Näin sitä ollaan edetty jo joulukuuhun asti ja heti ensimmäisenä viikonloppuna ohjelmistossa oli vuoden viimeiset näyttelyt, eli Helsinki KV x 2.
Matkaan lähdettiin perjantaina, jota varten olin säästänyt yhden lomapäivän. Majoituimme tällä kertaa Vantaalla paikassa nimeltään Hämeenkylän kartano, jota voin lämpimästi suositella koiraihmisille. Huoneemme sijaitsi Niittysiipi nimisessä rakennuksessa ja siitä oli suora käynti takapihan nurmialueelle. Jos sää olisi suosinut olisimme todella nauttineet paikasta, mutta ikävä kyllä koko viikonlopun raivonnut myrsky asetti omat rajoitteensa ulkoilulle.
Suzy oli mukana reissussa ja valitettavasti sairastui, ressukka. Perjantaina havaitsimme että jostain tulee pieniä tippoja pissaa ja varsin nopeasti vika oli paikannettavissa neitikoiraan. Lauantaihin mennessä vaiva sai melkoiset mittasuhteet ja niinhän siinä kävi että sunnuntai-aamua aloiteltiin Univetin päivystyksessä Tammistossa. Pissatulehdus nyt ainakin ja siihen lääkkeet - katsotaan tokeneeko sillä vai tarvitaanko lisätutkimuksia. Pissanäytteen (itse otetun) ja koiran päällisin puolin tutkiminen maksoi Vantaalla sunnuntailisineen yli 300 euroa, joten jälleen kerran totesin että vakuutuksen ottaminen koiralle saattaa sopivassa tilanteessa maksaa itseään aika nopeasti takaisin. Toki rahasta viis kun koira vain on kunnossa.
No, niihin näyttelyihin. Lauantaina meillä piti olla Irlantilaistuomari, jota innolla odottelimme. Valitettavasti tuomari joutui perumaan tulonsa aivan viime hetkillä, ja arvostelun suoritti kotimainen Kirsi Tevalin. Muutos ei suoranaisesti ollut meille huono, mutta valitettavasti Messukeskuksessa vallinneet olosuhteet eivät suosineet suurikokoista ja pitkällä askeleella liikkuvaa koiraani. Kehään levitetty sininen matto luisti todella pahasti koirani jalkojen alla. Jotenkin hieman hassua kun juuri hetkeä aikaisemmin mm. koirani leveää ja voimakasta takareittä kehunut tuomari tyytyy toteamaan että lyhyt taka-askel ja voimaton liike - vaikka oli melko selkeästi havaittavissa mistä kyseinen seikka johtui. Rex parka yritti kaikin voimin päästä eteenpäin; sen mahanalus suorastaan vilisi jalkoja niiden sutiessa pitämättömällä alustalla. On aina helppo todeta että olosuhteet ovat kaikille osallistujille samat, mutta eihän se näin ole kun koirat ovat eri kokoisia, jopa saman rotuiset koirat. ERI saatiin kuitenkin arvosteluksi ja siihen oli tällä kertaa tyytyminen. Kyseinen tuomari ehkä arvosti hieman pidempiä kuono-osia kuin mitä omalla koirallani on, joten ehkäpä vain toteamme että ei ollut Rexin päivä tällä kertaa. Tapahtuma itsessään oli kuitenkin mitä ihanin kuten näyttelypäivät aina - samanhenkisessä seurassa kuulumisia vaihtaen.
Sunnuntaina matkaan varustauduttiin kenties hieman edellispäivästä viisastuneina ja pakattiin pullollinen perinteistä Coca Colaa mukaan. Ennen kehään menoa koiran jalat kostutettiin em. tuotteella ja kappas vaan kun liikkeisiin saatiin melko huomattava ero edellispäivään verraten. Rex voitti sangen kovassa seurassa luokkansa ja piti pintansa myös PU-kehässä mistä saatiin lopulliseksi sijoitukseksi PU3. Rex sai myös va-cacibin joka kirkastuu oikeaksi, koska sen saanut voittaja-iskä alias Caesar ei sitä inttinä voi enää ottaa vastaan. Have a Coke and smile! :)
Tyytyväinen? Kyllä! Tokihan Messariin lähdetään aina tittelistä haaveillen, mutta en voisi onnellisempi olla kun sen sai Rexin upea isä joka sen todellakin ansaitsee. Koirien taso on tänä päivänä kova ja kun vain yksi niistä voi voittaa, myös kilpailu on kovaa. Jos voittoa ei omalleen saa, niin mikä tahansa PU/PN-sija Messarista on upea suoritus josta ei voi olla mitään muuta kuin superonnellinen. Rex on vielä nuori, se ehtii tavoittelemaan kaikkea mahdollista vielä moneen kertaan. Tällä sijoituksellamme saimme mukavasti täytettä saaliiseemme Vuoden Bokseri kilpailua varten. Voittoa ei ko. kisassa saada eikä sitä olla tosissaan tavoiteltukaan, mutta jonkinlainen sijoitus lienee luvassa. Lopullinen tulos selviää sitten ensi vuoden puolella. Kaikki kunnia Kasvattajallemme, joka tekee hienoa työtä rodun eteen!
Kotimatkalle päästiin tyytyväisinä ja vieläpä sangen hyvissä ajoin. Matka taittui mukavasti kauheasta säästä huolimatta; Kouvolassa pysähdyimme syömään jouluruokaa - ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kivaa oli olla reissussa, mutta vähintäänkin yhtä kivaa oli palata kotiin! Seuraavia reissuja jo odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti