Janatreeniä

Tänään pienryhmämme jälkiharjoitukset peruuntuivat Hannan leirin vuoksi, joten päätin lähteä maastoon itsekseni. Koska näissä treeneissä tulee hyvin usein ajettua toisten tekemiä jälkiä, päätin suunnata tarmoni janatyöskentelyyn. Suzyn janatyöskentelyhän on parantunut huomattavasti edelliskesästä, muttei silti ole vielä koetasolla. Joten ajattelin että tähän asiaan keskittyminen on paitsi vaihtelua myös hyväksi koiralle.

Tein 5 eri pituista janaa joista kustakin lähti lyhyehkö jälki päättyen keppiin, jäljet siten että harjoitusta tuli ns. molempiin suuntiin. Ja voi hitsi että koira yllätti taas mammansa positiivisesti. Ensimmäiset janat viivasuoraan, eikä mitään epäröintiä siitä minne suuntaan tässä nyt ollaan menossa. Samoin kepit nousivat kaikki ongelmitta. Kun jana pitenee niin siinä Suzy saattaa hieman ryhtyä kiemurtelemaan ja tässä näenkin nyt tarvetta harjoitella enemmän. Eli pitää vain tehdä niitä pidempiä janoja ja viedä koira määrätietoisesti suoraan kohti janamerkkiä. Se tietää kyllä mitä sen pitää tehdä, tarvitsee vain vahvistusta.

Nyt lähden katsomaan Housea mutta palaan vielä myöhemmin asiaan :)

After House part: Aloitin aamun reippaasti pesemällä Suzyn Bronze Lustre koirashampoolla. Nyt tämä hiljattain näyttelyssä "hieman synkän ja nokisen vaikutelman antava" koiraneitoni kiiltää kuin pronssipatsas ja näyttää ylpeän omistajansa mielestä yhtä kauniilta kuin aina. Pesu on ajoitettu siten että turkki on seuraavan näyttely yrityksen aikaan parhaimmillaan, nyt vain harjaillaan irtokarvoja pois. Suzy on myös saanut uuden annoksen punkkimyrkkyä nahkaansa, joten siltäkin osin voidaan olla huoletta. Koira on hienossa kunnossa!

Huomenna tottista luvassa, kesäkauden viimeinen hallitreeni ja ihan täysi kisatreeni suunnitelmissa. Hallin vuokraamista jatketaan sitten syksyllä taas :)

Peltojäljellä

Eilen sää hieman selkeni iltaa kohti ja niinhän sitä suunnattiin auton keula kohti Viinijärveä. No, menomatkalla tuli pieni viivästys kun piti käydä ostamassa Alkosta pari viinipulloa, enkä tosiaankaan ollut ainoa samoissa puuhissa... Mutta perille päästiin kuitenkin loppujen lopuksi.

Hanna oli kysynyt käyttöömme ison, edellisenä päivänä ajetun pellon. Työnnettyämme ensin akkaporukalla erään jälkiryhmäläisemme auton - siihen samaiseen peltoon kiinni juuttuneen - tielle, aloimme pidemmittä puheitta tallaamaan jälkiä. Tässä yhteydessä pitää mainita että Hanna oli tuonut meille kaikille lainaksi rotukohtaiset jälkipaalut ja ne oli livenä niin somat että minun oli pakko ostaa sellainen itselleni. Hinta vähän kirpaisi, joten ostin vain yhden mutta jahka hetken kärvistelen niin ostan sitten vielä myöhemmin toisen :) Näitä sai kuulemma mainostaa joten mainostan, käykäähän kaikki kurkkaamassa löytyykö omalle rodulle sopivaa: http://patchcoatpalmyra.blogspot.fi/p/hitsin-koirat.html  
Ostin itse samasta paikasta myös jälkiliinan ja se on tosi hyvä!

Peltojälkihän oli meille uusi kokemus ja lisäksi sää - navakka tuuli - asetti omat vaatimuksensa hommaan. Tallasin Suzylle jäljen 4 kepillä toivoen että se siitä suoriutuu. Ja kyllähän se suoriutui, alkujäljestä vähän heikommin ja loppua kohti parantaen; ilmoitinkin jäljen jälkeen että mamma löysi 2 keppiä (pakottaen koiransa ne ilmaisemaan) ja koira innostuttuaan löysi sitten loput. Kuulemma oli alkujäljestä näyttänyt siltä että "kuulepa äippä kun ei minun tarvia tällaisella alustalla tehdä mitään" minkä allekirjoitan täysin. Tuosta tuli nyt kuitenkin kimmoketta mennä uudestaankin, eihän sitä koskaan tiedä jos joskus erikoisjäljestä innostuisi noin esimerkiksi. Vaikka sitten kun Suzy on vanha ja harmaa eikä enää hyppää pk-esteitä :D

Illan päätteeksi kaikki paimenkoirat pääsivät pellolle riehumaan ja bokseri jäi autoon odottelemaan. Bokseri-ihmisille ei tarvinne selittää miksi koirani ei päässyt riehumaan laumassa jossa sen lisäksi olisi ollut 3 narttua. Mukavaa aloittaa juhannus ehjän koiran kanssa :) 

Hyvää juhannusta kaikille, uskokaa tai älkää mutta tämä koiramamma lähtee nyt hölkkäämään!

Lomatunnelmia

Ensimmäinen lomaviikko on edennyt jo ns. paremmalle puoliskolleen, ja täytyy sanoa että erittäin vaihtelevissa sääoloissa. Ei voi kehua kesän olevan kauneimmillaan ja ilman olevan kuin morsian, elleivät tämän kesän morsiamet sitten satu olemaan kipakampaa sorttia.

Eilen käytiin Kuopiossa, isäntä töiden merkeissä ja minä tutustuen uuden IKEAn valikoimiin. Kyllähän sieltä tarttui kaikenlaista pientä matkaan, eikä haitaksi olisi vaikka uudemman kerrankin samaisessa paikassa kävisi. Reissu oli mukavaa vaihtelua kaiken kaatosateen keskellä.

Tänään ollaan yritetty Suzyn kanssa tehdä vähän pihahommia. Yritetty lähinnä siksi että vähän väliä tulee sadekuuroja jotka kyllä saavat ainakin allekirjoittaneen kipaisemaan rivakasti sisätiloihin. Sateen tauotessa ollaan sitten taas menty ulos jatkamaan puuhia, minä ja koirani joka ilman muuta haluaa olla kaikessa mukana. Suzyn kanssa työskennellessä tunteet vaihtelevat mukavista onnentunteista hienoisiin hermostumisen tunteisiin. Se on hurjan suloinen ja kovin kiinnostunut kaikesta mitä teen; sen pää saattaa ilmestyä mitä omituisimmista paikoista esiin vaikkapa kesken pensaan siistimisen. Aina silloin tällöin se katsoo minun ansainneen pusut, ja kun Suzy johonkiin ryhtyy niin sehän tehdään aina perusteellisesti. Ei harrasta mitään kainoja pikkupusuja tämä meidän typykkä. Toisinaan se saa minut orastavan raivon partaalle kävelemällä keskelle kukkapenkkiä, tai alkamalla kaivaa kuoppaa jonnekin minne en oikein sellaista haluaisi. Joskus se innostuu juoksemaan ympäri pihaa, mikä on oikein riemukasta katsojallekin, paitsi silloin kun juuri maahan istutetut taimet lentelevät ilmassa ilonpuuskan seurauksena. Sen mielestä on myös äärimmäisen mielenkiintoista tonkia juuri haravoimiani rikkaruoho-kasoja ja yleensä haravoinnin saakin kohta tehdä kokonaan uudelleen. Pihanhoito tuntuu loputtomalta urakalta, mutta ilmeisesti olen saanut ainakin jotakin tehtyä, sillä selkäni on sikakipeä.

On niitä kuoppia kaiveltu ennenkin...

Tänään olisi jälki-ilta, kuten aina näin kesäaikaan torstaisin. Puolen aamua raivoavaa tuulta katsottuani, sekä sadekuuroja manaillessani olen miettinyt miten mahtaa jäljen kanssa käydä, ja suunnitellut millaista harjoitusta kannattaa yrittää jos ylipäätään päästään lähtemään. Hanna tuossa ratkaisi asian puolestani ehdottamalla peltojälkeä, mikä meille sopii jos vain ei sada ihan kauheasti. Peukut pystyyn siis että iltaa kohti hieman selkenisi!

Lomalla

Ukomatonta, mutta lopultakin se on alkanut. Kauan odotettu ja kaivattu kesäloma. Ihanaa!

Tämä viimeinen työviikko itsessään on ollut aikamoista haipakkaa. Sään puolesta on ollut hyvin sateista, mikä tarkoittaa että piha on röyhähtänyt erittäin vihreäksi ja tarjoaa runsaasti erilaisia kitkemis-, leikkaamis-, nyppimis- ja siistimisoperaatioita. Siitähän se loma pääseekin kunnolla vauhtiin... Nyt kun loppuviikosta on lämpimämpää niin ulkona suorastaan viihtyisi, paitsi kun siellä on ihan järkyttävä määrä NIITÄ. Itikoita siis :/

Suzyn kanssa ollaan toivuttu näyttelyreissulta, sekä palattu arkeen erilaisten tottis- sekä jälkiharjoitusten muodossa. Alkuviikosta harjoiteltiin lähellä kotia, eilen maastotreeneissä Jaamankankaalla ja tänään perinteiseen malliin hallissa kisatreenien muodossa. Suorituksista löytyy sekä hyviä että vähemmän hyviä pätkiä, mutta niinhän pitää ollakin - aina on vara parantaa.

Tästä kesästähän ei nyt tullut ihan sellaista kuin ajateltiin, kun auringon lapsemme Iita on poissa. Hän olisi niin kovasti nauttinut kesästä ja lämmöstä ja meitä surettaa niin kovasti. Niin iso pala on poissa elämästämme, ja niin moni asia hänestä muistuttaa.  Menetys on suuri myös Suzylle; nyt sen huomaa miten paljon tukea ja seuraa se sai kaveriltaan, vaikka heillä joskus hienoisia erimielisyyksiäkin oli (tätä kirjoittaessani vähän hymyilyttää).Yritämme toipua kukin tavallamme, ja ainakin toistaiseksi keskitymme tekemään ainokaisemme elämästä mahdollisimman hyvää koiramaisella tavalla.

Nyt tämä täti ottaa loman kunniaksi yhden kylmän oluen. Mukavaa perjantai-iltaa!

Hallitreeniä ja nimikkolaulu

Päästiinhän sitä sinne halliin harjoittelemaan, lopultakin. Homma eteni sillä viissiin että ensin otettiin Vipille ruutuharjoitus ulkokentällä, josta sitten mentiin molempien koirien kanssa sisälle paikallaanolo harjoitukseen. Tämän jälkeen Vippi autoon ja Suzyn kisatreeni jossa paikoitellen alkoi ihan naurattamaan koirani kekseliäisyys; sen kanssa jos ei treenaa alvariinsa niin laittaa ikään kuin omia kuvioitaan sinne varsinaisten liikkeiden sekaan. En ehkä ihan hetkeen hermostu pikkuasioista, kuten nyt esimerkiksi pikkaisen paikoitellen pielehen menneet treenit voisivat olla, joten siitä ei sen enempää... Sitten otettiin Vipin treeni - teki aika hienosti - ja sen jälkeen Suzylle näyttelypanta kaulaan ja pikaiset näytelmätreenit pihalla. Sitä kun ei oikein ole viime aikoina tullut treenattua niin kiireinen treenailee sitten kaikki lajit saman illan aikana, hehheh. No, ei vaineskaan, Suzy tarvitsee harjoitusta ja nimenomaan käsittelyn suhteen jotta osaisi virallisessa koitoksessa seistä tönöttää kauniisti paikoillaan, sen sijaan että ilahtuneena luuttuaa tuomarin naamaa.

Selailin tuossa joutessani tuttujen koiraharrastajien sivuja ja eräiltä bongasin hauskan ajatuksen siitä että kullakin koiralla on oma laulunsa. Ajatus jäi kytemään ja huomasin miettiväni mikä olisi Suzyn laulu. Se ei ole "Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa" - se on nimittäin jo varattuna Suzyn emännälle :)
Lopulta keksin yhden, eräs kautta aikojen lempikappaleistani, Elvis Costello'n "She", elokuvasta Notting Hill - niinikään yksi suosikeistani. Kuvaa paikoitellen hyvin meidän prinsessaa.

She
May be the face I can't forget
The trace of pleasure or regret
May be my treasure or the price I have to pay
She
May be the song that summer sings
May be the chill that autumn brings
May be a hundred different things
Within the measure of a day

She
May be the beauty or the beast
May be the famine or the feast
May turn each day into a heaven or a hell
She may be the mirror of my dreams
The smile reflected in a stream
She may not be what she may seem
Inside her shell

She
Who always seems so happy in a crowd
Whose eyes can be so private and so proud
No one's allowed to see them when they cry
She
May be the love that cannot hope to last
May come to me from shadows of the past
That I'll remember till the day I die

She
May be the reason I survive
The why and wherefore I'm alive
The one I'll care for through the rough in ready years
Me
I'll take her laughter and her tears
And make them all my souvenirs
For where she goes I've got to be
The meaning of my life is

She
She, oh she