Tänään pakkasin koirat autoon ja ajelin pellolle; molemmat koirat koska tiedossa oli että muuta seuraa emme täksi illaksi pellolle saa.
Rexille on tällä hetkellä kaikkein helpointa ajaa alustalla jossa heinä on noin 15-20 -senttistä ja tiheää. Kaikkein vaikeimmalta vaikuttaa tällä hetkellä kuiva ja kova alusta jossa heinä ei ole tiheää vaan välillä alusta on välillä melkeinpä mullalla. Sen kanssa kyllä harjoitellaan kaikenlaisilla alustoilla, mutta koska onnistumisiakin tarvitaan niin kävin ihan ensimmäisenä tekemässä sen jäljen paikkaan missä heinä on pidempää. Jäljestä tuli suora - suoranvaihdos kaarena vasempaan - suora - suunnanvaihdos kulmana oikeaan - viimeinen suora, ja se aloitettiin myötätuuleen. Jäljille olen nyt pyrkinyt pidentämään omaa askeltani (iso koira) sekä tein sinne myös "tyhjiä" eli makupaloja pois joka 3 tai joka 5 askeleelta; välillä oli myös kohtia missä makupaloja oli pidempään joka askeleella ja myöskin aivan jäljen alussa. Lopussa palkkapurkki jonka päällä keppi.
Koska Suzy oli mukanani, päätin tehdä jäljen myös sille. Laitoin sille namia ihan jäljen alkuun, sekä sinne tänne vahvisteeksi jäljen varrelle, kulmat laitoin paikkoihin mistä ne muistaisin koska Suzyhan ei ole viime aikoina paljonkaan jäljestänyt minkä lisäksi se on edelleen enemmän metsäjälkikoira. Ajatuksella "katsotaan mitä tästä tulee" jätin palkkapurkin hyvin kätkettynä jäljen päähän - sitä ei tarvinnut merkitä mitenkään koska tiesin että ainakin sen koira löytää 100% varmasti :)
Jälkien vanhetessa otin Rexin ensin ulos, ulkoilemaan sekä "pikku sulkeisiin" jonka tarkoituksena oli saada koira paremmin kuulolle. Rexillä on taipumusta intoilla ennen jälkeä, mistä on aina seurauksensa jos sen päästää jäljelle sellaisenaan. Jos mitään olen tänä kesänä oppinut, niin ainakin sen että tunnetila on tärkein jäljelläkin, sen lisäksi että koiralla pitää olla työrauha silloin kun se toimii oikein (lue liinassa roikkuva ohjaaja muistaa hengittää, antaa löysää ja liikkuu itsekin silloin kun koira sen tekee). Ilmaisua harjoittelimme pellon reunassa; Rexillä on tällä erää vielä vaikeuksia ilmaista kun olen sen takana joten keskityimme tänään siihen että koira ilmaisee ja vieläpä oikeinpäin eli jäljen suuntaisesti. Menestys oli hieman vaihteleva mutta päättyi onnistumiseen josta hirmupalkat ja koira autoon juomaan.
Suzyn jälki sitten, kylläpä oli varttuneempi koiraneito aivan liekeissä kun autosta ulos pääsi. Hirmuinen selitys kuinka hän tietää että "siellä on jälki jossain, näin kun lähdit sitä tekemään, anna kun etsin sen ja sitten mennään..." Rauhoittelin todellakin innokasta koiraani pienen tovin ja sitten päästin sen paalulta lähtemään. Ihme ja kumma, Suzy aloitti heti syömällä jäljen alkupään namit; asia joka sille on joskus vaikeaa koska hänhän ei mitään makupaloja malta syödä, hän kyllä jäljestää ihan itse ja vauhdilla. Jäljelle päästiin ja kyllähän se meni vähän sinnepäin, intoa enemmän kuin tarkkuutta mutta hällä väliä. Välillä pyörähteli tarkastelemassa tuulen pyörittelemää jälkeä, ensimmäisestä kulmasta vauhdilla ohi ja nolona takaisin. Suoralla taas vähän tarkastelua, toinen kulma paremmin ja vauhdilla eteenpäin. Ja TADAA: palkkapurkki jäljen päässä. Sitä se ei kyllä hukkaa koskaan. Lopuksi irti revittelyä pellolla ja hirrmu hyvä mieli. Tunsin itseni hetken hyväksi koiranomistajaksi, joka tosin antaa koiransa luirailla jäljellä vähän miten sattuu, mutta, nooh...
Lopuksi sitten Rexin jälki, palautin vielä kertaalleen herraa hieman ruotuun jäljelle mentäessä ja sain sen melko hyvin rauhoittumaan ennen aloitusta. Jäljestys oli (taas) alkuun hieman kiireistä, mutta huomautettuani ihan reippaasti asiasta paranemaan päin. Ensimmäinen suora huomauttamisen jälkeen ok, kaari ok, toisella suoralla jo erinomaista työskentelyä ja sopivalla vauhdilla. Kulma hieman tarkastellen, viimeinen suora taas erittäin hyvä Rexiltä. Olin oikeastaan melko tyytyväinen; eroa tyhjiin en huomannut ja muutenkin pystyin itse rentoutumaan. Jäljen lopussa Rex pysähtyi palkkapurkille ja jäin odottamaan liinan päähän, hetken se mietti ja kävi sitten maahan mistä seurannut kiljuntani kuului ehkäpä lähitaloihin saakka. Hieno poika ja todellakin ansaitut Cesarit palkkapurkista.
Jäljestäminen ei todellakaan ole aina helppoa ja vastoinkäymisiä tulee. Olen nyt pyrkinyt lisäämään treenimääriä, sillä olen itse huomannut että koira todellakin kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kanssa harjoittelee. Kun treeni jää hyvään vaiheeseen voi pitää tauon jonka pituus voi olla viikko tai enemmänkin. Matkan varrella opetellaan tuntemaan koiraa; missä vaiheessa treenikertoja se on parhaimmillaan - mahdollisia tulevia kisoja ajatellen. Kesän alussa saimme kokeneelta kouluttajalta viisaan neuvon: ongelma on ongelma vasta sitten kun se alkaa toistumaan. Virheitä saa ja kuuluu tehdä. Tämän olen pyrkinyt muistamaan silloin kun tuntuu ettei mikään suju. Joskus on vaikeaa kun tarviaisi apua ja neuvoja juuri nyt, eikä niitä olekaan saatavilla. Juuri tänään tuntuu hetken jopa siltä että ehkä tästä maalaisjärjellä selvitään - mutta kannattaa toki kysyä asiaa uudelleen seuraavan treenin jälkeen. Palapeli nimeltään FH-jälki jatkukoon :)
Niin, kotiin palatessa piti turvautua antihistamiiniin - pellolla oli jotakin öttiäisiä jotka purivat ja lujaa. Eivät tokikaan koiria jotka on Bayvanticilla suojattu, vaan emäntää sitten senkin edestä. Kuuluu kesän ihanuuteen vissiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti