Vuosi ei ole vielä aivan lopuillaan, mutta ajattelin silti että olisi sopiva hetki perinteiselle vuosikatsaukselle. En nimittäin odota enkä varsinkaan toivo mitään suuria mullistuksia enää tälle vuodelle. Mitä kaikkea meidän vuoteen mahtuikaan?
Tammikuu
Vuoden aloitus sujui rauhallisissa merkeissä, kevättä ja kesää jo odottaen ja suunnitellen. Mitäkö toivoin tälle vuodelle - terveyttä koirilleni, runsaasti harrastusmahdollisuuksia, sekä Rexille paria sertiä. Kuinkas sitten kävikään...
 |
| Jihaa, tervetuloa uusi vuosi! |
Rex täytti vuoden. Luustokuvauksia mietittiin, mutta päädyttiin odottelemaan koiran suuren koon ja hitaan kehityksen vuoksi.
 |
| Ja vielä äsken se oli vielä ihan pieni |
Kävin turistina Tuusniemen näyttelyssä ja päädyin esittämään pentua kilpakehään. Hänestä tuli ROP-pentu:
 |
| Dina-vauva © Mia Reila |
Maaliskuun alkupuoliskolla koirat sairastuivat kennelyskään; lämpimän kevään vitsauksia. Suzy kokeneena konkarina lievästi, Rex ensikertalaisena astetta pahemmin. Loppukuukausi menikin sitten karanteenissa kotona. Vaikka kuinka rokottaisi niin aina näitä sattuu kuitenkin, onneksemme loppuvuoden aikana riehunut epidemia näyttää meidät kiertäneen.
Huhtikuu
Osallistuimme kevään ensimmäiseen näyttelyyn Imatralla; hieno arvostelu ja luokkavoitto erinomaisella laatuarvostelulla. Käytiin myös Mikkelissä samoissa puuhissa, missä Rexin isä Caesar ja sisko Ruby putsasivat palkintopöytää, meidän poika ei niinkään. Tuli todettua että aina ei ole pelkästään helppoa hymy huulilla halata ja onnitella voittajia, samalla kun oma pettymys korventaa mieltä ja tekisi lähinnä mieli huutaa perkelettä. Ei niin etteikö menestystä muille soisi, ei tietenkään niin. Noh, koiraharrastuksissa oppii nöyryyttä. Jos ei vielä ole oppinut tarpeeksi, niin sitten pitää vissiin opetella vielä vähän lisää.
Silmäni leikattiin toistamiseen ja sitä parannellessa meni oma aikansa. Pääsiäistä vietettiin Kolilla, mistä vuokrasimme ihanan rauhallisella paikalla sijaitsevan mökin ja vietimme mukavan perheloman.
Rex osallistui maalimies leikittää tapahtumaan; hirmuisen hauskaa oli sekä koiralla että omistajalla. Kerrankin sai riehua ihan luvan kanssa!
 |
| © Sirpa Surakka, kaikki 3 kuvaa |
Suzy täytti 6 vuotta. Hän ei välttämättä elä kovin vanhaksi, mutta täysillä hän kyllä elää. Tulisieluinen koirani tuntui alkuun kovin nopealta käänteissään - enää Suzy ei tunnu liian nopealta mutta sen sijaan kaikki muut tuntuvat vähän hitailta :) Suzy on koiristani se joka on minua eniten opettanut ja olen hyvin onnellinen että hän on minun koirani. Ilman Suzya koti olisi paljon tylsempi paikka - sekä myöskin paljon hiljaisempi :) Kahta en vaihda ja ensimmäinen niistä on Suzy.
 |
| Mamman rakas Puti <3 |
Jälkikausi päästiin aloittamaan hyvissä ajoin. Peltojen saamisessa oli alkuun pieniä vaikeuksia, mutta kesän edetessä asia järjestyi paremmin kuin hyvin. Itse asiassa harrastusten kannalta koko kesä oli erittäin onnistunut.
Kesäkuu
Kesäkuussa jatkettiin koiranäyttelyiden saralla. Porvoon Isnäsissä järjestettiin Klubsieger ja SBY Erikoisnäyttely, molemmat saman viikonlopun aikana. Ensimmäisen pitkän päivän jälkeen auton takakontissa köllötteli himoitun tittelin JUNIOR KLUBSIEGER 2014 saavuttanut nuori uros, joka palkittiin myös näyttelyn VSP-Juniorina. Myös seuraavan päivän erikoisnäyttely sujui todella hienosti; 11 junioriluokan uroksen joukosta omani poimittiin sijalle 3. ja palkittiin myös SA:lla. Molemmat tuomarit pitivät koiraani erittäin lupaavana. Lopultakin sen potentiaali alkoi pääsemään esiin!
 |
| © Timo Kokko |
 |
| © Janne Enroos |
 | |
| Klubsieger 2014 ja Kasvattajan palkintosaalis. |
Heinäkuussa käytiin Mäntsälässä. Rex voitti luokkansa erinomaisella arvostelulla ja SA:lla. Kovatasoisessa kilpailussa teimme pienen ihmeen ja PU -sijoituksissa vain 2 koiraa meni edellemme. Tässä näyttelyssä saimme kokea sen ihanan tunteen kun oma koira saa ensimmäisen sertinsä. Valitettavasti tunnetta ei kestänyt kauan ja sittemmin jouduimme sertistämme luopumaan. Näyttelysääntöjen mukaan toiseen maahan valioitunut, Suomesta yli 2-vuotiaana sertin vastaanottanut koira ei enempää Suomen sertejä voi ottaa. Kuitenkaan kyseisen, edellemme sijoittuneen koiran valionarvoa ei vielä tänäkään päivänä ole vahvistettu ja sen vuoksi sert meni sille - vahvistamaton valio kun ei ole valio. Ehkäpä se on wannabe-valio, jonka valionarvoa tosin on jo näyttelyluetteloista saatu ihailla. Ihmeellinen on maailma ja aivan erityisesti koiramaailma.
 |
| Serti jota emme saaneetkaan, yhtä vauhdikas kuin koira... |
Heinäkuussa mökkeilimme ja nautimme ihanasta Suomen kesästä. Järvivettä tähän asti kartellut Suzykin keksi kahlaamisen riemun ja läträsi vedessä kilpaa Rexin kanssa. Meitä hellittiin ihanan lämpimillä säillä, varsinkin loppupuolella kuuta lomani jo loputtua.
 |
| Pihallamme nähty pantteri |
Elokuu
Elokuussa osallistuimme Kuopion näyttelyyn. Tuomarinmuutoksen vuoksi mietin lähtemistä vielä suunnilleen näyttelypäivän aamunakin, mutta päätin sitten kuitenkin osallistua. Ei olisi ehkä kannattanut, mutta otetaan kokemuksena. Aina ei vain tyyppi miellytä, arvostelulajin ollessa kysymyksessä pitää vain niellä pettymyksensä ja jatkaa eteenpäin. Aina ei myöskään kemiat kohtaa tuomarin kanssa, sillekään ei voi mitään.
Näyttelyn jälkeen Rex luustokuvattiin lonkkien osalta virallisesti ja selän osalta välikuvien muodossa. Sekä selkä että lonkat kuvataan ensi vuonna uudestaan; selkä virallisesti ja lonkat uusintakuvina toiveissa saada tällä kertaa kuvausohjeen mukaiset suorat kuvat. Luusto näyttää kaikin puolin hyvältä.
Puolivälissä kuukautta sairastuin itse tavalla joka hoitamattomana olisi uhannut henkeäni ja jouduin makaamaan sairaalassa useita vuorokausia. Siinä sitä ehti miettimään miten ei pitäisi ottaa asioita itsestään selvyyksinä, eikä varsinkaan terveyttä. Paluu sairaalasta on jäänyt mieleeni yhtenä vuoden huippuhetkistä; Suzy ei tiennyt miten päin olisi ollut ja Rexiltä pääsi itku samalla kun lähes 40 kg koiraa heittäytyi syliini. Elämä on ihanaa!
Suzy päätettiin laittaa laihdutuskuurille painonsa hieman pompsahdettua kesän aikana. Sitä se kalja ja makkara teettää :)
Syyskuu
Suzy kävi suuoperaatiossa missä poistettiin rodulle tyypillistä ienten liikakasvua sekä puhdistettiin hampaat. Operaatio itsessään meni hyvin, mutta rauhoituksen vuoksi tapahtunut pitkään samassa asennossa makaaminen ei tehnyt hyvää koiran selälle. Oikea takajalka hermoituksineen otti osumaa (ja se on se parempi takajalka), mutta onneksemme palautui mitä suurimmassa määrin normaaliksi. Melkoinen taistelija tämä meidän typykkä, ihan helpolla ei lannistu hän.
Susirajan Lappalaiset pyysivät tuomariksi Match Show tapahtumaansa ja mielelläni toki suostuin. Todella onnistunut tapahtuma josta jäi hyvä mieli.
Vietimme monta maanantai-iltaa valmistellen Ystäväni koiraa BH-kokeen kaupunkiosuudelle. Suzy pääsi mukaan auttamaan & häiriökoiraksi ja otti homman niin viimeisen päälle tosissaan että omistaja/ohjaajaansa hihityttää vieläkin. Se on vain niin mainio otus, aina tilanteen tasalla! Rexkin kävi kaupunkiolosuhteita harjoittelemassa, en havainnut mitään ongelmia joihin tarvitsisi puuttua.
Lokakuu
Lokakuussa suunnaksi otettiin Hämeenlinna, taas koiranäyttelyn muodossa. Paikalle oli ilmoittautunut ennätykselliset 37 koiraa - en muista koskaan vastaavaa määrää ryhmänäyttelyssä nähneeni. Pitkän päivän päätteeksi koirani sijoittui kovassa seurassa sijalle PU4 ja sai nyt sen ensimmäisen sertinsä. Tosin emmehän me sitä vielä siellä näyttelypaikalla saaneet, sillä se samainen Mäntsälässä sertistä kieltäytynyt koirakko päättikin sen nyt ottaa! Miten se menikään - ihmeellinen on koiramaailma ja osalla porukkaa laskutaito hieman hakusessa. Serti siirtyi sittemmin meille saamamme va-sertin sijaan, samalla kun se Mäntsälässä saatu serti vaihtui va-sertiksi.
 |
| Komea se on, sertillä tahi ilman |
Käytiin treenikaverin kanssa Savonlinnassa katsomassa FH-kisoja ja todettiin lajin vieneen mennessään. Myöhäistä katua siis :) Laitoin korteni kekoon myös yhdistystoiminnan eteen; tein talkoopisteitä palveluskoirayhdistykselle ja aloitin näyttelykouluttajana toisessa yhdistyksessä.
BH-kokeessa nähty koiratappelu pisti miettimään nykyajan koiranpitoa ja sitä miten pihalla osa ihmisistä on koiriensa kanssa. Koirien kanssa toki sattuu ja tapahtuu, mutta kokeissa/kisoissa sattuvat tappelut ovat ilmiö jota ei missään nimessä saisi pitää normaalina koirien välisenä kanssakäymisenä.
Marraskuu
Marraskuussa päätimme vielä kerran tänä vuonna lähteä reissuun; tällä kertaa yhteen vuoden suurimmista eli Jyväskylän KV-näyttelyyn. Kun pennut lasketaan mukaan ilmoittautuneiden koirien määrä (41) tiesi pitkää päivää, eikä vähiten siksi että rodullemme oli asetettu myös 3 harjoitusarvostelijaa, joista 1 oli kehässä koko ajan ja 2 vuorotteli. En oikein tiedä mitä näyttelyyn mennessämme odotin, toki toivoin menestystä ja ajattelin että koirani saattaisi rotunsa vahvana edustajana olla tämän tuomarin mieleen. En kuitenkaan ikimaailmassa olisi osannut kuvitella että 1 vuoden ja 8 kk:n ikäinen urokseni menee ja räjäyttää pankin ja palkitaan päivän päätteeksi paitsi sertillä ja cacibilla myöskin rotunsa parhaana. Uskomaton onnen tunne jota on vaikeaa kuvailla, mutta joka on tallentunut sydämeeni ihanaksi muistoksi. Rex on paikkansa rodun tulevaisuuden lupauksena lunastanut.
 |
| Palkinnot joita ei kukaan meiltä vie :) |
Tottiksissa aloitettiin hallikausi. Tämän lisäksi treenataan myös ulkokentillä säävarauksella. Tavotteet on asetettu ja treenisuunnitelmia väsätään kiivaaseen tahtiin. Olen myös luvannut alkaa pitämään treenipäiväkirjaa. Ne jotka minut tuntevat saattavat tälle hieman hymyillä... Mutta eikös se hyvin suunniteltu ole jo puoliksi tehty :)
Joulukuu
Joulukuu on vasta tulossa mutta vuosi alkaa olemaan paketissa. Tätä kirjoittaessani huomaan että harrastusrintamalla vuosi on jo täyttänyt kaikki toiveeni. Ei tokikaan ilman vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, mutta sellaistahan se elämä on. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ensi vuonna mennään taas!
 |
| Rauhallista loppuvuotta toivotellen Team Täystuhot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti