Onnea 1-vuotiaalle!

Jos olet syntynyt helmikuussa,
on sinulla varmasti lunta suussa,
Laulava koira näin visersi
ja tuostapa tulikin mieleeni:
Lumesta - kautta karhunkallon -
pyöritän sinulle onnenpallon.

- Uppo Nalle -

Rex täyttää tänään vuoden! Miten nopeasti aika meneekään ja miten suurenmoinen onni meitä kohtasikaan kun saimme omaksemme tämän ihanan koirapojan.

Pitkä matka takana, tervetuloa kotiin.

Siitä tulee huhtikuussa vuosi kun saimme kuvan nyytin mukaamme kotimatkalle. Kotimatka Pyhtäältä Joensuuhun kestää yli 4 tuntia, mutta ei tainnut mennä 4 minuuttiakaan kun allekirjoittanut oli aivan myyty. Niin luottavainen, reipas ja niin kovin kovin suloinen

Olen reipas ja ehtiväinen koiran alku. Nimeni on Rex, niinkuin kuningas.

Mitään pahojani en ole tehnyt, en varmasti!

Otatko syliin?

Puutarhan pikku apulainen

- varmaa tuhoa sekä sisällä että ulkona :)

Tämähän on vain oksa...

... vaikka olisihan tuolla niitä krookuksiakin...

...kaikkea on niin kivaa pureskella

Paljon onnea rakas Rex! Synttäripäivää me vietetään treenikentällä, yhdessä toisen synttärisankarin Vipin kera. Herkkuja nautitaan varmasti, muistellaan mennyttä vuotta ja toivotaan monia monia hyviä vuosia Sinulle!

Lopuksi vielä pieni videonpätkä... Ette varmaan arvaa kenen poika päällimmäisenä :)

Hyvä viikko

Helmikuun viimeinen lauantai on meneillään, ulkona sataa lunta ja koirat riehuu kahdestaan pihamaalla. Allekirjoittanut yrittää herätä päiväunien jälkeisestä tokkurasta. On täysin käsittämätöntä kuinka paljon ihmiskeho tarvitsee unta, tuntuu lähestulkoon nololta tunnustaa että tänäänkin tuli vetäistyä 3 tunnin päiväunet, joita edelsi ihan reilut yöunet. Mutta kesää kohti mennään jo vauhdilla, jos tästä pikku hiljaa lähtisi uuteen nousuun?

Aamu oli kuitenkin sangen aktiivinen, treeneihin mentiin jo heti 10 jälkeen. Sitä ennen tuli treenattua jo pitkin viikkoa mikä näkyy molemmissa koirissa - ne on itse asiassa aika passeleita kapistuksia molemmat.

Rex edistyy ihan mukavasti. Kumpikin koirista sai treenikaveri Eijalta lahjaksi uudet ohjatun noudon kapulat - kiitos vielä kerran Eija! - ja noutohommelit on otettu mukaan ohjelmistoon. Ohjatun noudon kapula on muotonsa vuoksi koiralle helpompi nostaa ja ilmeisesti sitä on myös mukavampi pitää suussa samasta syystä. Rexin kanssa ollaan nyt tehty nostoharjoituksia hieman uudenlaisella tekniikalla; pilattuani aikoinaan Suzyn noudon tavalla josta koira otti aika tavalla nokkiinsa yritän nyt tämän kanssa toimia toisin. Lisäksi ohjelmistoon on nyt otettu jäävät liikkeet, joista ensimmäisenä ollaan harjoiteltu liikkeestä istumista. Kaikki liikkeet opetetan pienissä paloissa, joita sitten yhdistellään pikku hiljaa. On hauskaa huomata miten nopeasti koira oppii, vaikka lähtökohtaisesti tuntuu ettei se osaa vielä yhtään mitään. Mutta näin se menee, kun se osaa vähän ja niitä vähiä yhdistellään, niin kohta se osaa jo aika paljon. Rexillä on temperamentikas luonne, mutta kun sen saa motivoitua niin harjoittelee mielellään ja on onnistumisista yhtä mielissään kuin emäntänsä. Siitä myös huomaa miten koirakin innostuu uusista asioista. Ihanaa sen kanssa on harrastaa, hieno poika!

Suzy jatkaa kevättä hyväkuntoisena, tuntuu oikeasti melko uskomattomalta miten hyvässä kunnossa se on. Tänään Suzylla tosin oli vähän huono aamu, keekoili autohäkin reunalla odotellen lupaa tulla ulos ja pudota mätkähti maahan (oppiko mitään - todennäköisesti ei). Ei vissiin ihan niskoilleen tullut, mikä on hyvä asia. Suzyn piti myös hieman ärmennellä pentukoiralle joka tuli siihen tutustumaan juuri kun olin pukemassa sille takkia ylle; se saattaa hermostua tällaisesta jos sen pantaa kiristetään tai siitä pidetään muulla tavoin tiukasti kiinni. Onneksi pennun omistaja oli tilanteen tasalla eikä äänitehosteita kummempaa tapahtunut. Suzyn kanssa ollaan treenattu tokon liikkeitä ajatuksella että pysyisi kisakuntoisena jos sinne kisoihin vielä joskus päästäisiin. Samasta syystä ja homman mielekkyyden vuoksi opetan sille myös uusia asioita. Tuon ikäisen kanssa harrastaminen on äärimmäisen mukavaa, kun perusasioiden kanssa ei tarvitse enää taistella ja koiran tunnetilakin on oikeanlainen hetikohta autosta otettaessa. Suzyhan ei osaa kisaamista kaivata, sille on pääasia päästä tekemään kivoja juttuja. Joten tehdään, pidetään hauskaa ja jos luoja vielä suo...

Ensi viikolla treenataan taas viimeistään tiistaina, joka on myös paitsi Vipin myös Rexin syntymäpäivä. Rex täyttää vuoden eikä ole enää pentu vaan nuori mies. Mutta niistä synttäreistä lisää sitten tuonnempana!

Ipadin aarteita

Löysimme joitakin kesällä otettuja kuvia, joista osa on julkaistu toisaalla ja loput ovat unohtuneet niille sijoilleen. Nappasin kuvat talteen, muistoksi viime kesän aurinkoisilta päiviltä. Olkaapa hyvät:

Ensin Herra Söpökki eli Rex, toinen korva vielä vauva-asennossa:

Enkö olekin ihana?

Lisää söpökkiä:

Tahtoo jotakin pöydältä

Olen niin isosti söpö etten edes mahtunut kuvaan

Ja sitten pakollinen pissaamis-kuva. Tottakai niistä otetaan kuva joka tilanteessa!

And last but not least, Miss Tuittupää. Mamman rakas:

Kuvausilme, otetaan aina kun kamera on esillä

Meillä odotellaan jo innolla ensi kesää. Odotetaanko teilläkin?

Uusi alku

Aikomukseni on jo pidemmän aikaa ollut hieman uudistaa tätä blogiani. Yllä uudistuksen part one - uusi banneri, ensimmäinen jonka ihan omin käsin olen tehnyt. Tai sanotaanko että ensimmäinen joka päätyi julkaistavaksi yritysten ja erehdysten jälkeen :) Bannerin myötä myös sivujen nimi muuttui, mielikuvitus ei tällä erää riittänyt lennokkaampaan muutokseen mutta voi olla että tilanne nimenkin osalta vielä jatkossa elää. Pikku hiljaa...

Viikko sujahti nopeasti loppuun, tänään tarkoituksena on viettää ihan vapaapäivää ulkoillen ja lepäillen. Eilen käytiin viikon viimeisissä treeneissä ulkokentällä, paikalla oli jokunen kokeneempi konkari sekä 4 pentua joiden painia seuratessa meinasi omien koirien treenaaminen unohtua kokonaan. Molempien kanssa tuli kuitenkin tehtyä jotakin ja kumpaankin olin ihan tyytyväinen; Suzy porskutti asenteella kuten aina ja Rexkin jaksoi keskittyä ihan mukavasti. Poika on siinä iässä että keskittyminen herpaantuu helposti, siksi treenit tilavalla ulkokentällä ovat sille hyvää vaihtelua; kavereita on lähellä muttei ihan iholla. Kavereitakin pitää sietää mukisematta, mutta uuden opettelu käy vaikeaksi jos mielessä on kokoajan jotakin muuta, vaikkapa kevät ja kauniit tyttöset :)

Tätä kirjoittaessani Suzy ja Rex painattaa pihamaalla niin että lumi pöllyää, ehdottomasti kahden koiran omistamisen etuja että liikuttavat toinen toisiaan. Kaksikon touhuja on mukava seurailla, olympialaisia seuraavan isännänkin keskittyminen herpaantuu välillä naisten hiihdosta ulkoleikkeihin :) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mahtiviikolla

Meinaakohan tämä elämä hurahtaa ohi ihan huomaamatta? Taas ollaan viikon puoliväliin asti ehditty ja pianhan tässä taas päästään viikonlopun viettoon.

Tämä viikko on ollut mahtava! Olen taas vaihteeksi antibioottikuurilla ja siksi viikon teemana on ollut rauhallinen lenkkeily. Siksi että pysyisin jotenkinpäin kunnossa ja etten nukahtaisi heti työpäivän jälkeen. Puhumattakaan tietysti että koiratkin pysyisivät hyväkuntoisina ja hyvässä lihaskunnossa.

Noh, maanantaina ja tänään siis käytiin kunnon lenkit Rexin kanssa. Poika on todella mukavaa lenkkiseuraa, sen kanssa on oikeasti hauskaa liikkua ihan missä tahansa. Ymmärrän kyllä että tuo on vielä nuori eikä tavallaan vielä uros ollenkaan, mutta alan pikkuhiljaa kuitenkin luottamaan siihen että tämän kanssa kyllä pärjätään. Ei vain ole olemassa hyväntahtoisempaa ja taipuisampaa poikaa, ainakaan jos ajatellaan että siihen samaan yhdistetään vielä sopivasti potkua - sitä jolla taataan että moottoria tulee riittämään harrastuksiinkin. Pientä uhmaa välillä - tottakai - mutta kaikesta ollaan selvitty ihan maalaisjärkeä käyttämällä.

Tänään lenkkeillessämme sattui mielenkiintoinen tilanne, naapurin kimakkaääninen pientä rotua edustava uros lähti niin sanotusti lapasesta ja omistajansa käskyistä & komennoista huolimatta ampaisi peräämme jo heti lenkin alkajaisiksi. Minä ajattelen tämän niin että omistajansa näköetäisyydellä olevat irtokoirat - niin kauan kuin eivät ole vaaraksi omilleni - eivät ole minun ongelmani, joten tyydyin vain seurailemaan omani reaktiota tilanteeseen. "Kukas se sinä olet ja mistä sinä siihen tipahdit" oli Rexin ensireaktio. Tykkään tuossa pojassa niin paljon siitä että tietyissä tilanteissa osoittaa ihan selkeää harkintaa eikä käy suoraan toimintaan, tässä tapauksessa ainakaan hermostumalla. Hetken poika siinä ihmetteli jonka jälkeen komensin sen vain tyynesti jatkamaan matkaa. Pikkukoira tuli vielä jonkin matkaa perässämme kimeästi haukkuen, karjuva omistaja perässään, siinä missä Rex mitä ilmeisimmin päätteli että asian voinee unohtaa koska mamma niin sanoo... Muistinko jo kertoa miten mukavalta se tuntuu kun joku luottaa sinuun? Varmaankin yksi maailman mukavimmista tunteista! Ja kenties tapahtumalla on muitakin positiivisia vaikutuksia - kuka tietää vaikka sille pikkukoirallekin lähipäivinä löytyisi hihna...

Suzy on myös päässyt ulos liikkumaan, sen lenkit ovat hieman lyhytkestoisempia mutta kuitenkin ihan kelpo reissuja koiralle joka on kuntoutumassa selän akuttivaiheesta hienosti. Niin ja käytiinhän me tiistaina treenaamassakin - kentällä jota ei oltu aurattu ja jonka pohja siitä johtuen oli melkoisen raskas. Siinä sai koirat ihan hyvän jumpan samalla kun koirien mammaakin hieman puhallutti.Tai siis koirien mammaa puhallutti ihan reilusti ja koiria ei juuri lainkaan...

Loppuviikon ohjelmistossa olisi ainakin hallitreeniä tarjolla ja viikonloppuna sitten suunta kohti Tuusniemen koiranäyttelyä. Ihan turistina tällä kertaa, mutta ei kannata luottaa siihen että turismia kauan kestäisi ;) Ihana kevät ja kesä on jo lähellä!

Älä hermojasi menetä

Kuulutko niihin onnellisiin joilla tässä taloustilanteessa vielä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus? Jos kuulut, tiedät varmaan mitä tarkoitetaan käsitteellä työelämän paineet. Kenties tiedät myös sen tunteen, kun mikään ei suju kuten haluaisit, koet että sinulta vaaditaan liikaa, eikä silti mikään riitä. Olet ehkä jopa mennyt niin pitkälle että olet kuvitellut kuinka pinnasi lopullisesti katkettua kehoitat työnantajaasi pitämään paskansa ja tekemään ihan itse. Kuvitelmasi päättyy hetkeen jolloin kävelet voittajana kohti auringonlaskua.

Eihän se niin mene. Mietitään toisinpäin, kävelet siis kohti auringonlaskua samalla kun näet ikkunasta kuinka työsi annetaan sinua koulutetummalle, osaavammalle ja huomattavasti motivoituneemmalle tyypille. Näet kuinka se tekee hommansa riemusta kiljuen ja parastaan antaen, vaikkei saa puoliksikaan niin paljon palkkaa kuin sinä olet saanut. Samalla kun huomaat että itse asiassa sinä et saa enää palkkaa ollenkaan, mieleesi muistuu myös ne hyvät hetket joita töissäsi koit. Ja työkaverisi, joiden kanssa sinulla oli ihan kivaa. Eikä se työkään nyt niin kamalaa ollut...

Koirat ovat eläviä olentoja ja niillä on - kuten meillä ihmisilläkin - hyvin erilaisia päiviä. Tunnelmat vaihtelevat suuresta innostumisesta ja ihanista oppimisen ja oivallusten hetkistä päiviin jolloin ollaan ihan pihalla. Toisinaan iskee pieni känkkäränkkä, jolloin kokeillaan rajoja, protestoidaan ja näytellään minä itte mielenlaatua oikein urakalla. Känkkäränkkäpäivinä saattaa nähdä naama punaisena puhisevan koiranomistajan joka sangen sukkelasti kuljettaa vastaan hangoittelevan koiransa autoon, pamauttaa luukun kiinni ja polttaisi tupakan jos omaisi taipumuksia sauhutteluun. Saattaa päästellä suustaan sopimattomia sanoja tai niiden yhdistelmiä. Mahdollisesti koirasta uhataan tehdä rukkaset tai vähintäänkin myydä se ensimmäiselle vastaantulijalle. Tai ainakin nyt lopettaa koiraharrastus ja siirtyä postimerkkeilyyn.

Mitäpä jos kuitenkin mietitään vähän, laitetaan se koira autoon ja otetaan se toinen vaihtoehto esille. Se tulisielu, josta ikä, koulutus ja kokemus alkaa hioa terävimmät särmät pois. Koira joka ei ikinä jätä ohjaajaansa kylmäksi, mennä puhaltaa kuin ammus ja näyttää hetkellä millä hyvänsä räjähtävän omaan innokkuuteensa. Silti, kuin vanha mukava nojatuoli jonka ominaisuuksiin voi luottaa ja jonka seurassa rentoutuu lähes aina. Koira joka muistuttaa sinulle miksi koirien kanssa noin ylipäätään harrastat - koska se on kivaa. Se olisi kivaa joka tapauksessa, tämän kanssa erityisesti siksi että ilman tulostavotteita harrastaminen on paineetonta. Kannattaisiko joskus miettiä mistä ne paineet tulee, kuka ne tekee ja onko niistä hyötyä? Jos se kuitenkin loppupeleissä toimii vähemmälläkin savuamisella?

Tällä välin se toinen on katsellut auton ikkunasta ja tullut siihen tulokseen että ehkäpä tuo voisi olla ihan hauskaakin puuhaa. Itse olet rauhoittunut ja oivallat että nuoren koiran on saatava tehdä virheitä. Aivan ehdottomasti sen on myös tiedettävä, että hitusen törttöilleenäkin se kuuluu edelleen laumaamme ja on meille rakas ja tärkeä. Kuinka ollakaan, seuraava yritys onnistuu paljon paremmin. Ja meillä kaikilla on paljon parempi mieli - yhdessä.

"Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viik... vuodessa" :)