Kevyesti keskellä viikkoa

Tänään käytiin ulkokentällä treenaamassa, mukana menossa oli meidän lisäksi 4 muuta koiraa. Koska liikumme tällä erää vain yhdellä autolla, ajoitettiin treenit siten että isäntä kävi samaan aikaan uimassa kentän lähellä sijaitsevassa uimahallissa. Tulee muuten ihan erilaista harjoittelusta kun pitää samalla tarkkailla paljonko kello on!

No, treenit menivät mukavasti, Suzy oli tosi herttainen. Treenasin normaalijuttuja; seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, nopeaa maahanmenoa sekä lopuksi noutoa Suzylle niin rakkaan patukan kanssa. Siis heitin patukan, koira kävi sen hakemassa, revitettiin hetken aikaa ja taas sama alusta. Noutaminen ei ole Suzylle jostain syystä kovin mieluisaa, mutta tällä tavalla harjoitellen ilmeisen hauskaa. Olin kutakuinkin läpimärkä tämän session jälkeen mutta hauskaa oli molemmilla. Niin ja sivumennen mainittuna koira näyttää liikkuvan notkeammin nyt kun on saanut hierontaa - vai kuvittelenko vain?

Kotiin palattuani käytin Iitan lenkillä, huomenna osat vaihtuvat eli suunnitteilla on näyttelytreenit Iitan kanssa ja Suzy pääsee sitten puolestaan pitkälle lenkille. Sunnuntaina sitten seuraavat treenit sen kanssa.

Maneesiaika lähenee loppuaan, viimeinen kuukausi starttaa huomenna joten maneesiryhmäläiset pitäkäähän kiinni oikeuksistanne niin kauan kuin tätä kestää. Maneesin ehkä saisi pidemmäksikin aikaa, mutta toisaalta ulkona näkee ja tarkenee jo oikein hyvin huhtikuussa. Toivotaan ei-kovin-sateista kevättä!

PS. tilasin seinäkalenterin koirien omista kuvista, saapui tänään ja on aika ihana :) No, yhden kuvan resoluutiot onnistuin mokaamaan, mutta ei se ehkä haittaa. Seuraavan kerran sitten tarkkana että kaikki kuvat on varmasti suoraan kamerasta. Noin ensi vuoden maaliskuussa siis.

Taas uusi viikko

Kokeilen tässä uutta kannettavaa, jollainen on ilmestynyt keittiöön entisen, ajoittain pahasti temppuilleen, tilalle. Hyvältä vaikuttaa, ainoastaan näppis ja hiiri ovat erilaiset kuin entisessä ja meinaan kirjoitella mitä sattuu.

Suzyn kanssa käytiin fysioterapiassa, meni oikein kivasti ja näytti suorastaan nautiskelevan hoidosta. Makupaloja oli mukana edelleenkin, niitä tarvittiin varsinkin sitten kun selkään annettiin vähän mikrovirtaa, jota koira alkuun hivenen hämmästeli. Olen oikein positiivisesti yllättänyt miten kiltisti meidän raketti antaa itseään hoitaa.

Iitan kanssa käytiin käppäisemässä, keli tuntui aavistuksen viileämmälle kuin aivan viime päivinä. Iita oli mahdottoman hyvällä tuulella ja riehui välillä hihna suussaan pomppien kuin pentukoira. Koira on tosi hyvässä kunnossa, mutta näyttää imevän itseensä kaiken saamansa ravinnon tosi tehokkaasti ja painoa saa tarkkailla alvariinsa. No, paraskin sanoja tässä kun ei meinaa omakaan paino pysyä kurissa... Iitan ruokaan on nyt lisätty kanansiivet joita isäntä jauhoi viikonloppuna jauhelihaksi tuntikausia, kokonaisia kun en tuollaiselle ahmatille uskalla antaa edes jäisinä. Kahteen kertaan jauhettuna tuli hyvännäköistä jauhelihaa, jota Suzykin on maistellut mielellään.

Suzysta puheenollen, tuntuu olevan neiti sitä mieltä että nälkä on kova ja ruoka on pahasti myöhässä. Pitäneekin siis lähteä iltaruokien laittoon. Loppuviikon ohjelmistossa olisi keskiviikkona tottista, torstaina mahdollisuus mennä näyttelytreeneihin, sunnuntaina maneesitreenit. Välipäivät lenkkeillään ja nautitaan keväästä!

Sunnuntain koirailut

Tänään käytiin maneesilla vetäisemässä pikatreenit, pikaiset siksi että ensinnäkin koira toimi kivasti ja toisekseen maneesille alkoi jo tulemaan porukkaa sen verran että annettiin tilaa muillekin. Kotimatkalla mietin miksi sinne maneesille ylipäätään pitää aina allekirjoittaneen paukaista etuajassa, aikaa on 2 tuntia joka sunnuntai joten myöhemminkin ehtisi. No, nyt kun kirjoitin tämän tähän niin ehkä ensi sunnuntaina sen jo muistan.

Treenailtiin Suzyn kanssa ihan perusjuttuja; seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa. Lelupalkka oli seuraamisissa ja makupaloja muissa liikkeissä kannustimina - toimii, vauhtia juuri sopivasti. Kiinnitin tänään erityisesti huomiota maahanmenoon, sillä Suzyllä on viime aikoina lipsahtanut helposti asento hieman vinoksi, tai ainakin mielellään heilauttaa kankkunsa rennosti sivulle hetken makoiltuaan. Harjoiteltiin ihan perusasennon kautta maahan menemistä ja siitä käskystä ylös nousemista, alkoi hieman huvittaa kun huomasin että elukkahan kyllä osaa mennä ihan suorasti ja oikein, muttei välttämättä sitä tee jos en asiaan kiinnitä huomiota. Välillä Suzyn huomio kiinnittyi lähellämme ruutuun menoa harjoittelevaan bordercollieen, ei voi omaansa moittia sillä kyseinen koirahan oli sangen komea ilmestys hienoine suorituksineen (toivottavasti Suzy oppi jotain katsomalla, hehheh). Pienellä nyppäisyllä sain neitosen huomion palautettua. Kontakti pysyy melko hyvänä nyt, kun vain muistaa palkitakin sitä koiraa välillä.

Koirat ovat parasta aikaa pihalla, nyt alkaa ulkoilu taas maittaa kun kevätaurinko hemmottelee meitä paisteellaan. Lenkkeilykin on superihanaa tähän aikaan vuodesta.Tänään ei enää tehdä muuta kuin huilataan, huomenna sitten Suzyn hieronnan vuoro ja sille lepopäivä. Iitan kanssa sitten keksitään jotakin, ettei mene ihan makoiluksi koko homma.

Fysioterapiaa ja muuta menoa

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen sujuu jouhevammin torstaisin, tänäänkin on hetki aikaa tänne kirjoitella.

Eiliset treenit menivät mukavasti, isolla ulkokentällä oli vain 4 koirakkoa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja harjoittelin kaikki mahdolliset liikkeet joissa koira saa pinkoa minkä kintuistaan pääsee ja ohjaajana puolestani sain harjoitella koiran ohjaamista edempää. Otin myös seuraamista ja jääviä liikkeitä. Irti seuraamisissa (viime aikoina tullut enempi seuruutettua kytkettynä) näin nyt eniten korjattavaa, huomasin että Suzylle tässä yhteydessä "sivu" komento oli helpompi ymmärtää kuin "seuraa", seuraamisesta tuli heti tiiviimpää. Sarjassamme jänniä juttuja. Samahan se kyllä minulle on kumpaa sanaa käytetään...

Tänään sitten käytiin fysioterapiassa, eli Suzy kävi hieronnassa - ensimmäinen kerta kun meiltä koira tuollaiseen hoitoon vietiin. Että miksikö - no, harrastuskoirat tuppaavat olemaan omistajilleen arvokkaita ja tokihan haluan pitää omistani hyvää huolta. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota koirani liikkeisiin, sille on ajoittain tullut hieman taipumusta peitsata (mitä se ei aiemmin ole tehnyt) ja lisäksi on toisinaan näyttänyt minun silmiini liikkuvan jäykästi. Ilmeni että olen ollut oikeassa, jumikohtia löytyi sekä edestä että varsinkin takaa. Itse hoitaminen sujui yllättävän helposti, Suzy pysyi nätisti matolla vaikka välillä hieman vääntelehtikin hierojan sormien tavoittaessa kipeimpiä kohtia. Makupaloilla autoin vähän välillä, niidenkin syöminen ehkä vähän rauhoitti koiraa. Sovittiin että laitetaan koira nyt b-vitamiinikuurille sekä varasin heti ajan uuteen käsittelyyn. Tilasin myös Back on track loimen, josta varmasti ei ainakaan haittaa jatkossa ole. Iitakin saa hieronta-lahjakortin jahka nyt ensin huolletaan Suzya vähän.

Söpö pääkuva Suzyn nuoruuden ajoilta. Kuva Helena Vuorinen

Tänään siis ollaan levossa, huomenna saa liikkua normaalisti ja mietin että voisin periaatteessa viedä koirat metsään juoksemaan. Jos pitää kiirettä niin ehtii valoisan aikaan, kevät on jo sen verran edennyt. Mukavaa että on taas viikonloppu edessä, tämä aika menee uskomatonta vauhtia!

Jump!

Otsikon nimi tulee kappaleesta joka kuului radiosta ajellessani kohti maneesia ja päivän treenejä. Ei nimittäin ollut ihan helppoa ajella kovan tuulen, lumisateen ja etenkään tielle kasaantuneiden lumikasojen vuoksi. Perille kuitenkin päästiin.

Olipa ihanaa päästä treenaamaan! Suzylle paikka oli jo vanha tuttu, eli sävelet olivat sangen selvät jo paikalle päästessämme. Maneesissa ulkona vallitsevat olosuhteet eivät juuri haitanneet, paitsi äänitehosteina; tuuli viuhui ja välillä katolta putoavat lumet aiheuttivat omat äänensä. Oli hauska seurata koirani reaktioita ääniin, ei säikähtänyt mutta kuunteli välillä hämmästyneen näköisenä :D Välillä treenattiin keskemmällä maneesia ja siinä ei meteliä niin kuulunutkaan.

Tehtiin vähän kaikkea; seuraamista, jääviä liikkeitä, hyppyä, luoksetuloa, sekä paikallaanmakuu yhteisliikkeenä. Jälkimmäinen muuten ok, mitä nyt jonkun pieni bokseri vähän piipitti. Ensimmäinen koira jolla tätä taipumusta on ja että se osaa olla raivostuttavaa! Osan liikkeistä varmistelin tänään liinalla pitkän tauon vuoksi, maneesissa nimittäin on menoa ja meininkiä kun lelut lentää ja koirat lentää perässä. Huomasin kyllä että vähän turhaan, Suzy kun keskittyy niin ei se lähde minnekään - jos nyt ei lelu ihan nenän eteen lennähdä... Otettiin myös hieman muunneltua henkilöryhmäharjoitusta, muunneltua siksi että henkilöryhmässä oli yksi paikalleen istumaan käsketty koirakin :D

Treenien pakollisiin - ja mukaviin - osioihin kuuluu kuulumisten vaihtaminen ja yleinen höpöttely. Tänään tapetilla olivat uudistuneet BH-säännöt joita yhdessä hieman ällistelimme. En ole vielä tarkastanut muuttuuko PK-kokeen kulkukin vastaavalla tavalla (en usko että muuttuu) mikä pistää ihmettelemään että ketä se koe loppujen lopuksi palvelee. Ei kai nyt sentään opetella jääviä liikkeitä yhdellä tavalla BH-kokeeseen, ja toisella varsinaiseen kokeeseen? Toisaalta, BH-koe helpottui nyt niin paljon että ihan naurattaa. Tai naurattaisi jos niitä liikkeitä ei joka tapauksessa harjoittelisi TOKOa silmälläpitäen.

Kohta alkaa Idols top15 show, eli edessä on mukava ilta. Vielä salaatin väsäystä ja sitten vain nautiskellaan.
Niin ja seuraavat treenit keskiviikkona!

Talvipäivän riemuja

Ystävät hyvät miten sää onkaan meitä tänään hemmotellut! Ihana kevätauringon paiste, ei liian kylmä - aivan ihanaa.

Aloitimme lauantai-päivän vieton isännän kanssa shoppailukierroksella. Ihan ensimmäisenä käytiin muutamassa autokaupassa, sillä autonvaihto alkaa olla perheessämme ajankohtaista. Tarvitsemme yhden varman ja turvallisen matka-ajoon sopivan auton johon koko perhe mukavasti mahdumme, sellaista lähdettiin katselemaan. Löytyihän sieltä pari hyvää ehdokasta, joista yksi tietty malli ehkä ylitse muiden. Mutta katsellaan nyt vielä hetken aikaa. Autokauppojen lisäksi käytiin vähän ruokaostoksilla sekä Erä-Tukussa josta isännälle tarttui uusi hiihtopuku mukaan. Tarjouksessa olleen puvun mukana tuli aluspuku, fleece ja pipo että ei hassumpi ostos. Kotona totesin että itse en saanut kuin paketin Buranaa tällä kierroksella, vaan tarpeeseenhan tuo tuli sekin :)

Kotona sitten syötiin hyviä lampaankyljyksiä, ja ihanat päiväunet siihen päälle. Tunnustan häpeäkseni nukkuneeni miltein 3 tuntia. Jos sitä johonkin omaa lahjoja, niin ainakin nukkumiseen!

Unien jälkeen sitten koirien vuoro, jotka tosin siihen mennessä olivat jo nauttineet kevätauringosta pihallamme moneen kertaan. Nämähän on tottuneet olemaan aika paljon ulkona, sillä isäntä tekee ison osan töistään kotoa käsin. Käytiin kuitenkin ihan kunnon lenkit, jonka lisäksi otin Suzyn kanssa tottista ettei mennä huomisiin treeneihin tauon jälkeen ihan ummikkoina. Tulin siinä samalla vähän miettineeksi eroja tämän ja muiden koirieni välillä. Siinä missä Esim. Ofelia oli hyvin kyvykäs ja oppi uusia asioita helposti, on tämän kanssa tehty paljon enemmän töitä. Mutta nyt kun asiaa tuumailen niin tästä saattaa loppupeleissä tulla vielä hieman parempi. Sitä en toki voi vielä tietää miten tulee toimimaan kisoissa/kokeissa, sen näkee sitten, mutta ainakin on huolella valmisteltu. Ja täytyy sanoa että kaiken sen työnteon ja pähkäilyn jälkeen suhde tämän koiran kanssa on aivan erityinen.

Iitan ilmoitan Polvijärven näyttelyyn (piti ilmoittaa jo viime viikonloppuna, vaan unohtui), lähdetään sinne viettämään mukavaa päivää treenikaverini Eijan kanssa - kun nyt sattuu kerrankin olemaan koirat samana päivänä ja vielä tässä lähellä. Tuomarina on Irina Poletaeva, jolla Iita ei vielä ole käynytkään. Veteraaniluokkaan siis mennään, katsotaan miten menee. Enon näyttelyyn en ilmoittanut, syy on selkeä mutta ehkä ei ole korrektia mainita sitä tässä. 

Tätä kirjoittaessani olet taas tehnyt sen - lätkäissyt pizzan uuniin ja avannut I-olut tölkin. Elämä on kovin kiireistä ja stressaavaa välillä, mutta silti niin ihanaa. Ei tässä nyt ehkä laihdu tänä(kään) iltana, vaan haitanneeko tuo. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Saako koiranomistajalla olla vapaapäiviä

Otsikon ajatus juolahti mieleeni tänään. Koko viikko on taas ollut melkoista menoa, huipentuen eiliseen jolloin olin kotiin päästyäni niin poikki etten jaksanut ajatellakaan mitään aktiviteetteja. Aina silloin tällöin koiramme saavat ns. tylsän päivän, jolloin ne pääsevät kyllä ulkoilemaan ja juoksemaan pihallamme niin paljon kuin sielu sietää, mutta niiden kanssa ei käydä lenkillä eikä harrasteta mitään. Tällaisia voivat olla esim. illat jolloin lähden töiden jälkeen ratsastamaan eikä sää suosi koirien ottamista mukaan. Näitä päiviä ei viikkoon monta mahdu, jos ollenkaan. Ja koirathan osaavat tietysti arvostaa tilaisuutta päästä ns. vetämään lonkkaa…?

No, vaikutuksia oli nähtävissä jo heti aamulla. Nuorempi jermuili vanhemmalle sellaisin elkein ”se on minun mammani ja se ottaa vain minut mukaan” että muutamalla virheliikkeellä oltaisiin luultavasti saatu aikaan sarja maata järisyttäviä aktiviteetteja. Katsoin parhaaksi häipyä töihin vähin äänin, jättäen tahtipuikon isännälle. Talon herralla on koiriin sangen hyvä vaikutus, mikä onkin jännä juttu kun miettii että ei se alun perin ollut mitenkään varsinaisesti koiraihminen. Koirat suhtautuvat isäntään palvoen ja yleensä tottelevat viipymättä siltä suunnalta tulevia käskyjä. Kun miettii kuka noiden kanssa rämpii kelissä kuin kelissä kaikkensa antaen, niin tuntuu toisinaan hieman epäreilulta. Mutta ei parane valittaa, oikein passeli kennelpoika!

Töistä palatessani kotona vallitsi suloinen rauha ja vastassa oli kaksi unenlämpöistä koiraa. Sitä kestikin siihen asti että ehdin haukata vähän ruokaa, sitten molemmat alkoivat esittämään vaatimuksiaan. Eipä sitten muuta kuin ulkoiluvaatetta niskaan ja menoksi.

Neiti pyörremyrsky ensin. Olipahan koirassa vauhtia ja virtaa kuin pienessä kylässä. Päättäväisesti se suuntasi kohti reittiä, jota kutsun ”firman lenkiksi” koska se kiertää noin parin kilometrin päässä sijaitsevan yrityksemme ohi. Lenkkiin menee yleensä reilut puolisen tuntia tai vajaa tunti riippuen siitä oikaiseeko vähän, mutta tänään näytti jossain vaiheessa siltä että koko reissusta selvitään alle vartissa. Armeijakuria tavoittelevalla suorituksella sain lopulta koiran uskomaan että kävellä voi rauhallisestikin. Vaatimukseni saivat koiran pyörittelemään silmiään ja huokailemaan raskaasti.

Iitan kanssa baanalle seuraavaksi. Noin äkkikseltään voisi kuvitella että 8-vuotiaan koiran kanssa meneminen olisi verkkaisen rauhallista, mutta katin kontit. Iita tuntuu päässeen vasta vauhtiin ja varsinkin alkumatkasta voisi kuvitella että hihnan päässä on huomattavasti nuorempi tapaus. Ihanteellisinta Iitan kanssa on mennä paikkaan missä sen voi turvallisesti päästää irti, jolloin se todella purkaa itseään ja nauttii siitä kun saa mennä täysillä. Näissä tilanteissa se pysyy aina kuulolla mutta kykenee irtautumaan, toisin kuin Suzy jolle hihnan irrottaminen saa yleensä aikaan eräänlaisen mamman perskärpänen –efektin. Ihan joo itse koulutettu...

Tänne Reijolaan on muuten nyt saatu ihan uusi koirapuisto; tänään huvittelin hetken ajatuksella sinne menemisestä. Näkyi kuitenkin olevan sen verran paljon porukkaa että jätin väliin. Bokseri on kiltti koira, mutta sangen nopeahkosti syttyvänä ei mielestäni mikään varsinainen koirapuistorotu.

Lenkillä mietin viime aikoina lukemiani juttuja erilaisista koulutusmetodeista. Tuntuu välillä olevan eräänlaista kahtiajakoa ilmassa koulutusmetodeiden ääripäiden välillä. Lukemani mielipiteet ovat paikoitellen olleet sangen viihdyttäviä ja laittavat miettimään elämisen vaikeutta. Itse en koiran kouluttamisen suhteen osaa olla kovin mustavalkoinen. Käytän ns. pehmeämpiä keinoja ja mielelläni kokeilen uusia konsteja, esim. naksutinta (joka tosin keinona ei ole mitenkään uusi, eikös se Pavlov jo suunnilleen vuonna kuokka ja kirves keksinyt klassisen ehdollistumisen) käyttämällä olen saanut ihan hyviä tuloksia aikaan silloin kun uuden opettaminen on tuntunut vaikealta. Vierastan kuitenkin ajatusta että koiran kouluttamiseksi ja sen kanssa pärjätäkseen pitäisi aina olla kaikenlaista hilavitkutinta saatavilla. Maalaisjärjellä pärjää normaalin koiran kanssa ihan hyvin, ja joskus sitä koiraa vain yksinkertaisesti on käskettävä kaiken maanittelun ja lahjomisen sijaan. Jos pitäisi valita kaikkein tärkein sana koulutusta ajatellen, se olisi mielestäni luottamus. Ilman sitä ei ole mitään. Toinen tärkeä sana on motivaatio.

Koiran kouluttamisen ohella koulutan mielellään myös itseäni ja vuosien varrella onkin kursseilla ja koulutuksessa tullut nähtyä monenmoista. Joskus 90-luvulla oli valloillaan muoti jossa koiralle opetettiin uusi käsky aiemmin sössityn tilalle. Nohevimmat opettivat koiralleen käskyjä eri kielillä, eikä ollut tavatonta että esim. kisoissa koira pysähtyi HALT käskyn kuultuaan. Jälkikäteen olen huvittuneena miettinyt että olisikohan pitänyt täräyttää kerralla suomalainen r-pitoinen laatusana kaiken kansan kuuluville? Sitähän ne kuitenkin loppupeleissä tottelee...

Sunnuntaina sitten KUNNON treenit.

Talvi-illan hämärissä

Viikko lähenee loppuaan ja täytyy tunnustaa että ajatus viikonlopusta tuntuu aivan ihanalta juuri nyt. Jostain syystä tähän vuodenaikaan on aina hirveän väsymyksen kourissa, vaikka sinällään kohti kevättä mennäänkin ja valon määrä lisääntyy. Tämä talvi vain on niin mahdottoman pitkä. Ja pimeä. Ja kylmä!

No, koirien kanssa viikko on soljahtanut melko mukavasti. Sää on armahtanut sen verran että ollaan päästy lenkkeilemään ihan mukavasti. Koska treenaamiset ovat jääneet vähälle olen treenannut lenkkien aikana mitä olen pystynyt, ihan perusjuttuja siis. Tänään lenkillä tuli vastaan koira jolla näytti olevan hienoisia vaikeuksia ohituksien suhteen, asianlaita oli helppo havaita taluttajansa elkeistä jo noin 50 metriä ennen kohtaamista. Päästyään kohdalle koira kilahti totaalisesti omistajan tehdessä melko turhia yrityksiä rauhoitella sitä. Neiti Vuormannihan innostui - lopultakin kunnon virikettä päivään - ja pörhisteli itseään ilmeisen valmiina kunnon pöllytykseen. Tein kuten aina teen eli komensin omani yksinkertaisesti kävelemään mukanani eteenpäin, noihin juttuhin ei meillä lähdetä ollenkaan. Suzyn mielestä olin ilmeisesti hieman tyhmä, hän kun ehti jo syttyä haasteeseen, mutta taipui kuitenkin tahtooni. Meni kyllä hetki asiaa tuumaillessa, ei varmasti ole helppoa tuollaisen koiran kanssa. Kiitollinen tässä saa olla että oman elukkansa kanssa kulkeminen onnistuu ilman että tarvitsee olla kaiken aikaa varuillaan. Asiassa toki auttaa koiran peruskiltti luonne ja se että hän on kokonsa puolesta hallittavissa silloin kun tarve vaatii. Koirahan se on tuokin, ei mikään lapanen.

Iitan kanssa käytiin metsäisemmällä reitillä ja saatiin olla ihan rauhassa. No, naapurin kissa kylläkin oli vastassa kotiin palatessamme, mutta hetken tuumailtuaan päätti pötkiä kiireellä kotiinsa. Iitahan pitää kissoista kovasti, sen saa iltapissallekin houkuteltua käyttämällä sanaa iltakissalle. Pieni ero, mutta mikä vaikutus lähtöhalukkuuteen!

Talon isäntä on palannut Ruotsin matkaltaan, ja tuonut tullessaan isot kasat tuliaiskarkkeja. Käyn itseni kanssa taistelua Dumle-pussin avaamisesta. Pianhan se Idols alkaa (nimimerkillä täysin koukussa), siinähän ne maistuisivat varmasti mukavilta...

Vähän lisää pakkasta

Aamulla herätessämme tarkastin vallitsevat pakkasolosuhteet: -31 astetta. Siitä vain sitten viettämään iloista viikonloppua ulkoillen ja liikkuen…Taitaa tämä blogi olla menossa siihen suuntaan että kerrotaan mitä kaikkea jää tekemättä. Harrastaminen viime aikoina on kovasti keskittynyt lähinnä uunin lämmitykseen sekä kesästä haaveilemiseen.

Pakastinkin uhkaa tehdä tenän. Tänne muuttaessamme tuumimme että autotalli olisi paras paikka arkkupakastimelle. Ei osattu ajatella että kun keli viilenee, myös autotalli viilenee mikä ei kodinkoneita ajatellen ole hyvä asia. Olemme selvinneet tähän asti laittamalla autotalliin patterin, mutta tänä aamuna isäntä totesi että saattaa olla uuden pakastimen osto kohta ajankohtaista. Nielaisin kuuluvasti ja näenkin jo itseni roudaamassa useita kymmeniä kiloja hiljattain ostamiani koiran lihoja ja muuta kivaa pihamaalle. Jokohan se keli sitten lämpenee?

Iita ei haluaisi mennä ulos ollenkaan. Se lähtee kyllä reippaasti, mutta havaitessaan kylmyyden tekee rivakan u-käännöksen ja vaatii päästä takaisin sisälle. Pahoin pelkään että alamme saada hieman kyseenalaista mainetta naapureiden keskuudessa. Olemme Ne Tyypit jotka kuistin ovelta kurkistellen hokevat jatkuvasti: Mene pissalle. Ihan oikeasti NYT käyt pissalla ihan varmasti. PISSAA, perhana! Ja sitä rataa. Vaikuttaa varmasti hieman erikoiselta, vaikka tarkoitus sinällään on ihan hyvä. Pakkohan sen on joskus käydä tarpeillaan.

Suzyn kanssa käytiin tänään pikku lenkillä. Ajoitettiin kierros keskipäivään siten että ulkona oli vain -24 astetta pakkasta. Suzyn säänkestävyys on aika hyvä, mutta tänään sille reppanalle sattui pieni haaveri. Nappasi hihnasta leikkisästi kiinni, jolloin suupieli osui hihnan jäiseen solkeen. Kävi vähän kuten lapselle jonka pitää ehdottomasti saada kokeilla miltä kevätauringossa kimmeltävä jäinen rautakanki mahtaisi tuntua kieltä vasten. Onneksi vauriot jäivät melko vähäisiksi.

Iitankin kanssa käytiin pieni kierros. Lenkille se lähtee aina mielellään, mutta palelee jaloistaan jonka vuoksi lenkki jäi tänäänkin melko lyhyeksi. Kävi kuitenkin pissalla, luojan kiitos.

Huomenna ei siis edelleenkään mennä treeneihin, jollei säänhaltija tee pikaista mielenmuutosta. Tule pian kesä ja kestä kauan!!!

Onnea Ricolle ja muuta höpinää

Tänään merkkipäivää viettää Ystävämme bokseriherra Rico, tulee komeat 11 vuotta täyteen. Parhaimmat onnittelumme herrasmiehelle! Toivomme koiraherra komealle vielä runsaasti hyviä hetkiä ja vuosia elämäänsä.

Pakkasta piisaa, mutta eilistä lukuun ottamatta lenkkeily on onnistunut yllättävän hyvin. Itse olen harjoittanut ns. kerrospukeutumista, koirille taas on riittänyt Hurtta sarjan lämpömantteli päälle. Suzy ei ole osoittanut mitään palelemisen merkkejä, Iita on vähän nostellut jalkojaan mutta toipunut kun on menty hetki ravia. Siis koira ravaa ja emäntä lyllertää vierellä.

Suzy on aika vekkuli tapaus. ilmeisesti se kokee jonkinasteiseksi velvollisuudekseen minun aktivoimiseni koska lenkit tuntuvat aina noudattavan samaa kaavaa. Ensin käydään tarpeilla ja haistellaan tuttujen terveiset, sitten jossain vaiheessa alkaa tapahtua. Se alkaa esittämään (ilman pyyntöä) melko siistiä seuraamista ja kun se on omasta mielestään tehnyt tarpeeksi se nappaa hihnan suuhunsa ja haastaa minua taisteluleikkiin. Myös tänään hansikkaiden päälle pukemani täysvillaiset lapaset joissa on pitkä koristenauha otettiin ilolla vastaan, ei muuta kuin rusetti auki ja kiskomaan. Aikansa telkuttuaan koira käy taas asemiin ja harjoitus jatkuu. Suzy on aika liikuttava kun olen harjoittanut sitä ohituksiin; kun vastaan tulee ihminen olen vaatinut että koira tulee sivulleni ja pysyy siinä hihna suht löysällä koko ohituksen ajan. Niin että kun ihminen tulee vastaan, tulee Suzy sivulle ja painaa kylkeään pohjettani vasten kehuja odotellen. Tiedossa on että nojaaminen ei ole tokossa sallittua, mutta siitä sitä on ohituksissa palkittu ja on hauskaa kun oppi menee perille. Todella mahtava tämä koirani, ei yhtään ainokaista tylsää päivää sen kanssa! Olisi kyllä hauska tietää mitä koirien päässä oikein liikkuu, toisinaan tuntuu ettei oikein mitään ja toisinaan taas ihan yllättävän paljon. Vähän kuten itselläkin…

Iitalle pakkaset ovat pahinta aikaa vuodessa. Sen iho kuivuu ja jos sen jättää hoitamatta sitä alkaa kutittamaan. Kutina johtaa helposti sarjaan ongelmia joita en halua edes ajatella. Koiraan siis tungetaan öljyä sisäisesti samalla kun sitä rasvataan, öljytään tai suihkutellaan kosteuttavilla tuotteilla. Minulle oli elämys huomata että peseminen auttaa kutisevaa koiraa – kun vain on oikea tuote millä pesee. Mutta näin pakkasillahan kukaan ei koiraansa vapaaehtoisesti pese, joten yritetään pärjätä muilla keinoin. Iho on kyllä yllättävän hyvässä kunnossa nyt.

Huomenna meinaan ajella suoraan töistä eläinruokatehtaalle, joka tässä melko lähellä meitä vaikuttaa. Tarkoitus on ostaa lihoja ja muuta sellaista niin että riittäisi useammaksi viikoksi Iitalle ja Suzyllekin. Sieltä saa koirien herkkujakin. Ei muuta kuin Suomi nousuun ja kaikki ostamaan koirien ruokaa!