on 25, joista arvatenkin suurin osa avoimessa luokassa meidän kanssamme kilpailemassa. Mutta menee miten on mennäkseen, itsehän tiedämme että meidän tyttö on kaunein :)

Loppuun Iitukaisen korvapäivitys: se taitaa ihan oikeasti parantua. Näyttää hyvältä!

Ehtoota taasen

Kohta alkaa tanssikisat telkussa, mutta hetken ehtii kirjoittamaan.

Ensin Iitan korva-päivitys; hyvältä näyttää edelleen. Pientä turvotusta on, mutta tästä meitä varoitettiin jo etukäteen. Jatketaan vielä kylmällä hautomista.

Aamupäivällä käytiin koirien kanssa lenkit, Suzyn kanssa perusteellinen ja Iitan kanssa vähän lyhyempi versio. Ihastuttava sää; jos en ole muistanut mainita niin syksy on suosikki-vuodenaikani. Nautin todella näistä kirpeistä päivistä jolloin lämpötila on juuri sopiva kaikenlaisiin harrastuksiin!

Illalla sitten tokokurssin ensimmäinen osio, oli tosi hauskaa! Kurssi järjestetään erään yksityistallin maneesissa ja arvata saattaa miten äimänä Suzy oli uudesta paikasta kaikkine hajuineen. ”Mamma, missä ihmeessä me ollaan” saatoin lukea neitosen ajatukset autosta ottaessani. Suzy ei tunnettuun tyyliinsä suostunut käymään pissalla uudessa paikassa ja sieluni silmin näin jo kuinka saamme lähtöpassit kurssilta koiran lorotellessa maneesiin. Malttoi kuitenkin pidätellä kotiin asti.

Monenmoista hännänheiluttajaa oli kurssille siunaantunut, paljon eri tyyppisiä koiria joista ehkä noutajia enemmistö. Tuttujakin siellä oli, nimittäin jälki -ohjaamamme Hanna nuoren Hippansa kanssa. Hippa on edistynyt huimasti, mitä sivusilmällä ehdin havaita. Koiralla on mahtavat ilmeet, joita on tosi hauska seurata. Suzykin malttoi ihmeen kiltisti olla ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, oikein huvitti kun näytti ikään kuin paheksuvan muutamaa hieman kierroksilla käyvää, haukkuvaa koiraa. Ihan kuin ei itse tietäisi miten riehutaan! Mutta kivahan se on että koira edistyy, ja nauttii itsekin kun pääsee tekemään.

Huomenna viikko jatkuu treeneillä oman porukan kanssa. Seuraamista, seuraamista ja kenties vähän jättöliikkeitä.

Lauantai-aamua

Hyvää huomenta!

Hyvin varovaisesti tänä aamuna tarkastin miltä Iitan korva näyttää – toistaiseksi oikein hyvältä!

Eilen eläinlääkärillä käydessämme oma eläinlääkärimme, kuunneltuaan oireiden kehittymisen ja tutkittuaan korvan, päätti säästää koiran tuskalliselta operaatiolta pitkine toipumisaikoineen. Asiat viittasivat siihen että verenvuoto korvassa olisi jo loppunut, ja niinpä korva yksinkertaisesti tyhjennettiin ja siihen laitettiin kortisonia. Nyt olemme hautoneet korvaa kylmällä – sivumennen mainittuna pakastimesta otettu jäinen karjalanpiirakka on hommaan oikein passeli apuväline – ja Iita saa lepäillä ja toipua jonkin aikaa. Toivotaan että näillä toimenpiteillä korva paranee – saa pitää peukkuja!

Huomenna alkaa tokokurssi jolle ilmoitin Suzyn että saadaan edes kerran viikossa ohjattua treeniä ja lisäksi päästään maneesiin tuulelta ja sateelta suojaan. Tämän lisäksi sitten treenit omalla porukalla; ensi viikolla maanantaina ja torstaina että tulee ainakin treenattua. Väliin pitäisi saada tungettua lenkitykset sekä myöskin vähän näyttelytreeniä. Hmmm, mätsäreitäkin olisi tarjolla… No, eiköhän se aikataulu siitä muotoutune pikku hiljaa.

Merkillistä, tämä kirjoitus näyttää ikään kuin julkaisseen itsensä perjantaina, vaikka ihan takuuvarmasti nyt on lauantai. Ainakin tietääkseni :/ Ja lisäksi kellonajatkin päin seiniä. Tietotekniikka se on sitten ihmeellistä.

Koiranomistajan ankeat hetket

Käytiin äsken pitkästä aikaa eläinlääkärillä.

Eilen huomasin Iitan korvanlehdessä nestepallukan, josta osasin jo tehdä omat johtopäätökseni. Käytiin kuitenkin näyttämässä korvaa Kivuttomalla. Jep, verikorvahan se. Ensimmäistä kertaa minun bokserihistoriassani. Päätettiin olla tekemättä sille mitään nyt, koska ensinnäkään vuotavan korvan tyhjentäminen ei johda muuhun kuin että se täyttyy uudestaan. Ja lisäksi kun Iitalla on melkoisen arat korvat, ei olisi tuntunut reilulta alkaa sitä kiusaamaan hereillä.

Että mennään sitten perjantaina operoitavaksi. Harmittaa vietävästi, tuossa se niin iloisena mennä viilettää vaikka varmasti on kipeä se korva. Pitikin sattua! Mielessä pyörii jo erilaiset riskit ja toipumisen sujuminen, mutta ei auta mennä kuin päivä kerrallaan. Iita on vahvaa tekoa, kyllä se hoitaa tämänkin homman kotiin.

Nyt pitää lähteä lenkittämään neito Vuormannia. Iita pääsee ”isin” viekkuun päiväunille :)

Sunnuntain höpinät

Tänään vietettiin koirapäivää match show tapahtuman merkeissä. Iitan vuoro päästä tuulettumaan, mutta Suzykin lähti mukaan kannustusjoukkoihin. Koeajoimme samalla perjantaina saapuneet uudet koirantakit, ihanan vahvat fleecet joiden kangas on hevosihmisille tuttu nimellä enkkuviltti. Ihan kuin jotkut Uruguayn liput, lipsahti isännältä, mutta ainakin koirat vaikuttivat ylpeiltä uusista takeistaan. Hienot!

Paikallisen Citymarketin parkkialueelle oli kerääntynyt käsittämätön määrä porukkaa.

Kehien odotusaika meni mukavasti tuttavien kanssa jutellen, aina siihen asti kunnes huomasin että Iitan jalasta tulee verta. Pikainen tutkimus autolla kuitenkin osoitti ettei jalassa ollut muuta vikaa kuin pienenpieni rikama, joka ei edes ollut anturassa vaan sen vieressä. Olisiko terävään pikkukiveen tallannut? Puhdistin jalan päivitellen samalla automme loistavaa tavaravalikoimaa, löysin pullon vettä, paketin puhdistuspyyhkeitä sekä haavapuuteria. Mitä meillä ei ole, sitä ei tarvitakaan hihittelin itsekseni.

Palasimme takaisin tapahtuma-areenalle ja kun se jalka näytti siinä nopeasti rauhoittuvan niin ajattelin kuitenkin osallistua. Ja ihan mukavasti kehä menikin. Iita sai punaisen nauhan ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Palkinnoksi tuli komea pokaali sekä pussillinen koiran herkkuja. Ei varmaan tarvitse kertoa kumpi Iitasta oli mieluisempi :)

Tultiin sitten kotiin ja päästin koirat pihallemme. Vauhdista päätellen taisi olla paikalliset formula-karsinnat meneillään, en ole varma kumpi voitti vai diskattiinko molemmat. Yhtä kisailua koko elämä :)

Viikko täydessä vauhdissa

Taas uhkaa koko viikko karata käsistä, voiko oikeasti olla huomenna jo torstai?

Maanantaina oltiin BH -kurssilla viimeistä iltaa, harjoittelemassa kokeen kulkua. Ei mennyt ihan putkeen meidän suoritus, vaikka Suzy olikin aivan liekeissä isolle paraatikentälle päästyään. Tai kenties juuri siitä johtuen :) No siitä ei sen enempää… Kokonaisuutena erittäin hyvä kurssi!

Tänään sitten näyttelytreeneissä. Pakkasin molemmat koirat isoon autoon, kauhistellen samalla sitä tavaran määrää mitä tuollaisiin treeneihin (mukamas) tarvitaan… Siis: 2 autohäkkiä, häkkien pehmusteet, vesikupit, vedet, makupalat, lelut, näyttelypannat ja hihnat, koirien takit autossa odottelua varten ja mitä vielä… niin no ne koirat tietysti. Vielä kotipihasta startatessani mietin unohtuiko mahdollisesti jotakin. Koirat mukana, ei voi mennä kovin pieleen…

Suzy pääsi ensimmäisenä treenaamaan. Ulkona vallitseva syysilma reippaine tuulineen sai koirani suuren riemun valtaan. Joka kerta tuulenpuuskan iskiessä se sai riehakkaan hepulin. Korvat tuulessa liehuen ja silmät loistaen se oli niin hauskan näköinen, että edes näyttelykentälle sinällään sopimattomat helikopterihypyt eivät saaneet mamman päätä savuamaan. Saatiin kuitenkin harjoiteltua kaikki mitä pitikin ja vieläpä niin että olin ihan tyytyväinen. Ja minuahan ei aina ole kovin helppo miellyttää…

Suzy harjoittelee poseeraamista... Kuva Niina Javanainen

Sitten Iitan vuoro. Jo melko kokeneena konkarina sille riittää näyttelyhihna signaaliksi kertomaan mitä on tarkoitus harjoitella, minkä lisäksi se rakastaa esiintymistä. Tällä kertaa show jäi hieman vajaaksi, sillä illan hämärryttyä lähinnä koiran valkoiset jalat olivat havaittavissa. Niitä näyttikin mahan alla vilistävän huomattavasti enemmän kuin 4 kappaletta.

Iita poseeraa. Kuva Niina Javanainen

Huomenna olisi tottiksen vuoro. BH-kurssin loputtua pitää taas itse alkaa suunnittelemaan omat treeninsä. Kiitos kurssin ei ole ainakaan epäselvää mitä kaikkea pitäisi vielä vähän harjoitella :)

Sunnuntaille sitten olisi match show, jonne suunnittelen jommankumman koiran kanssa osallistuvani – en vielä tiedä kumman. Näitä odotellessa suunta eteenpäin!

Viikonlopun ihanuutta

Viikon paras päivä, lauantai, alkaa kallistua kohti iltaa. Tässä kirjoittaessani palaa uunissa iloinen tuli, pizza on valmistumassa, vierellä on lasillinen kylmää huurteista juomaa. Voiko elämä olla ihanampaa?

Kaksi väsynyttä, hyvin ulkoillutta koiraa nautiskelee uunin lämmöstä näin:

Mutta niitä kuulumisia. Eilen aloitimme viikonlopun vieton Veskun kaverin Markun 50-vuotis syntymäpäivillä. Sitä eletään nyt aikaa jolloin useampikin tuttava täyttää pyöreitä vuosia, ja eilen todettiinkin että tuleva vuosi onkin mitä suurimmassa määrin yhtä juhlaa. Kivaa! Eiliset juhlat olivat huippuhauskat; hyvässä seurassa hyvää ruokaa nautiskellen. Eikä tullut janokaan koko iltana :/ Kiitos Markulle ja Ritvalle mukavasta illasta!

Tänään sitten vapaapäivän viettoa, aina yhtä ihanaa. Ensin aamulla kaupungille vähän shoppailemaan. Kävin törsäämässä paikallisessa hevostarvikeliikkeessä saamani lahjakortin verran rahaa, ja kuinkas ollakaan vähän ylimääräistäkin lipsahti. Ostin itselleni ratsastustarvikkeita, ja kun siellä liikkeessä sattuu koiratarvikkeitakin olemaan niin pitihän niitä käydä hypistelemässä. Sorruin ostamaan Hurtta-sarjan hihnan, aivan ihanan pehmeää mustaa nahkaa. Kunnollinen, tukeva hihna jossa paljon säätömahdollisuuksia, ihan varmasti käyttöä meillä sille. Taisi sieltä joku koiran lelukin tarttua matkaan… Sitten kävin ostamassa Suzylle satsin NEUta paikallisesta Mustista ja Mirristä, tässä kohtaa nyt ainakaan ei mitään turhaa törsäämistä vaan tuiki tarpeellista hankintaa :) Kyseinen eväs passaa Suzylle tosi hyvin, syö puolet sitä ja puolet kuivamuonaa.

Kotiin sitten ja pakollisille lauantain päiväunille. Mennä hurahti hulppeat 3 tuntia nukkuessa, mutta eikös vapaapäivät olekin lepäämistä varten? Sitten koirien kimppuun.
Suzyn kanssa käytiin pitkä lenkki. Ensin puolikas kuntoreitti, sitten ihan nopeat tottikset matkan varrella olevalla hiekkakentällä, ja lopuksi vielä kierros mm. paikallisen maatilan ohi ulkona olevia hevosia ihaillen. Suzy on ihan paras lenkkikaveri, vaikka olisin kuinka väsynyt lähtövaiheessa niin yleensä palaan hyväntuulisena.

Sitten Iitan vuoro, samalle kuntoreitille siis. Puolikas reitti lämmittelymielessä ja sitten spurttitreeniä. Joku on joskus kysynyt mikä on koirani mahtavan lihaskunnon salaisuus, ja voin sen tässä nyt paljastaa – spurttitreenit. Siihen tarvitaan aukea tila missä mahdolliset muut kulkijat on helppo havaita hyvissä ajoin, keppi, sekä 1 kpl keppihulluja koiria. Pallokin sopii tarkoitukseen. Irrotetaan koira hihnasta, heitetään keppi ja ihaillaan vauhdikasta menoa. Heitellään välillä keppiä uudelleen, niin kauan kuin koira osoittaa halua juosta - Iitallehan ei siis keppiä tarvitse heitellä koko ajan kun se juoksee keppi suussaan hulluna, välillä sitä itse itselleen viskellen. Helppoa, ja koirasta ilmeisen hauskaa. Lopuksi vielä samoilua paikallisessa metsässä ja paluu kotiin. Koko porukka tyytyväisinä tässä vaiheessa.

Edessä enää paras, eli saunaa, kenties joku elokuva ja sen sellaista. Yleistä köllöttelyä, iloisina siitä että vielä huomenna saa nukkua aamulla pitkään jos nukuttaa. Ihanuutta!

Torstai on toivoa täynnä

Taas yksi viikko lähenemässä loppuaan, en meinaa ehtiä kirjoittamaan tähän blogiini ollenkaan. Nyt saunan lämpenemistä odotellessa muutama sana.

Tänään oltiin Suzyn BH-kurssilla, ohjelmassa oli kaupunkiosion harjoitteleminen. Otettiin koirat yksitellen harjoittelemaan kadulla liikkumista, henkilöryhmän läpimenoa, siinä pysähtymistä ja juttelemista (kaikilta piti vähintään kysyä tietääkö missä on lähin Alko) ja sen sellaista. Ottaessani Suzyn autosta vaikutti neitokainen hivenen hämmästyneeltä, ilmeisesti oli odottanut pääsevänsä koulutuskentälle. Vähän se katseli isompia autoja ja vilkasta liikennettä – niitähän ei täällä miltein maalla asuessa niin kohtaa. Mutta kiltisti meni, nopeasti saatiin henkilöryhmältä lupa jatkaa eteenpäin.

Seuraavassa harjoituksessa koira laitettiin videoliikkeen aitaan kiinni, ja jätettiin siihen ohjaajan poistuessa paikalta. Tämä osio on samanlainen kuin kokeessa itsessään, ja hivenen jännitin sen sujumista. Ei ole ollut tapana jättää koiraa kaupan seinään tms. yksikseen, joten Suzylle aika uusi tilanne. Turhaan jännitin, Suzyhan ei ollut ohi menevästä häiriökoirasta moksiskaan. Ei tainnut edes pylly maasta nousta, ei vaikka koira meni ohi lopulta aivan Suzya hipoen. Tämän jälkeen otettiin sitten ohitusharjoitusta saman koiran kanssa, eikä siinäkään ollut mitään erikoista – ei kyllä yleensä muutenkaan ole ollut.

Kotiin ajellessa miltein laulatti, tuntui niin helpolta ja kivalta nämä illan harjoitukset, ilman mitään vastoinkäymisiä. Suzyn kanssa kun kaikki jutut eivät aina ole olleet ihan helppoja, niin tuntuu mukavalta todeta että tuli siitä ainakin sangen yhteiskuntakelpoinen tapaus. Ei ainakaan syö ketään :)

Oli tosiaan mukava ilta. Ja nyt sinne saunaan!