Kuulutko niihin onnellisiin joilla tässä taloustilanteessa vielä on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus? Jos kuulut, tiedät varmaan mitä tarkoitetaan käsitteellä työelämän paineet. Kenties tiedät myös sen tunteen, kun mikään ei suju kuten haluaisit, koet että sinulta vaaditaan liikaa, eikä silti mikään riitä. Olet ehkä jopa mennyt niin pitkälle että olet kuvitellut kuinka pinnasi lopullisesti katkettua kehoitat työnantajaasi pitämään paskansa ja tekemään ihan itse. Kuvitelmasi päättyy hetkeen jolloin kävelet voittajana kohti auringonlaskua.
Eihän se niin mene. Mietitään toisinpäin, kävelet siis kohti auringonlaskua samalla kun näet ikkunasta kuinka työsi annetaan sinua koulutetummalle, osaavammalle ja huomattavasti motivoituneemmalle tyypille. Näet kuinka se tekee hommansa riemusta kiljuen ja parastaan antaen, vaikkei saa puoliksikaan niin paljon palkkaa kuin sinä olet saanut. Samalla kun huomaat että itse asiassa sinä et saa enää palkkaa ollenkaan, mieleesi muistuu myös ne hyvät hetket joita töissäsi koit. Ja työkaverisi, joiden kanssa sinulla oli ihan kivaa. Eikä se työkään nyt niin kamalaa ollut...
Koirat ovat eläviä olentoja ja niillä on - kuten meillä ihmisilläkin - hyvin erilaisia päiviä. Tunnelmat vaihtelevat suuresta innostumisesta ja ihanista oppimisen ja oivallusten hetkistä päiviin jolloin ollaan ihan pihalla. Toisinaan iskee pieni känkkäränkkä, jolloin kokeillaan rajoja, protestoidaan ja näytellään minä itte mielenlaatua oikein urakalla. Känkkäränkkäpäivinä saattaa nähdä naama punaisena puhisevan koiranomistajan joka sangen sukkelasti kuljettaa vastaan hangoittelevan koiransa autoon, pamauttaa luukun kiinni ja polttaisi tupakan jos omaisi taipumuksia sauhutteluun. Saattaa päästellä suustaan sopimattomia sanoja tai niiden yhdistelmiä. Mahdollisesti koirasta uhataan tehdä rukkaset tai vähintäänkin myydä se ensimmäiselle vastaantulijalle. Tai ainakin nyt lopettaa koiraharrastus ja siirtyä postimerkkeilyyn.
Mitäpä jos kuitenkin mietitään vähän, laitetaan se koira autoon ja otetaan se toinen vaihtoehto esille. Se tulisielu, josta ikä, koulutus ja kokemus alkaa hioa terävimmät särmät pois. Koira joka ei ikinä jätä ohjaajaansa kylmäksi, mennä puhaltaa kuin ammus ja näyttää hetkellä millä hyvänsä räjähtävän omaan innokkuuteensa. Silti, kuin vanha mukava nojatuoli jonka ominaisuuksiin voi luottaa ja jonka seurassa rentoutuu lähes aina. Koira joka muistuttaa sinulle miksi koirien kanssa noin ylipäätään harrastat - koska se on kivaa. Se olisi kivaa joka tapauksessa, tämän kanssa erityisesti siksi että ilman tulostavotteita harrastaminen on paineetonta. Kannattaisiko joskus miettiä mistä ne paineet tulee, kuka ne tekee ja onko niistä hyötyä? Jos se kuitenkin loppupeleissä toimii vähemmälläkin savuamisella?
Tällä välin se toinen on katsellut auton ikkunasta ja tullut siihen tulokseen että ehkäpä tuo voisi olla ihan hauskaakin puuhaa. Itse olet rauhoittunut ja oivallat että nuoren koiran on saatava tehdä virheitä. Aivan ehdottomasti sen on myös tiedettävä, että hitusen törttöilleenäkin se kuuluu edelleen laumaamme ja on meille rakas ja tärkeä. Kuinka ollakaan, seuraava yritys onnistuu paljon paremmin. Ja meillä kaikilla on paljon parempi mieli - yhdessä.
"Mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viik... vuodessa" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti