Eilen vietettiin vapaapäivää, viikon ahkeran treenailun jälkeen tuntui tarpeelliselta sekä itselle että koirille. Leikkausta odottava silmäni on kerpeleen kipeä ja välillä uuvuttaa, ei voi mitään.
Tänäänkin päätettiin hetken pähkäilyn jälkeen skipata treenit ja lähteä sen sijaan nauttimaan ulkoilusta lenkkeillen; tätä kirjoittaessani kaksi hyvin ulkoillutta koiraa paistattaa päivää kuistilla. Kumpaakaan ei näytä sisälläolo isommalti kiinnostavan.
Treeneissä ollaan keskitytty kapulan kanssa pelleilemiseen, lue nostamisen harjoitteluun niin että a) koiralla olisi kivaa ja b) koira ymmärtäisi mistä palkka tulee ja alkaisi tarjoamaan toimintoa ihan itse. Jätkä on hyväpäinen ja oppii, samalla kun Suzy tietysti haluaa päteä omalla osaamisellaan kahta kauheammin. Suzysta puheenollen, koira on telkunnut treeneissä siihen malliin että saan varmasti kohta kyseenalaista mainetta sairaan koiran rääkkääjänä. Virtaa on vaikka muille jakaa ja intoa hyvin Suzymaiseen tyyliin, parina aamuna olen hyvin varovaisesti katsonut että kipeytyikö se muttei sitten kertakaikkiaan mitään... Työkaverini sanoi aivan ihanasti että ilmeisesti Suzylta on kivut kadonneet ja elämä on sen parasta huumetta - ilmeisesti tosiaan :D No, hyvä niin!
Kevään ja kesän ohjelmistoa on jo vähän katseltu "sillä silmällä" ja joihinkin tapahtumiin on nuorta herraa jo ilmoitettukin - niistä sitten lisää myöhemmin. Houkuttelevia vaihtoehtoja päästä harrastamaan ja tekemään olisi tarjolla mahtavasti, valitettavasti on oltava realistinen ja tehtävä valintoja sen mukaan mihin oma aika ja jaksaminen riittää. Täällä hevon kuusen korvessa asumisessa on puolensa eikä ne kaikki ole pelkästään hyviä puolia. Ehkä enimmäkseen hyviä kuitenkin?
Viikonloppuna siis levätään, ensi viikolla taas uudet kujeet. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ai niin, loppuun vielä lempikuvani 1-vuotiaasta. Valotus ei nyt ihan putkeen mennyt, vaan saa siitä ehkä selvää sen verran että näkee mitä meille on kasvamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti