Elämää laumassa

Ennenvanhaan koiranpito oli erilaista kuin nykyään. Monissa perheissä oli yksi koira, jota pidettiin rennolla asenteella. Koiria pidettiin usein irti, eikä niiden mahdollista kohtaamista pidetty ongelmana. Niitä ruokittiin sillä mitä kotoa sattui löytymään, eikä eläinlääkärissä välttämättä käyty edes ihan joka vuosi. Koirien kanssa ei välttämättä harrastettu mitään erikoisempaa - ne olivat vain koiria. Sikäli kun aika ei ole kullannut muistojani, ajattelisin että myös yleinen asennoituminen koiriin oli suvaitsevaisempaa kuin mitä se on tänä päivänä.

Ennen paistoi aurinkokin aina. Kuva kaapattu netistä

Nykyään Suomessa on arvioiden mukaan 650000 koiraa ja on laskettu että noin joka viidennessä perheessä on yksi tai useampi koira. Siinä missä koiria on tullut lisää, on myös sääntöjä ja rajoituksia tullut lisää. Koiranpito ei välttämättä ole enää niin yksinkertaista kuin se oli ennen. Jos haluat noudattaa sääntöjä, haluat myös pitää koirasi niin että niistä ei ole haittaa muille. Suurin osa koiranomistajista onnistuu tässä hienosti. Mutta asia mistä vähemmän puhutaan on mahdolliset ongelmat oman lauman sisällä. Usein asiaa mietitäänkin vasta sitten kun alkaa olla jo liian myöhäistä.

Sitä vissiin v*tuttaa? Kuva kaapattu netistä.

Kun hankin ensimmäisen ikioman koirani, elettiin vuotta 1992. Koirani nuoruusajan asuin kerrostalo-alueella minne oli asettautunut paljon nuoria ihmisiä ja koiriakin oli paljon. Meillä oli tapana päivittäin kokoontua läheisen metsän reunaan ja päästää koirat leikkimään keskenään. Laumassa telmien koirat oppivat puhumaan hyvin "koiraa" eikä mitään ongelmia niiden välisessä kanssakäymisessä ollut. Koirani suhtautui hyvin myönteisesti myös myöhemmin sille kaveriksi hankkimaani toiseen koiraan - siihen aikaan en osannut edes kuvitella että koirani voisivat olla jotakin muuta kuin parhaat kaverit keskenään.

Suzy ja Iita - siskokset kuin liskokset :)

Vuodet vierivät ja koiria tuli lisää - kuinkas muutenkaan :) Perheessämme on vuosia ja vuosia ollut narttu-narttu pari, yhdessä vaiheessa kolmekin narttua, ilmaan minkäänlaisia ongelmia. Ystäväpariskunnan kanssa vietimme monta mukavaa lomaa mm. mökkeillen, niin että molempien koirat saivat olla vapaasti keskenään. Edelleenkään ei mitään ongelmaa, vaikka omaa rotua ei ehkä maailman koirasosiaalisempana markkinoidakaan. Siihen aikaan ajattelin että koirien sopeutuminen laumaan on tasan tarkkaan kiinni niiden omistajasta. Kauhistelin kuulemiani tarinoita eriasteisista koiratappeluista ja ajattelin sangen omahyväisesti olevani jotenkin parempi johtaja omille koirilleni. Periaatteessa se onkin niin että sopu laumassa on pitkälti kiinni lauman johtajasta, joka siis toivottavasti on se koirien omistaja. Se on kuitenkin kiinni myös muista muuttujista, kuten niistä koirista. Koirat kun eivät ole kaikki samanlaisia.

Päikkärit avec

Kaikki koirat eivät ole laumakoiria. Meidän perheessä herätys asiaan tuli tilanteessa jossa lauman kokoonpano oli muuttunut ja nuorempi koira oli aikuistumassa. Hetki jolloin huomasin että saan heittää kaikkitietävän johtajuuteni vaikka sinne missä päivä ei paista. Kun kaksi narttua alkaa tappelemaan keskenään, siitä on kyllä leikki kaukana. Ja kun ne ovat kerran päässet tappelemaan, ei niihin oikein voi luottaa kahdestaan enää sen jälkeen. Auvoisa yhteiselo muuttuu hetkessä ei-ihan-stressittömäksi elämäksi, jossa silmien sijainti myös selkäpuolella olisi suotavaa. Tällaisissa tilanteissa vaihtoehdot ovat vähissä. Voit erottaa koirat toisistaan, tai sitten voit yrittää opetella ennakoimaan tilanteita, pitämään armeijakuria ja olemaan aina hieman varuillasi. Valitsimme itse jälkimmäisen vaihtoehdon ja onnistuimme siinä kohtalaisesti. Koska koirat eivät saaneet toisiaan vahingoitettua, pystyimme suhtautumaan asiaan myös osin huumorilla. "Tällä voisi tienata koiratappeluissa" oli mieheni mielipide nuoresta koirastani päivänä jolloin asiat eivät menneet ihan putkeen... Haluaisinko samankaltaisen elämäntilanteen vielä nyt kun toinen nartuista on jo pian 3 vuotta maannut haudassaan - en missään tapauksessa. Niin paljon kuin olen jokaista koiraani rakastunut, ja niin paljon kuin yhteiselämään on mahtunut hyviäkin asioita, en lähtisi enää samaan. Näkisin että tämä on asia jolle kannattaa suoda pari ajatusta ennen laumansa kasvattamista. Mitä jos ne eivät tulekaan toimeen keskenään.

Parit pusut <3

Nähdäkseni ei-laumakoiran ongelma voi olla se että se ei puhu "koiraa" niin hyvin kuin osa sen lajikumppaneista tekee. Sen luonteessa voi myös olla pieniä puutteita; sellaisia jotka eivät välttämättä näy arjessa mutta kylläkin tilanteissa joissa koiralla hetkellisesti uhkaa keittää yli. Ei ole paha asia tunnistaa puutteet, meissä jokaisessa on niitä. Toki vika voi olla myös omistajassa joka omalla toiminnallaan saa sarjan ongelmatilanteita aikaan, usein omistajan ja koiran suhde on kuitenkin ihan kunnossa. Jopa niin että koira lopettaa rutinansa käskystä jos siihen vain ehtii ajoissa puuttumaan. Minun nähdäkseni suurin ongelma näissä tilanteissa on se että tällainen koira ei useinkaan varoita, vaan käy suorilla toimintaan, usein ihmisen silmään täysin älyttömästä syystä johtuen. Yksin tällainen koirakaan ei saa ongelmia aikaan - siihen vaaditaan myös se toinen koira joka ei suostu väistämään vaan vastaa haasteeseen. Nartut useinkin, mutta myös uroksilta onnistuu ja todella näyttävästi onnistuukin. Kuulemani mukaan myös narttu-uros pari voi saada tappelun aikaiseksi jos tilanne on otollinen. Kaipa se on vähän niinkuin meillä ihmisilläkin :)

Kesäisen illan tunnelmia

Takaisin tähän päivään. Kotonamme elää narttu ja uros, sulassa sovussa keskenään. Hivenen valikoiva narttuni on hyväksynyt uroksen kaverikseen ja näyttää myös antaneen itselleen luvan pitää siitä. Siinä missä narttu on sanalla sanoen reaktiivinen, uros on hyvää tahtoa pursuava lehmänhermo, joka osaa liueta paikalta silloin kun akalla alkaa niin sanotusti keittämään. Se ei pelkää, sitä ei vain kiinnosta riidellä. Narttu näyttää oivaltaneen että yksin on vaikeaa saada toraa aikaiseksi ja on oppinut puhumaan koiraa paremmin. Se sietää urokselta asioita joita se ei ikimaailmassa olisi sietänyt yhdeltäkään nartulta. Kehitystä tapahtuu, maailma muuttuu. Valtakunnassa kaikki hyvin :)

Luut meillä syödään aina eri huoneissa