Kuutamolla

Käväistiin aamutreeneissä kokeilemassa onneamme - pystyttiin lähinnä leikkimään patukalla, ottamaan vähän seuraamista ja leikkimään vähän lisää. Sekä käymään kävelemässä treenialueen ulkopuolella että saatiin edes vähän liikuntaa.

Suzy on ihan sekaisin juoksujensa takia. Nartuilla tämä juttu on hyvinkin yksilöllistä. Siinä missä yhden kanssa on meidänkin perheessä käyty BH-kokeessa juoksunartun kanssa (läpi meni), ei tämän kanssa onneksi lähdetty moista edes yrittämään. Suzyllakin näköjään vähän tunnelmat vaihtelee, muistelisin että sen kanssa on juoksujen aikaan treenattu jopa suht normaalisti, mutta tällä erää ei onnistu. Sillä näyttää olevan mielessään vain yksi juttu: laulun sanoja lainatakseni so many men, so little time.

Uroksetkin reagoivat tilanteeseen hieman eri tavalla. Vippi on kokenut uros ja useamman pentueen isä - se tyytyi toteamaan tyynesti että ei lähelläkään tärppejä, töihin. Koulutusalueen ohi kävelevällä nuorella uroksella sen sijaan meni senssit ihan sekaisin, sen nenä meinasi irrota kuonosta omistajan ihmetellessä että mikäs tälle nyt tuli. Hihkaisin että oikeassa se on, tällä on juoksut :) Varsinainen tahtojen taistelu näytti olevan että uroksen kanssa pääsivät jatkamaan matkaa. Mitä tässä voi todeta - koulutus auttaa ja kokemus tuo oman lisänsä asiaan?

Meillä mennään nyt hiljaiseloa sen aikaa että neitokaisella alkaa järki juoksemaan normaalisti. Odotellessa käytiin kotimatkalla ostamassa kaupasta pussillinen naudan putkiluita, jos sen kanssa menisi jokunen hetki mukavasti touhuten. Tämä koiramamma suuntaa seuraavaksi hiihtämään - kerrassaan superkeli siihen tarkoitukseen tuolla ulkosalla!

Kevättä odotellessa

Kas näin, taas on mennyt yksi viikko ja kohtapuoliin yksi viikonloppukin kaupan päälle. Aika menee ihan hirmuista vauhtia nykyään!

Meidän viikko meni alkuosin treenaillessa, sitten tuli pientä paussia. Suzyn juoksut alkoivat, tämä vielä itsessään ei riitä syyksi totaali treenitaukoon mutta ylitsemme pyyhkäissyt -30 asteen pakkasaalto sen kyllä teki. Onneksi kovaa pakkasta ei kestänyt kovin montaa päivää, nyt on välissä ollut ihan mukavia kelejä jos kohta ensi viikolla saattaa taas olla pakastumaan päin. Katsellaan, ei tätä nyt enää montaa kuukautta kestä.

Allekirjottanut on hurahtanut hiihtoon. Tuli vuodenvaihteen jälkeen ostettua uudet sukset ja niihin on nyt sitten tullut tutustuttua, vaihtelevalla menestyksellä. Alkaa se pikku hiljaa sujumaan, haaveilen jo retkistä aurinkoiselle kevätjäälle niin että koirakin pääsisi mukaan menoon. Suzylla ei viitsi sen selän vuoksi ihan varsinaisesti vedättää itseään, mutta eiköhän tuo juokse sujuvasti mukana kuitenkin. Hiihtäminen on mukavaa, joskin yllättävän uuvuttavaa touhua.

Ensi viikolla varmaankin käydään treenailemassa suht normaalisti, ainoastaan urosten omistajilta pitää muistaa ennen aloitusta kysyä mahtaako juoksunarttu samanaikaisesti kentällä häiritä liian pahasti. Ennen vanhaan juoksunartun kanssa tie nousi pystyyn vähän joka paikassa, nykyisin näyttelyihin saa jo viedä ja lisäksi sisähallitkin ovat alkaneet näyttämään vihreätä valoa harjoituksien suhteen. BH-kokeeseenkin saa mennä, ainostaan joutuu suorittamaan viimeisenä. Toivottavasti sitä päivää ei nähdä että tokokisoissakin saa juoksunartut luvan kanssa käydä, ehkä se olisi jo vähän liikaa kuitenkin? Siinähän sitä tulisikin aktiviteettia kerrakseen kun ryhmäliikkeessä joku uros näkisi tilaisuutensa koittaneen...

Suzy voi hyvin ja ruoka maistuu tällä erää erittäin hyvin. Viettää aikaansa riemuiten tekemisistä ja odotellen sapuskaa väliajat. Oikein huvittaa jos joku tietämätön tulisi tuota hoitamaan, Suzy kyllä tasan tarkkaan osaisi kertoa missä vaiheessa ruoan on syytä olla kupissa. Ahne pikku porsas, mutta hurjan suloinen!

Siskoni koirineen käväisi Joen kaupungissa ja samalla Ilomantsin ryhmänäyttelyissä labradoreineen. Pikku Stella oli ROP-pentu, ja täytyy sanoa että sellaiselta se näytti jo eilen kun käytiin näyttelymeininkejä vähän harjoittelemassa. Niin täydellinen pentu kuin olla voi. Uroksenkin kanssa napsahti luokkavoitto, että ei hullumpi päivä. Onnea vielä kerran!

Viikon kuulumiset

Näin sitä ollaan taas yksi viikko menty eteenpäin, kohta puolikas tammikuuta takana.

Viikolla treenailtiin maanantaina ja keskiviikkona, joista jälkimmäinen pitkästä aikaa näyttelytreenien muodossa. Suzylla oli tyylilleen uskollisena suunnilleen kaikki neljä jalkaa ilmassa ja kaikki mahdolliset hyppyvariaatiotkin ehdittiin käymään läpi. Se on oikeastaan aika hassu juttu kun tottistreeneissä minä en sen vilkkautta enää niin huomaa, sehän on vain hyvä juttu joka sitten vain suunnataan siihen tekemiseen. Näyttelytreeneissä sitten - varsinkin pitkän tauon jälkeen - sitä huomaa sitten olevansa täysin työllistetty hetken aikaa. Mutta saatiin ihan hyvä treeni alle kuitenkin.

Torstaina liityin lopultakin autohäkin omistajien maailmaan - sellaista olen kaivannut jo pidemmän aikaa enkä vähiten kesällä kun on kuuma ja koira autossa vuoroaan odottamassa. Sain Hannalta vinkin yrittäjästä nimeltään J.Vartiainen jolta häkki loppujen lopuksi tuli käytettynä ja se näyttää tältä:

Hmmm... hallitreenien jälkeen pientä pölyisyyttä havaittavissa

Häkki vaatii vielä pieniä muutoksia sopiakseen autooni täydellisesti ja lähtee sitä varten vielä hetkeksi takaisin tekijälleen jossain vaiheessa kevättä. Olen kuitenkin ostokseeni hyvin tyytyväinen jo nyt!

Tänään sitten suunnattiin hallitreeneihin kohti Pärnävaaraa jossa uusi koiraurheilukeskus sijaitsee. Halli valmistui käyttökuntoon viime syksynä ja sijaitsee rauhallisella paikalla ulkoilu- ja urheilualueiden vieressä. Jos olet käynyt joskus koiranäyttelyssä Liperin Pärnävaaralla niin paikka on sama.

Uusi harjoitushallimme

Päädyimme vuokraamaan hallia pienellä porukalla ja tänään kokoonnuimme ensimmäistä kertaa. Paikalla oli 2 saksanpaimenkoiraa, 2 labradorinnoutajaa, 1 kelpie, 1 lapinkoira sekä meidän Suzy edustamassa boksereita. Sangen mukava rotukirjo siis :)

Kiilusilmät paikallaanolossa.

Lyötyämme viisaat päämme yhteen päädyimme harjoittelemaan seuraavasti: ensin touhutaan hetki yhdessä ja otetaan yhteisliikkeenä paikallaanoloharjoitus kaikille halukkaille. Harjoitusta sovelletaan niin että se sopii sekä ylempien että alempien luokkien koirille. Sitten siirrytään yksilöharjoituksiin, jossa jokaisella on tilaa tehdä harjoituksia kaikessa rauhassa sekä lisäksi kaikkien treenikavereiden apu, kommentit ja ideat saatavilla. Jossain vaiheessa harjoitus otettaneen myös kilpailumuotoisena.

Skipin harjoitusta suunnitellaan

2 tuntia meni yhdessä hujauksessa, mutta kivaa oli rapsakasta 14 asteen pakkasesta huolimatta. Samalla tuli käytyä lenkillä, allekirjoittaneella polvet mustina hienoisen liukastumisen seurauksena - Suzy ja Vippi hieman innostuivat leikkimään ennen treeniä (lue Vippi leikki ja Suzy innostui). Aina sattuu ja tapahtuu!

Skipi valitsee oikeaa keppiä - hienosti meni!!!

Elämäni aakkosin

Idean tähän postaukseen sain muutamasta muusta seuraamastani blogista, joissa sitä on sangen onnistuneesti toteutettu. Käydään siis läpi aakkoset ja jokaisesta kirjaimesta laitetaan jotain mieleen juolahtavaa, kenties sellaista jolla on jonkinlainen sija omassa elämässä. Helpotin tehtävää poistamalla ääkköset, mutta jos joku keksii niistä jotain muuta kuin åksennusta, ähinää ja örinää niin niitäkin saa toki käyttää. Tämän voi siis laittaa myös haasteeksi jollekin muulle bloggaamista harrastavalle, joten miten olisi Hanna?

Alma, bokserini jonka yölliset askeleet kuulin vielä kauan hänen poislähtönsä jälkeen. Pieni venäläisvahvistuksemme, jota rakkaudella muistelemme.

Vanha ja viisas Alma

Bokseri – rotu joka sopii kaikkeen menoon muttei kylläkään kaikille. Ja sitten tietysti tämä blogini, jonka ylläpitäminen on aika hauskaa. Myös muiden blogien lukeminen on melko koukuttavaa puuhaa.

C-vitamiinit? Voisivat olla tarpeen allekirjoittaneelle. Tästä tulee mieleen ikääntyminen, lihominen, rupsahtaminen – erittäin ajankohtainen aihe…

Dreams. Elämää ylläpitävä asia, aina pitää olla haaveita ja unelmia jotka kantavat eteenpäin. Tuo mieleen myös unen, jota itse tarvitsen paljon varsinkin näin talviaikaan. Päiväunet silloin tällöin on luxusta!

Emma, ensimmäinen bokserini. Koira jota ei oikein voi kuvailla muutamalla sanalla. Kuin ilotulite joka syttyi sekunnissa, räiskyi aikansa ja jätti jälkeensä erittäin värikkäät muistot.

Emmis mökkilaiturilla

Ford, autoni jonka syksyllä hankin. Näin lähestulkoon maalla kun asutaan, on autoja oltava kaksin kappalein. Melkoinen rahareikä, mutta ihan mukava sellainen.

Golf, isännän harrastus jonka hän viime kesänä aloitti. Vaikuttaa minun elämääni mm. siten että ruohonleikkurin terää on laskettava alemmaksi ennen nurmikon ajelua, jotta talon herra saa omaan pihaan otolliset harjoitus-olosuhteet. Samoin koiraani lainataan tämän tästä etsimään pusikkoon kadonnutta palloa.

Hevoset, koirien ohella rakas harrastukseni. Koko nuoruuteni ajan toivoin hartaasti omaa hevosta. Sittemmin realismi on mennyt haaveiden edelle eikä ajatus omasta hevosesta tunnu enää järkevältä. Siihen menisi nimittäin kaikki aika, rahat sekä harrastuksen muuttuessa pakkopullaksi myös iso osa innostuksesta. Huoleton on hevoseton - kannattaa siis miettiä mitä toivoo.

Iita, kaunis kodinvaihtajamme jonka saimme pitää ilonamme 3 vuotta. Tuli meille eräänlaisena ongelmatapauksena mutta osoittautui täydelliseksi helmeksi. Minulla oli suuret suunnitelmat vuodelle 2012, pahinta ei ollut se että jouduin luopumaan niistä vaan se että jouduimme luopumaan myös Iitasta. Luopuminen on hyvin raskasta, vaikka loppupeleissä elämässä joutuu luopumaan ihan kaikesta.

Vielä hetken saimme toivoa toipumistasi

Joulu ja jouluruoka, huokaus. Syö joulukuussa, itke puntarilla tammikuussa. Näinhän se menee. Olen ehdottomasti jouluihminen, taipumus lienee perua edesmenneeltä Äidiltäni joka rakasti Joulua ja teki siitä joka vuosi suuren juhlan.

Kesä! Ja koiranäyttelyt jonne mieli jo kovasti haikailee. Ja Koti jonka merkitystä tuskin tarvitsee perustella. Ensi kesänä ehkä myös oma kesämökki. Lisäksi vielä kirjat - luen niin paljon ja niin usein kuin ehdin!

Kesä ja anna MAKKARAA!!!

Lasagne. Ja pizza. Ja kebab. Ihan kaikki missä on rasvaa ja suolaa ja mikä taatusti lihottaa. Lempiruokiani siis, valitettavasti. Kirjain sopii mahtavasti myös alkuvuoden teemaan joka on laihdutuskuuri. Tai läski joka toivottavasti lähtee.

Miska. Karhukoiramme, joka oli läsnä koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Yleisilmeeltään jäyhä jököttäjä, joka kuitenkin taipui moneksi. Kesti mm. hieman aikaa edellä olevat ajatukseni agilitystä, joiden turvin taisin taata itselleni ikuisen kylähullun maineen :)

Neu – koiranruoka jota Suzy syö. Lama tekee tuloaan, Suomi nousuun - kaikki ostamaan kotimaista koiranruokaa!

Ofelia. Lupaava koiranalku jolla todettiin 2-vuotiaana kehityshäiriö sydämessään – niin harvinaista lajia että eläinlääkäri puhui siitä käänteisenä lottovoittona. Yksi suurimmista epäoikeudenmukaisuuden tunteista elämässäni, se että Ofelia ei saanut elää tervettä elämää. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta silti voi nauttia siitä mitä saa. Ofelia oli elämäni koira!

Ofelia ja Alma mallin töissä. KK-Kuva

Piha. Vaikutti asiaan taloa ostaessamme – iso, aurinkoinen ja turvallinen piha meille ja koirillemme. Paikka jossa kesällä vietän hyvin paljon aikaa, joko tiukasti työn touhussa hikoillen tai leppoisasti lepäillen ja nauttien.

Q  Tämähän on se kapistus jota öiseen aikaan voimme suotuisissa olosuhteissa taivaalta ihastella.Taivaan merkeistä puheen ollen olen horoskooppimerkiltäni vaaka ja kuulemma erittäin tyypillinen sellainen. Hauskaa kyllä, myös mieheni on vaaka – seikka mikä tekee elämästä sangen mielenkiintoista ;)

Tasapainoillen läpi elämän

Rappid, ratsastuskoulututtavuus jolla vuosikausien ajan kahlasin erilaiset tunnit, valmennukset ja kurssit. Poni joka päivästä riippuen oli tahdikkaasti askeltava enkeli tai raivostuttava reikäpää. Eräänlainen viha-rakkaussuhde joka päättyessään jätti tyhjän tilan.

Poni ja hikinen ratsastaja. By Niina J.

Suzy, number one josta voit lukea kaiken haluamasi tästä blogista. Saunominen, jota rakastan. Salmiakki johon suolaisen ystävänä olen luonnollisesti hyvin mieltynyt. Sisu joka on mielestäni tarpeellinen ominaisuus paitsi ihmisessä, myös harrastuskoirassa.

Suzy nuorena - osui melkein kuvaan!

Treenit, elämäni suola jota kanssani ovat jakamassa maailman parhaat treenikaverit sekä tietysti ihana koirani. Terveys jota arvostan ja vaalin, koska se ei ole itsestäänselvyys. Työpaikka joka ottaa kolmanneksen arjestani, siitä ei sen enempää… Tipi, variksen poikanen jonka löysimme kuolemaisillaan. Hoidettiin kuntoon ja vapautettiin – lentää toivoakseni korkealla jossakin vielä tänäkin päivänä.

Urheilu. Harrastan jossain määrin ja pyrin harrastamaan jatkossa enemmänkin – näitä alkuvuoden suunnitelmia :)

Vesa, puolisoni.

Wikaostokset, tupla-v:llä koska niitä on paljon. Olen mestari ostamaan itselleni hameita tai housuja, joita en voikaan käyttää koska ne eivät sovi yhteen muiden vaatteideni kanssa. Kaapeistani löytyy myös runsaasti mattoja, verhoja jne. jotka eivät juuri nyt sovikaan tämänhetkiseen sisustukseen. Puhumattakaan kuntoiluvälineistä joille ihan varmasti on käyttöä ja paljon.

X = ex? Kaikki taaksejäänyt ja entinen elämä, joka kulkee mukanani muistojen helminauhana.

Ystävät. Olen hyvin onnekas, minulla on monta aivan ihanaa ystävää. Pelkään pahoin että olen toisinaan hyvinkin suorasanainen, eikä kanssani ehkä aina ole kovin helppo olla. Olen kiitollinen että siitä huolimatta on olemassa ihmisiä jotka läpi vuosien ovat minua kestäneet. Kiitos!

Ystävykset

Zamo’s, kennel josta Emman otimme. Siihen aikaan värivirheelliset bokserit jätettiin pääsääntöisesti rekisteröimättä, joten Emmakin on kennelliitolle olemassa vain x-rekisterin kautta. Nykyisin kaikki FCI:n alaisen rodun edustajat on rekisteröitävä, joten silläkin tapaa Emman aikakausi on ohi.

Räntäsateista meininkiä

Ensimmäinen työpäivä takana joulun & vuodenvaihteen suoman hengähdyksen jälkeen. Allekirjoittanut on melko sekaisin päivistä - tuntuu jotenkin ihan maanantailta.

Sääkin on tänään "suosinut" oikein roppakaupalla. Sitä sanotaan että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi, toisinaan näin talviaikaan pistää miettimään että ihanko totta. Jos ei ole kylmä ja joka paikka umpijäässä, niin sitten sataa: lunta, jäätä, vettä tai räntää (lue märkiä tiskirätintapaisia) kuten tänään. Eikä mitenkään vähän vaan ihan sikana räntää! Olo on alvariinsa kuin jollakin uudisraivaajalla.

Lottovoittajat hangella

 

Treenit oli sovittuna poliisiparkkiin, sinne ajelin ilahtunut koirani takakontissa. Auto jurnahti pahaenteisesti sohjoon saapuessani perille, onneksi lähti kuitenkin irti kotiin startatessani. Kenttä itsessään oli ikään kuin kahdessa tasossa - auraamaton osio noin puolen metrin kinoksella varustettuna ja ilmeisesti tänään aurattu osa noin 15 cm kerroksella. Naureskelin itsekseni että pitää ajatella positiivisesti, tässähän on suorastaan valinnanvaraa. Oli ihan pakko tiedustella paikalle saapuvalta Eijalta että laitetaanko ruutu. Ei laitettu :)

Treenattiin tänään koko aika ilman hihnaa, nahkahihna nimittäin on kastuessaan inhoittavan niljakas. Leikitin ensin koiraa patukalla että sain sen hyvin kuulolle, sitten lähinnä seuraamista, jääviä liikkeitä sekä luoksetuloa. Teki aika hyvin. Lopetin kun pipo alkoi tuntua märältä hupun alla. Lopuksi käytiin vielä pikku hankihyppelöllä. Sitten koira autoon, kuiva takki ylle (koiralle) ja katsomaan muiden treenejä. Yhdet hampaat tuli siinä samalla tarkasteltua, sekä seisoskeltua harjoitustolppana :) Lisäksi tuli ihailtua sangen hurmaavaa vesikoiran pentua - uutta verta treeniryhmään (ei nyt sentään ihan kirjaimellisesti). Voisi kai sitä iltansa hullumminkin viettää?

Huomenna ja ylihuomenna on seuraavat treenit sovittuna, katsotaan mennäänkö Suzyn kanssa molempina päivinä. Kelin pitäisi alkaa vähän pakastumaan ja lisäksi meillä on muitakin mukavia suunnitelmia. Hallitreenejä! Mutta niistä lisää tuonnempana.