Oltiin sovittu tapaaminen Vehmersalmentien risteykseen lauantai-aamuksi, joten suht ajoissa koira autoon ja menoksi. Matkalla nähtiin monta oranssiin verhoutunutta mieshenkilöä, mistä saattoi päätellä hirvenmetsästyskauden alkaneeksi. Perille päästyämme meitä odottivat suurehkot rehupellot; hyväkuntoiset ja pääosin kuivat. Pienen alkuesittelyn jälkeen sovittiin että jälkiä poljetaan ns. kolmen sarjassa, joten saimme rauhassa jäädä odottelemaan omaa vuoroamme, muiden suorituksia seuraillen. Tosi hyviä koiria!
Rexin ensimmäinen jälki oli käytettävissä olevasta tilasta johtuen ns. z-jälki; siis pidempi suora jonka keskellä esine, kulma oikealle, lyhyempi suora jonka keskellä esine, kulma vasemmalle, pidempi suora ja loppuesine. Jäljen aloitus oli meillä melko hektinen, mikä on kyllä laskettavissa täysin ohjaajan syyksi. Olen nyt tarkoituksella pitänyt siirtymät autolta paalulle sangen lyhyinä tuon koiran kanssa. Tällä kertaa siirtymä oli pitkä, minkä ohella sen aikana uusi paikka, vieraat ihmiset ja 2 koirakohtaamista saivat mamman kultapojan hieman kiihtymään. Kysymyksessä on asia joka ei parane kuin harjoittelemalla, joten talven aikana on syytä paneutua hallintaan. Jäljellä sattui toinenkin kommellus, sillä ensimmäisen suoran esinettä ei löytynyt jälkeä ajettaessa, eikä sen jälkeenkään, ei vaikka se oli sangen näkyvä vaalea puuesine ja koordinaatit sen sijainnista suht selvillä. Täydellinen mysteeri, olisiko lintu napannut ja vienyt mennessään? Ohjaajan hämmennyksen vuoksi koira ajoi ensimmäisestä kulmasta hieman ohi, korjasi ja selvitti seuraavat tehtävät suht ok. Toinen kulma paremmin ja loppuosa jälkeä niin ikään aika ok. Tämän ensimmäisen jäljen tarkoituksena oli näyttää kouluttajalle missä koiran kanssa mennään ja luulenpa että siltä osin pärjättiin ihan hyvin. Siis saatiin ikään kuin näytettyä missä kohtaa sitä korjattavaa on :) Saatiin välitön palaute suorituksestamme sekä ideat sen suhteen miten iltapäivällä lähdetään jatkamaan.
Lauantaina tuuli oli kova ja suurin osa osallistujista kävi päivän mittaan lisäämässä vaatekerroksia sen mukaan mitä autosta löytyi. Itsellänikin oli puseron päällä softshell takki, sen päällä talvitakki ja vielä sen päällä treeniliivi (onneksi SBY:n treeniliivit ovat suurta kokoa). Mahtoi olla koominen näky, vaan enpä jaksanut välittää. Koirakin sai odotusajaksi takin päälleen autoon ja saattoi pärjätä ohjaajaansa paremmin tarkenemisen osalta.
Iltapäivälle Rexille tehtiin suora jälki, ohjeistuksella vähentää jäljellä olevaa ruokaa reilusti. Lisäsin siis tyhjiä pätkiä, jotka pisimmillään olivat 10 askelta. Tälle toiselle jäljelle sain koiran tuotua hallitummin ja tuli taas kerran täysin selväksi mikä merkitys jäljelle siirtymisellä on. Matkalla autosta paalulle voi todellakin pahimmillaan tössiä koko jäljen. Saimme jo ensimmäisen jäljen aikana todella hyviä neuvoja miten koiraa voi korjata jäljen aikana ja lopputuloksena oli kaikenkaikkiaan tasaisempi suoritus. Tälle jäljelle kouluttaja halusi meille häiriötekijät mukaan, eli koiran molemmilla puolilla aivan lähellä koiraa käveli koko ajan ihminen, samoin koiran takana tuli porukkaa. Ei Rex ollut näistä häiriöistä moksistaan. Perusteluina näille häiriöille oli koiran ylikouluttaminen, eli opetetaan sitä toimimaan kaikenlaisissa olosuhteissa niin että joskus tulevaisuudessa jos ja kun kokeisiin mennään olisi valmiuksia selviytyä mahdollisista yllätyksistä. Ja tämä myös siksi että harjoittelen pitkälti yksikseni, eikä tällaisiin häiriöihin aina ole mahdollisuutta arkitreenissä.
