23.12.2018
16.8.2018
Liettuan muotovalio!
Ajatus näyttelystä ulkomailla tuli esille jo viime vuonna, kun urosteni kasvattaja kysyi minulta voisinko ajatella Neron antamista Liettuan näyttelymatkalle mukaan. Tässä voidaankin samalla käsitellä kysymystä siitä miten voi koiransa antaa vieraan ihmisen matkaan pitkälle matkalle. Vastaus on yksiselitteinen: kenellekään muulle en Neroa antaisi, mutta kasvattajallemme koska tahansa. Ensinnäkin koira oli ensin hänen ja siksi toisekseen tiedän voivani 100% luottaa siihen että koira hoidetaan matkalla esimerkillisesti - pidetään kuin omaa koiraa ellei jopa hieman paremminkin. Lisäksi kasvattaja on koiralle tuttu ihminen, hoitaahan hän suurimman osan tuon koiran näyttelyissä esittämisistä Suomessakin. Pärjää siis varmasti hieman omanlaistaan luonnetta omaavan pikkumiehemme kanssa. Että siitä se ajatus sitten lähti.
Ennen reissua Nerolle piti hankkia passi, huolehtia että rokotukset on kunnossa (kennelyskärokote päivitettiin) sekä hankkia matolääkkeet valmiiksi reissulla annettavaksi. Matolääkkeen osalta on kaksi vaihtoehtoa; koiran voi joko madottaa kahteen kertaan tietyllä ajanjaksolla ennen reissua, tai reissun aikana vaiheessa jolloin ollaan palaamassa Suomeen. Molemmissa tapauksissa lääke annetaan eläinlääkärin silmien edessä ja koira saa siitä leiman passiinsa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon; meidän koirat on kuitenkin säännöllisesti madotettuja ja noilla myrkyillä kertamadotus on koiraystävällisempi vaihtoehto. Rahallisesti leiman hakeminen maksaa joitakin kymppejä.
Ennen matkalle lähtöä tein tietenkin mielessäni listaa mitä kaikkea koira mukaansa tarvitsee, nyt jo hieman hymyilyttää ajatukseni autolastillisesta petejä, nuttuja, leluja, ruokaa, herkkuja, leluja, henkilökohtainen beaytybox... verraten kasvattajamme yksiselitteiseen ilmoitukseen "hihna ja panta". Niinpä siis pakkasin koiralleni mukaan hihnan ja pannan, ruokaa noin viikon tarpeiksi sekä ohuen BOT loimen matka-ajaksi ylle puettavaksi, lihasjumien välttämiseksi. Vähän puruluita ja muita herkkuja, joita poika voisi tarjota matkakumppaneilleenkin. Tietysti myös sen passin ja rekkarikopion, sekä matolääkkeet ja varmuuden vuoksi muitakin lääketarpeita; esimerkiksi kyypakkauksen ja Inupekt Fortea suojaamaan vatsaa matkan rasituksilta. Ja vähän rahaa pojalle. Sitten vain koira autoon ja auton keula kohti etelä-Suomea - sovittiin että minä vien koiran kasvattajalle ja hän tuo sen sitten reissusta palattuaan minulle takaisin.
Koiraa jättäessäni yritin ajatella että tästä tulee sille hyvä kokemus; voihan olla että sen tarvitsee joskus esimerkiksi mennä hoitoon joksikin aikaa ja tässä kohtaa nyt ainakin paikka oli sille jo valmiiksi tuttu. Yritin myös ajatella miten helpolla itse pääsen kun joku muu hoitaa kaikki järjestelyt puolestani ja koiraa esittää ja käsittelee henkilö jota voi taitojensa puolesta pitää täysammattilaisena. Silti, jättäessäni syyttävästi tuijottavan koirani kasvattajalle ja lähtiessäni ajamaan kotiinpäin, olo oli todellakin hieman ontto ja ikävöin koiraani hirveästi. Koti oli todella tyhjä ja hiljainen koko seuraavan viikon ajan - tosin täytyy tunnustaa että myöskin erittäin helppoa kahden vanhemman ja rauhallisemman koiran kanssa. Eräänlainen loma siis, jota piristivät koirasta saadut kuvat ja videot reissun ajalta. Unohtamatta tietysti jännitystä siitä miten koiralla näyttelyissä menee ja saavutetaanko asetettu tavoite.
Nämä 3 näyttelyä järjestettiin siis Liettuassa, paikassa nimeltään Druskininkai. Sinne päästäkseen mennään ensin laivalla meren yli; laivamatka kestää noin 2 tuntia. Ja sitten ajetaan autolla melkoisen pitkä rupeama - kartalla Liettua näkyy Eestin ja Latvian alla. Vaikka matka tuntuu ajatuksena melkoiselta rasitteelta sekä koirille että ihmisille, eikä vähiten vallitsevan helteen vuoksi, ei minun tarvinnut olla lainkaan huolissani koiran jaksamisesta. Nero matkusti kuin kuningas isossa boxissaan, autossa jossa on ns. tasalämpöinen jäähdytys. Matka tehtiin koirien ehdoilla, eli ne pääsivät jaloittelemaan sopivin väliajoin; juoksemaan porukalla vapaasti metsässä ja uimaankin joka päivä. Kun katselen reissusta otettuja kuvia ja videoita, voin vain todeta että kaverilla näyttää olleen sikamaisen hauskaa ja tässä saa olla ihan tyytyväinen että halusi noin ylipäätään enää palata takaisin kotiin. Työkaveriani (mies) lainaten "kukapa sitä ei haluaisi ulkomaille 3 naisen kanssa".
Ja se tavoite: sehän saavutettiin <3 Ensimmäisenä päivänä yritin olla ajattelematta koko asiaa, kunnes sain tiedon että ensimmäinen sert on saatu. Toisena päivänä tunnustin jo jännittäväni aika lailla ja sitten sain tiedon että toinenkin sert on pojalla taskussa. Tässä vaiheessa jo tiesin että yhtä vaille valio ja aloin olemaan melko liekeissä - ja seuraavan päivän viesti kuuluikin "We are a champion!". Poika sai siis kolmannen Liettuan sertin sekä vielä lisämausteeksi va-cacibin jonka mahdollista kääntymistä aidoksi pitää vielä selvitellä. Sitä riemun tunnetta - vaikka se tuntuu käyvän helposti kolmessa päivässä niin ihan niin yksinkertaista se ei ole, pitää oikeasti olla hyvä koira. Ja kun niitä pettymyksiä on tämänkin koiran kanssa jo koettu, niin tämä tuntui pyyhkäisevän kaikki sellaiset tieltään yhdellä kertarysäyksellä.
Nero ei siis enää ole vain Nero, vaan hänen korkeutensa LT MVA Playbox's Soulman sekä, koska valioituminen tapahtui yli 2-vuotiaana, myöskin käyttötulosta (pikku yksityiskohta, hehheh) vaille Suomen muotovalio. Kai sitä pitää alkaa kohtelemaan hieman kunnioittavammin :)
Reissukuvista kiitos Krista ja Leena!
Ennen reissua Nerolle piti hankkia passi, huolehtia että rokotukset on kunnossa (kennelyskärokote päivitettiin) sekä hankkia matolääkkeet valmiiksi reissulla annettavaksi. Matolääkkeen osalta on kaksi vaihtoehtoa; koiran voi joko madottaa kahteen kertaan tietyllä ajanjaksolla ennen reissua, tai reissun aikana vaiheessa jolloin ollaan palaamassa Suomeen. Molemmissa tapauksissa lääke annetaan eläinlääkärin silmien edessä ja koira saa siitä leiman passiinsa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon; meidän koirat on kuitenkin säännöllisesti madotettuja ja noilla myrkyillä kertamadotus on koiraystävällisempi vaihtoehto. Rahallisesti leiman hakeminen maksaa joitakin kymppejä.
 |
| Tällainen pitää olla, hammasharjaa ei tarvita :) |
Ennen matkalle lähtöä tein tietenkin mielessäni listaa mitä kaikkea koira mukaansa tarvitsee, nyt jo hieman hymyilyttää ajatukseni autolastillisesta petejä, nuttuja, leluja, ruokaa, herkkuja, leluja, henkilökohtainen beaytybox... verraten kasvattajamme yksiselitteiseen ilmoitukseen "hihna ja panta". Niinpä siis pakkasin koiralleni mukaan hihnan ja pannan, ruokaa noin viikon tarpeiksi sekä ohuen BOT loimen matka-ajaksi ylle puettavaksi, lihasjumien välttämiseksi. Vähän puruluita ja muita herkkuja, joita poika voisi tarjota matkakumppaneilleenkin. Tietysti myös sen passin ja rekkarikopion, sekä matolääkkeet ja varmuuden vuoksi muitakin lääketarpeita; esimerkiksi kyypakkauksen ja Inupekt Fortea suojaamaan vatsaa matkan rasituksilta. Ja vähän rahaa pojalle. Sitten vain koira autoon ja auton keula kohti etelä-Suomea - sovittiin että minä vien koiran kasvattajalle ja hän tuo sen sitten reissusta palattuaan minulle takaisin.
Koiraa jättäessäni yritin ajatella että tästä tulee sille hyvä kokemus; voihan olla että sen tarvitsee joskus esimerkiksi mennä hoitoon joksikin aikaa ja tässä kohtaa nyt ainakin paikka oli sille jo valmiiksi tuttu. Yritin myös ajatella miten helpolla itse pääsen kun joku muu hoitaa kaikki järjestelyt puolestani ja koiraa esittää ja käsittelee henkilö jota voi taitojensa puolesta pitää täysammattilaisena. Silti, jättäessäni syyttävästi tuijottavan koirani kasvattajalle ja lähtiessäni ajamaan kotiinpäin, olo oli todellakin hieman ontto ja ikävöin koiraani hirveästi. Koti oli todella tyhjä ja hiljainen koko seuraavan viikon ajan - tosin täytyy tunnustaa että myöskin erittäin helppoa kahden vanhemman ja rauhallisemman koiran kanssa. Eräänlainen loma siis, jota piristivät koirasta saadut kuvat ja videot reissun ajalta. Unohtamatta tietysti jännitystä siitä miten koiralla näyttelyissä menee ja saavutetaanko asetettu tavoite.
 |
| Tavoitteena pitää hauskaa, terveisin älyköt ry |
Nämä 3 näyttelyä järjestettiin siis Liettuassa, paikassa nimeltään Druskininkai. Sinne päästäkseen mennään ensin laivalla meren yli; laivamatka kestää noin 2 tuntia. Ja sitten ajetaan autolla melkoisen pitkä rupeama - kartalla Liettua näkyy Eestin ja Latvian alla. Vaikka matka tuntuu ajatuksena melkoiselta rasitteelta sekä koirille että ihmisille, eikä vähiten vallitsevan helteen vuoksi, ei minun tarvinnut olla lainkaan huolissani koiran jaksamisesta. Nero matkusti kuin kuningas isossa boxissaan, autossa jossa on ns. tasalämpöinen jäähdytys. Matka tehtiin koirien ehdoilla, eli ne pääsivät jaloittelemaan sopivin väliajoin; juoksemaan porukalla vapaasti metsässä ja uimaankin joka päivä. Kun katselen reissusta otettuja kuvia ja videoita, voin vain todeta että kaverilla näyttää olleen sikamaisen hauskaa ja tässä saa olla ihan tyytyväinen että halusi noin ylipäätään enää palata takaisin kotiin. Työkaveriani (mies) lainaten "kukapa sitä ei haluaisi ulkomaille 3 naisen kanssa".
 |
| Me and the Girls, ei kiirettä kotiin terv. Nero |
Ja se tavoite: sehän saavutettiin <3 Ensimmäisenä päivänä yritin olla ajattelematta koko asiaa, kunnes sain tiedon että ensimmäinen sert on saatu. Toisena päivänä tunnustin jo jännittäväni aika lailla ja sitten sain tiedon että toinenkin sert on pojalla taskussa. Tässä vaiheessa jo tiesin että yhtä vaille valio ja aloin olemaan melko liekeissä - ja seuraavan päivän viesti kuuluikin "We are a champion!". Poika sai siis kolmannen Liettuan sertin sekä vielä lisämausteeksi va-cacibin jonka mahdollista kääntymistä aidoksi pitää vielä selvitellä. Sitä riemun tunnetta - vaikka se tuntuu käyvän helposti kolmessa päivässä niin ihan niin yksinkertaista se ei ole, pitää oikeasti olla hyvä koira. Ja kun niitä pettymyksiä on tämänkin koiran kanssa jo koettu, niin tämä tuntui pyyhkäisevän kaikki sellaiset tieltään yhdellä kertarysäyksellä.
 |
| Tässä syödään valiokakkua... |
 |
| ... tietysti pöydässä ja lautaselta :D |
Nero ei siis enää ole vain Nero, vaan hänen korkeutensa LT MVA Playbox's Soulman sekä, koska valioituminen tapahtui yli 2-vuotiaana, myöskin käyttötulosta (pikku yksityiskohta, hehheh) vaille Suomen muotovalio. Kai sitä pitää alkaa kohtelemaan hieman kunnioittavammin :)
Reissukuvista kiitos Krista ja Leena!
 |
| We are The Champions - Kiitos Krista <3 |
ESR 10 vuotta - juhlanäyttely
Kun suunnittelee kesän tapahtumia, niin henkilökohtaisesti yksi "must" on ehdottomasti ESR:n eli Etelä-Suomen Ruttukuonokerhon vuosittain järjestämä Klubshow. Kysymyksessä on epävirallinen rodun erikoisnäyttely, jossa arvostelee aina kokenut ja arvostettu kasvattajatuomari, tällä kertaa Marcello Marino Italiasta. Tänä vuonna tapahtuma oli samalla kerhon 10-vuotisjuhla, eli luvassa oli takuuvarmasti mahtava päivä parhaassa seurassa.
Starttasin kohti Kotkaa pakaten mieheltäni lainaamaani pakettiautoon kaikki 3 koiraani sekä todellakin erittäin järkyttävän määrän tavaraa. Autoa täyteen ahtaessani mietin että melko kaukana ovat ne ajat kun näyttelyyn otettiin mukaan koira, panta, hihna, numerolappu ja vesikuppi. Koirien matkustusmukavuutta lisää kuitenkin huomattavasti se että niillä on turvalliset ja riittävän kokoiset häkit missä voivat rauhassa olla sekä näyttelyn että matkustamisen ajan. Häkkien ja muun oheisromppeen ohella varasin mukaan myös uusimman hankintani, sinisen popup teltan joka helteillä (luultavasti myös sateella) on erittäin kätevä olemassa. Koirilla on siellä suojaa ja lisäksi omat tavaratkin ovat hallitummin omassa paikassaan. Ja tässähän ei vielä todellakaan ollut kaikki, vaan mukaan tuli todellakin melko kattava otos siitä mitä nyt koira voi reissullaan tarvita. Tai koiran omistaja :)
Ensimmäinen määränpää oli majoituspaikkamme Kotkassa, nimeltään Santalahti. Paikka on isohko lomakeskus meren rannalla, kerrassaan upeissa maisemissa. Olin tehnyt varauksen 2 hengen mökistä suihkulla ja muilla perusmukavuuksilla, enkä joutunut pettymään. Mökki oli tosi kivasti sisustettu, riittävän kokoinen ja varustettu omalla kuistilla. Ainoa miinus oli se että vallitsevan helteen vuoksi mökissä oli melkoisen lämmintä (lue kuuma kuin helv...) eikä sinne saanut läpivetoa järjestettyä. Lisäksi parkkeerausta varten varatut tilat olivat melko haastavan ahtaat ja luonnontilaiset. Niinhän siinä sitten kävi että Perjantain & 13. päivän kunniaksi onnistuin hieman kolhimaan pakettiauton takaikkunaa (tai siinä ei ole ikkunaa vaan sellainen läpinäkymätön levy) tienviittaan, seikka mikä tuntuu vieläkin melko uskomattomalta ja ketutti aika tavalla. Onneksi suuremmilta kolhuilta vältyttiin.
Näyttely järjestettiin Katariinan puistossa, noin vartin ajomatkan päässä majoituspaikastamme, luonnonkauniilla paikalla aivan meren rannalla. Tässä kohtaa täytyy muistaa kehua näyttelyn järjestelyitä yleisestikin ottaen; en ole varmasti vielä koskaan ollut näyttelyssä jossa kaikki järjestelyt on noin viimeisen päälle ja pitkä, aurinkoinen (sääkin suosi!) & kuuma päivä sujui kaikin puolin moitteettomasti. Oli jättikokoinen kehä kauniine koristeluineen, ulkoilutusalueita vähintääkin riittävästi, vesipiste lähellä, uimarantaa sekä koirille että ihmisille, kahvitarjoilua suolaisella ja makealla, jäätelökioski sekä last but not least auttavaiset, hyväntuuliset ihmiset joiden kanssa oli kerrassaan mainiota viettää päivää. Puhumattakaan tuomaroinnista joka oli erittäin tiukkaa mutta linjassaan pysyvä ja siten reilua. Olisi ollut myös grillijuhlat kaikille tapahtuman päätyttyä, mutta sinne en valitettavasti pystynyt jäämään aikataulujen venyttyä hieman turhan myöhäiseksi.
Rex meni meidän koirista kehään ensimmäisenä, sai erinomaisen laadusta ja luokkasijoituksen kolmanneksi. Olin iloinen sijoituksesta, vaikka näissä klubinäyttelyissä vain luokkavoittajat jatkoon menevätkin - sa:ta ei jaeta laisinkaan. Tällä kertaa tuomari arvosti hieman eri tyyppistä koiraa kuin mitä Rex edustaa ja siten ajatellen sijoitus oli vallan passeli. Neron kohdalla näyttely meni valitettavasti läpijuoksuksi, mahdollisesti pitkästä kuljetuksesta (ilmastointi?) tai edellispäivänä saadusta kennelyskärokotteesta johtuen koiran lihakset menivät jumiin eikä esiintyminen sen vuoksi ollut ihan normaalia Neroa. Koira sai näyttelyn jälkeen lepojakson ja hoitona akupunktiota mihin se onneksi vastasi nopeasti eli mistään sen vakavammasta ei onneksi ollut kysymys.
Päivän yllättäjä Oli Suzy, joka pitkän päivän loppupuolella osallistui veteraaniluokkaan. Hieman huolehdin miten vanhus helteessä jaksaa, mutta huoleni oli melko turha sillä kehään päästessään mummo oli aivan liekeissä ja oli mitä ilmeisemmin päättänyt ottaa kaikki irti kokemuksestaan. Seisoessaan se otti paraatiryhdin ja tavoitteli kehänauhan ulkopuolella olevaa lelua niin pontevasti että hyvä kun sain pienen nartun pidettyä käsissäni. Muiden koirien kanssa liikkeissä joutui helteen vuoksi vähän hoputtamaan, mutta kun Suzyn kanssa lähdettiin kiertämään isoa kehää niin mummo lähti häntä pystyssä sellaisella askelluksella että enpä muista vuosikausiin sen sellaista esittäneen - saimme jopa aplodit yleisöltä tässä vaiheessa. Suzy sai meidän koirista päivän parhaan arvostelun "excellent of course" ja Rexin tavoin sijoittui luokassaan kolmanneksi. Mummo sai palkinnoksi rusetin ohella lahjakortin - 3 kg Mushin pakasteita, hän nautti kaikki ihan itse :)
Suzyn arvostelu tässä:
10 years. Gold colour with black sine (?) of mantle. Beutiful condition for age. Beautiful in general. Right size. Right proportions. Very nice skull with narrow head. Almost correct proportions in head. Muzzle in proportion in head. Medium teeth with good spin & undershot. Dark eyes, beautiful expression. Elegant neck. Suff. forechest & deep chest. Very good front and back angulation. Very good topline. Correct movement with power and energy.
Suzyn lisäksi esitin pari narttua, sekä turistiluokan uroksen josta tuli ROP-turisti. Helteisen päivän päätteeksi pyörähdin vielä Rexin kanssa kasvattaja- ja jälkeläisryhmissä - molemmista voitot kotiin. Onnea kasvattajille!
Kotona oltiin klo 23 paremmalla puolella. Rankka mutta antoisa reissu.
Starttasin kohti Kotkaa pakaten mieheltäni lainaamaani pakettiautoon kaikki 3 koiraani sekä todellakin erittäin järkyttävän määrän tavaraa. Autoa täyteen ahtaessani mietin että melko kaukana ovat ne ajat kun näyttelyyn otettiin mukaan koira, panta, hihna, numerolappu ja vesikuppi. Koirien matkustusmukavuutta lisää kuitenkin huomattavasti se että niillä on turvalliset ja riittävän kokoiset häkit missä voivat rauhassa olla sekä näyttelyn että matkustamisen ajan. Häkkien ja muun oheisromppeen ohella varasin mukaan myös uusimman hankintani, sinisen popup teltan joka helteillä (luultavasti myös sateella) on erittäin kätevä olemassa. Koirilla on siellä suojaa ja lisäksi omat tavaratkin ovat hallitummin omassa paikassaan. Ja tässähän ei vielä todellakaan ollut kaikki, vaan mukaan tuli todellakin melko kattava otos siitä mitä nyt koira voi reissullaan tarvita. Tai koiran omistaja :)
Ensimmäinen määränpää oli majoituspaikkamme Kotkassa, nimeltään Santalahti. Paikka on isohko lomakeskus meren rannalla, kerrassaan upeissa maisemissa. Olin tehnyt varauksen 2 hengen mökistä suihkulla ja muilla perusmukavuuksilla, enkä joutunut pettymään. Mökki oli tosi kivasti sisustettu, riittävän kokoinen ja varustettu omalla kuistilla. Ainoa miinus oli se että vallitsevan helteen vuoksi mökissä oli melkoisen lämmintä (lue kuuma kuin helv...) eikä sinne saanut läpivetoa järjestettyä. Lisäksi parkkeerausta varten varatut tilat olivat melko haastavan ahtaat ja luonnontilaiset. Niinhän siinä sitten kävi että Perjantain & 13. päivän kunniaksi onnistuin hieman kolhimaan pakettiauton takaikkunaa (tai siinä ei ole ikkunaa vaan sellainen läpinäkymätön levy) tienviittaan, seikka mikä tuntuu vieläkin melko uskomattomalta ja ketutti aika tavalla. Onneksi suuremmilta kolhuilta vältyttiin.
 |
| Tällainen mökki, kuvat lainattu Santalahden sivuilta |
 | |
| Kelpasi majoittua! |
Näyttely järjestettiin Katariinan puistossa, noin vartin ajomatkan päässä majoituspaikastamme, luonnonkauniilla paikalla aivan meren rannalla. Tässä kohtaa täytyy muistaa kehua näyttelyn järjestelyitä yleisestikin ottaen; en ole varmasti vielä koskaan ollut näyttelyssä jossa kaikki järjestelyt on noin viimeisen päälle ja pitkä, aurinkoinen (sääkin suosi!) & kuuma päivä sujui kaikin puolin moitteettomasti. Oli jättikokoinen kehä kauniine koristeluineen, ulkoilutusalueita vähintääkin riittävästi, vesipiste lähellä, uimarantaa sekä koirille että ihmisille, kahvitarjoilua suolaisella ja makealla, jäätelökioski sekä last but not least auttavaiset, hyväntuuliset ihmiset joiden kanssa oli kerrassaan mainiota viettää päivää. Puhumattakaan tuomaroinnista joka oli erittäin tiukkaa mutta linjassaan pysyvä ja siten reilua. Olisi ollut myös grillijuhlat kaikille tapahtuman päätyttyä, mutta sinne en valitettavasti pystynyt jäämään aikataulujen venyttyä hieman turhan myöhäiseksi.
Rex meni meidän koirista kehään ensimmäisenä, sai erinomaisen laadusta ja luokkasijoituksen kolmanneksi. Olin iloinen sijoituksesta, vaikka näissä klubinäyttelyissä vain luokkavoittajat jatkoon menevätkin - sa:ta ei jaeta laisinkaan. Tällä kertaa tuomari arvosti hieman eri tyyppistä koiraa kuin mitä Rex edustaa ja siten ajatellen sijoitus oli vallan passeli. Neron kohdalla näyttely meni valitettavasti läpijuoksuksi, mahdollisesti pitkästä kuljetuksesta (ilmastointi?) tai edellispäivänä saadusta kennelyskärokotteesta johtuen koiran lihakset menivät jumiin eikä esiintyminen sen vuoksi ollut ihan normaalia Neroa. Koira sai näyttelyn jälkeen lepojakson ja hoitona akupunktiota mihin se onneksi vastasi nopeasti eli mistään sen vakavammasta ei onneksi ollut kysymys.
 |
| Ja sitten mentiin - päivän ylläri vauhdissa |
 |
| Minun palkintopussukkani |
Suzyn arvostelu tässä:
10 years. Gold colour with black sine (?) of mantle. Beutiful condition for age. Beautiful in general. Right size. Right proportions. Very nice skull with narrow head. Almost correct proportions in head. Muzzle in proportion in head. Medium teeth with good spin & undershot. Dark eyes, beautiful expression. Elegant neck. Suff. forechest & deep chest. Very good front and back angulation. Very good topline. Correct movement with power and energy.
 |
| <3 |
Suzyn lisäksi esitin pari narttua, sekä turistiluokan uroksen josta tuli ROP-turisti. Helteisen päivän päätteeksi pyörähdin vielä Rexin kanssa kasvattaja- ja jälkeläisryhmissä - molemmista voitot kotiin. Onnea kasvattajille!
 |
| Essin jälkeläiset |
Kotona oltiin klo 23 paremmalla puolella. Rankka mutta antoisa reissu.
