Näytelmällistä treeniä

On taas se aika vuodesta kun kevään tulosta ollaan saatu pieniä aavistuksia ja näyttelykausi alkaa pikku hiljaa päästä vauhtiin. Aika kaivaa koirat naftaliinista siis. 

Näytä vain suunta minne katsotaan, hoidan homman

Rexin kanssa homma on lähinnä vanhan kertausta, melko monessa tapahtumassa käyneenä sitä voinee pitää jo eräänlaisena konkarina joka takuulla tietää mitä näyttely tarkoittaa ja mitä siellä tehdään. Rex on kiltti uros, mutta sillä on aina vähän pientä pilkettä silmäkulmassa. Tämän vuoksi olen jatkossa rajannut melko tarkkaan ne henkilöt jotka sen kanssa voivat kehään mennä jos en mene sinne itse. Pientä kertausta lähinnä tarvitaan ja tietysti koiran näyttelykunto pyritään viimeistelemään huippuunsa - ruokavalion ja liikunnan suhde kuten nyt yleensäkin näillä Mister-kisojen osallistujilla :) Turkinhoitoa unohtamatta ja lihaksia toiveikkaana tarkastellen.

Aina ei kyllä olla ihan samaa mieltä oltu näistä poseerauksista...

Neron kanssa olemma havahtuneet sangen perinteiseen tilanteeseen - koira on jo aika iso ja sen kanssa pitäisi ehkä alkaa harjoittelemaan. Ehkä siksi, että alustavista suunnitelmista huolimatta poika on kehittynyt sen verran että ensimmäinen näyttely siintelee jo suunnitelmissa :/

Minäkö näyttelyyn?

Näyttelyitä varten harjoitellaan paitsi koiran käsittelemistä, seisomista ja liikkumista myös tämän kaiken tekemistä porukassa. Käytännössä siis niin että sekä koiran edessä että takana voi olla muitakin koirakkoja ja niitä pitää pystyä sietämään ilman että oma toiminta häiriintyy. Olen onnekas - paitsi että saan harjoitella sangen osaavassa porukassa, on seuraan liittynyt myös useampi saman roturyhmän edustajia. Suunnilleen samanlaiset kujeet siis, eikä tarvitse erikseen selittää miksi tämä on tällainen...

No voinhan tässä harjoitella

Neron kanssa huomasin että se esittää parasta näyttelyseisomista silloin kun sen edessä on jotain mielenkiintoista - esimerkiksi kaunis tyttökoira :) Koska koiran palkitseminen tästä lähtökohdasta voi olla haasteellista, päätin ottaa avuksi naksuttimen. Toivon sen avulla saavani kerrotuksi koiralle mitä haluan ja mene tiedä saan siitä vielä varman esiintyjän. Toivottavasti ainakin.
Kuvia otettaessa poika oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut enää viimeisen päälle tsempata. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen mitä hyvin vähällä harjoittelulla ollaan saatu aikaan, liikkuminen on vaivatonta, osaa jotenkin seistä 4 jalalla eikä ainakaan väistele ketään. Tästä se lähtee!

Ja maltan ihan hyvin jo olla paikallani

Minä osaan kaiken!