Lomatunnelmia

Ensimmäinen lomaviikko on edennyt jo ns. paremmalle puoliskolleen, ja täytyy sanoa että erittäin vaihtelevissa sääoloissa. Ei voi kehua kesän olevan kauneimmillaan ja ilman olevan kuin morsian, elleivät tämän kesän morsiamet sitten satu olemaan kipakampaa sorttia.

Eilen käytiin Kuopiossa, isäntä töiden merkeissä ja minä tutustuen uuden IKEAn valikoimiin. Kyllähän sieltä tarttui kaikenlaista pientä matkaan, eikä haitaksi olisi vaikka uudemman kerrankin samaisessa paikassa kävisi. Reissu oli mukavaa vaihtelua kaiken kaatosateen keskellä.

Tänään ollaan yritetty Suzyn kanssa tehdä vähän pihahommia. Yritetty lähinnä siksi että vähän väliä tulee sadekuuroja jotka kyllä saavat ainakin allekirjoittaneen kipaisemaan rivakasti sisätiloihin. Sateen tauotessa ollaan sitten taas menty ulos jatkamaan puuhia, minä ja koirani joka ilman muuta haluaa olla kaikessa mukana. Suzyn kanssa työskennellessä tunteet vaihtelevat mukavista onnentunteista hienoisiin hermostumisen tunteisiin. Se on hurjan suloinen ja kovin kiinnostunut kaikesta mitä teen; sen pää saattaa ilmestyä mitä omituisimmista paikoista esiin vaikkapa kesken pensaan siistimisen. Aina silloin tällöin se katsoo minun ansainneen pusut, ja kun Suzy johonkiin ryhtyy niin sehän tehdään aina perusteellisesti. Ei harrasta mitään kainoja pikkupusuja tämä meidän typykkä. Toisinaan se saa minut orastavan raivon partaalle kävelemällä keskelle kukkapenkkiä, tai alkamalla kaivaa kuoppaa jonnekin minne en oikein sellaista haluaisi. Joskus se innostuu juoksemaan ympäri pihaa, mikä on oikein riemukasta katsojallekin, paitsi silloin kun juuri maahan istutetut taimet lentelevät ilmassa ilonpuuskan seurauksena. Sen mielestä on myös äärimmäisen mielenkiintoista tonkia juuri haravoimiani rikkaruoho-kasoja ja yleensä haravoinnin saakin kohta tehdä kokonaan uudelleen. Pihanhoito tuntuu loputtomalta urakalta, mutta ilmeisesti olen saanut ainakin jotakin tehtyä, sillä selkäni on sikakipeä.

On niitä kuoppia kaiveltu ennenkin...

Tänään olisi jälki-ilta, kuten aina näin kesäaikaan torstaisin. Puolen aamua raivoavaa tuulta katsottuani, sekä sadekuuroja manaillessani olen miettinyt miten mahtaa jäljen kanssa käydä, ja suunnitellut millaista harjoitusta kannattaa yrittää jos ylipäätään päästään lähtemään. Hanna tuossa ratkaisi asian puolestani ehdottamalla peltojälkeä, mikä meille sopii jos vain ei sada ihan kauheasti. Peukut pystyyn siis että iltaa kohti hieman selkenisi!

Lomalla

Ukomatonta, mutta lopultakin se on alkanut. Kauan odotettu ja kaivattu kesäloma. Ihanaa!

Tämä viimeinen työviikko itsessään on ollut aikamoista haipakkaa. Sään puolesta on ollut hyvin sateista, mikä tarkoittaa että piha on röyhähtänyt erittäin vihreäksi ja tarjoaa runsaasti erilaisia kitkemis-, leikkaamis-, nyppimis- ja siistimisoperaatioita. Siitähän se loma pääseekin kunnolla vauhtiin... Nyt kun loppuviikosta on lämpimämpää niin ulkona suorastaan viihtyisi, paitsi kun siellä on ihan järkyttävä määrä NIITÄ. Itikoita siis :/

Suzyn kanssa ollaan toivuttu näyttelyreissulta, sekä palattu arkeen erilaisten tottis- sekä jälkiharjoitusten muodossa. Alkuviikosta harjoiteltiin lähellä kotia, eilen maastotreeneissä Jaamankankaalla ja tänään perinteiseen malliin hallissa kisatreenien muodossa. Suorituksista löytyy sekä hyviä että vähemmän hyviä pätkiä, mutta niinhän pitää ollakin - aina on vara parantaa.

Tästä kesästähän ei nyt tullut ihan sellaista kuin ajateltiin, kun auringon lapsemme Iita on poissa. Hän olisi niin kovasti nauttinut kesästä ja lämmöstä ja meitä surettaa niin kovasti. Niin iso pala on poissa elämästämme, ja niin moni asia hänestä muistuttaa.  Menetys on suuri myös Suzylle; nyt sen huomaa miten paljon tukea ja seuraa se sai kaveriltaan, vaikka heillä joskus hienoisia erimielisyyksiäkin oli (tätä kirjoittaessani vähän hymyilyttää).Yritämme toipua kukin tavallamme, ja ainakin toistaiseksi keskitymme tekemään ainokaisemme elämästä mahdollisimman hyvää koiramaisella tavalla.

Nyt tämä täti ottaa loman kunniaksi yhden kylmän oluen. Mukavaa perjantai-iltaa!

Hallitreeniä ja nimikkolaulu

Päästiinhän sitä sinne halliin harjoittelemaan, lopultakin. Homma eteni sillä viissiin että ensin otettiin Vipille ruutuharjoitus ulkokentällä, josta sitten mentiin molempien koirien kanssa sisälle paikallaanolo harjoitukseen. Tämän jälkeen Vippi autoon ja Suzyn kisatreeni jossa paikoitellen alkoi ihan naurattamaan koirani kekseliäisyys; sen kanssa jos ei treenaa alvariinsa niin laittaa ikään kuin omia kuvioitaan sinne varsinaisten liikkeiden sekaan. En ehkä ihan hetkeen hermostu pikkuasioista, kuten nyt esimerkiksi pikkaisen paikoitellen pielehen menneet treenit voisivat olla, joten siitä ei sen enempää... Sitten otettiin Vipin treeni - teki aika hienosti - ja sen jälkeen Suzylle näyttelypanta kaulaan ja pikaiset näytelmätreenit pihalla. Sitä kun ei oikein ole viime aikoina tullut treenattua niin kiireinen treenailee sitten kaikki lajit saman illan aikana, hehheh. No, ei vaineskaan, Suzy tarvitsee harjoitusta ja nimenomaan käsittelyn suhteen jotta osaisi virallisessa koitoksessa seistä tönöttää kauniisti paikoillaan, sen sijaan että ilahtuneena luuttuaa tuomarin naamaa.

Selailin tuossa joutessani tuttujen koiraharrastajien sivuja ja eräiltä bongasin hauskan ajatuksen siitä että kullakin koiralla on oma laulunsa. Ajatus jäi kytemään ja huomasin miettiväni mikä olisi Suzyn laulu. Se ei ole "Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa" - se on nimittäin jo varattuna Suzyn emännälle :)
Lopulta keksin yhden, eräs kautta aikojen lempikappaleistani, Elvis Costello'n "She", elokuvasta Notting Hill - niinikään yksi suosikeistani. Kuvaa paikoitellen hyvin meidän prinsessaa.

She
May be the face I can't forget
The trace of pleasure or regret
May be my treasure or the price I have to pay
She
May be the song that summer sings
May be the chill that autumn brings
May be a hundred different things
Within the measure of a day

She
May be the beauty or the beast
May be the famine or the feast
May turn each day into a heaven or a hell
She may be the mirror of my dreams
The smile reflected in a stream
She may not be what she may seem
Inside her shell

She
Who always seems so happy in a crowd
Whose eyes can be so private and so proud
No one's allowed to see them when they cry
She
May be the love that cannot hope to last
May come to me from shadows of the past
That I'll remember till the day I die

She
May be the reason I survive
The why and wherefore I'm alive
The one I'll care for through the rough in ready years
Me
I'll take her laughter and her tears
And make them all my souvenirs
For where she goes I've got to be
The meaning of my life is

She
She, oh she

Hemmottelupäivä

Tänään käytiin Suzyn kanssa käyttämässä hieronta-lahjakortin viimeinen kerta. Paikka oli neitoselle tuttu ja kohteliaana tyttönä heittäytyikin patjalle hetikohta sisään päästyään. Käsittely itsessään oli ajoittain hieman haasteellista, sillä selässä oli taas kipeän oloisia jumikohtia. Helillä oli uusi laite (laser?) jolla hoitaminen paitsi kuulemma tuntuu koirasta/ihmisestä ihanalta myöskin vetreyttää jumikohtia tehokkaasti. Huomasi kyllä että hoidon siihen kohtaan kun ehdittiin niin alkoi muuan bokserikin nauttimaan ja kuuntelemaan vääntelehtimisen sijaan. Autoon lähtikin hyvin vetreän oloinen kapistus, nyt pitäisi sitten näyttelyissä olla nähtävissä neidin parhaat liikkeet :)

Meidän yhden koiran talous on edennyt ainokaisen koiramme hemmottelussa aika pitkälle; oma kroppa on jumissa nukuttuani jostain syystä ikään kuin poikittain (kröhm) ja tulomatkalla kaupassa havaitsin päättäväisesti tarttuvani Frolic pussiin. Tiedän, ei pitänyt enää ostaa niitä mutta kun kaikki koirat rakastavat Froliceja - Suzykin - ja makupaloja joutuu kuitenkin hankkimaan... Tuosta pussista riittää pitkäksi aikaa (ihan varmasti), ja noita voi pieniäkin kätevästi ettei treenissä vetäise ähkyn puolelle.

Nyt pitäisi lähteä tekemään pihahommia, ohjelmassa olisi kesäkukkien laittoa, runsaasti kitkemistä sekä kasvimaan suunnittelua, noin alkajaisiksi. Omakotitalossa asuminen on ihanaa, mutta näin kesäaikaan hivenen työlästä.

Niin, vielä pieni lisäys. Zusie on nyt ilmoitettu 5 näyttelyyn kesän aikana, katsotaan tuleeko menestystä niistä ja miten jatkossa sitten innostutaan käymään. Kaikista koirista ei näyttelykoiria tule, vaikka edellytykset asialle olemassa olisivatkin. Mutta yritetään ja vietetään mukavia päiviä samanhenkisessä seurassa!

Elämä jatkuu

Niin se vain tämä kesä etenee, ja surevanakin mennään eteenpäin. Tunneista tulee päiviä, päivistä tulee viikkoja ja kenties vielä joskus aika kultaa muistot hieman vähemmän haikeiksi.

Suzyn kanssa ollaan yritetty palata normaalirytmiin. Palasimme harrastusten pariin keskiviikkona, jolloin meillä oli näyttelytreenit. Suzyn piti vähän saada riehua (kuinkas muutenkaan) niin sitten tietysti tuli kuuma ja piti välillä käydä varjossa jäähyllä. Esiintymistä pitää nyt harjoitella paljon, joten kaikki kynnelle kykenevät talkoisiin :)

Torstaina sitten, lopultakin, jälkikauden avaus. Ajelin Jaamankankaalle hivenen skeptisissä tunnelmissa, tietäen että jäljen ajaminen ei tuota koiralleni ongelmia mutta mitenkäs se keppien ilmaiseminen... Ilmeisesti Suzy oli niin kyllästynyt treenitaukoonsa että kun liina napsahti kiinni valjaisiin niin silloin lähdettiin. Janalta jäljelle niin että hyvä kun ei ryske kuulunut, ja sitten menoksi. Kepit löytyivät yhtä lukuunottamatta, ja vaikka ilmaisu nyt ehkä olikin hieman mielenkiintoinen, niin ainakin ilmaisi eikä jäänyt epäselväksi allekirjoittaneelle missä se keppi on. Vahvistellaan nyt kesän aikana tuota toivottavasti korvien väliin jäänyttä ilmaisutapaa ja katsotaan miten se siitä kehittyy. Ja jos vielä joskus opetan jollekin toiselle nuorelle koiralle ilmaisua, niin takuulla se tehdään eri tavalla kuin tämän kanssa!

Perjantaina sitten tottistreenit, piti olla kisatreenit hallissa mutta kuinkas kävikään. No, auto hajosi - keskeltä autoa pohjasta iso palanen irti maata pitkin raahautuen. Soitin siinä sitten Eijalle että nytpä en taida päästä paikalle kun toinenkin automme oli menossa ja hyvä kun ei itkua siinä väännetty että nytpä ei päästä treenaamaan. Puhelun loppupuolella sitten mieleen juolahti että voisihan sitä ehkä treenata muuallakin, ja niin teimme tärskyt meidän kotikentälle minne Suzyn kanssa pääsimme kävellen. Ilmeisesti mukavuudenhalu meinaa jäädä päälle tällä iällä kun ei muka voi treenata jos ei hallivuorolla pääse halliin??? No, loppu hyvin kaikki hyvin, treeni sujui ihan hallittavasti mutta tietysti ne hienosäädöt taas jossakin aika kaukana... Harjoitellaan, harjoitellaan!

Eilen sitten kävin paikallista Suvi Karelia koiranäyttelyä seuraamassa; tuli katsottua mm. lapinkoiria, villakoiria (!), sekä labradoreja - kahta ensimmäistä osallistuvien tuttavien vuoksi ja viimeistä siksi kun rotu on kiva ja siskoni sitä harrastaa. Auto kun oli hajalla niin hurautin paikalle polkupyörällä muistamatta laittaa aurinkovoidetta ennen lähtöä ja seuraukset ovat tänä aamuna surkuhupaisat. Käsivarret on kuin liikaa paistetut grillimakkarat ja nenä on kuin takavuosien tähdellä, Nasse-sedällä. Näyttelyssä oli silti ihan kiva käydä, ostin Suzylle 2 uutta lelua joilla neito innoissaan koko illan leikki.

Tänään olisi tottista illalla, katsotaan pystyykö tämä ylipaistunut makkara ulkoilemaan.
Mukavaa aurinkoista päivää kaikille!

Jäähyväiset rakkaalle

Iitan kuva Niina J.

Suuri suru on kohdannut perhettämme - meidän Iita lähti koirien taivaaseen sunnuntaina lyhyen mutta vaikean sairauden seurauksena. Muistamme ihanaa koiraamme suurella rakkaudella ja kaipauksella.Kiitos Merja ja Laura tästä aarteestamme jonka saimme hetken pitää suurena ilonamme.

Tämä blogi jatkuu Suzyn ja Iitan sivuina edelleen. Iita ei enää elä fyysisesti, mutta se elää muistoissamme ja sydämissämme ikuisesti.

Kiitos kaikesta Iita. Lepää rauhassa Ystävämme.

Hyvää Syntymäpäivää

Kuva Satu Sorsa

Meidän muru, mamman Suzi-vauvanen täyttää tänään 4 vuotta! Allekirjoittanut meinasi kunnostautua unohtamalla koko jutun, onneksi työkaveri muisti onnitella "kummilapsostaan" - kiitos muistutuksesta!

Onnittelumme myös muille Z-pentueen koirille!