Ajoin kurssilta yöksi kotiin, perillä oltiin joskus 18 jälkeen ja aivan rättipoikki väsyneinä. Saunaan ja erittäin aikaisin nukkumaan... Seuraavalla kerralla täytynee harkita majoittumista lähemmäksi, sillä vaikka matka itsessään ei ole pitkä, tulee siitä kuitenkin molempiin suuntiin laskettuna useampi tunti ajoa yhdelle päivälle. Näin vanhalle melkoisen uuvuttavaa kokopäiväisen jalkojen päällä olemisen & ulkoilun ohella. Ja täyden työviikon päätteeksi jopa.
Seuraavana aamuna suunnattiin samaan paikkaan, nyt Rexin jälki tuli samantyyliselle alustalle, mutta hieman pidempään ja tuuheampaan heinään. Kouluttaja tuuppasi meitä ihan reilusti ulos mukavuusalueelta; siis jälki oli todellakin tyhjempi kuin vielä kertaakaan (metsäjälkiä lukuunottamatta) tähän mennessä. Jälki sai muhia sen aikaa kun 5 muuta koirakkoa suoritti oman tehtävänsä ja sitten vain toimeksi. Sain taas koiran suht hallitusti vietyä alueelle, pientä riehakkuutta havaittavissa paalulle mentäessä ja tähän siis tarvitaan vielä korjausta. Jälki kuitenkin meni hienosti ja Rex sai kehuja nenänkäytöstään ja noin yleisesti työskentelystään. "Tosi kiva koira tänään" oli kouluttajan kommentti suorituksesta. Häiriöt meillä oli vastaavat kuin edellisen päivän jäljellä, minkä lisäksi kouluttaja vielä parissa paikassa potki maata koiran vieressä. Ei Rex siitäkään ollut moksiskaan, vaan jatkoi työskentelyään. Tällä kertaa nähtiin sellainenkin ilmiö että jäljestys nousi koiralle esineitä tärkeämmäksi, eli se kyllä ilmaisi esineen mutta näytti selkeästi että olisi mielummin jatkanut jäljestämistä. Korjattiin ilmaisua vähän ja päätettiin sitten jättää tämän koiran osalta harjoitukset tähän. Jatkossa jatketaan samaan malliin ja otetaan treeniin mukaan myös pelkät paalulle siirtymiset. Ilmaisut ovat koiralla olleet vahvat ja niiden merkitys korostuu entisestään sitten kun ruoka jäljellä vähenee ja sitä saa vain esineiltä.
Tällä kurssilla opin taas jotain uutta siitä miten koiraan voi vaikuttaa jäljen aikana. Ensinnäkin, jos ongelmia tulee voidaan rauhassa odottaa että koira ratkaisee ne itse. Rex tekee joskus sitä että saattaa jättää yksittäisiä askeleita väliin jäljellä - heinässä missä polkemat näkyvät tämä on helppo havaita. Ei ole mikään pakko todeta asiaa tumput suorana, vaan asiaan voi puuttua ja kehua kun koira korjaa itseään. Ja ylipäätään koiraa saa ja pitää kehua aina kun se korjaa jonkinlaisen virheen. Kokonaisuutena tunne koulutuksesta on että saatiin juuri se potku perseelle minkä tarvitsen että saan vietyä koiraa taas askeleen eteenpäin. Laji on meille uusi ja syitä ja seurauksia sen kummemin erittelemättä todettakoon että koiraa on viety nyt melko varovaisesti eteenpäin. Sillä on kuitenkin kaikki edellytykset suoriutua myös hieman vaativimmista tehtävistä, joten tehdään vielä hallittu siirtyminen talveen ja jatketaan sitten keväällä koiran työstämistä kohti FH1:stä. Kouluttajan sanoja lainaten; "koiran kouluttaminen on kuin palapeliä". Tässä palapelissä ne palaset on kaikki olemassa, ne pitää vain vielä kasata yhteen. Tykkäsin kovasti tästä kouluttajasta; suorasanainen ja jämpti ihminen jonka antaman koulutuksen anti ei tosiaankaan jäänyt "ihan kivastihan se menee" asteelle. Pakko sanoa myös että tykkään valtavasti koirastani - Rex on kyllä ihan mahtava otus!
 |
| Peltojälkiporukka sunnuntaina, pikku Nero maskottina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti