 |
| Anna auringolle tilaisuus paistaa |
Lauantai-aamun aluksi laitoin kaalilaatikon uuniin - se on nykyisellään lempiruokaani jota meillä syödään suorastaan häpeällisen usein. Helppoa, edullista, hyvää eikä edes millään muotoa lihottavaa ruokaa - mitä muuta voi toivoa? Siispä laatikko uuniin ja sitten ulkoilemaan.
Sää yllätti positiivisesti, ennakkoon arvaillun koleahkon ja mahdollisesti sateisen sään sijaan päästiin ulkoilemaan ihanassa auringonpaisteessa. Lupasin viime viikon hivenen paitsiossa olleille koirilleni kunnon lenkit ja sen ne totisesti saivat - tätä kirjoittaessani kaksikko nukkua tuhisee tyytyväisinä vierekkäin sohvalla nukkuen. Suzy on todellakin sulanut Rexille täysin, hakeutuu itse sen lähelle nukkumaan mihin ei monen koiran kanssa alentuisi.
 |
| Olipahan liikuntaa kerrakseen |
On hauskaa seurailla koirakaksikon puuhia ja sitä miten erilaisia ne ovat huolimatta siitä että ovat samaa rotua. Uroksen kanssa lenkit ovat sangen rauhallisia, lukuunottamatta niitä hetkiä jolloin se pääsee irti esim. pellolle - sitten meno on hetken aikaa kaikkea muuta kuin rauhallista. Sivumennen mainittuna en usko että yksikään koira voi hyvin jos se ei pääse usein juoksemaan vapaana, ei fyysisesti eikä myöskään psyykkisesti, ja toisinaan ihmettelenkin miksi nykymaailmassa koiran pidosta haluttaisiin tehdä niin vaikeaa. Ei hyväluonteinen, koulutettu ja onnellinen koira ole vaaraksi kenellekään, ainakaan jos omistajana ei satu olemaan kaikista muista piittaamaton yksilö. Hihnassa ollessaan uros lompsottelee vierelläni alustasta piittaamatta; sitä ei lainkaan haittaa eteen osuvat lätäköt ja savikot ja usein se näyttääkin keväisen lenkin jälkeen kuin mutalikossa uineelta. Suihku on kovassa käytössä lenkkien jälkeen!
 |
| Digikameran ehtii laukaista noin kerran Rexin edetessä pellon laidalta toiselle |
Narttu on täysin eri maata kuin uros. Se on luonteeltaan tulta ja tappuraa ja lenkille lähteminen onkin sen kanssa toisinaan melko railakasta touhua. Usein säällisen käytöksen aikaansaaminen edellyttää armeijakuria vastaavaa komentosarjaa, mutta meno kyllä rauhoittuu lenkin edistyessä. Nartun kanssa ei todellakaan kävellä missään mutapohjilla; hän sipsuttaa aristokraattisilla tassuillaan eteenpäin väistellen mahdollisuuksien mukaan kaikki tilaisuudet kastella käpälänsä. Tänään seurasin huvittuneena koiran reaktiota edessä olevaan lätäkköön jonka kiertäminen ei ollut mahdollista. Suzy selkeästi tuumaili asiaa mielessään ja lätäkön ollessa kohdalla kokosi voimansa mahtavaan loikkaan sen yli. Jos Suzyn päästää lenkillä irti siitä tulee "pikkuveljestään" poiketen varsinainen perskärpänen, joka näyttää miettivän voiko mammaa jättää yksin. Lelun kanssa (tai Rexin) Suzykin hieman lämpenee.
 |
| No anna se rukkanen niin minä juoksen |
Tänään törmäsin lenkillä taas ilmiöön jota en lakkaa ihmettelemästä: omistajansa kanssa tien poskeen jähmettyvä pikkukoira. Kaikki ison koiran omistajat varmaan tunnistavat ilmiön - kun olet pääsemässä paikalleen jumittuneen, tiukkaa tuijotusta harjoittavan koiran ohi alkaa hillitön räksytys. Kuvioon kuuluu ettei omistaja näytä kykenevän tekemään asialle mitään, joten ison koiran omistajan on pidettävä huoli siitä että ohitus onnistuu ilman suurempaa hulabaloota... Jos iso koira käyttäytyisi samalla tavalla, niin montakohan lenkkiä ehtisi kävellä ennen asiaa kauhistelevia lehtikirjoituksia? Tänään kohtaaminen tapahtui kohdassa missä on kapea polku. Havaitsin koirakon ennen siirtymistäni polulle ja ajattelin kohteliaasti odotella sen aikaa että he pääsevät polulta pois. Noh, kuinkas ollakaan, siihenhän se koirakko jähmettyi keskelle menoreittiä. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähdin koirani kanssa polulle, ajatellen että useamman kilometrin mittainen kiertotie olisi sentään hieman liikaa vaadittu selkävaivaiselta koiralta joka oli siihen mennessä jo kunnioitettavan matkan kävellyt. Ilmeisesti kohti käveleminen on ratkaisu näihin tilanteisiin - mummo koirineen nimittäin poistui paikalta erittäin vauhdikkaasti vieressä olevaan ojaan. Tunsin hetken aikaa oloni pahaksi tappajakoiran omistajaksi :)
Mitenköhän on, jos kukaan ei liikkuisi niin pääsisikö kukaan eteenpäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti