 |
| Kevään ensimmäiseltä jäljeltä, Kolilta |
Eilinen peltoharjoitus meni meidän osalta täysin perseelleen ja päätimmekin lähteä tänään heti aamusta uudelle yritykselle. Pelto oli hiljattain ajettu, sänkinen ja kivikova, minkä lisäksi eilen sangen rankastikin pyörähdellyt tuuli ei varsinaisesti auttanut asiaa. Kaiken harjakaisiksi koirani sai muurahaisia kitusiinsa kesken jäljestämisen ja alkoi oksentamaan, mikä olikin eräänlainen kruunaus illalle. Tällaistahan sattuu, ei voi muuta kuin paikata asiaa uusilla harjoituksilla. Päätimmekin siksi kokeilla nurmipohjan tapaista, paikassa joka sijaitsee Pyhäselän rannan tuntumassa Laulurinteen takana. Ihan mielettömän hieno pohja ja harjoitusaluetta näkyvissä lähestulkoon rajattomasti. Siispä toimeksi!
Olisihan päässä pitänyt raksuttaa jotakin jo hetkellä kun näimme ensimmäiset varikset kaartelemassa alueen yläpuolella. Ei siinä jälkiä polkiessa tullut mieleenkään että samassa paikassa on joku muukin saattanut jäljestämässä käydä ja että variksista sekä lihapullat että varsinkin Natural menu koiranruoka maistuu erittäin hyvälle. Sillä siunaaman hetkellä kun saimme jäljet tehtyä, ne hyökkäsivät paikalle syömään. Eikä vain syömään, ne pirulaisethan suorastaan jäljestivät - ensimmäiset koskaan näkemäni FH-jälkeä ajavat varikset. Vielä tässäkään vaiheessa emme ihan käsittäneet miten tehokkaita ne itse asiassa ovatkaan.
 |
| Herra maavainuinen |
Noh, mennään ajassa hieman taaksepäin. Toukokussa kävimme Savonlinnassa haalimassa oppia jäljestykseemme ja kouluttajamme kehoitti pikku hiljaa ottamaan Rexille mukaan tyhjien harjoittelun. Jos joku asiaan vihkiytymätön tätä lukee, niin kerrottakoon että peltojäljelle koira koulutetaan laittamalla aluksi makupala joka ikiselle askeleelle ja sitten kun koiran tekniikka on riittävän hyvä, aletaan makupaloja vähentämään. Pellolla makupalojen vähentäminen ei suinkaan käy niin että unohdetaan koko juttu, vaan vähennystä tehdään ensin yksittäin ja siitä määrää pikku hiljaa lisäten - aikaa saa varata todella reilusti kuten nyt peltojälkiharrastukseen muutenkin. Sehän on lajina todellakin tarkka. Rexille ei ole tyhjiä vielä paljon otettu, koska harjoitusolosuhteet ovat olleet sangen vaihtelevia viime aikoina. Koirallehan ei voi tehdä montaa uutta asiaa yhdellä kerralla.
Tänään tein mitä suurimmassa määrin suoran jäljen myötätuuleen, muistissani eiliset vaikeudet. Onneksi tein, sillä hetikohta jäljen aloitettuamme meille valkeni varisten työn laatu, ei sitten ensimmäistäkään makupalaa missään. Sinnikkäästi ajoi poika jälkeä, joka oli niin sanotusti tyhjää täynnä - ei voi muuta kuin ylpeä olla samalla kun edelleen ihmettelen varisten ahneutta ja kykyä paitsi löytää ne makupalat myös syödä ne kaikki. Jäljen loppupäässä oli onneksi makupaloja jonkun verran säästynyt - ilmeisesti kaari on variksillekin työläämpi jäljestää :) ja poika sai edes vähän tarvitsemaansa vahvistusta työlleen. Jäljen loppuun päästiin ja sieltä se palkkapurkkikin sitten löytyi.
Treenikaverin jälki oli niin sanottu kulmahelvetti jota lähetyttiin ajatuksella "ei niille ehkä Natural menu niin maistu". Kaikkea vielä, jo heti jäljen alkuun varattu nami-kourallinen oli häipynyt taivahan tuuliin! hetken mietittyään kaverini päätti jättää jäljen väliin, sillä tiedossa oli runsaiden kulmien vaikeudet jotka yhdistettyinä mahdolliseen namien puuttumiseen tekisivät hommasta koiralle liian vaikean. Todella fiksu päätös, sillä vietyämme koiran autoon ja etsiessämme jäljen päässä olevaa palkkapurkkia huomasimme varisten vieneen senkin. USKOMATONTA! Sinne meni Ortexin rasia, kaveri sai ähkäistyä vain "onneksi ei ollut Tupperware". Että sillä tavalla, toivottavasti kukaan pahaa aavistaton lenkkeilijä ei saa taivahalta putoavaa purnukkaa päähänsä.
Tointaako edes sanoa että seuraavat treenit mitä ilmeisimmin taas pellolla :)