15.8.2018
Kesä!
Paljon on taas vettä virrannut Pielisjoessa ennenkuin tämä blogi päivittyy, mutta laitetaan nyt kuulumisia vähän pidemmältä aikajaksolta.
Kevät tai oikeastaan kesä alkoi tänä vuonna leiriltä Hauhovissa joka sijaitsee Hämeenlinnan tuntumassa. Sää suosi vähän liiankin kanssa ja tuntui hassulta kun ihan hetki sitten oli talvi ja sitten suunnilleen bikinikelit koko leirin ajan. Turha kai sanoakaan että kesävaatetus oli enemmän kuin hukassa, hiki virtasi ja nahka paloi. Kivaa oli kuitenkin; hyvää seuraa, ihanaa ruokaa ja runsaasti ohjelmaa - Rexille peltojälkeä ja Nerolle babypuruja. Rexille jälki oli kevään ensimmäinen ja rohkeasti vain multa-alustalle - omistajan huolet olivat turhia sillä kaveri suoriutui kerrassaan erinomaisesti tehtävästään vaikeammalla alustalla.
Seuraava etappi oli Haminan Nord näyttely Harjun hevosopiston maisemissa; matkustimme Neron kanssa sinne kahdestaan ja majoituimme opiston tiloissa - edullinen ja yllättävänkin laadukas majoitus ihan pikkurahalla. Oli hauskaa lenkkeillä mahtavissa maisemissa, upeaa miljöötä sekä ihan pihapiirissä tarhaavia hevosia ihastellen. Näyttely oli Nerolle viimeinen nuorten luokka jonka jätkä suoritti sijoittuen PU4 sijalle. Kotimatkalla mietin näyttelyharrastuksen järkevyyttä, taso on kova ja vaikka omistaisitkin hyvän koiran ei menestyminen ole todellakaan itsestäänselvyys koska samat jo tunnetut huippukoirat kiertää kaikki näyttelyt ja keräävät korkeimmat palkintosijat omiin nimiinsä. Toki sen menestyksen hienolle koiralle suo, samalla kun omaa motivaatiota syö se että palkinnot tuntuu usein olevan jaettu jo kauan ennen kuin kehä edes alkaa pyörimään. Ajatukseni keskittyä jatkossa kasvattajatuomareihin on saanut runsaasti vahvistusta - ei tule aina menestystä näinkään toimien mutta voi olla varmempi siitä että tuomari arvostelee nimenomaan koiraa.
Joensuun näyttelyssä jatkettiin, ei mitään menestyksiä sieltä. Tällä erää pojat on samassa luokassa ja osallistumisia on mietittävä senkin pohjalta; ei tunnu järkevältä juoksuttaa omia uroksia toisiaan vastaan ja ihan fyysisestikin se on mahdotonta jos ei toiselle ole esittäjää matkassa. Erittäin hauskaa onkin sitten huomata että tuomari olisi arvostanut niitä ominaisuuksia jotka jätti tällä kertaa kotiin :D Tärkeimmät näyttelyt käydään toki edelleen yhdessä, samalla kun mietitään toimia jatkon osalta. Vaihtoehtoinahan ovat avoimen luokan lisäksi käyttöluokka ja valioluokka - tältä pohjalta sitten vain miettimään tavoitteita ;)
Sitten olikin jo kesäkuu ja perinteisen SBY erikoisnäyttelyn vuoro, Keravalla. Majoituin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Vierumäen urheiluopistossa jossa on oikein mukava rivitalo- tyyppinen ratkaisu koirallisia matkaajia varten. Pojat käyttäytyivät esimerkillisesti ja nukkuivat yön somasti vierekkäin toisella majapaikan vuoteella :) Tuomarina näyttelyssä oli nartuille kotimainen Olavi Tuovinen (Kennel Vielfrass) sekä uroksille Anna Pogucka (Kennel Nostrum) Puolasta. Sivumennen mainittuna urosten tuomari on Suzyn jo edesmenneen isän kasvattaja & omistaja. Esitin näyttelyssä yhden narttupennun sekä turistiluokan uroksen, molemmat sijoittuivat luokassaan sijalle 3. Rex ja Nero saivat molemmat erinomaisen, mutta eivät sijoittuneet suurikokoisessa luokassa. Pojista tällä kertaa enemmän tuomaria miellytti Nero, joka sai uloskättelyssä erityismaininnan "tarvitsee vain aikaa". Hmmm... olenkohan joskus ennenkin kuullut tuon lauseen uroskoiran kanssa liikkuessani... :)
Kesäkuuta jatkettiin töiden ja harrastusten merkeissä; osallistuin perinteiselle kouluratsastuskurssille kankisuitsin ja siitä edettiinkin sujuvasti juhannukseen jonka vietimme ihan kotona. Vielä osallistuimme tuttavapariskunnan kesähihin Lieksassa ja sitten sitä oltiinkin jo heinäkuussa ja pääsin viettämään kauan odotettua kesälomaani.
Kesäloman ensimmäinen viikko meni mitä suurimmassa määrin jälkipuuhissa; onnistuin saamaan peltoja käyttööni tästä ihan tonttimme rajalta tai sen läheisyydestä ja nyt pystyn lopultakin ongelmitta toteuttamaan koulutusmetodia jossa harjoituksia tehdään useampana iltana peräkkäin ja sen jälkeen pidetään hetki taukoa. Noin muutoin meillä kävi aika paljon vieraita ja yhdet pennutkin mahdollisesti saatettiin alulle tuossa kotipihallamme. Isänä ei tosin ole kumpikaan omista uroksistani.
Heinäkuun puoliväliin asti kun ehdttiin niin sitten olikin yhden kesän odotetuimman tapahtuman vuoro, nimittäin ESR 10 vuotis juhla Klubshow Katariinan puistossa Kotkassa. Tästä tapahtumasta kirjoitan ihan oman blogitekstin. Eli jatkoa seuraa pian :)
Kevät tai oikeastaan kesä alkoi tänä vuonna leiriltä Hauhovissa joka sijaitsee Hämeenlinnan tuntumassa. Sää suosi vähän liiankin kanssa ja tuntui hassulta kun ihan hetki sitten oli talvi ja sitten suunnilleen bikinikelit koko leirin ajan. Turha kai sanoakaan että kesävaatetus oli enemmän kuin hukassa, hiki virtasi ja nahka paloi. Kivaa oli kuitenkin; hyvää seuraa, ihanaa ruokaa ja runsaasti ohjelmaa - Rexille peltojälkeä ja Nerolle babypuruja. Rexille jälki oli kevään ensimmäinen ja rohkeasti vain multa-alustalle - omistajan huolet olivat turhia sillä kaveri suoriutui kerrassaan erinomaisesti tehtävästään vaikeammalla alustalla.
 |
| Siellä siintelee Hauhovin koulutuskenttä |
Seuraava etappi oli Haminan Nord näyttely Harjun hevosopiston maisemissa; matkustimme Neron kanssa sinne kahdestaan ja majoituimme opiston tiloissa - edullinen ja yllättävänkin laadukas majoitus ihan pikkurahalla. Oli hauskaa lenkkeillä mahtavissa maisemissa, upeaa miljöötä sekä ihan pihapiirissä tarhaavia hevosia ihastellen. Näyttely oli Nerolle viimeinen nuorten luokka jonka jätkä suoritti sijoittuen PU4 sijalle. Kotimatkalla mietin näyttelyharrastuksen järkevyyttä, taso on kova ja vaikka omistaisitkin hyvän koiran ei menestyminen ole todellakaan itsestäänselvyys koska samat jo tunnetut huippukoirat kiertää kaikki näyttelyt ja keräävät korkeimmat palkintosijat omiin nimiinsä. Toki sen menestyksen hienolle koiralle suo, samalla kun omaa motivaatiota syö se että palkinnot tuntuu usein olevan jaettu jo kauan ennen kuin kehä edes alkaa pyörimään. Ajatukseni keskittyä jatkossa kasvattajatuomareihin on saanut runsaasti vahvistusta - ei tule aina menestystä näinkään toimien mutta voi olla varmempi siitä että tuomari arvostelee nimenomaan koiraa.
Joensuun näyttelyssä jatkettiin, ei mitään menestyksiä sieltä. Tällä erää pojat on samassa luokassa ja osallistumisia on mietittävä senkin pohjalta; ei tunnu järkevältä juoksuttaa omia uroksia toisiaan vastaan ja ihan fyysisestikin se on mahdotonta jos ei toiselle ole esittäjää matkassa. Erittäin hauskaa onkin sitten huomata että tuomari olisi arvostanut niitä ominaisuuksia jotka jätti tällä kertaa kotiin :D Tärkeimmät näyttelyt käydään toki edelleen yhdessä, samalla kun mietitään toimia jatkon osalta. Vaihtoehtoinahan ovat avoimen luokan lisäksi käyttöluokka ja valioluokka - tältä pohjalta sitten vain miettimään tavoitteita ;)
 |
| Ja kuinkas sitten kävikään... jatkoa seuraa! |
Sitten olikin jo kesäkuu ja perinteisen SBY erikoisnäyttelyn vuoro, Keravalla. Majoituin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Vierumäen urheiluopistossa jossa on oikein mukava rivitalo- tyyppinen ratkaisu koirallisia matkaajia varten. Pojat käyttäytyivät esimerkillisesti ja nukkuivat yön somasti vierekkäin toisella majapaikan vuoteella :) Tuomarina näyttelyssä oli nartuille kotimainen Olavi Tuovinen (Kennel Vielfrass) sekä uroksille Anna Pogucka (Kennel Nostrum) Puolasta. Sivumennen mainittuna urosten tuomari on Suzyn jo edesmenneen isän kasvattaja & omistaja. Esitin näyttelyssä yhden narttupennun sekä turistiluokan uroksen, molemmat sijoittuivat luokassaan sijalle 3. Rex ja Nero saivat molemmat erinomaisen, mutta eivät sijoittuneet suurikokoisessa luokassa. Pojista tällä kertaa enemmän tuomaria miellytti Nero, joka sai uloskättelyssä erityismaininnan "tarvitsee vain aikaa". Hmmm... olenkohan joskus ennenkin kuullut tuon lauseen uroskoiran kanssa liikkuessani... :)
 |
| Sangen pätevä jo nyt :) |
Kesäkuuta jatkettiin töiden ja harrastusten merkeissä; osallistuin perinteiselle kouluratsastuskurssille kankisuitsin ja siitä edettiinkin sujuvasti juhannukseen jonka vietimme ihan kotona. Vielä osallistuimme tuttavapariskunnan kesähihin Lieksassa ja sitten sitä oltiinkin jo heinäkuussa ja pääsin viettämään kauan odotettua kesälomaani.
Kesäloman ensimmäinen viikko meni mitä suurimmassa määrin jälkipuuhissa; onnistuin saamaan peltoja käyttööni tästä ihan tonttimme rajalta tai sen läheisyydestä ja nyt pystyn lopultakin ongelmitta toteuttamaan koulutusmetodia jossa harjoituksia tehdään useampana iltana peräkkäin ja sen jälkeen pidetään hetki taukoa. Noin muutoin meillä kävi aika paljon vieraita ja yhdet pennutkin mahdollisesti saatettiin alulle tuossa kotipihallamme. Isänä ei tosin ole kumpikaan omista uroksistani.
 |
| Hyvän jäljen voi ajaa uudelleenkin :D |
Heinäkuun puoliväliin asti kun ehdttiin niin sitten olikin yhden kesän odotetuimman tapahtuman vuoro, nimittäin ESR 10 vuotis juhla Klubshow Katariinan puistossa Kotkassa. Tästä tapahtumasta kirjoitan ihan oman blogitekstin. Eli jatkoa seuraa pian :)
19.7.2018
Sinivalkoista haaste
Sain sinivalkoista haasteen jo jokunen tovi sitten Karjalasta Savoon blogin kirjoittajalta. Kiitos haasteesta, yritän nyt lopultakin saada tämän tehtyä. Anteeksi Heidi että on todellakin m y ö h ä s s ä tämä julkaisu!!!
Haasteen säännöt olivat seuraavat:
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha blogin Sinivalkoista-haaste postauksen kommenttikenttään
No niin, eli todettakoon heti alkuunsa että tulen rikkomaan räikeästi lähes jokaista sääntöä, koska esimerkiksi sini-valkoiseen teemaan sopivaa kuva-aineistoa ei oikein ole saatavilla. Suurin osahan jo tietääkin että talomme paloi loppukesällä, tulipalo vei mukanaan mm. tietokoneet kuvasisältöineen. Mutta, yritän saada kasaan sinivalkoisia asioita, sitä mitä suomalaisuus minulle merkitsee.
Minun Suomeni on:
Vapautta ja itsenäisyyttä
Suomalaisena olen aika vapaa tekemään mitä haluan, enkä suurimpaan osaan toimistani tarvitse kenenkään lupaa - tai jos tarvitsen niin useinkin sellaisen saan. Maamme itsenäisyys on ihana asia jota arvostan paljon.
Tasa-arvoa
Paljonhan siitä puhutaan, että ei se toteudu ja kuka ylipäätään väitti että elämä reilua olisi. Kuitenkin, jos verrataan esim. naisen asemaa monessa muussa maassa, niin kylläpä vain Suomessa on asiat aika hyvin. Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin.
Turvallisuutta
Suomessa voi lähteä ulkoilemaan iltaisin niin että melko suurella todennäköisyydellä palaa hengissä takaisin. Joskus aikoinaan meillä oli jenkki-auto joka tietyssä vauhdissa lukitsi ovet automaattisesti. Oletko koskaan tullut miettineeksi että on olemassa paikkoja joissa ei voi ajaa autolla turvallisesti lukitsematta sen ovia? Puhumattakaan että jättäisi kotonaan ulko-ovet auki.
Terveyttä
Lähiomaisen vakavaa sairautta sivusta seuranneena voisin todeta että kaikkea ei voida parantaa, eikä kaikkia voida auttaa, mutta yritystä ei tässä maassa puutu. Terveydenhoito on hyvällä tolalla. Jos olet eri mieltä, voit vapaasti kokeilla vastaavaa hoitoa jossain muussa maassa. Älä ylläty jos et saa hoitoa samaan hintaan :)
Mahdollisuuksia
Olitpa rikas tai köyhä, tässä maassa saat keskimäärin hyvät mahdollisuudet tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Pääsääntöisesti se on niin että moneen asiaan voi itse vaikuttaa sellainen jolle on mahdollisuudet normaaliin elämään suotu. Mikä on jo suuri lahja itsessään! Ethän jätä mahdollisuuksiasi käyttämättä?
Onnellisuutta
Elämä opettaa, sanoi ihana anoppikokelaani aikoinaan - niin on tosiaan tehnyt. Ei ole elämä aina helppoa, jokaisella lienee huonoja kokemuksia, katkeria muistoja, traumoja ja menetyksiä elämässään. Asiat eivät myöskään välttämättä ole tapahtuneet oikeassa järjestyksessä, niin että hyviä asioita olisi sillä hetkellä osannut arvostaa. Onnellisuuskin voi olla valinta, kaikkea ei voi saada mutta voi yrittää olla onnellinen siitä mitä on kuitenkin saanut. Ja kylläpä vain, ainakin allekirjoittanut kokee olevansa onnellinen :)
Luontoa
Rakas Isäni opetti minut rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Kesämökillämme - Isälleni paikka oli kaikki kaikessa - yhdessä vietetty aika on varmasti antanut elämääni paljon eväitä. Ja ilman eläinrakkautta elämä olisi varmasti paljon köyhempää.
Juuria ja muistoja
Täällä Suomessa ovat juureni, sukulaiseni ja ystäväni. Vaikka tiedostan tässä maassa useitakin epäkohtia (talvi!!!), en tällä erää osaisi kuvitella muuttavani täältä pysyvästi pois.
Suomalaista sisua
Sitäpä juuri, niitä ärräpäitä ja sitä perisuomalaista periksiantamattomuutta jonka avulla on selvitty monesta tilanteesta. Ja selvitään jatkossakin :)
Lainataan tähän loppuun edesmenneen Antti Hammarbergin (tunnettu myös nimellä Irwin Goodman) tilanteeseen sopivaa sanoitusta:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
Haasteen säännöt olivat seuraavat:
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha blogin Sinivalkoista-haaste postauksen kommenttikenttään
No niin, eli todettakoon heti alkuunsa että tulen rikkomaan räikeästi lähes jokaista sääntöä, koska esimerkiksi sini-valkoiseen teemaan sopivaa kuva-aineistoa ei oikein ole saatavilla. Suurin osahan jo tietääkin että talomme paloi loppukesällä, tulipalo vei mukanaan mm. tietokoneet kuvasisältöineen. Mutta, yritän saada kasaan sinivalkoisia asioita, sitä mitä suomalaisuus minulle merkitsee.
Minun Suomeni on:
Vapautta ja itsenäisyyttä
Suomalaisena olen aika vapaa tekemään mitä haluan, enkä suurimpaan osaan toimistani tarvitse kenenkään lupaa - tai jos tarvitsen niin useinkin sellaisen saan. Maamme itsenäisyys on ihana asia jota arvostan paljon.
Tasa-arvoa
Paljonhan siitä puhutaan, että ei se toteudu ja kuka ylipäätään väitti että elämä reilua olisi. Kuitenkin, jos verrataan esim. naisen asemaa monessa muussa maassa, niin kylläpä vain Suomessa on asiat aika hyvin. Ei ehkä täydellisesti, mutta hyvin.
Turvallisuutta
Suomessa voi lähteä ulkoilemaan iltaisin niin että melko suurella todennäköisyydellä palaa hengissä takaisin. Joskus aikoinaan meillä oli jenkki-auto joka tietyssä vauhdissa lukitsi ovet automaattisesti. Oletko koskaan tullut miettineeksi että on olemassa paikkoja joissa ei voi ajaa autolla turvallisesti lukitsematta sen ovia? Puhumattakaan että jättäisi kotonaan ulko-ovet auki.
Terveyttä
Lähiomaisen vakavaa sairautta sivusta seuranneena voisin todeta että kaikkea ei voida parantaa, eikä kaikkia voida auttaa, mutta yritystä ei tässä maassa puutu. Terveydenhoito on hyvällä tolalla. Jos olet eri mieltä, voit vapaasti kokeilla vastaavaa hoitoa jossain muussa maassa. Älä ylläty jos et saa hoitoa samaan hintaan :)
Mahdollisuuksia
Olitpa rikas tai köyhä, tässä maassa saat keskimäärin hyvät mahdollisuudet tehdä elämästäsi sellaista kuin itse haluat. Pääsääntöisesti se on niin että moneen asiaan voi itse vaikuttaa sellainen jolle on mahdollisuudet normaaliin elämään suotu. Mikä on jo suuri lahja itsessään! Ethän jätä mahdollisuuksiasi käyttämättä?
Onnellisuutta
Elämä opettaa, sanoi ihana anoppikokelaani aikoinaan - niin on tosiaan tehnyt. Ei ole elämä aina helppoa, jokaisella lienee huonoja kokemuksia, katkeria muistoja, traumoja ja menetyksiä elämässään. Asiat eivät myöskään välttämättä ole tapahtuneet oikeassa järjestyksessä, niin että hyviä asioita olisi sillä hetkellä osannut arvostaa. Onnellisuuskin voi olla valinta, kaikkea ei voi saada mutta voi yrittää olla onnellinen siitä mitä on kuitenkin saanut. Ja kylläpä vain, ainakin allekirjoittanut kokee olevansa onnellinen :)
Luontoa
Rakas Isäni opetti minut rakastamaan ja arvostamaan luontoa. Kesämökillämme - Isälleni paikka oli kaikki kaikessa - yhdessä vietetty aika on varmasti antanut elämääni paljon eväitä. Ja ilman eläinrakkautta elämä olisi varmasti paljon köyhempää.
Juuria ja muistoja
Täällä Suomessa ovat juureni, sukulaiseni ja ystäväni. Vaikka tiedostan tässä maassa useitakin epäkohtia (talvi!!!), en tällä erää osaisi kuvitella muuttavani täältä pysyvästi pois.
Suomalaista sisua
Sitäpä juuri, niitä ärräpäitä ja sitä perisuomalaista periksiantamattomuutta jonka avulla on selvitty monesta tilanteesta. Ja selvitään jatkossakin :)
Lainataan tähän loppuun edesmenneen Antti Hammarbergin (tunnettu myös nimellä Irwin Goodman) tilanteeseen sopivaa sanoitusta:
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
13.11.2017
Koiravuosi 2017
Pitkä tauko on ollut blogin päivittämisessä, elämä on vienyt niin sanotusti mennessään. Lienee sopiva hetki vuosikatsaukselle - mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut.
Tammikuu
Jostain syystä en koskaan loppuvuodesta oikein muista mitä olen tehnyt tammi-helmikuussa. Aivan varmasti olen jupissut vallitsevia olosuhteita - en todellakaan pidä talvesta; pimeydestä, kylmyydestä ja loputtomasta lumen määrästä. Voisin kuvitella että olen ulkoillut, treenannut koiria hallissa sekä ennen kaikkea odottanut kiivaasti kevättä. Luultavasti myös miettinyt keinoja viettää jatkossa tammi-maaliskuu jossain lämpimämmässä maassa.
Vilkaisu Facebookin maailmaan paljastaa että on tullut pähkäiltyä nuoriherra Neron edesottamusten kanssa. Tässä FB-kavereita huvittanut esimerkkini elämästä nuoren bokseriuroksen kanssa:
Miettii miten paljon pienen koirapojan suoli vetää tavaraa menemättä tukokseen. Joulun aikaan nuoriherra heittäytyi sangen kekseliääksi, joulupallohan oli vasta alkua. Lisää jännitystä elämään saatiin syömällä mm. kuusen kynttilä suoraan sarjasta - toki päällä olevasta. Eilen kaverille pätkähti päähän ottaa kukkaan upotettu koriste, sellainen joulupukin mallinen. Pukki itsessään löytyi melkoisen ryvettyneenä lattialta, mutta pukkia paikallaan pitänyt puutikku on mystisesti kadonnut. Toivoa sopii että on edes pureskeltu pieniksi paloiksi, ettei ole niin sanotusti poikittain persuuksissa seuraavaksi.
Eilen rakas suloinen pikkumies mennä viipotti ohitseni hirmuista vauhtia, suussaan jotain joka näytti epäilyttävästi... no, pitsisiltä pikkareilta. Karjaisin (tunnustan olevani huono koiranomistaja, karjun toisinaan kurkku suorana) ja pudotti - voidaan todeta että melko entiset tekeleet. Lisätään loputtomaan parittomien kenkien etc. sarjaan - kaikki koiranomistajat tietää tän jutun. Tai jos löytyy jostain joku koiranomistaja jonka koira ei koskaan ole tehnyt mitään omiaan, niin nyt ei ehkä ole oikea hetki tulla esille. Saa kyllä onnitella itseään ilman muuta.
Kysymyshän ei ole siitä etteikö näillä olisi leluja, luita ja muuta oheisrompetta rekkalastiksi asti. Toisinaan minulta kysytään harrastanko näiden kanssa mitään missä ne voisivat purkaa energiaansa - löydän itseni hymyilemästä vinosti ja kiittämässä kauniisti neuvoista. Harrastukset, nehän meiltä tosiaan puuttuukin...
No, näillä mennään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee. Ja pidetään eläinlääkärin numero lähellä :D
Helmikuu
Helmikuussa Rex vietti synttäreitään ja kävi asianmukaisilla rokotuksilla. Sydänäänet tarkastettiin ja kaikki kunnossa edelleen. Jossain vaiheessa vuotta kuvautin sen kyljessä olevan patin (vaaraton, ollut koiralla ns. aina), samalla tuli kuvattua selkäkin uudelleen. Samanlaisena pysynyt eli edelleen vain se 1 muutos rintarangassa. Rex on hienossa kunnossa oleva tasapainoinen aikuinen jonka kanssa treenataan aktiivisesti peltojälkeä. Yksi elämäni koirista ehdottomasti, mieheni sanoja lainaten "maailman paras Rekku".
Maaliskuu
Maaliskuussa havahduin siihen että koiranuorukainen alkaa kuoriutumaan ankasta joutseneksi hieman arvioitua nopeammin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen näyttelykalenteria voitiin alkaa jo selailemaan. Luonnollisesti kuvioon otettiin mukaan myös näyttelyharjoitukset yhdessä muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä :)
Isännän kanssa kokeiltiin Teatteriravintolan Social Friday iltaa; suomeksi sanottuna mahtava 4 ruokalajin illallinen Hinen konjakeilla ja Teelingin viskeillä höystettynä. Suosittelen lämpimästi, oli kerrassaan mainio ilta hyvässä seurassa. Eikä tultu edes kauhean huppeliin, vaikka kuvissa nautittu alkoholin määrä näyttääkin melkoiselta. Ideana oli kuitenkin maisteleminen, ei pöydällä tanssiminen tahi muu vastaavanlainen touhu.
Huhtikuu
Huhtikuussa päästiin suorittamaan näyttelykauden avaus, hieno aloitus molemmilta pojilta.
Vierailin keski-Suomessa siskoni luona, ihana viikonloppu messuilla kierrellen ja kaikenlaista kivaa puuhaillen. Sain vielä kerran nähdä vakavasti ja kroonisesti sairastuneen siskoni hyvässä kunnossa, täynnä toivoa tulevaisuuden suhteen.
Toukokuu
Toukokuussa Suzy täytti 9 vuotta ja Nerokin juhli 1-vuotissynttäreiden merkeissä. Näyttelykausi pääsi kunnolla vauhtiin, sillä osallistuimme paitsi Varkauden näyttelyyn myös viikonlopputurneen omaisesti Haminan ja Helsingin näyttelyihin. Varkaudessa meni parhaiten, Rex sijoittui sijalle PU2 ja Nerokin sijalle PU4 saaden va-sertin. Näyttelyn voitti Neron isä joka sai viimeisen Suomen sertinsä ja menestyi upeasti aina ryhmäsijaa myöten. Haminassa ja Helsingissä pojat onnistuivat molemmat saamaan erinomaiset SA:lla höystettynä, mutta kumpikaan ei saanut sen enempää menestystä. Hienoinen pettymys, mutta Suomessa on paljon hyviä koiria ja kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee niin huomaan myös tänä vuonna onnistuneeni valitsemaan ne näyttelyt joissa on ollut kaikkein eniten osallistujia. Yhdessä näyttelyssä koen myös havainneeni että aina se ei ole se koira joka pärjää, vaan muillakin asioilla voi olla merkitystä. Tapaus jätti hieman ikävän muiston aiemmin kovasti arvostamani tuomarin työskentelystä. Mutta ei pidä olla katkera ja kauneushan on katsojan silmässä eli näkemykset voivat vaihdella jopa päivittäin ;)
Kesäkuu
Kesäkuussa koitti kauan odotetun erikoisnäyttelyn vuoro ja valitettavasti pettymysten merkeissä. Rex onnistui haalimaan itselleen bakteeritulehduksen nieluun, eikä lääkekuurin juuri loputtua voinut osallistua. Lähdettiin silti koko perheen voimin Turkuun, mistä saatiin Airbnb:n kautta aivan ihastuttava majoitus pihamökissä omalla saunalla sekä uima-altaalla. Majoitus sijaitsi ihan lähellä hevoskeskus Loimihakaa, joten ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät ja sääkin suosi meitä.
Perheen kunniaa ylläpiti sitten Nero, joka onnistui haalimaan itselleen tähän asti ainoan EH:nsa laadusta. Tuomari kyllä ihan tykkäsi koirasta, mutta selkeästi arvosti pidemmälle kehityksessään ehtineitä koiria ja tähän oli tällä kertaa tyytyminen. Kasvattajamme muut koirat pärjäsivät loistavasti, joten ei se päivä ihan pieleen mennyt, oma pettymys vain oli melkoinen. Päivän aikana esitin pari narttua jotka molemmat menivät mukavasti - toinen luokassaan sijalle 2 saakka. Olisi ehkä voittanutkin, mutta ei ollut valeraskauden vuoksi täydessä näyttelykunnossa minkä tuomari pahoitellen ilmoitti. Mukavat muistot jäi näistä, vaikka näytänkin valokuvissa petolinnun peräosalta.
Kotimatkalla Turusta kävimme tervehtimässä juuri uuteen kotiin muuttanutta siskoani ja hänen miestään, järkytys oli melkoinen sillä siskoni kunto oli heikentynyt merkittävästi. Kovasti vielä kaikki toivoimme käännettä parempaan, mutta viikkoa ennen juhannusta saatiin murskaavia uutisia; ei mitään tehtävissä enää. Luulen että pahinta mitä voi olla on se kun ihmiseltä viedään toivo, nuorelta ihmiseltä joka ei mitään muuta olisi tahtonut kuin elää, vaikka sitten sairaanakin. Rakas, ihana siskoni nukkui pois heti juhannuksen jälkeen. Lepää rauhassa Salla, elät ikuisesti sydämissämme ja muistoissamme <3 Ilman Sinua mikään ei enää ole ihan samanlaista, mutta yritämme jatkaa elämäämme, koska sitä nimenomaan toivoit.
Osallistuin perinteiselle kankikurssille, ratsastuksen merkeissä siis. Tämä kuuluu jokaiseen kesään ja on aina yhtä ihanaa - herättää haaveet omasta hevosesta jollaista nyt ehkä kuitenkaan ei ole tulossa. Työnteko rajoittaa harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa valitettavan paljon, se on oikeasti joko koirat tai hevonen jos "tosissaan" harrastaa aikoo. Ja tietysti käytettävissä olevat rahavaratkin asettavat omat rajansa...
Heinäkuu
Heinäkuussa jätimme vielä viimeiset haikeat jäähyväiset siskolleni hautajaisten muodossa ja seuraavana päivänä starttasin kohti Oulua ajatuksena nähdä merta, kasata itseään ja osallistua samalla näyttelyyn jonne Rex oli ilmotettu. Rex taisi olla aika onnessaan saadessaan olla hetken ainoa koira ja kyllä se tekikin hyvää levähtää hetkinen kylpylä Edenissä meren rannalla käyskennellen, asioita miettien. Ensimmäisenä päivänä ei menestystä niitetty, koska tuomarin näkemyksen mukaan koirallani on väärän väriset huulet :D Tervetuloa koiranäyttelyharrastuksen pariin... Näyttelyissä nähtiin eräänlainen skandaalikin, sillä PN-sijojen ratkettua toiseksi sijoittunut narttu alkoi rähisemään muille pudotettuaan suustaan pallonsa jonka kanssa koira siis meni koko esityksensä ajan. Sijat jaettiin uudelleen tuomarin hylättyä suorituksen. Pisti kyllä miettimään että jos koira ei pysty ravaamaan yhtä ympyrää tappamatta muita ilman palloa suussaan, niin miksi se on näyttelyssä? Tämä on palveluskoirarotu, pitäisi kaiketi onnistua vähän muunkin...
Toisena näyttelypäivänä onnistuin saamaan Rexin sijalle PU4, ei nyt sekään ihan mitä toivottiin mutta kuitenkin tyytyväisempänä kotia kohti. Näyttelyn osalta parasta oli nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa!
Neron kanssa osallistuimme Eukanuba Summer Show tapahtumaan Helsingissä. Majoituimme taas Hämeenkylän kartanon hotelliin, paikkaan mitä suosin aina tuolla suunnalla liikkuessani. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin ihan maaseutua suoralla uloskäynnillä hotellihuoneesta. Täydellinen paikka koiralliselle matkaajalle ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.
Tuomarina näyttelyssä oli tiukkana tunnettu kasvattajatuomari ja voisin sanoa että yksi kesän mieleenpainuvimmista hetkistä oli itselleni se kun hän kiersi katsomassa kaikki junioriluokan osallistujat ja - nähtyään luokassa viimeisenä esiintyvän koirani - alkoi hymyilemään. Tämäkin tuomari totesi että poika tarvitsee aikaa, mutta näki sen raamit jotka omaan silmääni ovat kuin huutomerkki. Nero voitti luokkansa, sai SA:n ja sijoittui sijalle PU2 heti isänsä perään saaden ensimmäisen sertinsä. Juhlapäivä, joka sai kruunauksensa kun poika valittiin vielä Eukanuba ROP junioriksi. Pitkän matkan vuoksi jätimme ryhmäkehän väliin, harmi sinänsä, mutta erittäin tyytyväisenä kotia kohti.
Elokuu
Elokuussa treenattiin pellolla ja eräänä treeni-iltaa seuranneena päivänä havaitsin uroksissani kummallisia iho-oireita. Niitä havaittiin ensin Rexillä ja sittemmin myös Nerolla ja sen kummemmin setvimättä todettakoon että vaivaa hoidettiin pitkäkestoisesti aikaa, vaivaa, rahaa, shampoota ja hermojani säästämättä. Näyttää ilmeiseltä että koirat saivat reaktion pellolta, mitä se oli ja miksi se tuli jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Molemmat tulivat kyllä kuntoon erinäisten vaiheiden jälkeen. Jatkossa saattaa olla että pesen koirat heti pitkässä heinässä treenaamisen jälkeen.
Joensuun näyttelyissä tuli käytyä turistina sekä onniteltua itseään siitä että tuli jätettyä osallistuminen väliin tällä kertaa. Ei oikein nuo Joensuun tuomarivalinnat ole viime vuosina tukeneet ajatusta ja seuratessani tämänkertaista tuomarointia en voinut kuin todeta että varsinkin sunnuntain näyttelyssä sama meno jatkui. Saimme kuitenkin meille näyttelyvieraita käymään ja ihme kyllä sääkin malttoi pysyä hyvänä sen aikaa kuin näyttelyssä olimme. Näyttelyvieraamme auto kolaroitiin hotellin parkkipaikalla, onneksi kuitenkin niin että syyllinen saatiin vastuuseen vahingostaan. Siinä vaiheessa sitä mietti että kaikkea sitä sattuukin...
Näyttelyn jälkeen sunnuntai-iltana elämä teki taas täyskäännöksen ja seurauksia on saanut setviä näihin hetkiin saakka. Sitä kuvittelisi että kun takana on raskas vuosi, raskaita menetyksiä ja vatoinkäymisiä, niin niillä olisi jonkinlainen raja. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan ja niinhän sitä toivoisi että ei ainakaan saman vuoden aikana. Mutta... iski sitten kuitenkin. Silloin sunnuntai-iltana olin laittamassa ruokaa kun liesituulettimemme meni oikosulkuun ja talossamme syttyi tulipalo. Palokunta saatiin paikalle pian, mutta tulipalo eteni räjähdysmäisesti niin että taloon tuli mittavat palo ja savuvahingot. Edessä on kuukausien remontti jonka onneksi vakuutusyhtiö hoitaa. Sivumennen mainittuna, jos et ole ihan kartalla omien vakuutustesi suhteen, suosittelen tarkastamaan ne nyt - niissä ei missään nimessä kannata säästää. Kokemuksena tapahtuma oli shokki, jonka pelkkään ymmärtämiseen on mennyt paljon aikaa. Kiitollisena kuitenkin siitä että olemme kaikki hengissä ja saamme jatkaa elämäämme keräten uusia muistoja niiden tilalle jotka tulipalon myötä menetettiin.
Linkki uutiseen:
Sanomalehti Karjalainen 13.8.2017
Elokuussa järjestettiin myös perinteinen SBY Klubsieger näyttely, jonne osallistuimme molempien poikien kanssa. Sää näytti kaikki puolensa, mutta ihan kiva päivä tämäkin. Ei mainittavaa menestystä pojille, mikä ei haittaa koska kysymyksessä on tittelinäyttely - tittelit jaetaan vain voittajille. Jos ei voita niin aika sama pärjääkö vaiko ei.
Syyskuu
Syyskuussa otetiin vielä kerran suunta kohti eteläistä suomea, tällä kertaa Porvooseen jossa samana päivänä järjestettiin 2 näyttelyä. Ensin kaikkien rotujen näyttelyyn, missä tällä kertaa oli arvostelemassa italialainen kasvattajatuomari. Molemmat pojat esiintyivät oikein mallikkaasti ja molemmat voittivat luokkansa, Nero ensimmäisen kerran myös velipuolensa joka tähän saakka on voittanut kutakuinkin kaikki näyttelyt joihin on osallistunut. Tämäkin tuomari huomasi pojan raamit sekä kaikki ne hyvät yksityiskohdat mitä siinä on, mm. hurmaava pää, loistava purenta, vahva luusto, sekä hienot liikkeet. Tiikerijuovainen väri ei ehkä ole niin näyttävä kuin keltainen valkoisin merkein, mutta ei se ainakaan tällä kertaa menoa estänyt. Urosten voittajaksi Neron isä, PU2 Rexille ja Nerokin melkein pääsi jatkoon, mutta hävisi sitten sertin PU4ksi sijoittuneelle avoimen luokan urokselle. Va-sert saatiin kuitenkin.
Päivän toiseen näyttelyyn sitten seuraavaksi, kysymyksessä ESR Klubshow missä Rex on tähän saakka sijoittunut aina kismittäväksi luokkansa toiseksi mahtavin arvosteluin. Näissä Klubinäyttelyissä ei jaeta SA:ta ja jatkoon pääsevät vain luokkavoittajat, joita sitten on enemmän kuin näyttelyissä yleensä koska myös turistiluokat arvostellaan. Tällä kertaa Nero kumosi kirouksen, se voitti nimittäin nuorten luokan sekä myöskin toistamiseen saman päivän aikana upean velipuolensa. Rexkin sai erinomaisen ja hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan. Nerollakin menestys jäi tällä kertaa luokkavoittoon, mutta oli kuitenkin hieno päivä mukavassa seurassa. Ja väsyneitä koiria kotimatkalla :)
Lokakuu
Lokakuuhun mennessä olimme muuttaneet jo 2 kertaan, ensin väliaikaismajoitukseen viikoksi ja sieltä seuraavaan - rivarikaksioon Karsikossa - reiluksi kuukaudeksi. Lokakuussa viimeisteltiin sitten muutto nykyiseen kotiimme, jossa toivoakseni saamme asua vanhainkoti-ikään saakka - sen verran kuluttavaa puuhaa tuo muuttaminen on. Uusi kotimme sijaitsee Niittylahdessa, Pyhäselän rannalla ja se on se mieheni unelma jonne meidän piti muuttaa jo aiemmin. Nyt siis elämme tilanteessa jossa on yhdistetty sekä kesämökki että talo ja täytyy sanoa että onhan se ihanaa, hyvin rauhallista kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Vähän niinkuin omassa maailmassaan. Pikku hiljaa laitamme uutta kotiamme oman näköiseksi, samalla kun vanhaa remontoidaan. Vanhaan rakkaaseen taloomme emme siis itse enää muuta takaisin, vaan sen saa itselleen jatkossa joku muu.
Nero käväisi luustokuvilla. Sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Lonkista ja selästä välikuvat, selkä puhdas ja lonkat hieman eri paria. Tarkastellaan näiden osalta tilannetta uudelleen kesällä.
Näyttelykausi saatettiin tämän vuoden osalta päätökseen kun kävimme Neron kanssa osallistumassa Seinäjoki KV näyttelyyn. Tässäkin näyttelyssä oli arvostelemassa kokenut kasvattajatuomari ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti pieni maalaispoikamme hieman hämmentyi ensimmäisestä kokemuksestaan suuressa messuhallissa, eikä malttanut esiintyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Luokkavoitto SA:lla kuitenkin ja sijoitus PU4 va-sertillä - taas meni serti nenän edestä mutta tällaistahan tämä joskus on. Nyt jäädään kotiin kasvamaan ja katsotaan taas ensi vuonna olisiko meistä vastusta muille. Jätämme kaikki isot loppuvuoden areenat suosiolla väliin - onnea vaan muille niihin kehiin :)
Marraskuu
Tätä kirjoittaessani on marraskuu ja ei voi kuin todeta että jälleen kerran on kokonainen vuosi mennyt. Kokonainen elämäkin siinä ohella, minkä vuoksi tämä vuosi muistunee jatkossa mieleen surullisena, olkoonkin että myös onnen ja ilon hetkiä on saatu kokea. Tällä erää kaikki liikenevä tarmo menee tekemiseen kotona; paljon ollaan saatu tehdyksi mutta tekemistä riittää vielä mm. koira-aitojen pystytyksen merkeissä. Tulipalon jälkeen kaikkea tekemistä määritellyt hässäkkä, stressi ja kiireentunne alkaa kuitenkin pikku hiljaa väistyä taka-alalle. Kun vain jaksaisi uskoa että elämä kantaa, eikä mitään pahaa enää satu. Ainakaan hetkeen.
Joulukuu
Ja pian se on täällä taas - Joulu ja vuoden vaihtuminen seuraavaan. Koirien kanssa toisaalta levätään loppuvuosi, toisaalta aletaan virittäytyä tottistunnelmiin mihin on talven aikana tarkoitus keskittyä. Toivotaan ensi vuodelle rauhaa ja rakkautta - ei mitään suurta vaan ihan tavallista elämää.
Tammikuu
Jostain syystä en koskaan loppuvuodesta oikein muista mitä olen tehnyt tammi-helmikuussa. Aivan varmasti olen jupissut vallitsevia olosuhteita - en todellakaan pidä talvesta; pimeydestä, kylmyydestä ja loputtomasta lumen määrästä. Voisin kuvitella että olen ulkoillut, treenannut koiria hallissa sekä ennen kaikkea odottanut kiivaasti kevättä. Luultavasti myös miettinyt keinoja viettää jatkossa tammi-maaliskuu jossain lämpimämmässä maassa.
Vilkaisu Facebookin maailmaan paljastaa että on tullut pähkäiltyä nuoriherra Neron edesottamusten kanssa. Tässä FB-kavereita huvittanut esimerkkini elämästä nuoren bokseriuroksen kanssa:
Miettii miten paljon pienen koirapojan suoli vetää tavaraa menemättä tukokseen. Joulun aikaan nuoriherra heittäytyi sangen kekseliääksi, joulupallohan oli vasta alkua. Lisää jännitystä elämään saatiin syömällä mm. kuusen kynttilä suoraan sarjasta - toki päällä olevasta. Eilen kaverille pätkähti päähän ottaa kukkaan upotettu koriste, sellainen joulupukin mallinen. Pukki itsessään löytyi melkoisen ryvettyneenä lattialta, mutta pukkia paikallaan pitänyt puutikku on mystisesti kadonnut. Toivoa sopii että on edes pureskeltu pieniksi paloiksi, ettei ole niin sanotusti poikittain persuuksissa seuraavaksi.
Eilen rakas suloinen pikkumies mennä viipotti ohitseni hirmuista vauhtia, suussaan jotain joka näytti epäilyttävästi... no, pitsisiltä pikkareilta. Karjaisin (tunnustan olevani huono koiranomistaja, karjun toisinaan kurkku suorana) ja pudotti - voidaan todeta että melko entiset tekeleet. Lisätään loputtomaan parittomien kenkien etc. sarjaan - kaikki koiranomistajat tietää tän jutun. Tai jos löytyy jostain joku koiranomistaja jonka koira ei koskaan ole tehnyt mitään omiaan, niin nyt ei ehkä ole oikea hetki tulla esille. Saa kyllä onnitella itseään ilman muuta.
Kysymyshän ei ole siitä etteikö näillä olisi leluja, luita ja muuta oheisrompetta rekkalastiksi asti. Toisinaan minulta kysytään harrastanko näiden kanssa mitään missä ne voisivat purkaa energiaansa - löydän itseni hymyilemästä vinosti ja kiittämässä kauniisti neuvoista. Harrastukset, nehän meiltä tosiaan puuttuukin...
No, näillä mennään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, näinhän se menee. Ja pidetään eläinlääkärin numero lähellä :D
 |
| Kaverukset iltalevolla + allekirjoittaneen nilkka |
Helmikuussa Rex vietti synttäreitään ja kävi asianmukaisilla rokotuksilla. Sydänäänet tarkastettiin ja kaikki kunnossa edelleen. Jossain vaiheessa vuotta kuvautin sen kyljessä olevan patin (vaaraton, ollut koiralla ns. aina), samalla tuli kuvattua selkäkin uudelleen. Samanlaisena pysynyt eli edelleen vain se 1 muutos rintarangassa. Rex on hienossa kunnossa oleva tasapainoinen aikuinen jonka kanssa treenataan aktiivisesti peltojälkeä. Yksi elämäni koirista ehdottomasti, mieheni sanoja lainaten "maailman paras Rekku".
 |
| <3 |
Maaliskuussa havahduin siihen että koiranuorukainen alkaa kuoriutumaan ankasta joutseneksi hieman arvioitua nopeammin ja alkuperäisistä suunnitelmista poiketen näyttelykalenteria voitiin alkaa jo selailemaan. Luonnollisesti kuvioon otettiin mukaan myös näyttelyharjoitukset yhdessä muiden hurahtaneiden kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä :)
Isännän kanssa kokeiltiin Teatteriravintolan Social Friday iltaa; suomeksi sanottuna mahtava 4 ruokalajin illallinen Hinen konjakeilla ja Teelingin viskeillä höystettynä. Suosittelen lämpimästi, oli kerrassaan mainio ilta hyvässä seurassa. Eikä tultu edes kauhean huppeliin, vaikka kuvissa nautittu alkoholin määrä näyttääkin melkoiselta. Ideana oli kuitenkin maisteleminen, ei pöydällä tanssiminen tahi muu vastaavanlainen touhu.
 |
| Valitettavasti jälkkäristä ei tullut kuvaa... joku ehti syödä sen :D |
Huhtikuussa päästiin suorittamaan näyttelykauden avaus, hieno aloitus molemmilta pojilta.
Vierailin keski-Suomessa siskoni luona, ihana viikonloppu messuilla kierrellen ja kaikenlaista kivaa puuhaillen. Sain vielä kerran nähdä vakavasti ja kroonisesti sairastuneen siskoni hyvässä kunnossa, täynnä toivoa tulevaisuuden suhteen.
 |
| Keväistä lenkkeilyä |
Toukokuu
Toukokuussa Suzy täytti 9 vuotta ja Nerokin juhli 1-vuotissynttäreiden merkeissä. Näyttelykausi pääsi kunnolla vauhtiin, sillä osallistuimme paitsi Varkauden näyttelyyn myös viikonlopputurneen omaisesti Haminan ja Helsingin näyttelyihin. Varkaudessa meni parhaiten, Rex sijoittui sijalle PU2 ja Nerokin sijalle PU4 saaden va-sertin. Näyttelyn voitti Neron isä joka sai viimeisen Suomen sertinsä ja menestyi upeasti aina ryhmäsijaa myöten. Haminassa ja Helsingissä pojat onnistuivat molemmat saamaan erinomaiset SA:lla höystettynä, mutta kumpikaan ei saanut sen enempää menestystä. Hienoinen pettymys, mutta Suomessa on paljon hyviä koiria ja kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee niin huomaan myös tänä vuonna onnistuneeni valitsemaan ne näyttelyt joissa on ollut kaikkein eniten osallistujia. Yhdessä näyttelyssä koen myös havainneeni että aina se ei ole se koira joka pärjää, vaan muillakin asioilla voi olla merkitystä. Tapaus jätti hieman ikävän muiston aiemmin kovasti arvostamani tuomarin työskentelystä. Mutta ei pidä olla katkera ja kauneushan on katsojan silmässä eli näkemykset voivat vaihdella jopa päivittäin ;)
 | |
| Suzy 9 vuotta |
Kesäkuussa koitti kauan odotetun erikoisnäyttelyn vuoro ja valitettavasti pettymysten merkeissä. Rex onnistui haalimaan itselleen bakteeritulehduksen nieluun, eikä lääkekuurin juuri loputtua voinut osallistua. Lähdettiin silti koko perheen voimin Turkuun, mistä saatiin Airbnb:n kautta aivan ihastuttava majoitus pihamökissä omalla saunalla sekä uima-altaalla. Majoitus sijaitsi ihan lähellä hevoskeskus Loimihakaa, joten ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät ja sääkin suosi meitä.
Perheen kunniaa ylläpiti sitten Nero, joka onnistui haalimaan itselleen tähän asti ainoan EH:nsa laadusta. Tuomari kyllä ihan tykkäsi koirasta, mutta selkeästi arvosti pidemmälle kehityksessään ehtineitä koiria ja tähän oli tällä kertaa tyytyminen. Kasvattajamme muut koirat pärjäsivät loistavasti, joten ei se päivä ihan pieleen mennyt, oma pettymys vain oli melkoinen. Päivän aikana esitin pari narttua jotka molemmat menivät mukavasti - toinen luokassaan sijalle 2 saakka. Olisi ehkä voittanutkin, mutta ei ollut valeraskauden vuoksi täydessä näyttelykunnossa minkä tuomari pahoitellen ilmoitti. Mukavat muistot jäi näistä, vaikka näytänkin valokuvissa petolinnun peräosalta.
 |
| Kelpasi majoittua Loimaalla! |
Kotimatkalla Turusta kävimme tervehtimässä juuri uuteen kotiin muuttanutta siskoani ja hänen miestään, järkytys oli melkoinen sillä siskoni kunto oli heikentynyt merkittävästi. Kovasti vielä kaikki toivoimme käännettä parempaan, mutta viikkoa ennen juhannusta saatiin murskaavia uutisia; ei mitään tehtävissä enää. Luulen että pahinta mitä voi olla on se kun ihmiseltä viedään toivo, nuorelta ihmiseltä joka ei mitään muuta olisi tahtonut kuin elää, vaikka sitten sairaanakin. Rakas, ihana siskoni nukkui pois heti juhannuksen jälkeen. Lepää rauhassa Salla, elät ikuisesti sydämissämme ja muistoissamme <3 Ilman Sinua mikään ei enää ole ihan samanlaista, mutta yritämme jatkaa elämäämme, koska sitä nimenomaan toivoit.
Osallistuin perinteiselle kankikurssille, ratsastuksen merkeissä siis. Tämä kuuluu jokaiseen kesään ja on aina yhtä ihanaa - herättää haaveet omasta hevosesta jollaista nyt ehkä kuitenkaan ei ole tulossa. Työnteko rajoittaa harrastuksiin käytettävissä olevaa aikaa valitettavan paljon, se on oikeasti joko koirat tai hevonen jos "tosissaan" harrastaa aikoo. Ja tietysti käytettävissä olevat rahavaratkin asettavat omat rajansa...
Heinäkuu
Heinäkuussa jätimme vielä viimeiset haikeat jäähyväiset siskolleni hautajaisten muodossa ja seuraavana päivänä starttasin kohti Oulua ajatuksena nähdä merta, kasata itseään ja osallistua samalla näyttelyyn jonne Rex oli ilmotettu. Rex taisi olla aika onnessaan saadessaan olla hetken ainoa koira ja kyllä se tekikin hyvää levähtää hetkinen kylpylä Edenissä meren rannalla käyskennellen, asioita miettien. Ensimmäisenä päivänä ei menestystä niitetty, koska tuomarin näkemyksen mukaan koirallani on väärän väriset huulet :D Tervetuloa koiranäyttelyharrastuksen pariin... Näyttelyissä nähtiin eräänlainen skandaalikin, sillä PN-sijojen ratkettua toiseksi sijoittunut narttu alkoi rähisemään muille pudotettuaan suustaan pallonsa jonka kanssa koira siis meni koko esityksensä ajan. Sijat jaettiin uudelleen tuomarin hylättyä suorituksen. Pisti kyllä miettimään että jos koira ei pysty ravaamaan yhtä ympyrää tappamatta muita ilman palloa suussaan, niin miksi se on näyttelyssä? Tämä on palveluskoirarotu, pitäisi kaiketi onnistua vähän muunkin...
Toisena näyttelypäivänä onnistuin saamaan Rexin sijalle PU4, ei nyt sekään ihan mitä toivottiin mutta kuitenkin tyytyväisempänä kotia kohti. Näyttelyn osalta parasta oli nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa!
 |
| Askeleet rantahiekalla |
 |
| Nautin! |
 |
Neron kanssa osallistuimme Eukanuba Summer Show tapahtumaan Helsingissä. Majoituimme taas Hämeenkylän kartanon hotelliin, paikkaan mitä suosin aina tuolla suunnalla liikkuessani. Niin lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin ihan maaseutua suoralla uloskäynnillä hotellihuoneesta. Täydellinen paikka koiralliselle matkaajalle ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.
Tuomarina näyttelyssä oli tiukkana tunnettu kasvattajatuomari ja voisin sanoa että yksi kesän mieleenpainuvimmista hetkistä oli itselleni se kun hän kiersi katsomassa kaikki junioriluokan osallistujat ja - nähtyään luokassa viimeisenä esiintyvän koirani - alkoi hymyilemään. Tämäkin tuomari totesi että poika tarvitsee aikaa, mutta näki sen raamit jotka omaan silmääni ovat kuin huutomerkki. Nero voitti luokkansa, sai SA:n ja sijoittui sijalle PU2 heti isänsä perään saaden ensimmäisen sertinsä. Juhlapäivä, joka sai kruunauksensa kun poika valittiin vielä Eukanuba ROP junioriksi. Pitkän matkan vuoksi jätimme ryhmäkehän väliin, harmi sinänsä, mutta erittäin tyytyväisenä kotia kohti.
 |
| Liikettä piisaa, kun vain itse pysyy perässä :) |
Elokuu
Elokuussa treenattiin pellolla ja eräänä treeni-iltaa seuranneena päivänä havaitsin uroksissani kummallisia iho-oireita. Niitä havaittiin ensin Rexillä ja sittemmin myös Nerolla ja sen kummemmin setvimättä todettakoon että vaivaa hoidettiin pitkäkestoisesti aikaa, vaivaa, rahaa, shampoota ja hermojani säästämättä. Näyttää ilmeiseltä että koirat saivat reaktion pellolta, mitä se oli ja miksi se tuli jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Molemmat tulivat kyllä kuntoon erinäisten vaiheiden jälkeen. Jatkossa saattaa olla että pesen koirat heti pitkässä heinässä treenaamisen jälkeen.
 |
| Jäljelle lähdössä |
 |
| esineitäkin löytyi |
 |
| ja oli niin kivaa! |
Joensuun näyttelyissä tuli käytyä turistina sekä onniteltua itseään siitä että tuli jätettyä osallistuminen väliin tällä kertaa. Ei oikein nuo Joensuun tuomarivalinnat ole viime vuosina tukeneet ajatusta ja seuratessani tämänkertaista tuomarointia en voinut kuin todeta että varsinkin sunnuntain näyttelyssä sama meno jatkui. Saimme kuitenkin meille näyttelyvieraita käymään ja ihme kyllä sääkin malttoi pysyä hyvänä sen aikaa kuin näyttelyssä olimme. Näyttelyvieraamme auto kolaroitiin hotellin parkkipaikalla, onneksi kuitenkin niin että syyllinen saatiin vastuuseen vahingostaan. Siinä vaiheessa sitä mietti että kaikkea sitä sattuukin...
Näyttelyn jälkeen sunnuntai-iltana elämä teki taas täyskäännöksen ja seurauksia on saanut setviä näihin hetkiin saakka. Sitä kuvittelisi että kun takana on raskas vuosi, raskaita menetyksiä ja vatoinkäymisiä, niin niillä olisi jonkinlainen raja. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan ja niinhän sitä toivoisi että ei ainakaan saman vuoden aikana. Mutta... iski sitten kuitenkin. Silloin sunnuntai-iltana olin laittamassa ruokaa kun liesituulettimemme meni oikosulkuun ja talossamme syttyi tulipalo. Palokunta saatiin paikalle pian, mutta tulipalo eteni räjähdysmäisesti niin että taloon tuli mittavat palo ja savuvahingot. Edessä on kuukausien remontti jonka onneksi vakuutusyhtiö hoitaa. Sivumennen mainittuna, jos et ole ihan kartalla omien vakuutustesi suhteen, suosittelen tarkastamaan ne nyt - niissä ei missään nimessä kannata säästää. Kokemuksena tapahtuma oli shokki, jonka pelkkään ymmärtämiseen on mennyt paljon aikaa. Kiitollisena kuitenkin siitä että olemme kaikki hengissä ja saamme jatkaa elämäämme keräten uusia muistoja niiden tilalle jotka tulipalon myötä menetettiin.
Linkki uutiseen:
Sanomalehti Karjalainen 13.8.2017
 |
| Keittiö tulipalon jälkeen. Ei ihan kaappien vaihdolla selvitty. |
Elokuussa järjestettiin myös perinteinen SBY Klubsieger näyttely, jonne osallistuimme molempien poikien kanssa. Sää näytti kaikki puolensa, mutta ihan kiva päivä tämäkin. Ei mainittavaa menestystä pojille, mikä ei haittaa koska kysymyksessä on tittelinäyttely - tittelit jaetaan vain voittajille. Jos ei voita niin aika sama pärjääkö vaiko ei.
Syyskuu
Syyskuussa otetiin vielä kerran suunta kohti eteläistä suomea, tällä kertaa Porvooseen jossa samana päivänä järjestettiin 2 näyttelyä. Ensin kaikkien rotujen näyttelyyn, missä tällä kertaa oli arvostelemassa italialainen kasvattajatuomari. Molemmat pojat esiintyivät oikein mallikkaasti ja molemmat voittivat luokkansa, Nero ensimmäisen kerran myös velipuolensa joka tähän saakka on voittanut kutakuinkin kaikki näyttelyt joihin on osallistunut. Tämäkin tuomari huomasi pojan raamit sekä kaikki ne hyvät yksityiskohdat mitä siinä on, mm. hurmaava pää, loistava purenta, vahva luusto, sekä hienot liikkeet. Tiikerijuovainen väri ei ehkä ole niin näyttävä kuin keltainen valkoisin merkein, mutta ei se ainakaan tällä kertaa menoa estänyt. Urosten voittajaksi Neron isä, PU2 Rexille ja Nerokin melkein pääsi jatkoon, mutta hävisi sitten sertin PU4ksi sijoittuneelle avoimen luokan urokselle. Va-sert saatiin kuitenkin.
 |
| <3 |
Päivän toiseen näyttelyyn sitten seuraavaksi, kysymyksessä ESR Klubshow missä Rex on tähän saakka sijoittunut aina kismittäväksi luokkansa toiseksi mahtavin arvosteluin. Näissä Klubinäyttelyissä ei jaeta SA:ta ja jatkoon pääsevät vain luokkavoittajat, joita sitten on enemmän kuin näyttelyissä yleensä koska myös turistiluokat arvostellaan. Tällä kertaa Nero kumosi kirouksen, se voitti nimittäin nuorten luokan sekä myöskin toistamiseen saman päivän aikana upean velipuolensa. Rexkin sai erinomaisen ja hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut luokassaan. Nerollakin menestys jäi tällä kertaa luokkavoittoon, mutta oli kuitenkin hieno päivä mukavassa seurassa. Ja väsyneitä koiria kotimatkalla :)
Lokakuu
Lokakuuhun mennessä olimme muuttaneet jo 2 kertaan, ensin väliaikaismajoitukseen viikoksi ja sieltä seuraavaan - rivarikaksioon Karsikossa - reiluksi kuukaudeksi. Lokakuussa viimeisteltiin sitten muutto nykyiseen kotiimme, jossa toivoakseni saamme asua vanhainkoti-ikään saakka - sen verran kuluttavaa puuhaa tuo muuttaminen on. Uusi kotimme sijaitsee Niittylahdessa, Pyhäselän rannalla ja se on se mieheni unelma jonne meidän piti muuttaa jo aiemmin. Nyt siis elämme tilanteessa jossa on yhdistetty sekä kesämökki että talo ja täytyy sanoa että onhan se ihanaa, hyvin rauhallista kaukana kaikesta kaupungin hälinästä. Vähän niinkuin omassa maailmassaan. Pikku hiljaa laitamme uutta kotiamme oman näköiseksi, samalla kun vanhaa remontoidaan. Vanhaan rakkaaseen taloomme emme siis itse enää muuta takaisin, vaan sen saa itselleen jatkossa joku muu.
 |
| Uuden kodin terassilla |
 |
| Pojat ulkona |
 |
| Mr Rantaleijona |
Nero käväisi luustokuvilla. Sydän ok, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Lonkista ja selästä välikuvat, selkä puhdas ja lonkat hieman eri paria. Tarkastellaan näiden osalta tilannetta uudelleen kesällä.
