Koiravuosi 2016

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin vuosi alkaa lähestyä loppumaan ja on perinteisen vuosikatsauksen aika. Mitä kaikkea meidän koiramaiseen vuoteen on mahtunut?

Tammikuu

Vuosi alkoi kovilla pakkasilla joka hyydytti paitsi autot myös melko lailla meidät ihmisetkin ja lähestulkoon koiratkin. Sanotaanko niin että alkuvuosi ei kuulu suosikkivuodenaikoihini ja suunnittelenkin vielä jossain vaiheessa elämääni viettäväni talvikaudet jossain missä aurinko paistaa ja on lämmintä. Haaveillahan aina saa ;)

Helmikuu

Matkustimme Lahteen koiranäyttelyyn. Majoitukseksemme löysimme Airbnb:n kautta aivan ihanan Villasukka -nimisen vanhan puutalon, jonka saimme matkan ajaksi kokonaan omaan käyttöömme. Talossa oli aiva upea saunaosasto, eikä siellä ennakkovaroituksista huolimatta edes kummitellut :) Näyttelystä sinällään ei erityisempää menestystä niitetty, ERInomainen laadusta ja luokkavoitto, siihen oli tyytyminen.

Maaliskuu

Maaliskuu on jäänyt mieleen, sen kummemmin erittelemättä, yhtenä paskimmista jaksoista koko vuonna. Suunnilleen kaikki mikä voi mennä pieleen meni kanssa. Piristystä saimme kuitenkin Suomen Bokseriyhdistyksen vuosittaisten kilpailujen tulosten muodossa, Vuoden Näyttelybokseri kilpailuissa meidän Rex sijoittui urosten sijalle 3. ja kaikkien boksereiden osalta (urokset ja nartut) sijalle 5.  Ei hassumpi 2-vuotias - tulokset kattavat siis koko Suomen :)

Huhtikuu

Huhtikuussa alettiin pääsemään taas vauhtiin. Osallistuimme jälkileirille Lapualla, jonne kouluttajaksi oli saapunut Reijo Rekorius. Kysymyksessä on eräänlainen elävä legenda ja leiri oli todella antoisa. Olin aivan hohteessa kaikesta saamastani opista, avusta ja kannustuksesta ja vakuuttunut siitä että FH-jälki kaikkine haasteineen on minun ja Rexin laji. 

Tästä lähtee

Mukavan maavainuinen, kehaisi kouluttaja

Yleisökään ei paineista (ainakaan koiraa)

Ja hyvät ilmaisut - jotain tehty oikeinkin!

Huhtikuussa teimme päätöksen perustaa koirahalli omatoimista treenausta varten Kontiorantaan, vanhan varuskunnan tiloihin minne mieheni siirsi myös yritystoimintansa. Päätös joka on tuottanut paljon iloa, mutta myös melkoisen määrän töitä sekä sarjan erinäisiä huolen ja murheen aiheita. Onneksi päätöstä tehdessämme emme ihan tienneet mitä kaikkea on vielä edessä, ennenkuin ensimmäistäkään treeniä päästiin tekemään :) Luulen että pitää olla eräällä tavalla hieman kajahtanut että tällaiseen edes ryhtyy...

Siitä vain aloittamaan

Iso määrä työtä siintelee edessä

Saattoihan siellä olla muutakin pientä tekemistä...

... kuin se koirahalli

Toukokuu

Toukokuussa jatkoimme asiantuntijan opeissa ja osallistuimme tällä kertaa Ansku Loirin jälkisemmaan.  On mielenkiintoista havaita miten erilaisia ohjeita eri kouluttajilta saa ja miten niistä saa poimittua ne toimivimmat ja sopivimmat omalle koiralleen kokeilemalla. Saatiin joitakin tosi hyviä neuvoja jatkoon ja olin tähänkin koulutukseen oikein tyytyväinen. 

Toukokuussa tuli aloitettua näyttelytreenien vetäminen yhdistyksen talkootöiden merkeissä, oikein ihania nuoria koiria joiden edistymistä on mukava seurata.

Nero syntyi toukokuun lopulla. Toukokuussa emme tosin vielä tienneet että hän on meidän Nero, mutta siitä se pikkuhiljaa alkoi selviämään. Aivan ihastuttava, lupaava nuori mies.

Kesäkuu

Kesäkuu saapui ja hartaasti odotettu erikoisnäyttely, jonne emme sitten päässeetkään sillä pari päivää ennen h-hetkeä Rex joutui ilmeisesti maa-ampiaisten (?) hyökkäyksen kohteeksi ja se piti lääkitä. Se siitä näyttelystä sitten sillä kertaa, vaan tuleehan noita.

Matkustimme Tampereelle, tuttavapariskunnan häihin. Taas löysimme aivan ihanan majoituksen Airbnb:n kautta, koirien kanssa aivan ehdottoman hyvä vaihtoehto majoittua kodinomaisesti. Pieni haaveri sattui kyseisellä reissulla, Suzy oli onnistunut oksentamaan juomansa vedet asunnon upouudelle laminaatille johon jäi meistä pieni pysyvä muisto. Tässä kohtaa tuli taas todistettua että vakuutukset on koirillakin hyvä olla voimassa, jos kohta niitä ei tässä kohtaa loppujen lopuksi tarvittukaan. Koirien kanssa nyt vain sattuu ja tapahtuu aina.

Kävimme katsomassa pikku Neroa ja varmistuimme siitä että hänestä tulee meidän uusi perheenjäsenemme.

 

Heinäkuu

Heinäkuussa jatkoin lomailua vauvaloman merkeissä, pikku pyörremyrsky alias Neron muutettua meille. Erittäin vauhdikas kuukausi, ei voi muuta sanoa!

Olen vastustamaton

Levätäkin ehdittiin!

Elokuu

Elokuussa osallistuimme Klubsieger näyttelyyn Leppävirralla. Paikalle saapui arvostelemaan saksalainen kasvattajatuomari Angelika Hartmann. Rex osallistui avoimeen luokkaan, sijoittui luokassaan toiseksi ja sai ainoana ei-luokkavoittajana keltaisista uroksista SA:n. Koska tässä näyttelyssä pelin henki on voittaa luokka, niin PU-sijoitusta 4 joukkoon ei saatu, mutta ehkä siihen PU5 sijaankin voi olla rodun erikoisnäyttelyssä tyytyväinen. Varsinkaan kun poika ei ehkä edusta ihan perinteisintä saksalaista linjaa.

Suosikkikuviani, c. Timo Kokko. Näytän hirveältä mutta Rex on niin hieno!

Syyskuu

Syyskuussa osallistuimme Klubshow näyttelyyn Forssassa, samalla tuli testattua päiväkohtaisia maksimirajoja sen suhteen kuinka kauas jaksaa yksin ajaa. Pakkasin Rexin autoon ja ajelin perjantaina Vierumäelle urheiluopistoon - sivumennen mainittuna oikein kiva lemmikkihuone rivitalossa. Siitä lauantaina jatkoimme Forssaan josta näyttelyn jälkeen polkaisin auton kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Tuomarina näyttelyssä oli tällä kertaa kasvattajatuomari Sloveniasta, Andreja Cucnik. Rex sijoittui taas luokassaan toiseksi, mikä on hieno suoritus mutta kun näissä klubinäyttelyissä pitäisi edelleen voittaa se luokka... Kokemuksena kuitenkin ihana, oli taas ihanaa nähdä kaikkia tuttuja ja puhua koirista koko päivä :) Tuli vähän shoppailtuakin, sillä näyttely järjestettiin paikassa missä oli lemmikkitarvikeliike saman katon alla. Sain myös kunnian viedä muutama ihana narttu kehään.

Ihana Olga

Rexin ihana sisko Ruby

Lokakuu

Lokakuussa osallistuimme vielä yhdelle leirille, tällä kertaa Leppävirralla minne kouluttajaksi saapui Johanna Sipiläinen. Junnattuani koko kesän vähän samojen asioiden parissa tarvitsin eräänlaisen potkun persuuksilleni saadakseni taas koiraa vietyä askeleen eteenpäin - ja sain sen. Reippaasti vain ulos mukavuusalueelta, koira vastasi ja osoitti olevansa valmis paljon enempään kuin mitä olen siltä uskaltanut vaatia. Ensi keväänä on hyvä jatkaa tästä, joten tulethan pian kevät!

Meidän porukka

Koiranäyttelyissä emme itse käyneet, mikä oli ehkä hyvä ratkaisu koska vuodenajalle tyypillisesti kennelyskätapauksia alkoi taas ilmaantumaan. Erittäin harmillista että tämä toistuu vuosi toisensa jälkeen!

Marraskuu

Dream came true. Koirahalliprojektimme pääsi lopultakin etenemään, kun erinäisten vaiheiden jälkeen hallin pohjamateriaaliksi hankittu tekonurmi lopultakin saapui. Ihan tuosta vaan ei tekonurmeakaan päräytetä 600 neliön alalle, mutta ammattilaisten avulla sekin järjestyi ja saimme kuin saimmekin hallimme käyttökuntoon marraskuun aikana. Paljon on opittu matkan varrella ja paljon joudutaan vielä opettelemaan, mutta halli on otettu vastaan pääosin positiivisesti ja sen käyttöaste on jo melko hyvä. Tähän mennessä on toki nähty jo sekin että kaikkia emme voi miellyttää, mutta sellaistahan se elämä on. Hallissa harrastaminen on onneksi vapaaehtoista :) Minulle se on toteutunut unelma, niin hyvä kuin kohtuullisella budjetilla oli mahdollista tehdä. Jos kysyntää riittää, niin tehdään vielä parempi!

Ihan ei käsivoimin pärjätty

 

Työvaiheita

Lopultakin valmis

Mieheni kävi isohkossa operaatiossa jossa molempiin polviin vaihdettiin tekonivelet. Pieniä alkuvaikeuksia ja yhtä isompaa säikähdystä lukuunottamatta kaikki on mennyt oikein hyvin ja kuntoutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Tästä alkaa eräällä tavalla meille ihan uusi elämä, kun mieheni jatkossa pystyy liikkumaan ilman kipuja. Ties vaikka tässä tanssimaan...

Joulukuu

Nyt eletään jo joulukuuta, kuukauden puoliväli lähestyy ja perinteisesti kaikki jouluvalmistelut tekemättä. Koskahan sitä oppisi aloittamaan ajoissa? Joulupukilta toivotaan hetken rauhoittumista ja hyviä hetkiä läheisten kanssa. Pian päästään katsomaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!