BH VUORMAN ZUSIE
s. 8.5.2008
k. 17.9.2020
Pavarotti Nostrum - Barbara Du Val d’Europe
 |
| Suzyn kuva Helena Vuorinen |
PRINSESSA TÄHTIPÄÄ
Eihän meille oikeastaan pitänyt vielä tulla pentua. Siihen aikaan kotonamme oli jo kaksi bokserinarttua, jotka tosin molemmat jo elämänsä ehtoopuolella. Tavallaan halusin pennun kotiin kasvamaan, sillä en halunnut joutua tilanteeseen jossa kotona ei enää olisikaan yhtään koiraa. Lisäksi haaveilin paluusta aktiivisen koiraharrastuksen pariin.
Haaveeni pennusta sai tuulta purjeisiinsa kun tutustuin kasvattajamme pentuesuunnitelmiin sille keväälle - yhdistelmä vaikutti pitävän sisällään aivan kaiken mitä tulevalta pennulta osasin toivoa. Siitähän se ajatus sitten lähti. Ensin piti ylipuhua mies, ja sitten vain odottelemaan syntyykö pentuja ja saisimmeko yhden niistä itsellemme. Se oli jännittävä kevät joka huipentui hetkeen jolloin uusi perheenjäsenemme nukkua tuhisi autossa, matkalla kotiin.
Kun ensimmäisen kerran näimme pennut, tarjolla oli 2 narttua joista meillä oli mahdollisuus toivoa kumman haluaisimme. Pennut olivat kuin kaksi marjaa, hyvin tasainen kaksikko jotka erotti toisistaan lähinnä pään merkeistä; toisella pienempi merkki ja toisella isompi, ikään kuin tähti otsallaan.
Olin tohkeissani pennuista enkä osannut tehdä päätöstä sillä hetkellä, joten jätin valinnan kasvattajalle luottaen siihen että hän osaa valita meille pennuista sopivamman vaihtoehdon. Autossa tosin kotimatkalla tunnustin, että taisi se tähtipää kuitenkin jäädä enemmän mieleen. Ja se tähtipää meille tuli. Tähdelle tosin kävi kuten pennun valkeille merkeille usein käy; kutistui pennun kasvaessa. Tähtipään sijasta meillä onkin nykyisin viirupää :)
 |
| Suzy-vauvan kuva Helena Vuorinen |
Olin tohkeissani pennuista enkä osannut tehdä päätöstä sillä hetkellä, joten jätin valinnan kasvattajalle luottaen siihen että hän osaa valita meille pennuista sopivamman vaihtoehdon. Autossa tosin kotimatkalla tunnustin, että taisi se tähtipää kuitenkin jäädä enemmän mieleen. Ja se tähtipää meille tuli. Tähdelle tosin kävi kuten pennun valkeille merkeille usein käy; kutistui pennun kasvaessa. Tähtipään sijasta meillä onkin nykyisin viirupää :)
 |
| Suzy lähellä luovutusikää, kuva Helena Vuorinen |
Tarina nimen takana
Suzyn syntymän aikoihin uskoin että nimi voi olla enne, ja mietin nimeä joka kuvastaisi atleettisuutta, kykyä selviytyä haasteista ja elää pitkä elämä. Olimme päätymässä nimeen Lara, peli- ja elokuvasankaritar Lara Croftin mukaan :) Kuitenkin, kun tiedossa oli että pentu on tulossa tänne meille susirajalle, oli sen työnimeksi muotoutunut Susi. Nimi oli meistä hauska ja sopii myös pennun viralliseen, ja mielestämme hyvin kauniiseen, nimeen Zusie. Kutsumanimen kirjoitusasuksi muotoutui lopulta Suzy.
 |
| Kuva Niina Javanainen |
Suzy on meidän perheen Prinsessa. Koira jonka kanssa ei ole koskaan tylsää. Kerrassaan vauhdikas pakkaus, jossa yhdistyy nopeus, vilkkaus ja ehtiväisyys, unohtamatta kuitenkaan pohjatonta kiltteyttä. Mitä rakastettavin persoonallisuus, jonka mielestä jokainen ihminen on vähintään yhden pusun arvoinen. Hauska sekoitus bokserimaista railakkuutta yhdistettynä tiettyihin hienostuneisiin elkeisiin, joille toisinaan hyväntahtoisesti naureskelemme. Jos koiran voi sanoa tietävän oman arvonsa, niin Suzy tietää. Eikä sen arvo ole meille vähäinen.
 |
| Kuva Niina Javanainen |
Suzy on toteuttanut hartaan haaveeni päästä harrastamaan aktiivisesti. Olinpa aikeissa lähteä maastoon, kentälle tahi muuten vain ulos, Suzy on aina valmiina lähtöön ja virtaa sillä riittää tarvittaessa vaikka meille molemmille. Mieheni onkin joskus luonnehtinut koiraa Olkiluoto 3:ksi, jonka virtamäärillä valaisisi vaikka koko kylän. Niin totta!
Aika näyttää mihin tämä suloinen ja rakas rakettimme vielä ehtiikään.
Päivitystä: 2013 kesällä Suzyn siihen asti suht hissukseen muhinut spondyloosi alkoi oireilemaan ja koiralle tuli melko paha akuuttivaihe. Selän hermotus meni jollain tapaa puristuksiin, koska koiran vasen takajalka lakkasi hetkellisesti toimimasta normaalisti. Jalan lihakset surkastuivat ja koira ontui sitä ja oikeastaan kaikkia muitakin jalkojaan vuorotellen. Suzy oli niin kipeä että ajattelimme jo pahinta vaihtoehtoa, mutta kiitos luottoeläinlääkärimme vahvan uskon jaksoimme yrittää eteenpäin. Akuuttivaihe menikin ohi ja tänä päivänä koira elää melko normaalia eläkeläisen elämää, kevyesti harrastellen ja sopivassa määrin liikkuen. Hermotus on löytänyt itselleen uutta reittiä, lihaksisto on palautunut sangen hyväksi ja koira on oma reipas itsensä. Ainoastaan selkä on luutunut mitä suurimmassa määrin ollen sen vuoksi hieman jäykkä. Suzy on nykyään iloinen eläkeläinen :)
Päivitystä: 2013 kesällä Suzyn siihen asti suht hissukseen muhinut spondyloosi alkoi oireilemaan ja koiralle tuli melko paha akuuttivaihe. Selän hermotus meni jollain tapaa puristuksiin, koska koiran vasen takajalka lakkasi hetkellisesti toimimasta normaalisti. Jalan lihakset surkastuivat ja koira ontui sitä ja oikeastaan kaikkia muitakin jalkojaan vuorotellen. Suzy oli niin kipeä että ajattelimme jo pahinta vaihtoehtoa, mutta kiitos luottoeläinlääkärimme vahvan uskon jaksoimme yrittää eteenpäin. Akuuttivaihe menikin ohi ja tänä päivänä koira elää melko normaalia eläkeläisen elämää, kevyesti harrastellen ja sopivassa määrin liikkuen. Hermotus on löytänyt itselleen uutta reittiä, lihaksisto on palautunut sangen hyväksi ja koira on oma reipas itsensä. Ainoastaan selkä on luutunut mitä suurimmassa määrin ollen sen vuoksi hieman jäykkä. Suzy on nykyään iloinen eläkeläinen :)
 |
| Kuva Niina Javanainen Syksyllä 2020 Suzyn vointi romahti, kuten vanhusten kanssa usein käy. Päädyimme tekemään raskaan ratkaisun, koiramme parasta ajatellen. Syzy nukkui rauhallisesti pois syysmyrskyn aikaan. Eläinlääkärimme sanoin: Suzy lähti myrskyn matkaan. Lepää rauhassa kuitenkin, rakas Suzy. |
