Alkuvuoden kuulumisia

Siinä vaiheessa kun huomaa lähestulkoon unohtaneensa oman bloggerinsa salasanan, lienee aika päivittää hieman kuulumisia.

Aloitetaan Suzysta. Hevostermein Suzy kääntyy tänä vuonna 9-vuotiaaksi, eli veteraanivuosia mennään. Koira itsehän ei koe olevansa millään muotoa ikääntynyt, omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa ja meno sen mukaista. Charmantisti harmaantunut naamataulu lähinnä kertoo että ihan juniorin kanssa tässä ei tekemissä olla. No, ehkä vauhti on hieman hidastunut, valkotornadosta hieman kevyemmäksi puhuriksi. Suzyn paino on hieman aiheuttanut päänvaivaa omistajalleen - se kun tuppaa olemaan noususuuntainen kaikista varotoimista huolimatta. Otin vielä testiin yhden hyväksi muistamani ruokasarjan light senior tuotteen - odotamme tuloksia henkeämme pidätellen.  Onneksi koira nyt ei sentään vielä ihan tankki -sarjassa painiskele, eli toistaiseksi pärjätään ruoan määrää seuraamalla ja asiaa tuskailemalla. Olen vain aina kuulunut niihin ihmisiin jotka tuomitsevat lemmikin syöttämisen ylipainoiseksi - ja tässä sitä ollaan. Team Punkerot :/

Vielä jaksaa vanhakin tanssia

... ja leikkiä leluilla

Rex voi mainiosti. Hän on viettänyt talvea paljon ulkoillen sekä sopivasti sisähallissa treenaillen. Sivumennen mainittuna, voisi varmaan helposti kuvitella että kun käytettävissä on oma treenihalli, niin mitään muuta ei tekisikään kuin treenaisi hallissa. No, ei se ihan niinkään mene. Hallilla tulee kyllä käytyä useinkin, mutta läheskään yhtä usein siellä ei tule omien koirien kanssa treenattua. Tekemistä riittää ja täytyy sanoa että en tällä hetkellä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa sen suhteen että yhdistystoiminnan osalta talkootyöt jäävät tällä hetkellä minimiin. Omassa hallissa todellakin riittää talkoita kerrakseen! Mutta, palatakseni Rexiin, sen kanssa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen näyttelykalenteria katsellen sekä sopivia treenipaikkoja (lue peltoja) miettien. Rex on oikeastaan nyt parhaimmillaan; aikuinen mutta ei vielä ukkoutunut yksilö. Odotan paljon tulevalta kaudelta sen kanssa.

Rex 4 v ja synttärilahjalelu

Ja sitten hieman leikkiä - oikeasti tämä on leikkiä :D

Ei oo vaivoja, eikä juuri aivojakaan!

Nero sitten. Pikkukaveri on kuin huomaamatta kasvaa hujahtanut melkoisiin mittoihin - piti joo jäädä vähän pienemmäksi kuin "isoveikkansa" mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Tällä hetkellä poika näyttää lähinnä pieneltä (no jaa)  kirahvilta pitkine raajoineen ja jättikokoisine tassuineen. Mielellään olisin junnukehissä käyttänyt, vaan taidetaan toistaiseksi tyytyä harjoittelemaan kotona ja mätsäreissä tätä puolta, sitä odotellen että kaverista tulee hieman valmiimpi isojen poikien koitoksia ajatellen. Se vain on niin että osa kehittyy nopeasti siinä missä osa ei ja kiirettähän meillä ei ole. Luonteensa puolesta Nero on aika hauska pakkaus, hieman dieslmäistä isoveikkaansa kipakampi tapaus (lue puoliksi italialainen ja sen kyllä huomaa) mutta pohjimmiltaan kuitenkin aika herttainen poika. Tulee mainiosti juttuun muiden koirien kanssa vielä ainakin tässä kasvuvaiheessa ja kevään kohokohtia onkin ollut ihanassa auringonpaisteessa lenkkeily kahden bokseripojan kanssa. Toistaiseksi ollaan harjoiteltu vain perusasioita ja yleisiä käytöstapoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta pikku hiljaa pitäisi Neronkin kanssa alkaa aktivoitumaan ja kenties ihan suunnittelemaan tekemisiään... Ja katsotaan josko loppukesästä vaikka jo joku näyttelykin?

Nero 9 kk

Nero ulkoilee

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja ilokseni voi todeta että kevät on jo aika lähellä. Joka vuosi huomaan arvostavani yhä enemmän tätä vuodenaikaa - valon lisääntymistä, lämpöä ja kaiken heräämistä eloon. Nautitaanhan tästä kun vielä voidaan!