Ote Rexin päiväkirjasta - poikamiehen arkea

Mamma on niin laiska päivittämään tätä blogiaan, että päätin ottaa tilanteen hetkeksi omiin käpäliini. Tässähän saadaan muutoin kohta mainetta kylän tylsimpinä koirina.

Me ollaan niin nautittu kesästä ja siitä että ollaan saatu olla paljon ulkona. Eräänä päivänä mamma toi kotiin hauskan yllätyksen; se on kuulemma heppapallo ja sillä saa leikkiä vain ulkona. Hetihän sitä piti kokeilla ja se oli ratkihauskaa! Suzykin halusi vähän kokeilla sitä palloa ja siihenhän se meni että sillä saa nyt leikkiä vain vuorotellen. Yleensä me jaetaan vuorot siten että toinen leikkii ja toinen kyräilee ikkunassa leikin loppua odotellen. Mamma sanoo että ikkunan hajoamista odotellessa...

Suzy testaa palloa.

Meidän pihalla on muuten alkanut käymään sellainen jännän piikikäs otus. Suzy näytti miten sitä lähestytään vauhdilla ja tökätään kuono sen selkään, niihin piikkeihin siis. Luulen että sellainen sattuu ja olenkin toistaiseksi tyytynyt vain katselemaan. Suzy kyllä tekee sen uudelleen ja uudelleen ja joka kerta se huutaa kilpaa mamman kanssa. Yleensä se otus tulee meidän pihalle ilta-aikaan ja Suzyn kanssa ollaankin otettu tavaksi juosta kilpaa katsomaan näkyykö sitä. Se on hirmuisen hauskaa!  Mamma vain on sittemmin alkanut itsekin  kyttäämään sitä piikkijutskaa ja yleensä torppaa meidän hauskanpidon heti alkuunsa. Se on kuulemma siili ja sen pitää antaa olla rauhassa. Vähän sama juttu vissiin kuin niiden myyrienkin kanssa. Unohtamatta naapurin kissaa, jota vissiin ei saisi edes vilkaista. Heti tulee sanomista.

Bongaa kuvasta siili

Kynsien leikkaamisesta minä en oikein pidä ja viime aikoina sitä ja muitakin hoitotoimenpiteitä on joutunut sietämään joka viikko. Pitää olla kuulemma tip top kunnossa kun näyttelyissä käydään. Harjaamisesta minä sen sijaan tykkään paljonkin ja jaksan nuokkua silmät puoliummessa siitä nautiskellen vaikka kuinka kauan. Mamma sanoo että minun kanssani se ei sitten jää epäselväksi mistä tykkään ja mistä en. Noh, saa kai sitä mielipiteitä olla?

Tänä viikonloppuna me siis käytiin niissä näyttelyissä. Mamma sanoi että meiltä puuttuu sellainen valkoinen rusetti, että jos sellainen saataisiin niin muusta viis. Mammaa taisi hermostuttaa se rusetinhakureissu hieman, kun se pääsi (joutui) minun kanssani kehään ihan itse. Ja kuulemma minulta voi odottaa vähän mitä tahansa. Päätinkin sitten näyttää mammalle että minä osaan käyttäytyä ja saatiin se valkoinen rusetti. Lisäksi tuli vielä vihreä-valkoinenkin rusetti. Mamma oli kauhean onnellinen ja minä sain aika monta lihapullaa. Muilta osin ne näytelmät ei kai ihan niin hyvin menneet, mutta ei se haittaa kun ei me kuulemma tarvita sieltä enää mitään. Tosin pitää sinne kuulemma vielä tänä vuonna mennä, omituista...?

Hetihän niistä piti kuva ottaa

Mukavaa loppukesää kaikille toivotellen, Rex <3