Perjantaina töiden jälkeen startattiin kohti Mäntsälää, tai tarkemmin sanottuna Vääksyä missä majapaikkamme sijaitsi. Koko perhe ahtautui autoon, sivumennen mainittuna ei ihan helppo juttu kun koirien lisäksi mukaan pitää saada ahdetuttua pussukkaa, nyssykkää, näyttelyhäkkejä ja - kärryä ja kaikkea mahdollista sälää. Lähdön huipennukseksi yritin vielä kajauttaa isännältä tajun kankaalle pamauttamalla takakontin luukun täysillä hänen päähänsä, onneksi isännän pää kuitenkin kesti ja päästiin lähtemään. Kovapäinen kaveri?
Perillä meitä odotti Hotelli Tallukka, yllättävän hyvä hotelli isoinen huoneineen ja omalla patiolla varustettuna. Joku muukin oli huomannut paikan edut, koirat saivat katsella pitkään ikkunasta pihalla valtoimenaan kirmailevaa mäyräkoiraa, joka sitten tuli tomerasti räksyttäen vastaan kun Rexiä lähdin ulkoiluttamaan. Minua jotenkin huvittaa, Rex nimittäin pysähtyi niille jalansijoilleen, otti paraatiryhdin ja tyynesti katsoi koiraa (sillä tavalla kuten Rexin tuntevat tietävät, sehän ei ota isommin pulttia juuri mistään) jonka jälkeen pikku mäykky tuli toisiin ajatuksiin ja lähti kovaa vauhtia takaisin tulosuuntaan. Ilmeisesti myös mäykyn omistaja sai uusia ajatuksia sillä sen jälkeen koiran nähdessäni se oli aina hihnassa. Päivän hyvä työ tehtynä siis :)
Näyttelypäivän aamuna meitä tervehti pilvettömältä taivaalta paistava heinäkuun aurinko, lämpötila Mäntsälässä oli +27 astetta ja tuuletonta eli erittäin kuumat olosuhteet. Meidän oli pakko ottaa Suzy mukaan turistiksi, eihän sitä tuollaiseen helteeseen olisi voinut autoon jättää vaikka autossa olisi kaikki mahdolliset luukut auki olleetkin. Suzy sai turistikoirille tarkoitetun punaisen rusetin pantaansa jo heti portilla ja kylläpä koiraneito olikin polleana "katsokaa, erinomainen arvostelu heti, ei tarvinnut edes kehään mennä". Kiltisti se oli näyttelyalueella kuin kotonaan, toisin kuin hotellissa missä sitä jostain syystä hieman stressasi.
Näyttelyluetteloa lukiessani havaitsin että päivän taso on varsinkin uroksissa kova. Mietin että noinkohan tässä on mitään mahdollisuuksia menestyä, mutta kun tuonne asti tuli mentyä niin pitihän se käydä sitten kokeilemassa. Yksilöarvostelussa Rexin esitti Kasvattaja ja sieltä tulikin heti ERI1 ja SA tulokseksi. Sitten vain odottelemaan PU-kehää, jonne vein koiran itse. Kehässä saimme juosta ensimmäisinä sillä Rexhän on vielä junioriluokassa, ja täytyy sanoa että tuon pojan kanssa meneminen on aina juhlahetki kun sillä on todellakin hienot liikkeet. Saimme kuulemma pitkiä katseita tuomarilta. Tuomarin miettiessä ratkaisuaan havaitsin että nyt kehässä on enää 4 koiraa, eli sijoittuisimme sittenkin. Rex voitti jopa upean isänsä, temppu jota en odottanut sen tekevän vielä pitkään aikaan, jos sitten ikinä. Loppujen lopuksi meidän eteen meni 2 koiraa, joilla molemmilla Suomen sertikiintiö täynnä, eli lopputulos PU3 ja se himoittu SERT. Onnellinen? Kyllä!!!
Rexin arvostelu lopuksi tässä, tuomarina siis kasvattajatuomari Olavi Tuovinen:
Erinomainen
tyyppi ja koko. Erittäin hyvä täyteläinen kuono-osa. Tummat erinomaiset
silmät. Erinomainen ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut edestä ja
takaa. Erittäin hyvät tassut. Liikkuu erittäin hyvin. Iloinen luonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti