Loman tapaista

Palattiin juuri sisälle pihamaalta, 18 asti riittää valoa marraskuun lähestyessä. Viikon päästä pimeä tulee jo tuntia aikaisemmin kellojen käännön myötä. Muita lähestyvän talven merkkejä on huomiselle varattu auton renkaiden vaihto, yö- ja jopa päiväpakkasia näyttäisi olevan luvassa ensi viikolle.

Käytiin Suzyn kanssa ajelulla paikallisella taimitarhalla, ostin ulko-oven viereen hauskan varrellisen sypressin sekä 75 kpl krookuksen sipuleita jotka juuri äsken Suzyn kanssa istutettiin maahan. Saa nähdä montako kukkii keväällä, vai tuleeko niistä talviherkkuja myyrille.

Suzy lepäilee. Hormonitoiminnan heittely tekaisi ns. perinteiset temput ja koiran mahaa hoidellaan lääkekuurin muodossa jonkin aikaa. Saa nyt huilata niin kauan että ruoka alkaa taas maistumaan normaalisti, sitten katsellaan miten mennään eteenpäin. Luulisin että kilpailuhaaveet jätetään nyt keväämmälle ihan suosiolla eikä oteta siitä mitään stressiä. Talvella on hyvää aikaa pitää opittuja taitoja yllä, sekä viedä koiraa myös eteenpäin. Jos luoja suo, niin kisoissahan meitä nähdään vielä ihan varmasti.

Niina J:n otoksia. Veden määrä vastaa melko hyvin tämän hetkisiä olosuhteita. 

Tiistai-treenit

Tänään oltiin vaihteeksi poliisilaitoksen parkissa treenailemassa, paikka on pimenevää syksyä ajatellen sangen varteenotettava sillä siellä on valot. Kunhan kelloja käännetään, alkaa valaistus olla todella tarpeen. Juuri kun elettiin ihanaa kesää niin taas se pitkä, kylmä ja pimeä talvi kolkuttelee ovella :/

Juoksutin ensin lapinkoirauros Pyryä kera omistajansa, heillä erikoisnäyttely edessä joten harjoitus oli ihan paikallaan. Koira esiintyy niin varmasti ja hienosti ja on sangen komea kapistus :) Ei muuta kuin onnea matkaan Satu ja Pyry! Saatiin Sadulta maistiaisiksi uusia pehmeitä Frolic-nameja, Suzy oli niistä ihan tohkeissaan.

Oma koira esille seuraavaksi, virtaa oli taas kuin pienessä kylässä. Suzy herätti vähän hilpeyttä sillä autosta ottaessani se irvisteli hassusti ja aivasti monta kertaa peräkkäin. Ilmeisesti joku pöly vähän kutitti nenässä? Meni kuitenkin ohi, niin lähdettiin siitä sitten harjoittelemaan juttuja.

Seuraaminen sujui tänään aika kivasti ja siinä oli taas jotain uutta. Siis: olen yrittänyt korjata koiran asentoa sellaiseksi että se olisi sopivan lähellä minua (tokossa optimi-etäisyys on 10 cm) ja lisäksi toivomuksena olisi myös ns. viivasuora koira viime aikoina ajoittain hieman auranneen sijaan. Olen paneutunut asiaan ilmeisesti riittävällä tehokkuudella, sillä huomasin koiran tänään oikaisevan itseään siten että käänsi peppuaan hieman minua kohti. Suzy on hassu kun se oppii sille päälle sattuessaan asioita niin nopeasti ja kun miettii millaisia vaiheita tuon seuraamisenkin kanssa on ollut niin ei voi olla naurahtelematta. Saadaanpa nähdä mitä se seuraavaksi keksii! Koiran seuraaminen ei varsinaisesti ole huonoa, sitä vain on tarkoitus korjata mahdollisimman hyväksi ja on hauskaa huomata että oppilas on innolla mukana. Pitää vain itse olla todella tarkka siitä mistä palkkaa, niin ehkäpä tässä vielä joskus saadaan aikaan ns. ylempiin luokkiin kelpaavaa seuraamista. Onneksi säädöistä huolimatta perusasennot ovat aina suorat, joten ilmeisesti jotain on osattu tehdä oikeinkin :) Samoin koiran motivaatio tekemiseen on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan. Sillä on kivaa ja se näkyy - asia joka itselleni on melkeinpä kaikkein tärkeintä.

Tehtiin lisäksi luoksetuloa ja jääviä liikkeitä, kaikki onnistuivat mutta erityisen ilahduttavasti liikkeestä maahanmeno - napsahti alas sekunnin murto-osassa eikä mennyt edes vinoon. Se mitä harjoitellaan, niin se paranee - tämän kanssa täytyykin tavoitteet pitää siksi hyvin mielessä. Jos ei harjoittele, niin sitä saa mitä tilaa... Huonointa oli tänään paikallaanmakuu ryhmässä, siinä jonkun pieni paleleva bokseri taas vingahteli pienet aariat. Näinkö sille pitää varata kohta alusta mukaan? Vai pitäisikö tätä kenties harjoitella vain kesällä :D

Treeniporukka meillä on tällä erää loistava, tasoltaan sellainen että kaikille tavoitteita omaaville löytyy varmasti jotakin - eikä tarvitse välttämättä olla edes kisatavoitteita kunhan omaa eräänlaisen treenihulluuden :D Samoja koirakoita seuraa mielellään pidemmälläkin aikajanalla, esim. tänään kun katselin miten Vippi harjoitteli EVL:n ohjattua noutoa niin ei voi olla iloitsematta näkemästään. Tekemällä saa ja yhdessä ollaan vahvempia.

Huomisen treenit on peruttu koska säänhaltija uhkailee kaatosateella. Perjantaina viimeistään halliin sitten, paluu ohjattuihin suorituksiin suunnitelmissa!

Perjantai-treeniä

Taas yksi viikko takana, kylläpä tämä syksy etenee nopeasti!
Tällä viikolla ollaan treenattu suhteellisen ahkerasti; tiistaina, keskiviikkona sekä tänään hallissa paritreenin muodossa. Vaihtelevalla menestyksellä :)

Mitähän tuosta nyt sanoisi, toimii, ei toimi, toimii... Siis motivaatio on koiralla kohdallaan ja tekee innokkaasti kaiken mitä siltä pyytää. Niin sanotut tokon säädöt sen sijaan eivät ole aivan kohdillaan, ne tarkat jutut jotka tarvitaan että koirasta voidaan puhua kisakuntoisena. Lähinnä siis että maltetaan odottaa sekä liikkeenohjaajan että oman ohjaajan käskyt ennakoimatta, ei mutkuilla vinoon missään kohtaa ja niin edelleen. Tässähän sitä tekemistä riittää, jos kohta aika paljon ollaan jo viikossa saatu palautettua asioita muistiin. Joskus sitä vain ihmettelee että herranjestas, jos joku asia on opetettu niin miksi sitä pitää vatkata miljoonaan kertaan? Viikon, parin tauko ja ollaan suunnilleen niinkuin ei koskaan oltaisi kuultukaan koko liikkeestä. Ääh!

Tänään otettiin hyppyä ilman perusasentoa lopussa, periaattessa aika ok. Luoksetuloa reilulla odotusajalla edestä sivulle siirtymisen suhteen, sekin aika jees. Jäävät liikkeet, huhheijaa. Maahanmeno vinoon, liikkeestä seisomisessa otti askelia. Seuraaminen, no se on se mitä eniten työstetään tällä(kin) hetkellä. Harjoiteltiin välillä seinän vierustaa pitkin niin oli edes hetken varmasti suorassa, siitä mahdollisimman tehokas palkkaus. Vaikeaa kun se on niin nopea verraten mammaansa joka on hidas ja kankea eikä aina täysin tilanteen tasalla. Eteenmenoa harjoiteltiin myös, sehän on Suzysta ihan parasta koska siinä saa mennä täysillä. Jee! Ei meinannut millään malttaa seurata pientä pätkää ennen lähetystä. Melkoisen reipas tyttönen tämä meidän bokseri. Lopuksi otettiin vielä erä noutokapulan kanssa, vähän olisi naurattanut koirani yleisilme - suhtautui kyllä harjoitukseen riittävällä vakavuudella mutta silmänympärykset ja nenä täynnä hiekkaa. Sai riekkua pallonsa ja patukkansa kanssa liikesuoritusten väleissä ja lopussa. Voi sitä riemua!

Talvi taitaa olla tulossa, melko viileältä tuntui jo hallissa. Kohta pitää alkaa etsimään talvivarusteita sekä itselleen että koiralleen varaston nurkista.

Tämä blogi on muuten ollut olemassa jo kokonaisen vuoden. Vuoden aikana koirani on kasvanut aikuiseksi ja itse olen lähinnä tullut vanhemmaksi ja ehkä vähän paksummaksi :) Varsinainen vuosikatsaus pitänee tehdä sitten loppuvuodesta; paljon on tapahtunut ja mukaan on mahtunut sekä suuria iloja että menetystä ja surua. Mutta sellaistahan se elämä on.

Nyt sitten viikonlopun viettoon, ihan parasta! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Luonnetestin lumoissa

Aamulla 8 aikaan starttailin jo kohti Pärnävaaran koirakeskusta; olin luvannut olla apuna siellä järjestettävässä luonnetestissä. Testi itsessään oli kaksipäiväinen, mutta itse olin paikalla vain tänään.

Suzya vähän harmitti lähtöni, se näki että laitoin ylleni "ne vaatteet" ja oli kuulemma ollut pettynyt kun ei päässytkään mukaan. Se oli viettänyt päivää eteisen oven äärellä huokaillen ja odotellen. Voi sitä riemua kun lopulta palasin takaisin kotiin :) Äipän muru...

Päivä kokonaisuudessaan oli tosi mielenkiintoinen, hyvin erityyppisiä koiria ja tuloksia joka lähtöön. Paljon ajatuksia heräsi taas siitä mitä luonnetestillä haetaan ja miten eri tavalla koirat siihen suhtautuvat. Osa pitää hauskaa ja ottaa testistä kaiken irti, osa taas reagoi hyvinkin voimakkaasti ja paineistuu. Osa taas ei tee kumpaakaan näistä, suorittaa vain testin loppuun viileän tyylikkäästi. Loppupeleissä tuli tunne että jokainen koira yritti omalla tavallaan parhaansa huolimatta siitä millaiseksi lopputulos muodostui. Ja mielestäni jokaisen koiran omistaja voi olla omasta koirastaan ylpeä.

Mitä tulee loppupistemäärään, niin tämän päivän perusteella tuli taas tunne että ehkä siihen tuijotetaan hieman liikaa. Jokainen koira on läjä ominaisuuksia joista sillä hetkellä muodostuu jonkinlainen loppusaldo alkaen -300 pisteestä päätyen +300 pisteeseen. Se montako pistettä koira saa ei välttämättä kerro mitään siitä millainen se on. Voi esimerkiksi olla että vähän pisteitä saanut koira on maailman paras perheenjäsen, kiltti ja yhteiskuntakelpoinen koira. Ja toisaalta taas paljon pisteitä saanut koira voi olla sellainen jonka kanssa arki ei ehkä olekaan niin helppoa. Tai sitten ei :) Uskoisin että pisteiden sijaan kannattaisikin keskittyä testin eri osa-alueisiin ja siihen mitä ne erikseen ja yhdessä kertovat koirasta.

Testin jälkeen purettiin rataa ja otettiin vielä Hannan kanssa muutama kuva eräänlaista testin dokumentointia varten. Tuli varmasti muutama melko loistava otos jossa allekirjoittanut "edustaa" toppavaatteissaan :)
Palattuani kotiin olin ilmeisesti jonkinasteisen "raitisilma-myrkytyksen" vallassa ja nukuin useamman tunnin päiväunet. Pitkä päivä, mutta onnistunut ja ihana!

Tähän loppuun vielä jättionnittelut Suzyn kasvattaja Helenalle sekä Vuorman Yarkalle BH-kokeen suorittamisesta!

Treeniä ja uusi "perheenjäsen"

Tänään käytiin treenailemassa Mutalassa, toko-porukka on ahkeroinut siellä koko viikon tulevana viikonloppuna samassa paikassa järjestettävien kisojen vuoksi. Itse emme ole osallistumassa nyt kilpailuihin, mutta treeneihin oli kyllä mukava lähteä.

Tänään se tuli, uusi autoni nimittäin. Ford Focus farmari, vähän ajettu entisen omistajansa silmäterä. Ajelin ihastuksen vallassa kotiin, todella hyvä ajaa, ja syötyäni ilmoitin Suzylle että nyt mennään. No, Suzyhan vilkaisi uutta autoa ja totesi että ei ole meidän, en hyppää kyytiin. Jonkin aikaa sain houkutella että sain koiran hyppäämään takaboksiin, luulisin että sangen hulppeat olotilat siellä. Hetken ihmeteltyään asettuikin nukkumaan matkan ajaksi.

Treenit sujuivat oikein kivasti. Menin kentän takareunaan ajatellen että saadaan rauhassa riekkua lelun kanssa ja otettiin siinä seuraamiset, jäävät liikkeet ja luoksetulo. Treenattiin lisäksi sivulle-maahan-sivulle-maahan-sivulle sulkeisia koska tässä on yksi asia jossa koira alkaa innoissaan ennakoimaan. Lopuksi käytiin hyppäämässä este jossa ensimmäinen suoritus oli niin hyvä että ei otettu enempää. Autoon hyppäämistä sen sijaan piti taas hieman harjoitella... Mikähän ihme siinä nyt mättää, kynnyksen puuttumisen vuoksi pitäisi olla helpompi mennä sinne kuin entiseen autooni? No ehkä se tottuu...

Loppuviikolla ehkä kevyttä treeniä ja ihania pitkiä lenkkejä metsässä jos vain sää edes vähän suosii. Viikonloppuna olen luvannut mennä luonnetestiin töihin, ihan mielenkiinnolla odotan!