Hei me leikitään!

Aurinkoista kevätpäivää...

... on vietetty ihanassa auringonpaisteessa ulkoillen. Tässä pari kuvaa, yritän myöhemmin saada ladattua videon koirien leikeistä.

Lelujen hankinnassa voi käyttää luovuutta

Tutkii kukkaruukkua, huomaa hurmauspilkut kuonossa

Tuossa altaassa olisi niin kiva polskutella...!

Yhtä perhettä

Toinen viikko kahden koiran omistajana on lähtenyt sujumaan mukavasti. Maanantaina palasin jo töihin, isännän astuessa puikkoihin pennun hoitamisen saralla. Pieni mies on suhtautunut kaikkiin sitä kohdanneisiin elämänmuutoksiin paitsi reippaasti, myös hyvin kiinnostuneena. Toistaiseksi se ei ole vielä pelännyt mitään. Tähän mennessä se on harjoitellut jo parin tunnin yksinolojakin - niistä on kaikesta päätellen suoriuduttu enimmäkseen nukkumalla. No, yksi ripustuksistaan irronnut verho sentään saldoon laskettakoon :)

Rex 8 viikkoa

Siinä missä Rex on meille jo täysivaltainen perheemme jäsen, on myös Suzy hyväksynyt sen kalustoon kuuluvaksi. Suzy toimii mielellään leikkitätinä, erityisesti ulkona homma on sen mielestä hyvin mieluisaa. Pennusta huolimatta Suzyn elämä on pyritty pitämään mahdollisimman ennallaan, niin että se on saanut mamman privaattiaikaa treenaillen ja lenkkeillen. Ilmeisesti Suzylla on alkanut raksuttamaan että penskasta voi olla ihan hyötyäkin, siitähän saa leikkiseuraa samalla kun kaikki saavutetut edut pysyvät ennallaan. Tai ainakin melkein.

Keli alkaa vähän kerrassaan lämpenemään ja ulkoilemaan ollaan päästy ihan mukavasti. Rexillä ei kauaa kestänyt kartoittaa koko aidattua piha-aluetta, se painattaa menemään siellä pienillä pennunjaloillaan niin lujaa kuin pääsee. Välillä sille iskee pieni riiviövaihe, jolloin se saattaa esim. repiä krookuksen alkuja kukkapenkistä, ja sitten se taas muistaa olevansa vielä pieni poika joka haluaa syliin. Pieni poika jolle EI sana alkaa pikku hiljaa tulemaan tutuksi :) Pihalla ollessamme se seurailee perässä ja tulee luokse kutsuttaessa jos menee kauemmaksi. Kaulapantaankin ollaan jo vähän tutustuttu. Se ei kyllä Rexistä ole kovin kiva juttu.

Pelkästään ihanaa? No, viime aikoina yöunien pituus ei ole juuri mairitellut. Herätys on joka aamu noin 5 aikaan ja lisäksi pissaa, kakkaa ja muuta sotkua todellakin riittää. Silti, nautin kovasti molemmista koiristani enkä todellakaan vaihtaisi tätä mihinkään koko maailmassa. Tämä on elämäntapa, hyvin onnea ja iloa tuottava sellainen. Rex on ihana ja Suzy on myös.

Tullaan tutuiksi

Vaikka lomalla olenkin niin eipä meinaa aika riittää blogin päivitykseen. Arvaatteko yhtään miksi? KYLLÄ, elämä on täynnä koiranpentua tällä hetkellä :)

Rex on mainio nuorimies. Hän on hyvin miehekkäästi alkanut tekemään tarpeensa ulos, jos kohta sattuu niitä vahinkoja vähän sisällekin. 2 yötä on jo pysynyt kuivana, mikä on erittäin hyvä asia, tosin aamuherätykset ovat olleet "melko" aikaisia vielä tässä vaiheessa. Ensimmäisenä aamuna poika herätti klo 4:30, tänä aamuna saatiin venytettyä ylösnousu 5:20 asti. Melkein jo arkirytmissä! Joka aamu ollaan kyllä menty takaisin nukkumaan, kunhan ensin ollaan hoideltu sarja aamutoimia. Ruoka maistuu ja pissaa riittää!

Poika on sangen temperamenttinen tapaus, mutta kuitenkin yhteistyöhaluinen ja kiltti koiranalku. Pelisäännöt on pyritty tekemään selväksi alusta asti, kaverihan on nyt hirveän söpö mutta kun hänen aikuispainonsa tulee lähentelemään 40 kiloa on hyvä asettaa tiettyjä rajoja jo nyt. Kovasti jo odotamme säiden lämpenemistä että päästään aloittamaan sosiaalistaminen ja noin yleensä näkemään maailmaa. Ei ehkä tule olemaan vapaa-ajan ongelmia tulevana kesänä :)

Suzykin alkaa jo sulamaan pennulle. Sen hivenen kateissa ollut huumorintaju alkaa pikku hiljaa palaamaan ja eilen illalla se suostui jo päästämään pennun lähelleen nukkumaan. Vähän sillä on ajoittaisia drama queen elkeitä, hätkähtää joka kerta kun pentu puree sitä ja pyörittelee silmiään kärsivän näköisenä. Jos en jo asiasta maininnut niin pikkukaverihan osaa purra halutessaan aika lujaa. Mutta eiköhän se yhteinen sävel löydy ajan saatossa, toistaiseksi yhteiselämää harjoitellaan vain valvotusti.

Illalla lähdetään Suzyn kanssa treenaamaan, pikkumies jää viettämään poikien iltaa yhdessä isännän kanssa. Pikku hiljaa päästään normaaliin arkirytmiin, uuden perheenjäsenen hieman muokkaamana mutta sitäkin rikkaampana.

Uni yllätti kesken leikin

Rex on täällä!

Eilen startattiin koko perheen voimin kohti Pyhtäätä hakemaan uutta perheenjäsentämme Rexiä kotiin. Aamu alkoi auton katsastuksella, pikku yksityiskohta joka isännältä oli päässyt unohtumaan. Sujuvasti kuitenkin loppujen lopuksi päästiin lähtemään ja perillä oltiin 14 jälkeen. Ei muuten sivumennen mainittuna ollut ihan edullisin reissu - noin lyhykäisyydessään siihen sisältyi 1 peltipoliisin sakot ja 2 tehtaanmyymälää... :)

Perillä näimme melkein koko pentueen, yksi pennuista oli jo lähtenyt uuteen kotiinsa ennen meitä ja päivän aikana kaikilla oli vastaavanlainen muutto tiedossa. Pennut olivat tietenkin kasvaneet ja kehittyneet valtavasti siitä kun ne edellisen kerran näin, kokonaisuudessaan todella tasainen ja kaunis pentue. Laiteltiin siinä paperiasiat kuntoon ja niin sitä sitten lähdetiin takaisin ajomaratonille tuore perheenjäsen kainalossa. Jännittävää!

Matka meni oikein mukavasti, Rex nukkui suurimman osan matkaa. Pari kertaa pysähdyttiin ja käytiin vähän ulkona, sitten taas autoon jossa unettomat hetket menivät mukavasti puruluun ja lelun kanssa näperrellessä. Oikein reipas ja luottavainen pentu, täytyy sanoa.

Kotona oltiin noin 19 aikaan. Suzyn mielestä pentu on vähintäänkin mielenkiintoinen, tutustuivat ensin toisiinsa portin läpi ja tätä kirjoittaessani ovat jo olleet valvotusti yhdessäkin. Eiköhän niistä pikku hiljaa tule hyvät kaverit keskenään. Pentu vastaa kyllä odotuksiani täysin, on leikkisä eikä todellakaan mikään arkajalka.  Puhumattakaan hänen ulkomuodostaan, joka kyllä hivelee uuden omistajansa silmää. Mutta annetaan sen nyt kasvaa kaikessa rauhassa!

Alkuja ja loppuja

Viikko on taas hurahtanut vauhdilla, huhtikuu on jo puolessavälissä ja yöpakkasista huolimatta se on virallista: kevät on tullut! Se ihana auringonpaiste joka sulattaa lumen, jään ja kärttyiset tädit on täällä.

Maanantai aloitettiin perinteisesti hallitreenillä, notkean oloisen koiran kanssa. Liikkuroidut suoritukset jotka koira teki intoa puhkuen. Kyllä se on kehittynyt, vaikkei aina siltä tunnukaan - ja lisäksi se on oikeasti hirveän kiva koira. Maanantain ohella treenattiin torstaina, poliisiparkissa jonne meillä btw on nyt ihan virallinen ja oikea lupa mennä.

Tiistaina kolmas ja tällä erää viimeinen akupunktiokeikka. Eläinlääkäri ihasteli piristynyttä koiraani ja totesi että kunto on nyt niin hyvä ettei tällä erää tarvita muuta. Liikuttaa ja treenata saa normaalisti, jatkossa suositus on hoitokerta 1-3 kk:n välein. Kipulääkkeitä ei olla tarvittu enää aikoihin.

Taas päästään riehumaan! By Satu S.

Keskiviikkona oli koiranomistajan hieronnan vuoro, kylläpä olikin niska ja hartiat jumissa. Lepoillan kunniaksi viihdytin itseäni lehtiä lukemalla ja havaitsin että Joensuussa 70- ja 80-lukujen taitteissa aloittanut kaupungin ensimmäinen pizzeria, Verona, on lopettanut toimintansa. Muistan elävästi ensimmäisen käyntini kyseisessä ravintolassa, se tapahtui ollessani esiteini-iässä ja äitini ilmoitettua että tässä perheessä kokeillaan nyt jotakin uutta ja eksoottista. Siihen aikaan en oikein välittänyt pizzasta mutta äitini jotakin päätettyä se yleensä myös tapahtui ja niinhän sitä sitten mentiin. Olin silloin juuri saanut elämäni ensimmäiset Beavers merkkiset farkut, joihin ylpeänä verhouduin. Farkkujen pienin myynnissä oleva koko oli 25 tuumaa ja housut pysyivät ylläni ankarasti vyötä kiristämällä. Sittemmin on kyllä moni asia muuttunut, nykyään minua ei todellakaan tarvitse patistella syömään pizzaa ja siksi toisekseen 25 tuuman farkut eivät enää menisi edes nilkastani läpi :D Mieleeni on jäänyt kuinka ravintolaan päästyämme silmäilin tyytymättömänä ruokalistaa - silloinen kokemukseni ravintola-ruoasta rajoittui lähinnä nakkikoreihin ja lihapulliin muusilla. Valintani olikin sitten Pikku Apollo niminen lasten pizza - siinä oli täytteenä nakkeja!

Kun jotain päättyy, tulee myös uusia alkuja. Verona saanee uuden paikan liiketoiminnalleen ennemmin tai myöhemmin ja meidän perheessä aloitetaan uusi elämä ensi viikosta alkaen. Yksikoirainen taloutemme muuttuu taas 2-koiraiseksi kun uusi perheenjäsenemme saapuu luoksemme. Siitä sitten lisää myöhemmin, kenties seuraavassa postauksessa.

Ja taas mennään!

Taas alkaa yksi viikko olla elettynä, oikein mukava viikko on ollutkin.

Maanantaina saatiin isäntä kotiin! Lennon peruuntumisen vuoksi Kiinaan jumittunut mieheni oli todella onnellinen saatuaan pohjois-karjalaista maata jalkojensa alle. Saattoi kuulemma jopa olla viimeinen reissu Kiinaan ikinä. Tältä osin jäänee nähtäväksi, mutta todella mukavaa kun talon herra on taas paikalla.

Tiistaina Suzyn toinen akupunktiokerta. Olen täysin myyty akupunktiolle hoitomuotona, jo nyt eläinlääkäri totesi että koirani selkälihakset ovat pehmeät, eikä koira merkittävästi arista selkäänsä. Suzy meni hoidettavaksi todella positiivisella asenteella, antoi nätisti laittaa neulat sekä odotella hoitoajan kiltisti paikoillaan. Ilmeisesti se tietää jo että tämä auttaa? Lopuksi (toki myös aluksi sekä pitkin hoitoa) eläinlääkäri sai vielä muutaman kunnon pusun. Viikon päästä mennään seuraavan kerran. Hoitokertoja tulee nyt ehkä 3-4 yhteensä, vakuutus korvaa hoitojakson. Jatkossa katsotaan sitten tarpeen mukaan.

Keskiviikkona päästiin treenaamaan! Tottakai kevyesti ja varovaisesti, sikäli kun se nyt Suzyn kanssa on mahdollista. Otettiin seuraamista käännöksineen, muutama luoksetulo lyhyellä välimatkalla, sekä jättöliikkeistä seisomista. Mukavaa oli. Näytin Eijalle Suzyn liikkumista ja hetken sitä katsottuaan hän totesi että "se liikkuu nyt ihan normaalisti". Niin minustakin. Mahtavaa!

Tänään sitten ihana lenkki mahtavassa kevätsäässä. Tätä kirjoittaessanikin ulkona on lähes +4 astetta lämmintä. Toivottavasti yöpakkaset ovat pikkuhiljaa jäämässä taka-alalle ja päästään nauttimaan ihanasta lämmöstä ja siitä että nuo perhanan lumet sulaa... Mutta siis, siitä tämän päivän lenkistä sen verran että mentiin ihan maastoreitille missä Suzy sai edetä vapaana metsätietä sekä traktorin uria pitkin. Seurasin siinä samalla liikkumista ja kyllä se tosiaan ravailee letkeästi. Muutenkin koira on kuin uudesti syntynyt, iloinen kuin peipponen ja täynnä tarmoa.

Huominen vielä töitä ja itse asiassa vielä lauantaikin... Mutta eiköhän niistäkin selvitä :)