1.4.2015

Yhtenä mylläkkänä

Olenkohan joskus maininnut että meidän koirista on hieman haasteellista ottaa valokuvia? Mistähän se johtuu että esimerkiksi pentukuvista suurin osa on sellaisia missä ihastuttava koiranalku nukkua tuhisee suloisesti? Ehkäpä siksi että a) digitaalikamera on hidas ja b) nämä meidän koirat on helkkarin nopeita käänteissään. Tänään pitkän ja hikisen lenkin jälkeen päätin kuitenkin yrittää. Kylläpä kannattikin...

Jaa että pitäisi poseerata? Kappas kun löysin juuri uutta virtaa itsestäni! Aloitan ärsyttämällä kaveria hieman sohvalta. (Missään muuallahan ei voi painia kuin sohvalla).


 Ja kaveriahan ei tarvitse kahta kertaa kysellä. "Minä tulen sinne, pois alta risut ja männynkävyt!"


Ja sitten peli onkin jo täydessä vauhdissa. Haaveet kauniisti poseeraavista koirista on tässä kohtaa jo unohdettu. Huomaa salamankuva toisen koiran niskassa. Sehän osoittaakin juuri oikeaan paikkaan :)


Tähän kun saisi äänitehosteet niin kuuluisi ähinää, urinaa, pärinää ja asiaan kuuluu myös runsaasti lentävää räkää.


Digitaalikameralla ei ehdi mukaan hyviin kuvahetkiin, tuloksena on aina jotain tällaista


Ja välillähän ne näyttää siltä kuin tappaisivat toisiaan. Ne siis edelleen vain leikkii :)


Keskipäivän painit täydessä vauhdissa


Juuh, sekin on todettu jo aiemmin että rotu on sangen ilmeikäs...


Mekö? Eihän me mitään tehty


Kuulehan ystäväiseni jos kuiskaan korvaasi yhden jutun...


... oikeastaan mieleni teki vähän pussailla


Että sellainen kuvasessio sillä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti