27.4.2014

Kevään ensimmäinen näyttely ja muita kuulumisia

Taas meinaa unohtua tämä bloginpito. Sitten viimeisimmän päivityksen ollaan päästy jo sangen ahkerasti treenaamaan ja yhdessä näyttelyssäkin ollaan käyty. Rex osallistui Lappeenranta KV näyttelyyn, joka tosin tällä kertaa järjestettiin Imatralla isossa urheiluhallissa. Pidin paikasta paljon; hyvin mahtui kulkemaan, riittävän suuret kehät ja lisäksi tekonurmi alustana oli mukavan pitävä (siitä en sano mitään millainen on mahtanut olla pestä tapahtuman jälkeen). Koirille oli varattu sahanpurualue tolpalla varustettuna, siellä kävi omakin uros tyylikkäästi nostamassa kinttuaan tolppaa vasten... tokihan niin kuului tehdä :)

Rex jäljestää

Rexiä vei kehään tällä kertaa Leena ja todella hyvin veikin. Poika käyttäytyi hienosti, vaikkei tämän esittäjän kanssa ollut vielä kertaakaan edes harjoitellut ennen h-hetkeä. Liikkui ihanasti ja malttoi pysyä 4 jalalla arvostelun ajan, ainakin suunnilleen :) Kiitokset taitavalle handerillemme vielä kerran! Arvostelu on tässä: "Mittasuhteiltaan neliömäinen uros, vielä hieman ilmavassa vaiheessa, hyvä luusto, hieman kaartuva alaleuka, hyvin asettuneet korvat, riittävät kulmaukset, hyvä ylälinja, liikkuu sivusta ryhdikkäästi, hyvät edes-takaisin liikkeet. Aikaa tarvitseva."

Eli vallan hyvä arvostelu kotimaiselta tuomarilta, joille näiden keskeneräisten junnuikäisten arvostelu tuntuu toisinaan olevan melkoinen pähkinä purtavaksi. Tämäkään ei jakanut junnuille eikä nuorille yhtään SA:ta, mikä kertoo arvostelun linjasta jotakin, koirat eivät nimittäin olleet huonoja. Ja tuosta meidän jätkästä nyt on todettava että se on niin isokokoinen että raamien lopulliseen täyttymiseen menee - ja saa mennäkin - aikaa. Rex kuitenkin voitti oman luokkansa mikä nyt ERInomaiseen laatuarvosteluun yhdistettynä riittäisi aika pitkälle mikäli oltaisiin vaikkapa maailmannäyttelyssä satuttu olemaan :) Tuota alaleuka-asiaa ollaan hieman mietitty; bokserilla kun sen alaleuan pitääkin olla kaareva? Ei jummarra, vaan tarviaako tuota aina kaikkea ymmärtääkään... Pojan alaleuassa ei kyllä ole mitään vikaa, kuten ei herran rakenteessa noin muutoinkaan. Vaikka omaansa ehkä hieman ruusunpunaisten lasien läpi katsookin, niin hän on yksinkertaisesti upea nuori mies. 

Suzy voi hyvin ja nauttii lämpimistä säistä täysillä. Viihtyy Rexin kanssa pihalla tuntikausia ja lähtee mielellään mukaan treeneihin, lenkille, maastoon jne. Kertaalleen Suzy säikäytti meidät toden teolla, se juoksi ulkona liian läheltä pensaskehikkoa seurauksella että sen takaosa osui siihen ja koko koiran vartalo teki ns. piiskaliikkeen. Spondyloosikoiran omistajalla murtumariski pitää olla aina mukana ajatuksissa, ei niin että sitä miettisi kokoajan tai koiraa sen vuoksi alkaisi pumpulissa pitämään, mutta toki juuri tällaisia äkillisiä repäisyjä pitäisi kaikin voimin pyrkiä välttämään. Onneksemme selvisimme säikähdyksellä, koiran selkä kenties tärähti muttei murtunut ja taas mennään. Oppikohan mitään - hyvin luultavasti ei.

Charmantisti harmaantunut vauhtimimmi pääsiäisenä

Ensi viikonloppuna mennään taas näyttelyyn, sitä ennen juhlitaan vappua ja treeneissäkin ehditään pyörähtämään. Josko yhdistyksen luvatkin kohta saapuisivat ja pääsisimme virallisesti pellollekin kokeilemaan? Kokonaisuutena tästä kesästä on tulossa (jos luoja suo, tämän on nöyrä bokserinomistaja oppinut lisäämään joka paikkaan) kaikin puolin mahtava harrastuskesä, kenties parempi kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Näistä sitten lisää myöhemmin!

15.4.2014

Eläinlääkärissä

Tänään aloitettiin aamu eläintohtori Kivuttomalla. Suzya harmitti aika tavalla kun ei saanut aamulla ruokaa, ihmetteli palveluiden puutetta ja asiaa melko kovaäänisesti kommentoikin. Lähti kuitenkin mielellään autoon eikä myöskään epäröinyt eläinlääkäriaseman ovella, kuten ei tämän rotuiset yleensäkään. Reippaasti vain sisälle!

Suzy tutkittiin päällisin puolin ja sangen hyväkuntoiseksi todettiin. Suussa on epulista eli ienten liikasvua, mutta sen osalta päädyttiin vielä seuraamaan tilannetta koska liikakasvua ei ole niin paljon että jäisi purressa hampaiden väliin tms. Jossain vaiheessa on varmasti poistettava, mutta asialla ei ole kiirettä. Sydänäänet kuunneltiin, täysin puhtaat. Selkää paineltiin ja refleksit tarkastettiin. Lopuksi Suzylta otettiin verikokeet ja sitten se pääsi autoon herkuttelemaan lihapullilla, sitä virallista aamupalaa odotellen.

Rexin vuoro seuraavaksi, sekin tutkittiin päällisin puolin. Virallisina kuunneltiin sydänäänet sekä tehtiin polvitutkimus; ei sivuääniä ja polvetkin 0/0 eli terveet. Lopuksi Rex sai vielä rabies-rokotteen ja sen jälkeen sekin pääsi autoon odottelemaan.

Tällä välin Suzyn verikokeiden tulokset olivat tulleet ja siltä osin uutiset eivät olleet pelkästään mukavia; maksa-arvot, tarkemmin ALT -niminen arvo on hieman koholla. Kyseisen arvon viiterajat ovat 10-100 ja Suzylla arvo oli 114, eli ei vielä mitenkään katastrofaalinen mutta kuitenkin asia joka vaatii seurantaa jatkossa. Päätettiin aloittaa Suzylle kuuri Samylin - nimistä ravintolisää, se on maksan toimintaa tukeva valmiste (sivumennen mainittuna kertakaikkiaan ihanan kallista, but she's worth it). Arvot tarkastetaan 3-4 viikon kuluttua ja mikäli kysymys ei ole mahdollisesta ohimenevästä ilmiöstä, niin mietitään sitten mitä asialle pitäisi tehdä. Suzy syö kipulääkettä joka saattaisi olla muutoksen takana, vaikkakin kyseinen lääke on yleensä erittäin hyvin siedetty eikä pitkässäkään käytössä - toisin kuin monet muut - yleensä aiheuta ongelmia. Mikäli kipulääke aiheuttaisi ongelmat, on ratkaisuna tietenkin lopettaa sen käyttäminen - tähän asti todella helppoa. Se jää sitten nähtäväksi millaisia muita ongelmia tulee jos tuohon päädytään.

Kaikki on kuitenkin tällä erää hyvin, ei mitään syytä murehtimiseen kummankaan koiran osalta. Illalla treeneihin moikkaamaan koirallisia ystäviämme, siitä tulee kivaa!


12.4.2014

Lääkitykset kohdallaan

Viime yönä se taas tapahtui. Heräsin sydän hakaten miettimään olenko muistanut antaa lääkkeet. Asiaan kuuluu että pitää miettiä kukas koira meillä lääkettä tarvitseekaan ja missä yhteydessä se annetaan. Jos lääke annetaan ruoan yhteydessä, pitää miettiä onko koirat saaneet ruokaa. Ovat saaneet, on siis lääkkeetkin annettu. Voi siis jatkaa nukkumista. Joka jumalan yö sama juttu!

Homma juontaa juurensa aikaan jolloin taloudessamme asui koira jonka piti saada lääkkeet tunnilleen ajallaan. Aika oli stressaavaa ja sitovaa, mutta palkitsevaa koska lääkkeiden avulla kyseinen koira sai ihan hyvää koiranelämää vielä yhden lisävuoden verran. Kun koira sitten poistui elämästämme koirien taivaaseen, heräsin useana yönä samaan sydämen hakkaamiseen - olenko muistanut lääkkeet. Unisena sen asian toteaminen ettei taloudessa sillä erää ollut yhtään lääkitystä tarvitsevaa koiraa oli erittäin helpottavaa.

Tällä erää toivun itse leikkauksesta ja lääkitsen itseäni sen vuoksi useita kertoja päivässä. Taloudessamme asuu myös koira, Suzy, joka tarvitsee säännöllistä kipulääkitystä ainakin niin kauan että sen selässä meneillään oleva prosessi luutuu loppuun. Aamulla ruokia ja lääkkeitä jakaessaan saa olla tarkkana, että ottaa omat lääkkeensä itse ja antaa koiran lääkkeet nimenomaan sen koiran kuppiin joka sitä lääkettä tarvitsee. Ja mielellään antaa vielä oikean kupin oikealle koiralle. Sangen huvittuneena olen miettinyt koska koittaa se aamu jolloin tällään Buranan koiralle ja vetäisen itse kunnon annoksen Gabapentiinia. Siinä sitä olisikin selittäminen miksei töihin tulo juuri tänä aamuna onnistu. Toistaiseksi sekaannuksia ei ole sattunut, toivottavasti ei jatkossakaan. ja toivottavasti lääkityksen tarve jatkossa vähenee - meillä kaikilla :)

Ensi viikolla mennään kontrolli-verikokeisiin sopimaan jatkoista lääkityksen suhteen. Puolivuosittain tarpeellinen toimenpide, että tiedetään koiran voivan hyvin lääkityksestään huolimatta. Eläinlääkärikuulumisista sitten lisää myöhemmin.

10.4.2014

Kesä taas lähempänä

Tylsääkin tylsempi sairaslomaviikko alkaa olla takana. Istun keittiössä ja katselen ulkona auringonpaisteesta nauttivia koiriani. Välillä samoillaan yhdessä pitkin pihamaata ja tutkitaan paikkoja vierekkäin seisoen, toisinaan intoudutaan kunnon ralliin. Välillä Rex kokeilee onneaan liikaakin saaden Suzyn hetkellisesti tuiskahtamaan. Ei tarvitse edes miettiä kumpi on näistä kahdesta se johtavampi yksilö :) Kaksikkoa on hauska seurata, tulevat oikein hyvin juttuun ja viihtyvät toistensa seurassa. Välillä Suzya pitää käydä komentamassa, se kun vahtii kaikkea ohikulkevaa liikennettä ja mielellään myös sitä kommentoi suurehkoon ääneen. Toisinaan se haukkuu myös naapurin miehelle, joka omasta mielestään on koiraihminen, Suzyn mielestä ehkä ei niinkään... Rex ei näihin haukkujuttuihin ole vielä mukaan lähtenyt, onneksi.

Minua tämä toimettomana olo alkaa tympimään toden teolla, onneksi huomenna on viimeinen sairaslomapäivä ja sitten voinee alkaa elämään hieman normaalimmin, voinnin mukaan tietysti. En suoraan sanottuna ymmärrä niitä ihmisiä jotka suorastaan hinkuavat sairaslomalle, saa nukkua aamulla pitkään juu, mutta kun mitään ei varsinaisesti pysty tekemään niin aika tylsäksi menee. Ulkoilemaan on onneksi vähän kerrassaan jo päästy, ihan rauhallista kävelyä toistaiseksi vain.

Kevään suunnitelmat ovat pikku hiljaa edenneet, poikaa on ilmoitettu näyttelyihin joista ensimmäiset alkavat jo olemaan lähellä. Näissä ensimmäisissä näyttelyissä poikaa vie kehään Kasvattaja, niissä missä hän ei ole paikalla vien sitten itse, kuten myös kilpailukehissä jos tarve vaatii. Poika on edelleen sangen sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen tapaus, ei ainakaan mikään turhanräyhääjä vaikka rodunomaisesti vilkas onkin. Odotan kevättä ja kesää suurella mielenkiinnolla :)

Ensi viikolla minulla on muutama päivä talvilomaa, jo syksyllä lukkoon lyötyjä päiviä jotka nyt hauskasti sattuvat melkein sairasloman perään. Tulisikohan ensi viikosta hieman toimeliaampi kuin tästä? Sitä odotellessa...

6.4.2014

Kuulumisia

Vajaan viikon verran ehdittiin treenailla yskätauon jälkeen, kun taas ollaan tauolla - tällä kertaa kouluttajan alias koirien omistajan sairasloman vuoksi. Silmäni leikattiin perjantaina, siihen tehtiin jo toistamiseen uusi kyyneltie. Edellisen kerran sinällään onnistunut lopputulos oli arpeutunut umpeen, joten kirurgi päätyi tekemään kokonaan uuden; tällä kertaa vähän eri paikasta kuulemma todella paksun luun läpi edeten. Mieheni luki leikkauskertomusta ja totesi että nyt se on virallista: meidän talossa asuu paksukalloinen emäntä. The Paksukallo tyytyy kohtaloonsa, toteaa että eron edelliseen käsittelyyn verraten todellakin huomaa ja yrittää toipua. Koko ensi viikon saa olla onneksi kotona tiputtelemassa silmään tippoja, voiteita ja suihkeita. Pian tämä unohtuu, kevät etenee ja kesä on lähempänä. Ja tiedättekös, jos ihmisellä on 2 toimivaa silmää niin se on jo aika paljon se.

Koirille kuuluu hyvää, molemmat ovat terveitä, reippaita (erittäin) sekä hyvässä kunnossa. Viikolla ehdittiin käväisemään parissa tokotreenissä, missä mm. yllätettiin treenikaveri esittelemällä Suzyn merkille meno. Vaikka koira ei kisaamaan pääsekään, niin se tekee mielellään ja edelleen oppii myös uusia asioita. En näe järkeä junnata koiran kanssa pelkästään niitä asioita joita se jo osaa, joten siksi teemme vaihtelevia harjoituksia ja erittäin mielellään sellaisia missä koira saa edetä ja purkaa samalla loputonta energiaansa.

Rexin kanssa ollaan jatkettu perusasioita, sekä otettu myös näyttelyharjoituksia muiden treenien ohella. Olen nyt keksinyt aika hyvät konstit saada se poseeraamaan ryhdikkäänä, ahne koira kun on niin makupaloilla pääsee pitkälle. Odotan innolla kevään näyttelyitä, koira on kehittynyt hienosti vaikkei tokikaan vielä ole valmista nähnytkään. Viikko sitten Ystäväni kävi kylässä ja näki koiran muutaman kk:n tauon jälkeen - kiitos vierailusta Pirjo ilmeesi jaksaa riemastuttaa minua yhä edelleen :)

Nyt jos tässä jatkaisi lepäilemistä, ensi viikolla toivottavasti pääsee jo pikkuhiljaa vähän kävelemään ja nauttimaan kevätauringosta. Isäntä lenkittää koiria toistaiseksi, käykäähän moikkaamassa jos näette.