Se on taas perjantai!

Niin sitä mennään, taas on ihana viikonloppu edessä ja yritän hidastaa tahtia sen verran että ehtisin siitä nauttiakin.

Eilen meillä oli metsäjälki-ilta ja voin sanoa että olen hyvin tyytyväinen illan antiin. Meidän ryhmä on ihan huippuhyvä; osaavia aktiivisia ihmisiä joilta takuuvarmasti saa neuvoja ja ohjeita silloin kun niitä tarvitsee. Ja jos tarkkoja ollaan niin hyvät harrastuskaverithan antavat neuvoja myös silloin kun niitä ei niin tarvitsisikaan :)

Sekä Suzy että Rex pääsivät jäljen ajoon, Rex ensimmäistä kertaa maastossa. Tein molempien jäljet tällä kertaa itse, Suzyn jäljen siksi kun halusin tehdä sen tietyllä tavalla ja Rexin jäljen siksi etten kehdannut pyytää ketään tallaamaan enempää jälkiä kuin ajaa. Pojan jäljet ovat vielä tietenkin tosi lyhyitä ja suoria, työlästä niiden tekemisessä on ainoastaan namien kylväminen - kyykkäämisestä saa helposti takapuolensa kipeäksi.

Rex pääsi porukan ekana hommiin, sen jälkeä kun ei niin tarvitse vielä vanhentaa vaan sen voi ajaa suunnilleen yksin tein. Poljin pojalle "tunnelin" jossa oli paljon nameja ja päästettiin kaveri sinne irti tutkimaan asiaa, samalla kun koko treeniryhmä seurasi herpaantumatta pienen pojan ensiaskelia jäljen saralla (kotona toki nurmikolla jo kokeiltu). Kyllä, hänestä tulee jälkikoira. Nenä tiiviisti maassa, nameja syöden poika eteni sangen keskittyneesti ja harmistus oli suuri kun nostettiin hyvässä vaiheessa jäljeltä pois. "Ei kun sinne jäi vielä nameja, minä haluan..." tuntui olevan pojalla mielipide. Uskon että seuraavalla kerralla palo jäljelle on entistäkin suurempi. Rex sai kehuja myös reippaudestaan, se kävi epäröimättä moikkaamassa ihmisiä eikä häiriintynyt edes lajikumppaneiden melkoisista äänitehosteista. Kivaa oli ja treenin päätteeksi pieni mies vetäisi lokoisat unet autossa. Väsyttäähän se töissä käyminen!

Suzyn jälki seuraavaksi, tein jäljen melko normaalisti, kuitenkin hyödyntäen pelloilla saamiani oppeja sen suhteen mitä voidaan muuttaa että koirasta saataisiin vielä huolellisempi työssään. Tässä kohtaa myös oma käytökseni jäljellä vaikuttaa asiaan. Suzy huomasi eron ja siitä tuli sille vähän painetta, mutta ei pahalla tavalla. Sen jälkityöskentely oli parempaa kuin viime viikolla, ainoastaan kepeistä tuli pientä sanomista; ensin yhdestä ohi ja sitten viimeisellä kepillä pieni keskustelu siitä tehdäänkö se homma loppuun vaiko ei. Jos koira merkkaa kepin, se myös ilmaisee sen ja tästä ei tingitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin - olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Uuden treeniryhmän etu on uudet ideat, kaikkea ei voi eikä pidäkään muuttaa mutta on hienoa jos koiraansa saa vietyä eteenpäin - koirakin kyllästyy saman jankkaamiseen - samalla kun itsekin oppii uusia asioita. Ei niin että vanhassakaan ryhmässä mitään vikaa olisi ollut, päin vastoin. Jälki-ihmisenä en vain todellakaan voi sanoa olevani niin kokenut, ettenkö vielä pystyisi ja haluaisi uusia näkökulmia omaksua. Olen oikeasti todella innoissani harrastuksistamme tällä hetkellä!

Tänään sitten Suzyn akupunktio, toinen kerta tätä samaa sarjaa. Vasen puoli edestä nyt parempi, mutta vastaavasti oikea puoli pahempi - kuinkas muutenkaan. Onneksemme Suzy vastaa akupunktioon todella hyvin ja siitä vaikuttaa sille apua olevan - sen huomaa paitsi rennosta liikkeestä myös koiran käytöksestä siihen sen enempää puuttumatta.

Loppuilta meillä huilataan, minä siivoan jos jaksan ja huomenna sitten luonnetestiin töihin. Odotan innolla, se on aina mielenkiintoista ja antoisaa.

Ystävykset

Suzylla ja Rexillä on alkanut menemään tosi hyvin, yhä enemmän ja enemmän saavat jo viettää aikaa yhdessä. Toistaiseksi yhdessäolo on tapahtunut vain valvotusti, kenties meilläkin vielä nähdään portiton aikausi, maassa rauha ja valtakunnassa kaikki hyvin :)

Maanantai-illan huumaa

Tänään oli jo ihanan lämmin sää, ei mene montaa päivää kun puihin ja pensaisiin ilmestyneet silmut alkavat aukenemaan ja sitten se on jo täällä - kesä <3

Allekirjoittanut aloitti vapaa-aikansa tänään laadukkaasti hammaslääkäristä, istua töröttäen kiltisti tuolissa, hokien mielessään erilaisia kirosanojen sarjoja (toivottavasti en ääneen...) sekä vannoen itsekseen että nytpä taas hoidan hampaat oikein extra hyvin tästä eteenpäin. Onneksi hammaslääkärissä ei tarvitse käydä kuin kerran vuodessa!

Sitä helpotuksen määrää kun tämä vuosittainen velvollisuus tuli suoritettua ja sitten turpaosasto hellänä kohti kotia ja illan treenejä. Ne oli tänään tottista ja järjestettiin meidän "kotikentällä" eli tuossa Reijolan pienellä kentällä missä talvisin on luistelukenttä. Suzy oli innoissaan kun pääsi tekemään ja Rex oli innoissaan kun pääsi autoajelulle sekä ennen treenejä moikkaamaan uusia ihania ihmisiä. Eija-tädillä oli namejakin, oi sitä onnea!

Suzyn treeni sujui ok, tehtiin alokasluokan liikkeitä ajatuksella "pidetään nämä mielessä" sekä muutama keppi-ilmaisu lopuksi. Vähän loppua kohti väsähti, mikä johtunee sään yllättävästä lämpimyydestä. Oikein kivaa oli!

Huomenna sitten koira juoksemaan maastoon, isäntä saa sillä aikaa viettää poikien iltaa nuoriherra Rexin kera. Jostain syystä talon herraa ei juuri lainkaan tarvitse houkutella viettämään aikaa pennun kanssa :) On se niin ihana pieni poika!

Vauhdilla kohti kesää

Saattaa olla että toistan itseäni, mutta kylläpä on taas viikko hurahtanut vauhdilla loppuun!
Tällä viikolla saatiin jälkikausi alulleen ja kun kerta alettiin niin jäljellä käytiinkin sitten kolmena päivänä peräkkäin.

Väliajat leikitään

Aloitettiin torstaina metsässä, Siprin mahtavapohjaisissa maastoissa. Sää ei kyllä juurikaan mairitellut, inhottava sade joka sai miettimään lähtemisen järkevyyttä. Onneksi kuitenkin lähdettiin, sade nimittäin taukosi juuri kun jälkiä alettiin ajamaan ja hetkessä meillä olikin lähestulkoon optimaaliset olosuhteet. Tällä ensimmäisellä jäljellä Suzy teki ihan kelpo työn. Kepit ilmaistiin epäröimättä maahan menemällä, yhdestä kulmasta lähti vähän luirailemaan mutta korjattiin takaisin ja sitten mentiinkin loppuun asti. "Hyvät, vahvat ilmaisut" totesi ohjaajamme ja antoi sitten täsmäannoksen ohjeita siitä mitä voitaisiin korjata ja missä voitaisiin parantaa - tai siis lähinnä minä voisin. Tykkään tästä uudesta ohjaajastamme, napakka ja todella osaava ihminen.

Perjantaina ja lauantaina päästiin sitten pellolle jäljestämään. Sain tilaisuuden saada paikan myös peltojälkiryhmästä ja uuden pennun omistajana päätin tarttua siihen. Jos ei muuta saada, niin ainakin koira saa tarkkuutta työskentelyynsä ja emäntä saa taas jälleen kerran lisäoppia koiran kouluttamisen saralla. Ensimmäisen päivän perusteella vaihdettiin valjaat pantaan ja mahan alla kulkevaan liinaan, sekä alettiin etsimään nameja joita koira suostuisi syömään - ei ole syönyt namin namia sen jälkeen kun oppi jäljestämään eikä syönyt nytkään, tyytyi vain merkkaamaan ne. On tässä opetteleminen, peltojälki on jotakin aivan muuta kuin metsäjälki.

Kahden ensimmäisen päivän saldona Suzy on tyypillinen metsäjälkikoira joka on tottunut kulkemaan hajuvanassa, joka metsässä voi olla useita metrejä varsinaisen jäljen sivussa. Suzy käyttää nenäänsä hyvin, muttei ainakaan vielä tässä vaiheessa ole peltotyöskentelyyn tarpeeksi tarkka. Ei toki voi ollakaan, kun tasan 2 kertaa on harjoitellut ihan oikeiden peltojälki-immeisten valvonnassa. En tiedä tuleekokaan siitä sellaista, mutta en usko että harrastamisesta erilaisilla alustoilla haittaakaan on. Olen saanut jo ison pinon uusia ajatuksia ja oppeja, joista varmasti tulee olemaan hyötyä sekä Suzyn kanssa että sitten kun Rexiä aletaan kouluttamaan jäljelle. Mikä sivumennen mainittuna tapahtuu hyvin pian.

Väsynyt mutta onnellinen

Rex on kulkenut jälkimenoissa mukana, pikkumies matkustaa jo sangen kokeneesti, joskin on herättänyt hieman hilpeyttä ajomatkojen alkupätkillä. Se komentelee Suzya haukkumalla saaden sen huokailemaan raskaasti ja pyörittelemään silmiään. "Aivan kauhea tuo kakara" -puhekuplan voi lähestulkoon nähdä sen pään päällä. Hyvin matkustaminen kuitenkin sujuu ja kun Rex on saanut rokotukset alkaa pikkumies osallistua iltamenoihin yhä suuremmassa määrin.

LISÄYS: Koska tämä oli jälkiaiheinen postaus, niin mikä olisikaan parempi tapa lopettaa tällä kertaa kuin jakaa kanssanne juuri saamani, koko viikonlopun paras uutinen: Siskoni labrador uros, Koirantähden Tutti Frutti alias Simba tänään FI JVA. Onnea rakas sisko ja halaukset, tämän te olette ansainneet!!!

Rex aitauksessaan (aitaus on oikeasti suorassa) 

Paljon onnea vaan

Rakkahin koiramme Suzy täyttää tänään 5 vuotta. Viime vuonna tähän aikaan talossamme vallitsi katastrofitila Iitan sairastuttua vakavasti ja Suzyn synttärit meinasivat unohtua. Vannoin että tänä vuonna eivät unohdu vaan kuinkas kävikään? No, unohdinpa kuitenkin, asia valkeni vasta töihin päästyäni siskotytön onnitteluja lukiessani. Siispä paljon onnea ihana Suzy, sekä sisarukset Zinnia, Zaida, Zaika, Zenna, Zorbas, Zappa ja Zivako.

Synttärisankari

Neiti on saanut herkkuja ja sitä ennen käytiin eläinlääkärissä saamassa akupunktiohoitoa. Ilmeni että Suzyn rintaranka, vasen lapa sekä vasen etujalka olivat jumissa, eipä ihme että tyttösellä on huumori ollut hieman hukassa. Akupunktion lisäksi koiraa hoidettiin laserilla (ei ollut kovin yhteistyökykyinen neulojen suhteen tänään) sekä lisäksi selkään pistettiin vähän Lidocainia. Nyt nukkua tuhisee niin tyytyväisenä, huomenna on varmasti jo oikein hyvä päivä.

Ettei elämä pääsisi liian tylsäksi, myös Rex on säikytellyt isäntäväkeään tällä viikolla. Jäppinen alkoi oksentaamaan keskellä yötä aivan ryökänään ja erinäisten vaiheiden jälkeen selvisi että herra oli onnistunut nielaisemaan kiven joka ärsytti maha-suolikanavassa. Onneksemme kivi oli niin pieni että mahtui kulkemaan suoliston läpi ja tätä kirjoittaessa on jo tullut niin sanotusti toisesta päästä ulos. Nyt sitten entistäkin tarkempana mitä kaikkea pieni poika ulkona syö - lue kaiken mitä eteen osuu ja irti lähtee...

Pikku ahmatti

Näissä tunnelmissa valmistaudumme Helatorstain viettoon. Vähän siivoamista, jotain hyvää syötävää, saunaa ja kenties jotain huurteista juotavaa?

Vappuviikolla

Nyt on sitten vappukin juhlittu ja siirrytty samalla toukokuulle - kevät julistettakoon virallisesti alkaneeksi.

Vappuaattona käväistiin ystäväpariskunnan luona kohottelemassa kevään maljat sekä syömässä huippuhyviä tortilloja, sitten pikavauhtia kotiin katsomaan miten lapsukaiset pärjäilevät. Rexillä alkaa yksinolo jo sujua, saattaa olla että vähän huutelee ja ainakin leikkii villisti leluillaan, mutta ilmeisesti osaa myös rauhoittua nukkumaan.

Vapun juhlinnan jälkeen Suzy kunnostautui pöläyttämällä pentua. Rexillä on hieman ikävä tapa purra vanhempaa täysillä tissiin tilaisuuden saadessaan ja tällä kertaa se oli Suzylle hieman liikaa. En periaatteessa puutu vanhemman komenteluun kun se vain pysyy järkevissä mittasuhteissa, tällä kertaa näytti kuitenkin suututtavan sen verran että menin väliin rauhoittamaan tilanteen. Hetki touhuttiin kotona, sitten lähdettiin Suzyn kanssa treeneihin joissa teki oikein kivasti. Ilmeisesti pennun tulo rassaa sen hermoja jonkin verran, aina kun ollaan kaksistaan vaikuttaa tekevän paljon sen eteen että miellyttäisi minua.

Perjantaihin asti kun elettiin, alkoi mahdollinen syy Suzyn hienoiselle äreydelle aukenemaan: ontuu vasenta etujalkaansa. Jalasta ei painelemalla löydy kipeää kohtaa, eli ilmeisesti selkä taas muistuttaa olemassaolostaan. Akupunktioon ollaan aika jo varattu, kun se näyttää koiraa auttavan. Lepäillään nyt viikonloppuna, ei varmasti tee pahaa itsellekään. Jälkikausi starttaa sitten ensi viikolla - toivottavasti kera terveen koiran!

Tänään meille tulee vieraita, siskoni kera miehensä & koirien. Sitä odotellessa suunta kohti keittiötä ja leipomusten äärelle!