 |
| You see, it's not just the outside that matters. It's the inside as well |
Näyttelykausi saatettiin tämän vuoden osalta päätökseen kun kävimme Neron kanssa osallistumassa Seinäjoki KV näyttelyyn. Tässäkin näyttelyssä oli arvostelemassa kokenut kasvattajatuomari ja odotukset olivat korkealla. Valitettavasti pieni maalaispoikamme hieman hämmentyi ensimmäisestä kokemuksestaan suuressa messuhallissa, eikä malttanut esiintyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Luokkavoitto SA:lla kuitenkin ja sijoitus PU4 va-sertillä - taas meni serti nenän edestä mutta tällaistahan tämä joskus on. Nyt jäädään kotiin kasvamaan ja katsotaan taas ensi vuonna olisiko meistä vastusta muille. Jätämme kaikki isot loppuvuoden areenat suosiolla väliin - onnea vaan muille niihin kehiin :)
 |
| Tuomari halusi bokseriväen kuvaan |
 |
| Kuvat Tuija Markkanen. Ja se tuomari makuulla tuossa edessä :) |
Marraskuu
Tätä kirjoittaessani on marraskuu ja ei voi kuin todeta että jälleen kerran on kokonainen vuosi mennyt. Kokonainen elämäkin siinä ohella, minkä vuoksi tämä vuosi muistunee jatkossa mieleen surullisena, olkoonkin että myös onnen ja ilon hetkiä on saatu kokea. Tällä erää kaikki liikenevä tarmo menee tekemiseen kotona; paljon ollaan saatu tehdyksi mutta tekemistä riittää vielä mm. koira-aitojen pystytyksen merkeissä. Tulipalon jälkeen kaikkea tekemistä määritellyt hässäkkä, stressi ja kiireentunne alkaa kuitenkin pikku hiljaa väistyä taka-alalle. Kun vain jaksaisi uskoa että elämä kantaa, eikä mitään pahaa enää satu. Ainakaan hetkeen.
 |
| Otetaan rennosti! |
Joulukuu
Ja pian se on täällä taas - Joulu ja vuoden vaihtuminen seuraavaan. Koirien kanssa toisaalta levätään loppuvuosi, toisaalta aletaan virittäytyä tottistunnelmiin mihin on talven aikana tarkoitus keskittyä. Toivotaan ensi vuodelle rauhaa ja rakkautta - ei mitään suurta vaan ihan tavallista elämää.
 |
| Ei tonttu vaan smurffi |
18.4.2017
Näyttelykauden avaus
Loputtomalta tuntunut talvi alkaa taipumaan kevääksi ja näyttelykausi saatiinkin avattua pääsiäislauantaina Imatralla. Molemmat pojat lähti mukaan, Suzy jäi kotiin isännän kanssa.
Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, mikä ansaitsee erityishuomion sillä kellohan oli soimassa suorastaan epäinhimillisen aikaisin. Nero heräsi heti kun minäkin, mutta Rexin ylös saaminen hieman kesti. Vaikeaahan se voi olla koirallekin ymmärtää miksi pitää keskellä yötä minnekään lähteä... Matkaan päästiin aamutoimien jälkeen hieman ennen 5.30 ja eipä siinä sitten muuta kuin auton keula kohti Imatraa.
Perillä määränpäässä oltiin ennen 8 kuten pitikin - halusin jättää reilusti aikaa nuoren koiran ensimmäisen näyttelykokemuksen (lue kaaos meluisassa sisähallissa) vuoksi. Sain autolle paikan suht läheltä hallia, mutta koska tie halliin oli epätasainen hiekka/multapolku niin jouduin tekemään siirtymiset kolmessa erässä. Ensin tavarat ja sitten koirat erikseen. Sivuhuomautuksena todettakoon että vaikka urokseni kulkevat lenkillä yhdessä kutakuinkin päivittäin, niin ihan tuollaiseen yleisötapahtumaan en sentään hirviä porukassa lähteä. Kätevästi sain koirat ulkoilutettua siirron aikana, eli sikäli ihan hyväkin juttu. Jäin kyllä vakavasti harkitsemaan isompien pyörien ostoa näyttelykärryyn, helpottaisivat kovasti tavarain rahtaamista.
On suunnaton etu viedä nuorta koiraa yhdessä kokeneen aikuisen kanssa, eikä vähiten niin lehmänhermoisen kuin Rex on. Nero katsoo "isoveikastaan" mallia ja kun isoveikka ei ota pulttia mistään, niin ei yleensä ota pikkuveikkakaan. Kyllähän se suuri halli kaikkine efekteineen hieman ihmetytti, sehän kuuluu asiaan. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selvittiin aika mallikkaasti. Koirien omistajakaan ei pyörtynyt, ainoastaan kellahti kumoon törmättyään kehäaitaan.... No siitä ei ehkä sen enempää!
Kehä alkoi pyörimään klo 9 ja heti pentuluokan jälkeen olivat juniori-urokset vuorossa. Nero esiintyi upeasti edukseen yhdessä muiden poikien kanssa ja toiveet ehtivätkin jo nousta aika korkealle. Yksilöesiintymisessä poika meni myös kivasti, ainoastaan ei jaksanut ihan loppuun asti tsempata täysillä keskittyen, mikä on tuon ikäiselle ihan normaalia. ERInomainen kuitenkin laadusta mukavalla arvostelulla ja kilpailuluokassa sitten sijoitus toiseksi kehityksessään pidemmällä olevan velipuolensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen pojan suoritukseen, enempää en oikeastaan osannut tässä vaiheessa toivoakaan. ERI on junnu-urokselle todellakin kelpo saavutus! Olen tietysti hieman jäävi sanomaan, mutta nyt muidenkin mielipiteitä kuulleena rohkenen pitää poikaa sangen lupaavana tapauksena ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. Jätkä saa kaiken ajan minkä tarvitsee, nyt kerätään kokemusta ja rakennetaan vahvaa & tasapainoista urosta tulevaisuutta varten. Nuoren miehen käytöksestä mainittakoon että se oli sangen hyvää koko koitoksen ajan, ainoastaan velipuolelle olisi tehnyt mieli antaa vähän kuonoon mutta sellaistahan se on - suku on pahin :D
Heti junioreiden jälkeen olikin jo kiire viedä Rex kehään, hän pyörähteli itselleen ERInomaisen, luokkavoiton ja SA:n. Todellakin ansaitusti ja ehkä hieman odotetustikin. Paras uros luokassa tuomari mietti pitkään toisen ja kolmannen välillä, mutta päätyi lopulta sijoittamaan Rexin kolmanneksi ja kilpakumppani Calvinin toiseksi. Tuomarin linja oli mielestäni selkeä ja arvostelut kertoivat rotumääritelmän tuntemisesta. Kehän päätyttyä selvisi että tuomari olikin itse asiassa kasvattajatuomari, mikä tietää Rexille ihan hyviä aloituspisteitä vuoden bokseri kilpailuun. Sijoituksellaan hän tienasi vara-cacibin, mikä ylpeästi toimitettiin minulle kehän jälkeen tuttuun tyyliin "tässä on saalis, missä minun lihapullani on". Sai poika toki lihapullansa, useammankin kuin yhden. Oli mukavaa nähdä miten innoissaan poika oli kehään pääsemisestä, hän nauttii paitsi kehän jälkeisistä palkinnoista myös todellakin esiintymisestä. Luulen että Rex on melko varma siitä että yleisö on lippunsa maksanut vain hänet nähdäkseen, siltä se meno ainakin usein näyttää :)
Oli mukava päivä; aina yhtä kivaa nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa. Näyttelyn jälkeen sama rumba toiseen suuntaan koirien & tavaroiden kanssa ja lopuksi otimme vielä kasvattajan & Neron siskon omistajan kanssa kuvia pojista. Kaikki tämän postauksen kuvat nappasi Senni Enroos - kiitokset upeasta työstä!
Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, mikä ansaitsee erityishuomion sillä kellohan oli soimassa suorastaan epäinhimillisen aikaisin. Nero heräsi heti kun minäkin, mutta Rexin ylös saaminen hieman kesti. Vaikeaahan se voi olla koirallekin ymmärtää miksi pitää keskellä yötä minnekään lähteä... Matkaan päästiin aamutoimien jälkeen hieman ennen 5.30 ja eipä siinä sitten muuta kuin auton keula kohti Imatraa.
Perillä määränpäässä oltiin ennen 8 kuten pitikin - halusin jättää reilusti aikaa nuoren koiran ensimmäisen näyttelykokemuksen (lue kaaos meluisassa sisähallissa) vuoksi. Sain autolle paikan suht läheltä hallia, mutta koska tie halliin oli epätasainen hiekka/multapolku niin jouduin tekemään siirtymiset kolmessa erässä. Ensin tavarat ja sitten koirat erikseen. Sivuhuomautuksena todettakoon että vaikka urokseni kulkevat lenkillä yhdessä kutakuinkin päivittäin, niin ihan tuollaiseen yleisötapahtumaan en sentään hirviä porukassa lähteä. Kätevästi sain koirat ulkoilutettua siirron aikana, eli sikäli ihan hyväkin juttu. Jäin kyllä vakavasti harkitsemaan isompien pyörien ostoa näyttelykärryyn, helpottaisivat kovasti tavarain rahtaamista.
On suunnaton etu viedä nuorta koiraa yhdessä kokeneen aikuisen kanssa, eikä vähiten niin lehmänhermoisen kuin Rex on. Nero katsoo "isoveikastaan" mallia ja kun isoveikka ei ota pulttia mistään, niin ei yleensä ota pikkuveikkakaan. Kyllähän se suuri halli kaikkine efekteineen hieman ihmetytti, sehän kuuluu asiaan. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selvittiin aika mallikkaasti. Koirien omistajakaan ei pyörtynyt, ainoastaan kellahti kumoon törmättyään kehäaitaan.... No siitä ei ehkä sen enempää!
Kehä alkoi pyörimään klo 9 ja heti pentuluokan jälkeen olivat juniori-urokset vuorossa. Nero esiintyi upeasti edukseen yhdessä muiden poikien kanssa ja toiveet ehtivätkin jo nousta aika korkealle. Yksilöesiintymisessä poika meni myös kivasti, ainoastaan ei jaksanut ihan loppuun asti tsempata täysillä keskittyen, mikä on tuon ikäiselle ihan normaalia. ERInomainen kuitenkin laadusta mukavalla arvostelulla ja kilpailuluokassa sitten sijoitus toiseksi kehityksessään pidemmällä olevan velipuolensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen pojan suoritukseen, enempää en oikeastaan osannut tässä vaiheessa toivoakaan. ERI on junnu-urokselle todellakin kelpo saavutus! Olen tietysti hieman jäävi sanomaan, mutta nyt muidenkin mielipiteitä kuulleena rohkenen pitää poikaa sangen lupaavana tapauksena ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. Jätkä saa kaiken ajan minkä tarvitsee, nyt kerätään kokemusta ja rakennetaan vahvaa & tasapainoista urosta tulevaisuutta varten. Nuoren miehen käytöksestä mainittakoon että se oli sangen hyvää koko koitoksen ajan, ainoastaan velipuolelle olisi tehnyt mieli antaa vähän kuonoon mutta sellaistahan se on - suku on pahin :D
 |
| Nero 10 kk |
Heti junioreiden jälkeen olikin jo kiire viedä Rex kehään, hän pyörähteli itselleen ERInomaisen, luokkavoiton ja SA:n. Todellakin ansaitusti ja ehkä hieman odotetustikin. Paras uros luokassa tuomari mietti pitkään toisen ja kolmannen välillä, mutta päätyi lopulta sijoittamaan Rexin kolmanneksi ja kilpakumppani Calvinin toiseksi. Tuomarin linja oli mielestäni selkeä ja arvostelut kertoivat rotumääritelmän tuntemisesta. Kehän päätyttyä selvisi että tuomari olikin itse asiassa kasvattajatuomari, mikä tietää Rexille ihan hyviä aloituspisteitä vuoden bokseri kilpailuun. Sijoituksellaan hän tienasi vara-cacibin, mikä ylpeästi toimitettiin minulle kehän jälkeen tuttuun tyyliin "tässä on saalis, missä minun lihapullani on". Sai poika toki lihapullansa, useammankin kuin yhden. Oli mukavaa nähdä miten innoissaan poika oli kehään pääsemisestä, hän nauttii paitsi kehän jälkeisistä palkinnoista myös todellakin esiintymisestä. Luulen että Rex on melko varma siitä että yleisö on lippunsa maksanut vain hänet nähdäkseen, siltä se meno ainakin usein näyttää :)
 |
| Suurin ja kaunein <3 |
 |
| Perässä tulijoiden aatelia :) |
Oli mukava päivä; aina yhtä kivaa nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa. Näyttelyn jälkeen sama rumba toiseen suuntaan koirien & tavaroiden kanssa ja lopuksi otimme vielä kasvattajan & Neron siskon omistajan kanssa kuvia pojista. Kaikki tämän postauksen kuvat nappasi Senni Enroos - kiitokset upeasta työstä!
 |
| Hurmaava Nero |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)