Kesäkuulumisia

Edellisestä blogipäivityksestä on ehtinyt hurahtaa melkoinen tovi, joten kesäkuulumisten päivittäminen lienee paikallaan.

Ainahan se kesä on tullut ja varsinkin mennyt nopeasti, tänä kesänä vaan varsinaista kesää ei olla vielä nähtykään. Koko kesänä on ollut oikeastaan vain yksi kunnon hellepäivä, muuten +20 tai hieman alle parhaimmillaan. Mökkeilemään ei tänä kesänä oikein olla päästy, mutta harrastava ihminen on sentään päässyt touhuamaan niinä päivinä kun kaatosade ja kova tuuli ovat malttaneet pysyä poissa. Myös kotona on saanut ihmeen paljon tehtyä sellaisia juttuja mihin loman ulkopuolelle jäävällä ajalla ei paljon ole aikaa, siis vaatehuoneen siivousta, tekstiilien ja ikkunain pesua ja muuta mukavaa :)

Koirien kesä on ollut sangen aktiivinen. Aloitetaan Suzysta, joka on keväisen silmäepisodinsa jälkeen ollut terveenä. Suzya on vaihtelevasti otettu mukaan treeneihin ja aina se on yhtä innoissaan kun pääsee jotakin tekemään. Tottiksien ohella neiti on päässyt kerran virkistämään muistiaan jälkipuuhiinkin ja voi miten pollea koira meillä olikaan kotona loppuillan. Työkoiran status on ilmeisen tavoiteltava juttu :) On suoraan sanottuna melko käsittämätöntä mikä määrä miellyttämisen halua löytyy koirasta eläköitymisensä jälkeen. Käytännössä se on melko sama mitä tuolta pyydetään, aina yrittää parhaansa ja menee täysillä. Koiran koulutuksessa mielestäni haasteellisimpia asioita on tunnetilan säätäminen; koiran pitäminen sellaisessa tilassa missä se jaksaa tehdä pyydetyt tehtävät sopivalla innokkuudella. Tämän kanssa ei tarvitse säädellä, senkun ottaa autosta ja pyytää tekemään, aina on sopivassa tunnetilassa ja moottori hyrisee. Hallittavuudeltaan nuorempana ajoittain hieman vauhdikas koirani on nykyään kuin tuttu ja turvallinen nojatuoli, eli käytännössä mitä luotettavin koira jonka kanssa touhuaminen on aina kivaa ja mieltä virkistävää. Joku voi ajatella että koira jonka kanssa ei pääse kisaamaan on arvoton, mutta sehän on sellaisen ihmisen tappio. Suzy on rakas, tärkeä ja arvokas.

Rexin kesään on kuulunut paljon aktiviteetteja; tottista, jälkitreenejä sekä joitakin näyttelyitä joista osa on vielä edessä. Kaikkea sopivassa suhteessa ja vaihtelevalla menestyksellä.

Näyttelyissä ei viimeisimpien huippukokemusten jälkeen ole tapahtunut ihmeitä. Olen saanut huomata että herra jakaa edelleen mielipiteitä ulkomuodollaan; pärjää kyllä kasvattajatuomareilla poikkeuksetta mutta all roundereilla hieman vaihtelevammin. Laadusta hän on saanut erinomaista, mutta pientä hilpeyttä omistajassa on herättäneet ne pari näyttelyä joissa erikoisnäyttelyn voittajalle ei ole irronnut edes SA:ta. Mutta juuri tällaistahan tämä on. Näyttelymenestys ei suinkaan perustu pelkästään rotumääritelmään vaan hyvin suurelta osin näyttelyssä arvostelevan tuomarin näkemykseen ja mielipiteeseen. Toki myös hieman siihen miten koira juuri sinä päivänä ja sillä hetkellä itseään esittää. Aina ei voi voittaa ja ajattelisin että ken leikkiin lähtee niin se leikin kestäköön. Koira on 2-vuotias, sillä on sertit kasassa ja se on voittanut erikoisnäyttelyn. Vaikkei se ikinä enää saisi mitään muuta, niin miten voisin olla muuta kuin supertyytyväinen?

Jäljestämisen osalta herra on mennyt tänä kesänä eteenpäin, mutta vastoinkäymisiäkin on ollut. Erään kohdaltamme täysin katastrofaalisen jälkikoulutuksen jälkeen pienet muutoksen tuulet ovat puhallelleet myös omassa ajatusmaailmassani. Koiran kouluttaminen ei voi olla pelkkää onnistumista ja kivaa; toki sellaisenaan harrastaminen voi olla antoisaa mutta ei vie koiraa eteenpäin. Kehittääkseni koiraani minun on siis kehitettävä myös itseäni, opetella kestämään vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia ja kyetä ottamaan ne keinoina mennä eteenpäin. Epäonnistumisista tulee hallittuja kun hanskat tiskiin mentaliteetin sijaan ottaa lusikan kauniiseen käteen, analysoi mikä meni pieleen ja suunnittelee seuraavat treenit niin että koira saa tilaisuuden onnistua ja oivaltaa asioita itse. Kun ajatellaan esim. FH-jälkeä, niin koiran pitää nopeasti kyetä ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti, sen lisäksi että sillä pitää olla suuri halu onnistua tehtävässään. Pystyäkseen siihen se tarvitsee paitsi tukea onnistumisten muodossa, myös niitä vaikeuksia ja epäonnistumisia joiden kautta sitten noustaan taas askel ylöspäin. Peltojäljen osalta ohjelmistoon on otettu nyt myös metsäjälki eli tavallaan kahden lajin välillä luovitaan ja katsellaan mitä tapahtuu.

Kesälomani lähenee loppuaan, tätä kirjoittaessani joudun valitettavasti toteamaan että lomaa on jäljellä enää 1 päivän verran. Kesää pitäisi kuitenkin olla vielä jäljellä ja kenties niitä toistaiseksi puuttumaan jääneitä lämpimiä päiviäkin.