Tänään käväistiin eläinlääkärissä Suzyn puolivuosittaisissa verikoe-kontrolleissa. Samalla pyysin tekemään herrasväelle passit Eviran vihjailtua homman vaikeutuvan ja kallistuvan ensi vuoden puolella. Eläinlääkäriä vähän nauratti, heille kun Evira ei ole muistanut asiasta mitään mainita.
Suzy käyttäytyi vastaanotolla esimerkillisesti, meni pöydälle heti kun se laskettiin alas ja suhtautui kaikkeen iloisen kiinnostuneena. Hoitaja tiedusteli verikoetta aloitellessaan että tämä ei taida ainakaan äksy olla - totesin huvittuneena että voit vääntää vaikka solmuun tämä heiluttaa vain häntäänsä ja antaa pusut. Varmuuden vakuudeksi Suzy antoikin pienet kielarit yksin tein, ettei vain asia jää epäselväksi :)
Eläinlääkäri totesi että verikokeissa ei ole huomautettavaa, samalla kun tutki koiran päällisin puolin ja totesi sen olevan hyvässä kunnossa. Verikokeiden ottoväliä voidaan pidentää nyt vuoteen mikäli mitään erityistä ei ilmene; vaikuttaa ilmeiseltä että Suzyn lääke sopii sille hyvin eikä aiheuta sivuoireita. Erityisen onnellinen olen kotiutusohjeessa lukeneesta kohdasta "painokin on hienosti nyt ihannelukemissa". Vielä kun saataisiin koiran mammankin paino vastaaviin lukemiin...
Rexkin käväisi vastaanotolla, sillä passeja varten koirien mikrosirut piti tarkastaa. Herra oli suoraan töistä autoon napattuna melko reippaalla tuulella ja pisti hieman ranttaliksi vastaanotolla. Mutta olipahan ainakin iloinen poika! Sirua etsittiin pitkään ja hartaasti, seuraavalla kerralla yritän muistaa että tällä se on lavassa, siinä missä useimmilla koirilla se on heti korvan takana.
On ihanaa että molemmat koirat ovat hyvinvoivia ja terveitä - Suzykin selkäänsä lukuunottamatta täysin terve ja äärimmäisen ihastuttava koira. Koirapiireissä kun liikkuu, niin välillä korviin kantautuu niin uskomattomia juttuja että ei oikein tiedä itkisikö vaiko nauraisi. Milloin ollaan pahansuovan iloisia siitä että jonkun koira on sairastunut, välillä sitten viedään homma vielä astetta pidemmälle ja kerrotaan ihan faktana tiettyjen koirien sairastavan tavalla jolla ne eivät sairasta, eivätkä ole koskaan sairastaneet. Voisi myös sanoa että mitä paremmin koirat menestyvät, sitä pahemmaksi käy taustalla vellova vähemmän hyväntahtoinen oheistoiminta, mitä nyt vaikkapa juoruiluksi voitaisiin sanoa. Kateus vie kalatkin vedestä - vanha totuus joka ilmeisesti vielä tänäkin päivänä pitää paikkansa?
Harva menestyy ilman että tekee asian eteen töitä. Usein työtä tehdään vuosia, eivätkä onnistumiset monellekaan tule ilman epäonnistumisia, pettymyksiä ja menetyksiä. Omakohtaisesti epäonnea on ollut matkassa todella paljon ja tuntuisi pahalta jos menestyessään ei saisi asiasta nauttia, tai joku ei menestystä soisi. Vielä pahemmalta asia tuntuu silloin kun kysymyksessä alkaa olemaan jonkun elämäntyö, sellainen mihin on paneutunut koko sydämellään ja tarmollaan, jonka joku voi sitten oman turhautumisensa ja pahan olonsa vuoksi ignoorata pahansuopaisilla puheilla ja suoranaisilla valheilla. Melko harva meistä on täydellinen ja useimmat sortuvat omissa toimissaan ihan samoihin virheisiin kuin mistä muita syyttelevät. Ei voi kuin ihmetellä että mikä meitä nykyajan ihmisiä oikein vaivaa?
Noh, iloisempana asiana - tämän vuoden näyttelyt on nyt meidän osalta näytelty ja selvitty ilman ikäviä tuliaisia jotka mm. kennelyskän muodossa voisivat ilmetä. Ihan pian aletaan paneutumaan tottiksiin toden teolla ja hallikausikin päästään korkkaamaan jo tämän kuukauden puolella. Jos se on niin että talven on tultava, niin tervetuloa sitten - me olemme valmiina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti