5.8.2015

Töissä taas

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niinhän se kävi lomankin kanssa. Palaamme asiaan sitten noin vuoden kuluttua tähän samaan aikaan, noh toki talviloma on mutta sehän on vain säälittävät 5 arkipäivää...

Suzy joka tietää miten lomaillaan

Ensimmäinen viikko on startannut vauhdikkaasti, heti on tullut havaittua miten vähiin oma vapaa-aika jää ja miten sitä pitää pystyä säätelemään sen mukaan mikä tuntuu tärkeimmältä. Varsinkin kun tämä ensimmäinen työviikko osui iltavuoroon, mikä tietää sitä ettei vapaa-aikaa jää oikein kunnolla aamuun eikä kyllä iltaankaan. Ja jos aamulla onkin vielä suht tarmokas, niin työpäivän päätyttyä ei ehkä niinkään...

Kannatti siivota lomalla sillä siivoaminen on kyllä se ensimmäinen asia mistä tingitään (ja sen kyllä useinmiten huomaa, hehheh). Vähän sama juttu pihahommien kanssa, mutta onneksi niitäkin tuli tehtyä lomalla. Ei kai se niin haittaa jos kaikki (mikään) ei ole niin tarkkaan kitkettyä ja jos siellä ja täällä vähän repsottaa?

Rex alias Lettu Laiho, osaa huilata sekin

Maanantaina ajelin vauhdikkaasti kotiin, koira autoon ja kohti Selkien suuntaa jälkiharjoituksiin. Tarkoituksena oli paneutua ilmaisu-asioihin, kun sunnuntaina tuli havaittua että niissä on taas hivenen sanomista. FH-esineille opetettu koira ei ihan mukisematta nielekkään metsäkeppejä. Rexin kanssa joudun kyllä kauheasti miettimään mikä sitä motivoi ja mitä se koiran näkövinkkelistä katsoen saa jos tekee jonkun asian oikein. Tekee kyllä oikeastaan mitä tahansa, kun vain motivaatio on kohdallaan. Jos taas ei ole, niin saattaapi vaikka jättää tekemättä. Toisinaan herra saa omistajansa epätoivon valtaan; siinä missä joku opittu, tuttu ja helppo asia ei juuri nyt innosta ollenkaan, joku uusi ja vaikea saattaa mennä kuin vettä vaan.  Sitä on toisinaan hieman vaikea käsittää, ei voi kuin todeta että sopivasti annosteltuna herra näyttää suorastaan syttyvän haasteista. Tarkkana saa olla ettei junnaa liikaa samoja asioita. Ei ole aina pelkästään helppoa, mutta ehkä se siitä kuitenkin. Kouluttajalta olemme saaneet rohkaisevaa palautetta; kun tällä koiralla natsaa kaikki kohdilleen niin parempaa ja luotettavampaa kaveria ei löydy mistään. Ja onhan se ihan paras kaveri jo nyt.


Aktiviteetteja odotellessa

Tiistaina pakkasin molemmat koirat taas autoon ja tällä kertaa kohti ex tempore tottiksia. Rexin kanssa otettiin vähän hyppyjuttuja ja näyttelykäytöstäkin palauteltiin mieleen, koska sellainen saattaa olla pikapuoliin tarpeen. Suzykin kävi kentällä tekemässä vähän merkille lähetystä. Jostain syystä kaikki koirani tuntuvat olevan sellaisia että mieluisampia ovat liikkeet joissa pääsee vähän spurttailemaan ja yleensä kaikki sellaiset yleensä opitaankin nopeasti + suoritetaan mielellään. Varsinkin Suzy jolla todellakin on se kuuluisa turboahdettu kone ja vieläpä ahdettuna sangen pieneen pakettiin :) Toisinaan Rexkin suorittaa jopa hieman liiankin innokkaasti; ei ole pitkäkään aika kun harjoitin herran kanssa jääviä ja se lähti eteenmenoon vaikka tarkoitus oli kylläkin tehdä maahanmeno+luoksetulo :/ Täysillä meni ja viivasuoraan, mikä koiran eduksi luettakoon, ainoastaan omistaja meinasi jälleen kerran repiä tukan päästään. Voisihan sitä vaikka kuunnella mitä pyydetään tekemään? No, tylsää ei ole näiden kanssa.

Osaan hienosti kun haluan

Keskiviikko sitten, eli tämä päivä jolloin tätä postausta kirjoittelen. Tarkoitus oli mennä tottiksiin mutta jätin väliin ja lenkitin koirat vain kunnolla sen sijaan. Pientä lihas/nivelkipua havaittavissa, tilanne joka normaali-ihmisellä menee ihan normaalina ilmiönä mutta joka itselläni soittaa heti hälytyskelloja. Kaksi kertaa vuoden sisällä olen joutunut sairaalaan, tiputukseen useaksi päiväksi vastaavilla oireilla - tulehdusarvot taivaissa ja sitä rataa. Älytöntä tässä on että tiedostaa että vähän särkee, mutta ei voi tietää onko kysymyksessä joku normaali-ilmiö, vaiko nurkan takana piilevä uusi katastrofi.  Aika harva tulee ehkä lähteneeksi lääkäriin jos vähän kolottaa - saisinhan itsekin olla siellä joka viikko jos siitä lähdettäisiin. Pitää vain seurailla miten paljon särkee ja meneekö se ohi. Toivottavasti menee. Vuosi on ollut järkyttävän raskas, vielä jaksaa ja kestää vaan toisinaan miettii mahtaako silläkin olla joku raja olemassa.

Loppuviikoksi ja itse asiassa pitkin seuraavaakin viikkoa on suunnitteilla kaikenlaista kivaa, joista toivottavasti lisää myöhemmin.

Synkimmäkin pilven takana jotain kaunista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti