Vapaalla

Hartaasti odotettu viikonloppu on startannut. Allekirjoittanut on aloittanut aamun ruokkimalla & ulkoiluttamalla koiransa sekä starttaamalla juoksulenkille (ilman koiraa) heti sen jälkeen. Tässä tasoitellessa hetki aikaa kirjoitella, sitten viettämään laatuaikaa erinäisten kivojen juttujen parissa.

Eilinen aamu alkoi todella vauhdikkaasti. Suzy tuli riemurallia pihalta sisälle, jatkoi läpi keittiön täysillä kohti eteistä, kompastui mutkassa ja kaatua rumahti kyljelleen eteisen lattialle. Sillä tavalla, ajattelin, näinhän sitä viimeistellään kauden kunto. Onneksi tuo kuitenkin nousi heti ylös, ravisteli itseään ja jatkoi touhuamistaan - kenties aavistuksen nolon näköisenä. Ei todellakaan käy elämä tylsäksi meillä!

Minäkö vilkkaan puoleinen?

Suzyn juoksut ovat loppuneet, vielä toki vahditaan tovi neitosen menoa mutta muuten vähän helpottaa. Eilen lätkäisin elokuun annoksen Bayvanticia nahkaan ja sitä ennen jo juoksun aikana neiti madotettiin Profenderilla. Ennen vanhaan sitä tuli madotettua koirat lumien tullessa ja niiden lähtiessä, nyt kokeilin eläinlääkärin neuvoa ja madotin juoksun aikana. Silloinhan ne madot kai aktivoituu, joten ideassa voi hyvinkin olla katetta.

Tänään olisi jossain vaiheessa esissä orapihlaja-aidan verkotuksen korottamista. Se on kahdelta sivulta verkotettu noin 70 cm asti (muualla korkeampi), ollaan ajateltu että se riittää koska verkotuksen yläpuolelta aita on todella tiivis eikä siitä näin kesäaikaan näe läpi ollenkaan. Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt muuan iloisesti aidasta läpi rysäyttelevä juoksunarttu ja päätin etten halua ottaa riskejä enkä edes miettiä koko asiaa - mielummin korotan aitaa. Tässä mietin riittäisikö 120 cm vai laitetaanko 150 asti kerralla :D

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vauhtiviikko

Tällä viikolla sitä on kuulkaa menty eikä meinattu ja oikein huvittaa sillä olen itselleni kalenteriin merkinnyt koko viikonlopuksi isolla VAPAA. Tarkoittaa siis että älyä levätä joskus, ääliö, ja suo lepoa koirallesikin :D (ja tee pihahommia).

Noh, tällä viikolla siis on joka ilta ollut kouluratsastus-kurssi josta ihanan ja taitavan Osku-ruunan kanssa tuli ihan huippukokemus. Hyvin usein kun tuntuu että aika moni asia menee ns. vituralleen, niin onpa nautinnollista kun joskus joku tuntuu ihan onnistuvankin ilman isompia taisteluita. Aina tällaisilla hetkillä sitä havahtuu huomaaman elämän ihanuuden.

Treenit on tämän kurssini vuoksi ajoitettu alkamaan jo klo 17, eli töistä on saanut aika haipakalla painella kotiin ja sieltä eteenpäin. Suzy on toiminut koko viikon ihmeen hyvin, oikein tässä miettii että mikä katastrofi vaanii nurkan takana kun tuntuu asiat sujuvan ihan mukavasti :D Kop, kop.... Nyt ei opeteta koiralle mitään uutta, keskitytään vain oikeaan tunteeseen sekä pitämään ne kuuluisat hienosäädöt kasassa. Tuntuu hyvältä nähdä miten koira nauttii tekemisestä, muutenhan tässä ei kai mitään järkeä olisikaan... Neiti on trreenin jälkeen köllötellyt tyytyväisenä autossa odotellen kurssilla käyvää mammaansa;  luukkuja avaamalla ei autossakaan ole liian kuuma. Iloinen saa olla siitäkin miten hyvä matkustaja tuosta koirasta tuli!

No, yleisistä olosuhteista sen verran että Liljat kukkii, kuten ne kerran kesässä sangen upeasti tekevät. Kannattaa olla kotosalla tähän aikaan, koska hyvin montaa päivää ne ei tällaisilta näytä:

Paltamon reissu

Kotona ollaan taas, tällä erää Paltamosta palanneina. Näyttelyssä olimme Erittäin Hyviä; kuten etukäteen jo hieman uumoilinkin tämä tuomari tykkäsi enemmän hieman rotevammista yksilöistä. Tai sanotaanko hienosti kuten hiljattain eräs koira-tuttava ihanasti sanoi: "koira on liian elegantti hänelle". Hehheh, positiviivisuus se on elämässä kantava voima!

No, Suzy sai kuitenkin ihan mukavan arvostelun sekä suoriutui muutenkin kiltisti ympäristöstä joka ei sille ole helpoin: sisähalli asfalttipohjalla. Arvostelussa oli meitä hymyilyttävä maininta "ylitsepursuavan energinen", itseäni se hymyilyttää siksikin kun koirani olisi ulkonäyttelyssä saattanut esiintyä vielä muutaman asteen energisempänä :) Hienoinen pyöreys/ylälinja oli se mistä tänään taas rokotettiin, katsotaan tuleeko asiaan muutosta jahka juoksut menevät ohi. On meinaan se samainen ylälinja joskus ihan kehujakin saanut... Pääasia on että meillä oli kiva päivä ja lisäksi Decas kennelin Miran kasvatti oli ansaitusti ROP ja sai SERTin. Onnea vielä tätäkin kautta!

Käytiin sitten Vuorisilla kahvilla ennen kotiin ajoa, kiitos taas Helena ja Kyösti kaikesta! Vierailu oli sangen pentukuumetta nostattava sillä nähtävillä oli 2 viimeisimmän pentueen narttupentua; todella kauniita ja vaikuttivat tyttösten luonteetkin potentiaalisilta. Näistä kuullaan vielä ihan varmasti!

Suzyn kanssa otetaan mainoksesta mallia ja "hölläillään" tämä ilta. Typykkä nukkuu tyytyväisenä eikä paljon mammallakaan puutu. Jos nyt muutaman tunnin vielä hereillä yrittäisi kuitenkin.

Pikapäivitys

Käväisimme tänään eläinlääkärissä päivittämässä rokotukset kuntoon; ajankohtaista oli tällä erää vain kennelyskärokotteen laittaminen. Samalla tehtiin virallinen sydänkuuntelu - ei sivuääniä - sekä päällisin puolin tarkasteltiin koiran yleiskunto. Korvat, turkki ja iho oikein hyvässä kunnossa, ikenissä pientä liikakasvua muttei mitään mikä haittaisi elämistä ja olemista. Näytin samalla Suzyn kylkiluussa huomaamani patin joka ilmeisesti on kolautuksen seurauksena syntynyt ruhjeen tapainen, kuten arvelinkin. Meno on tämän neidin kanssa sen verran vauhdikasta että itse asiassa ihmeen vähillä kolhuilla tässä on selvittykin. Ja koputamme tietysti puuta!

Erikoismaininnan ansaitsee koirani käytös: tervehti iloisesti eläinlääkäriä ja hänen laskiessaan pöytää alemmaksi hyppäsi siihen kenenkään pyytämättä "tähänhän te minut halusitte". Huipputyyppi!

Paluu arkeen

Se olisi sitten ensimmäinen työpäivä takanapäin ja 4 samanlaista jäljellä kuluvaa työviikkoa. Aamu alkoi sangen vauhdikkaasti, noin äkkikseltäänhän sitä kuvittelisi että ensimmäinen herätys loman jälkeen on vaikea ja unenpöpperässä toikkaroidaan puolille päivin. Niin minäkin luulin... Kello soi 6 aikaan aamulla ja ensi töikseni tietysti lähdin päästämään koiraa ulos. Minulta jäi huomaamatta että kuistin puolen takimmainen ovi oli jäänyt yöksi auki ja siinä samalla kun tämän asian havaitsin, huomasin että siellähän se naapurin uroskin taas päivystää pihalla. Sehän tulee vaikka avaimenreiästä jos sitä sattuu huvittamaan eikä mikään aita sitä tunnu pidättelevän. Maxin eduksi on luettava että se lähtee pienestä kehoituksesta pois pihaltamme, yleensä samaa reittiä kuin on sinne tullutkin. Niin se teki tänäkin aamuna, samalla kun tämä oma sankarittaremme kunnostautui tekemällä jotakin mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut. Lähti kuin ammus oven raosta perään, päräyttäen koko halvatun aidasta läpi. Ei jumaliste sentään!

Tässä vaiheessa huomasin olevani yllättäen täysin virkeä ja samalla kun jäsentelin mielessäni toimintamallia, jalkani juoksivat jo täysillä kohti talomme etuovea. Oma notkeuteni ei riitä verkotetun orapihjala-aidan yli eikä läpi hyppelemiseen, joten ainoa konsti saada koirat kiinni oli juosta oman talon takaa toisen naapurin talon ympäri, päätyen näin Maxin kotipihaan jonne arvelin koirien suunnistaneen. Samalla kun juoksin uuden 300 metrin maailmanennätyksen, verhoutuneena Nanson yöasuun, mielessäni pyöri kaikenlaisia kauhukuvia alkaen bokseria astuvista corgeista, päätyen autojen alle jääneisiin koiriin.

Puuskuttaen saavuin paikalle ja siellähän ne kyyhkyläiset olivat, onneksi etupäät vastakkain. Karjuin erinäisiä komentosanoja kuin torimuija, mihin Maxi reagoi jatkamalla matkaansa vauhdilla kohti kotinsa takapihaa, ihanan tottelevainen ja kuuliainen koirani perässään. Ehdin siinä miettiä että tässähän sitä kohta karjahdellaan naapurin olohuoneessa, 6 aikaan aamulla, kun ihmeen kaupalla neiti Suzy sai päähänsä totella ja tulla luokseni. Ilmeisesti tilapäinen mielenhäiriö neitosella? Panta kaulaan ja kotia kohti, vapisten kuin haavanlehti.

Olin aika äkäinen ja vielä äkäisempi olin töiden jälkeen paikatessani aitaa pitävämpään muotoon keskellä polttavia nokkosia, raapivaa vattupusikkoa ja sitä perhanan orapihjala-aitaa. Nyt siitä ei hetkeen tule hirvikään läpi ja jos sen tekee niin seuraavaksi rakennetaan panssariaita paimenpojalla varustettuna. Vai pitäisikö täräyttää tiilimuuri yksin tein? Nämä nartut...

No, treeneissäkin käytiin tänään ja ne sentään meni aika kivasti. Esittää nyt kohtalaisen kelvollista seuraamista kautta linjan ja ainakin tänään vire pysyi mukavasti yllä. Ilmeisesti tuli hyvät verryttelyt aamulla :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kohti uusia koitoksia.

Viimeistä viedään...

... lomapäivää nimittäin.

Olemme kotiutuneet Oulusta jossa osallistuimme KV-näyttelyyn Äimärautiolla. Matkaan kuului myös rentoutumista Oulun Eden kylpylässä, joka onkin yksi mukavimpia lomapaikkoja jonka suomessa tiedän. Lähellä oleva meri antaa aina lomailuun oman tunnelmansa. Virkistävää ja ihanaa eikä ajaminenkaan rasittanut liikaa - minä ajoin menomatkan (isäntä toipui Ilovaari-rockista) ja herra ajoi sitten tänään takaisinpäin.

Niin, se näyttely. Se meni ihan kivasti ja olen suoritukseemme ihan tyytyväinen. Suzy sai ERIn ja voitti luokkansa. SA:ta emme tänään saaneet, mutta tällaistahan tämä näyttelytouhu on. Joskus niin sanotusti saa ja joskus ei :) Saimme kuitenkin hyvän arvostelun sekä harjoitusta näyttelyihin joita tulee nyt muutamia ihan peräkkäin. Suzy esiintyi kivasti ja liikkui hienosti; näyttelyharjoituksista on ollut apua sillä oikein tunnen sormenpäissäni kuinka se lähtee liikkeelle käyttäen koko kroppaansa. Liikkeistä tulikin tänään kehuja, kuten myös päästä, kulmauksista sekä sukupuolileimasta. No, näkyyhän tuosta kyllä kilometrin päähän että hän on prinsessa :) eli narttu siis. Yritän muistaa kirjoitella koko arvostelun tänne, jahka saan laukut purettua.

Viimeinen lomaviikko on mennyt aika tavalla koiraharrastusten parissa, kuten oikeastaan koko loma. Olen tämänkesäiseen lomaani vallan tyytyväinen, mieli on levännyt ja kuntokin ehkä kohonnut lisättyäni vanhan harrastukseni hölkkäämisen päiväohjelmaani. Ihan hyvillä mielin tässä ollaan työelämään palailemassa - se jää sitten nähtäväksi koska se kaikesta valittaminen taas alkaa :)

Suzylla juoksut jatkuvat ja tänään palattuamme rynnisti heti pihamaalle tarkastamaan vallitsevan poikaystävä-tilanteen. Niin tiivistä aitaahan ei ole olemassakaan, etteikö naapurin suloinen corgiherra halutessaan pihallemme pääsisi ja Maxihan tietää aina milloin lähiseudun tyttösillä on juoksut meneillään.Ollaan isännän kanssa hyväntahtoisesti pilailtu Maxiin kovin ihastuneen koiramme kustannuksella; tiedätte varmaan mainoksen jossa Eini laulaa heläyttää "yksi, kaksi, sulle tuli faksi"? Meillä rallatellaan "Yksi, kaksi, sieltä tuli Maxi" ja "Yksi, kaksi, paukahdin paksuksi". No herranen aika, toivottavasti ei sentään kuitenkaan!

Se on taas sitä aikaa...

Nyt ne juoksut sitten lopultakin alkoivat. Tämä itselleni muistiin, kun noin puolen vuoden päästä pähkäilen että koskas se olikaan... Kävin Mustista ja Mirristä ostaa päräyttämässä uudet juoksupöksyt; tyylikkäät ja istuvat Top Canis-merkkiset joita tuo toivottavasti suostuu yllään pitämään. Samalla ostin vähän Maukas pakasteita, jotain herkkuja sekä tietysti yhden pienen lelun koiralleni. Leikkii onnellisena ja äänekkäästi tälläkin hetkellä :)

Meidän suunnitelmiin tämä ei vaikuta muulla tavalla kuin siten että treeneissä typykkä otetaan aina viimeisenä esille. Kurssit, treenit, maastot jne. kaikki normaalisti. Onni on oma treeniporukka, jonka mielestä juoksunarttu ei saa töissä olevaa urosta häiritä. Jos kaikki menee ns. putkeen (kai sellaistakin noin periaatteessa VOI tapahtua) niin meidän elokuun suunnitelmat voidaan niinikään toteuttaa suunnitelmien mukaisesti. Niistä sitten lisää lähempänä.

Voi elämän kevät - kaikkiko se on sinne nettiin kirjoitettava! Kuva Niina J.

Vapaapäivä

Viime aikoina on tullut treenailtua sen verran paljon että lupasin Suzylle tänään vapaapäivän. Lenkillä käydään toki, mutta muuten saa hetken huokaista.

Eilen oltiin kenttätreeneissä 3 koirakon voimin, ihan älyttömän kuuma vaikka piti sataa vettä. Otettiin paikallaanolo (helteellä makaisi tyytyväisenä vaikka tunnin, ei haittaa mikään häiriö) ja sitten Suzyn kanssa ihan lyhyt harjoitus. Esitti nyt sangen kelvollista seuraamista, mikä kertoo että viime aikaiset harjoitukset on tehty oikealla tavalla. Ongelmanahan ei niinkään ole se etteikö tuo koira osaisi seurata, vaan tässäkin kohtaa se ikuinen tunnetila vaikuttaa asiaan. Säätelemme siis virettä ja toisella kädellä hienosäädöt kuntoon. Kuinkas muutenkaan :)

Suzylle on tulossa juoksut, on jo pidempään näyttänyt siltä että kohta mutta silmiään vain pyörittelee ja huokailee raskaasti eikä vaan millään. Luultavasti se odottaa että pääsemme näyttely-areenalle ja sitten alkaa tapahtumaan, tämähän on se ikuinen Murphyn laki joka sangen usein tuntuu näyttävän mahtinsa. Pahinta on jos juoksut jäävät elokuun alkuun, koska silloin on tarkoitus ajella muutamana päivänä Joensuu-Kuopio-Joensuu väliä siten että kyydissä on myös uros. Joku nyt tietysti sanoo että pakkoko se rekku on raijata näyttelyyn jos sillä on juoksut, mihin vastaan että kylläpä vain on. Kun ei näyttelymaksuja saa enää takaisin siinäkään tapauksessa että koira kuolee, niin takuulla ei yhden juoksun takia jätetä sikahintaista näyttelyä väliin. Mutta toivotaan nyt kuitenkin että ne juoksut alkaa tällä viikolla, siltä se ainakin näyttää.

Loppuviikon ohjelma alkaa muotoutumaan; huomenna olisi tarkoitus lähteä maastoon ystäväni kanssa. Sitten keskiviikkona näyttelytreeni + mahdollisesti vähän tokoilua perään. Torstaina taas maastoon ja perjantaina sitten katsotaan mitä tehtäisiin. Siinä se loma sitten onkin jo paketissa allekirjoittaneen osalta.

Nyt pitäisi lähteä hölkkäämään ja sitten kantamaan vettä kukille. Kovastihan se on sadetta ennustellut, vaan eipä tuota missään näy kuitenkaan.

Maalla, merellä ja ilmassa

Otsikon mukaisesti ei sentään meressä olla harjoiteltu (varsinkaan sellaisen koiran kanssa joka ei vapaaehtoisesti mene veteen) mutta aika lailla hyvin nämä loma-ajan mahdollisuudet ollaan hyödynnetty.
Sää on lopultakin alkanut helliä meitä kesäisyydellään ja vaikka lämpötila ei ihan virallisiin hellelukemiin vielä ole yltänytkään, niin ainakin allekirjoittaneesta tuntuu kuumalta.

Tänään ajatuksena oli harjoitella esineruutua, mutta koska en jaksanut lähteä maastoon ajelemaan, niin organisoitiin eräänlainen etsintäruutu tuohon kotipihalle. Suzy on sillä tapaa vähän ongelmallinen, että ei välttämättä suostu ottamaan mitä tahansa suuhunsa, ja siksi tein sille tänään pienen jekun. Etsitytin ensin pari kertaa palloa (jota se tuo mielellään) ja sitten vaihdoin pallon vähemmän mielekkääseen kapistukseen kertoen koiralle että se vaihdetaan palloon kun vain neiti ensin tuo tavaran minulle. Aika nopeasti tuo tajusi kupletin juonen ja nyt köllöttelee tyytyväisenä varjossa rakkaan tennispallonsa kanssa. Hmmmm, miksi sitä muuten jatkuvasti sijoittaa osan tiliään vinkuviin possuihin ja muihin tekeleisiin kun rakkaimmat lelut näyttää kuitenkin olevan ihan tavallisia tennispalloja?

No, illalla olisi tottistreeniä jonne meneminen on vielä vähän auki. Kovasti mieli tekisi, mutta lämpötila on tosiaan aika hottis. Mutta katsellaan...

Kukaan ei VARMAANKAAN valittanut sään kylmyyttä muutama kk taaksepäin :D Kuva Satu Sorsa

Iltatreenit

Tänään polkaisin Grand Voyagerin kohti Joensuun poliisilaitosta - meillä oli treenit sovittuna sinne hiekkaparkkiin. Onpahan taatusti ainakin rauhallinen paikka, tuumailin ajellessani ja ennakkokäsitys pitikin sangen hyvin paikkansa. Rauhallisuuden ohella paikka oli myös hyvin aurinkoinen, sillä varjopaikkoja siellä ei juuri ole. Treenistä tulikin siksi meidän osalta sangen lyhyt, kas kun keli on nyt viikonloppuna ollut suorastaan kuuma.

Suzyn kanssa otin lähinnä lyhyitä seuraamispätkiä, sitten vähän luoksepäästävyyttä sekä ohjattuna jättöliikkeet + luoksetulo. Harjoituksissa ollaan viime aikoina keskitytty paitsi seuraamisen tiivistämiseen, myös koiran uuteen tapaan ennakoida tietyissä tilanteissa - saattaapa esim. jättöliikkeissä nousta perusasentoon ennen lupaa, hän kun osaa tämän asian niin hyvin ja ihan itse... Ollaan suunniteltu harjoitukset siten ettei koira saa tilaisuutta turia hommaa ja jotenkin se on uskomatonta miten yhden jutun korjaamisesta saattaa seurata jonkun muun kohdan leviäminen kutakuinkin persielleen. Toisinaan ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, ja mielessä pyörii lähinnä hanskojen tiskiin lätkäiseminen ja uusien sellaisten valmistaminen... koirasta :/ No, leikki leikkinä mutta oikeasti tämä koiraharrastus ei aina ole helppoa, kun vastapuolena on elävä olento jolla sattuu omakin tahto olemaan ja mitä ilmeisimmin runsaasti mielikuvitusta. Onneksi tuo samainen elukka väläyttelee toisinaan ihan hyviäkin suorituksia, mikä antaa toiveita tulevaisuuden suhteen. Kun nyt saataisiin treenata ilman mitään katkoksia, niin eiköhän se paketti ala pikku hiljaa pysymään kasassa. Ehkä... Anyway tässä on tietyt suunnitelmat muotoutumassa ja eteenpäin mennään menköön sitten syteen, saveen tai vaikka suorilla alimpaan kattilaan :D

Kotona ollaan lomatunnelmissa edelleen, sunnuntai-illan kunniaksi isäntä haki pizzaa ja tulihan se olutpullokin avattua. Kesä on ihana, nyt nautitaan!

Seuraavat tottikset sovittuna ma, ke ja pe, välissä torstain pienryhmätreenit ja pitäisi sitä esineruutuakin jossain välissä... No tekemistä riittää, mutta eikös lomalla pidäkin tehdä sellaisia juttuja joista tykkää.