25.6.2014

Jälki-kommelluksia

FH-jälki, kuningaslaji jossa eleetön ohjaaja näyttää vain pitelevän narusta samalla kun koira etenee pellolla tarkasti, poimien joka ikisen askeleen... Tosi helppoa ja hauskaa. Paitsi että ei, ei ole helppoa eikä aina välttämättä pelkästään hauskaakaan.

Kevään ensimmäiseltä jäljeltä, Kolilta

Eilinen peltoharjoitus meni meidän osalta täysin perseelleen ja päätimmekin lähteä tänään heti aamusta uudelle yritykselle. Pelto oli hiljattain ajettu, sänkinen ja kivikova, minkä lisäksi eilen sangen rankastikin pyörähdellyt tuuli ei varsinaisesti auttanut asiaa. Kaiken harjakaisiksi koirani sai muurahaisia kitusiinsa kesken jäljestämisen ja alkoi oksentamaan, mikä olikin eräänlainen kruunaus illalle. Tällaistahan sattuu, ei voi muuta kuin paikata asiaa uusilla harjoituksilla. Päätimmekin siksi kokeilla nurmipohjan tapaista, paikassa joka sijaitsee Pyhäselän rannan tuntumassa Laulurinteen takana. Ihan mielettömän hieno pohja ja harjoitusaluetta näkyvissä lähestulkoon rajattomasti. Siispä toimeksi!

Olisihan päässä pitänyt raksuttaa jotakin jo hetkellä kun näimme ensimmäiset varikset kaartelemassa alueen yläpuolella. Ei siinä jälkiä polkiessa tullut mieleenkään että samassa paikassa on joku muukin saattanut jäljestämässä käydä ja että variksista sekä lihapullat että varsinkin Natural menu koiranruoka maistuu erittäin hyvälle. Sillä siunaaman hetkellä kun saimme jäljet tehtyä, ne hyökkäsivät paikalle syömään. Eikä vain syömään, ne pirulaisethan suorastaan jäljestivät - ensimmäiset koskaan näkemäni FH-jälkeä ajavat varikset. Vielä tässäkään vaiheessa emme ihan käsittäneet miten tehokkaita ne itse asiassa ovatkaan.

Herra maavainuinen

Noh, mennään ajassa hieman taaksepäin. Toukokussa kävimme Savonlinnassa haalimassa oppia jäljestykseemme ja kouluttajamme kehoitti pikku hiljaa ottamaan Rexille mukaan tyhjien harjoittelun. Jos joku asiaan vihkiytymätön tätä lukee, niin kerrottakoon että peltojäljelle koira koulutetaan laittamalla aluksi makupala joka ikiselle askeleelle ja sitten kun koiran tekniikka on riittävän hyvä, aletaan makupaloja vähentämään. Pellolla makupalojen vähentäminen ei suinkaan käy niin että unohdetaan koko juttu, vaan vähennystä tehdään ensin yksittäin ja siitä määrää pikku hiljaa lisäten - aikaa saa varata todella reilusti kuten nyt peltojälkiharrastukseen muutenkin. Sehän on lajina todellakin tarkka. Rexille ei ole tyhjiä vielä paljon otettu, koska harjoitusolosuhteet ovat olleet sangen vaihtelevia viime aikoina. Koirallehan ei voi tehdä montaa uutta asiaa yhdellä kerralla.

Tänään tein mitä suurimmassa määrin suoran jäljen myötätuuleen, muistissani eiliset vaikeudet. Onneksi tein, sillä hetikohta jäljen aloitettuamme meille valkeni varisten työn laatu, ei sitten ensimmäistäkään makupalaa missään. Sinnikkäästi ajoi poika jälkeä, joka oli niin sanotusti tyhjää täynnä - ei voi muuta kuin ylpeä olla samalla kun edelleen ihmettelen varisten ahneutta ja kykyä paitsi löytää ne makupalat myös syödä ne kaikki. Jäljen loppupäässä oli onneksi makupaloja jonkun verran säästynyt - ilmeisesti kaari on variksillekin työläämpi jäljestää :) ja poika sai edes vähän tarvitsemaansa vahvistusta työlleen. Jäljen loppuun päästiin ja sieltä se palkkapurkkikin sitten löytyi.


Treenikaverin jälki oli niin sanottu kulmahelvetti jota lähetyttiin ajatuksella "ei niille ehkä Natural menu niin maistu". Kaikkea vielä, jo heti jäljen alkuun varattu nami-kourallinen oli häipynyt taivahan tuuliin! hetken mietittyään kaverini päätti jättää jäljen väliin, sillä tiedossa oli runsaiden kulmien vaikeudet jotka yhdistettyinä mahdolliseen namien puuttumiseen tekisivät hommasta koiralle liian vaikean. Todella fiksu päätös, sillä vietyämme koiran autoon ja etsiessämme jäljen päässä olevaa palkkapurkkia huomasimme varisten vieneen senkin. USKOMATONTA! Sinne meni Ortexin rasia, kaveri sai ähkäistyä vain "onneksi ei ollut Tupperware". Että sillä tavalla, toivottavasti kukaan pahaa aavistaton lenkkeilijä ei saa taivahalta putoavaa purnukkaa päähänsä.

Tointaako edes sanoa että seuraavat treenit mitä ilmeisimmin taas pellolla :)

17.6.2014

Uusi alku

Lomani kunniaksi yritän saada blogini heräilemään tähän päivään. Viime aikoina olen huomannut olevani niin kiireinen, ettei blogin päivittämiseen ole jäänyt aikaa ja siksipä tämä onkin saanut olla määrittelemättömällä tauolla. Välillä käy mielessä koko blogin poistaminen, toisaalta täällä on muistoja joihin on joskus mukavaa palata... Siispä uutta yritystä kehiin sekä uusi banneri joka tosin taitaa jäädä väliaikaiseksi. Odottelee se(kin) että ehdin tekemään paremman!

Koirat voivat molemmat hienosti ja niiden kanssa on puuhailtu paljon (niin mihin se kaikki aika menikään...). Rexin jälkiharrastus etenee mukavasti, lisäksi poika on saanut myös näyttelymenestystä yhden tittelin, sekä hienosti menneen erikoisnäyttelyn verran. Tulokset ja arvostelut löytyvät saavutuksia-osiosta ja kuviakin on tulossa. Näyttelymenestys ei olisi voinut osua parempaan aikaan, poika on nimittäin pitkin kevättä niittänyt lähinä "ei siinä mitään vikaa ole, mutta pitää vielä kehittyä" tyylisiä lausuntoja ja omistajalle se on joskus melko turhauttavaa. Kyllä, tiedän sangen hyvin että 1-vuotiaan uroksen pitää vielä kehittyä, luoja auttakoon mikä mörsseri tuo koira 3 -vuotiaana olisikaan jos se olisi nyt jo "valmis". Hän on koira, ei broileri. Silti, harjoiteltava on, koska aikuisena tuon koiran koko tulee olemaan sitä luokkaa että hallinta, kehäkäytös jne. on syytä saada kuntoon hieman aikaisemmassa vaiheessa. Ja tästä onkin kyllä sanottava että jotain on ilmeisesti tehty oikein - ei ole tarvinnut pojan käytöstä vielä tähän mennessä hävetä ei kotona eikä maailmalla.

JKSG-14 Playbox's Flash Of The Shadow, 15 kk. Kuva Timo Kokko

Suzyn hyvä kunto jatkuu, koira on iloinen kuin peipponen ja treeneihin päästessään puhkuu suorastaan liikuttavaa tekemisen intoa. Se joka väittää että bokserit rauhoittuvat aikuisena voi tulla katsomaan tuota meidän koiraa :) No, onhan se toki vähän rauhoittunut, mutta ei siitä kovin rauhallista taida tulla ikinä. Satanen lasissa mennään ja hyvä niin. Tosin nyt kun täällä Reijolassa siirrytään pikku hiljaa moottoritien käyttöön, niin ehkä Suzykin vaihtaa 120 vauhtiin? :D

Lomailu jatkuu, kuinkas muutenkaan kuin harrastusten parissa. Tästä blogista en nyt aio suurta stressiä ottaa, mutta yritän saada tätä päivitettyä edes joskus.