Näyttelykauden avaus

Loputtomalta tuntunut talvi alkaa taipumaan kevääksi ja näyttelykausi saatiinkin avattua pääsiäislauantaina Imatralla. Molemmat pojat lähti mukaan, Suzy jäi kotiin isännän kanssa.

Heräsin aamulla ennen kellon soittoa, mikä ansaitsee erityishuomion sillä kellohan oli soimassa suorastaan epäinhimillisen aikaisin. Nero heräsi heti kun minäkin, mutta Rexin ylös saaminen hieman kesti. Vaikeaahan se voi olla koirallekin ymmärtää miksi pitää keskellä yötä minnekään lähteä... Matkaan päästiin aamutoimien jälkeen hieman ennen 5.30 ja eipä siinä sitten muuta kuin auton keula kohti Imatraa.

Perillä määränpäässä oltiin ennen 8 kuten pitikin - halusin jättää reilusti aikaa nuoren koiran ensimmäisen näyttelykokemuksen (lue kaaos meluisassa sisähallissa) vuoksi. Sain autolle paikan suht läheltä hallia, mutta koska tie halliin oli epätasainen hiekka/multapolku niin jouduin tekemään siirtymiset kolmessa erässä. Ensin tavarat ja sitten koirat erikseen. Sivuhuomautuksena todettakoon että vaikka urokseni kulkevat lenkillä yhdessä kutakuinkin päivittäin, niin ihan tuollaiseen yleisötapahtumaan en sentään hirviä porukassa lähteä. Kätevästi sain koirat ulkoilutettua siirron aikana, eli sikäli ihan hyväkin juttu. Jäin kyllä vakavasti harkitsemaan isompien pyörien ostoa näyttelykärryyn, helpottaisivat kovasti tavarain rahtaamista.

On suunnaton etu viedä nuorta koiraa yhdessä kokeneen aikuisen kanssa, eikä vähiten niin lehmänhermoisen kuin Rex on. Nero katsoo "isoveikastaan" mallia ja kun isoveikka ei ota pulttia mistään, niin ei yleensä ota pikkuveikkakaan. Kyllähän se suuri halli kaikkine efekteineen hieman ihmetytti, sehän kuuluu asiaan. Mutta loppujen lopuksi kaikesta selvittiin aika mallikkaasti. Koirien omistajakaan ei pyörtynyt, ainoastaan kellahti kumoon törmättyään kehäaitaan.... No siitä ei ehkä sen enempää!

Kehä alkoi pyörimään klo 9 ja heti pentuluokan jälkeen olivat juniori-urokset vuorossa. Nero esiintyi upeasti edukseen yhdessä muiden poikien kanssa ja toiveet ehtivätkin jo nousta aika korkealle. Yksilöesiintymisessä poika meni myös kivasti, ainoastaan ei jaksanut ihan loppuun asti tsempata täysillä keskittyen, mikä on tuon ikäiselle ihan normaalia. ERInomainen kuitenkin laadusta mukavalla arvostelulla ja kilpailuluokassa sitten sijoitus toiseksi kehityksessään pidemmällä olevan velipuolensa jälkeen. Olen ihan tyytyväinen pojan suoritukseen, enempää en oikeastaan osannut tässä vaiheessa toivoakaan. ERI on junnu-urokselle todellakin kelpo saavutus! Olen tietysti hieman jäävi sanomaan, mutta nyt muidenkin mielipiteitä kuulleena rohkenen pitää poikaa sangen lupaavana tapauksena ja odotan innolla tulevaisuutta sen kanssa. Jätkä saa kaiken ajan minkä tarvitsee, nyt kerätään kokemusta ja rakennetaan vahvaa & tasapainoista urosta tulevaisuutta varten. Nuoren miehen käytöksestä mainittakoon että se oli sangen hyvää koko koitoksen ajan, ainoastaan velipuolelle olisi tehnyt mieli antaa vähän kuonoon mutta sellaistahan se on - suku on pahin :D

Nero 10 kk

Heti junioreiden jälkeen olikin jo kiire viedä Rex kehään, hän pyörähteli itselleen ERInomaisen, luokkavoiton ja SA:n. Todellakin ansaitusti ja ehkä hieman odotetustikin. Paras uros luokassa tuomari mietti pitkään toisen ja kolmannen välillä, mutta päätyi lopulta sijoittamaan Rexin kolmanneksi ja kilpakumppani Calvinin toiseksi. Tuomarin linja oli mielestäni selkeä ja arvostelut kertoivat rotumääritelmän tuntemisesta. Kehän päätyttyä selvisi että tuomari olikin itse asiassa kasvattajatuomari, mikä tietää Rexille ihan hyviä aloituspisteitä vuoden bokseri kilpailuun. Sijoituksellaan hän tienasi vara-cacibin, mikä ylpeästi toimitettiin minulle kehän jälkeen tuttuun tyyliin "tässä on saalis, missä minun lihapullani on". Sai poika toki lihapullansa, useammankin kuin yhden. Oli mukavaa nähdä miten innoissaan poika oli kehään pääsemisestä, hän nauttii paitsi kehän jälkeisistä palkinnoista myös todellakin esiintymisestä. Luulen että Rex on melko varma siitä että yleisö on lippunsa maksanut vain hänet nähdäkseen, siltä se meno ainakin usein näyttää :)

Suurin ja kaunein <3

Perässä tulijoiden aatelia :)

Oli mukava päivä; aina yhtä kivaa nähdä tuttuja ja viettää aikaa samanhenkisessä seurassa. Näyttelyn jälkeen sama rumba toiseen suuntaan koirien &  tavaroiden kanssa ja lopuksi otimme vielä kasvattajan & Neron siskon omistajan kanssa kuvia pojista. Kaikki tämän postauksen kuvat nappasi Senni Enroos - kiitokset upeasta työstä!

Hurmaava Nero

Näytelmällistä treeniä

On taas se aika vuodesta kun kevään tulosta ollaan saatu pieniä aavistuksia ja näyttelykausi alkaa pikku hiljaa päästä vauhtiin. Aika kaivaa koirat naftaliinista siis. 

Näytä vain suunta minne katsotaan, hoidan homman

Rexin kanssa homma on lähinnä vanhan kertausta, melko monessa tapahtumassa käyneenä sitä voinee pitää jo eräänlaisena konkarina joka takuulla tietää mitä näyttely tarkoittaa ja mitä siellä tehdään. Rex on kiltti uros, mutta sillä on aina vähän pientä pilkettä silmäkulmassa. Tämän vuoksi olen jatkossa rajannut melko tarkkaan ne henkilöt jotka sen kanssa voivat kehään mennä jos en mene sinne itse. Pientä kertausta lähinnä tarvitaan ja tietysti koiran näyttelykunto pyritään viimeistelemään huippuunsa - ruokavalion ja liikunnan suhde kuten nyt yleensäkin näillä Mister-kisojen osallistujilla :) Turkinhoitoa unohtamatta ja lihaksia toiveikkaana tarkastellen.

Aina ei kyllä olla ihan samaa mieltä oltu näistä poseerauksista...

Neron kanssa olemma havahtuneet sangen perinteiseen tilanteeseen - koira on jo aika iso ja sen kanssa pitäisi ehkä alkaa harjoittelemaan. Ehkä siksi, että alustavista suunnitelmista huolimatta poika on kehittynyt sen verran että ensimmäinen näyttely siintelee jo suunnitelmissa :/

Minäkö näyttelyyn?

Näyttelyitä varten harjoitellaan paitsi koiran käsittelemistä, seisomista ja liikkumista myös tämän kaiken tekemistä porukassa. Käytännössä siis niin että sekä koiran edessä että takana voi olla muitakin koirakkoja ja niitä pitää pystyä sietämään ilman että oma toiminta häiriintyy. Olen onnekas - paitsi että saan harjoitella sangen osaavassa porukassa, on seuraan liittynyt myös useampi saman roturyhmän edustajia. Suunnilleen samanlaiset kujeet siis, eikä tarvitse erikseen selittää miksi tämä on tällainen...

No voinhan tässä harjoitella

Neron kanssa huomasin että se esittää parasta näyttelyseisomista silloin kun sen edessä on jotain mielenkiintoista - esimerkiksi kaunis tyttökoira :) Koska koiran palkitseminen tästä lähtökohdasta voi olla haasteellista, päätin ottaa avuksi naksuttimen. Toivon sen avulla saavani kerrotuksi koiralle mitä haluan ja mene tiedä saan siitä vielä varman esiintyjän. Toivottavasti ainakin.
Kuvia otettaessa poika oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut enää viimeisen päälle tsempata. Olen kuitenkin suht tyytyväinen siihen mitä hyvin vähällä harjoittelulla ollaan saatu aikaan, liikkuminen on vaivatonta, osaa jotenkin seistä 4 jalalla eikä ainakaan väistele ketään. Tästä se lähtee!

Ja maltan ihan hyvin jo olla paikallani

Minä osaan kaiken!

Koiraperheen päiväohjelma

Minulta on usein kysytty miten saan aikani riittämään 3 koiran kanssa. Usein on tehnyt mieli vastata että en mitenkään :) mutta kun asiaa miettii niin onhan siihen koira-arkeen jonkinlainen rutiini tullut aikojen saatossa.

Koirien päivä starttaa samalla kuin omani, usein herätyskellon soittoon klo 5.30 mutta lähestulkoon aina 7 mennessä. Aamu alkaa ulkoilulla joka meillä tapahtuu periaatteella ovi auki ja olkaapa hyvät, eli koirat ulkoilevat omalla aidatulla pihallamme. Ulkoilun aikana jaan jo aamuruoat valmiiksi; aamuisin meillä syödään yleensä lihapainotteisesti hieman koirasta riippuen. Ruoat meillä nautitaan niin että jokainen koira syö omassa tilassaan - nämä ovat ahneita possuja ja toisen kupille meneminen tietäisi melko varmaa tunteiden lämpenemistä. Aamupalan jälkeen koirilla on vielä mahdollisuus käydä ulkona ennen töihin lähtöäni, sen jälkeen ne vetäytyvät oma-alotteisesti lepäilemään aamupäiväksi. Normaalin työpäivän aikanakin niillä on usein mahdollisuus ulkoiluun jos mieheni on kotona ja tässä yhteydessä onkin todettava että koiramme saattaisivat jossain kerrostalo-asunnossa olla aikamoisia painajaisia pidettäviksi - ne kun ovat tottuneet pääsemään ulos vain luomalla merkitseviä katseita takapihan oveen. Ulkoillessaan varsinkin urokset leikkivät ja juoksevat aika paljon, joten aamuisin pitää muistaa tarkastaa että vettä on varmasti riittävästi tarjolla.

Kasvava lapsi

Töistä palatessassani koirat pääsevät taas ulos ja Nero nauttii keskipäivän ateriansa mikäli mieheni ei ole sitä jo sille antanut. Pyrkimyksenä on antaa tämä ruoka 14-15 aikaan, päivittäisten aktiviteettien ajoittamisen vuoksi. Bokseri kuuluu ns. syvärintaisten rotujen joukkoon, eli mielellään ennen ja jälkeen aterian koiran olisi syytä ottaa noin 2 tuntia suht rauhallisesti. Meillä ei ole 25 vuoden aikana - jonka olen rotua harrastanut - ollut yhtään mahalaukun kiertymää ja kovin mielelläni välttäisin ko. vitsauksen jatkossakin. Mikäli tiedossa on että koira osallistuu fyysistä rasitusta aiheuttavaan aktiviteettiin, annan vähemmän ruokaa tai siirrän koko annoksen myöhemmin annettavaksi. Esim. peltojälkiharjoituksen jälkeen koira voi syödä treenin tehtyään - se on sen verran hidastempoinen laji. Ennen ja jälkeen juoksulenkin taas ei voi syödä 2 tuntiin. Nero on meillä ikänsä vuoksi ainoa joka syö 3 kertaa päivässä, muut saavat ruoan aamulla ja illalla, mikä helpottaa aikataulujen suunnittelua. Pikku hiljaa kevään edetessä nuori Nerokin tulee siirtymään tähän rytmiin. Tässä vaiheessa päivää iltaruoat laitetaan turpoamaan ja muistetaan myös ottaa aamuruoat sulamaan ajallaan.

Välillä ehtii leikkimäänkin

Työpäivän jälkeen on koiraharrastusten vuoro. Harrastuksiin luetaan vähintään lenkkeily tai jonkinlainen koulutukseen osallistuminen, tai molemmat. Koirilla on harvemmin ns. vapaapäiviä, mutta toisinaan esim. emännän sairastuttua niillä on niitäkin ja kestävät ne kyllä oikein hyvin. Pyrkimyksenä on kuitenkin järjestää jonkinlaista ohjelmaa joka päivälle - kysymyksessä kun on rotu joka herkästi keksii tekemistä ihan itse jos sitä ei sille järjestetä - ja porukassa jos missä se tyhmyys tiivistyy :) Lenkit hoidan nykyisellään 2 tai 3 sarjassa; joko urokset yhtäaikaa ja nartun (tulisielu) erikseen tai sitten kaikki erikseen. Yleensä jos lähden treeneihin, otan kaikki koirat mukaan, tai sitten kotiin jäävälle järjestetään jotain muuta. Esim. mieheni lenkkeilee mielellään ikänsä puolesta jo hieman rauhallisemman Suzyn kanssa ja se kaksikolle suotakoon. Jos olen koirahallilla treenaamassa, jään usein samaan ympäristöön lenkkeilemään koirien kanssa treenin lopuksi. Kesäaikaan myös uittaminen on mahdollista.

Minä lenkkeilen

Harrastusten jälkeen koirat vetäytyvät usein lepäämään, mutta saavat myös ulkoilla halutessaan. Usein tässä vaiheessa iltaa huollan niitä, eli harjaan, pesen, leikkaan kynnet tms. Tosin yhtä usein nämä hommat jäävät viikonlopuille, jolloin kyseisin puuhiin on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä käytettävissä. Seuraan koirieni vointia ja yleiskuntoa ja puutun asiaan jos huomaan jotain mihin tarvitsee puuttua. Iltaa meidän perheessä vietetään usein lepäillen ja tv:tä katsellen. Jos koirilla on tekemisen puutetta, saatan antaa niille esim. naudan potkaluut joiden parissa aika menee mukavasti. Koska koirat syövät kuivamuonaa, ne eivät saa sellaisia luita mistä voisivat niellä luun palasia. Eli en anna esimerkiksi rustoluita ollenkaan.

Noin 19-20 aikaan meillä on iltaruokien jako, mistä osa koirista (Suzy) alkaa usein muistuttamaan jo viimeistään 18 jälkeen. Luulenpa että ummikkona meille koiria hoitamaan tuleva henkilö saisi sangen kattavan (ja äänekkään) opastuksen päiväohjelmaan - meidän koirat kyllä sujuvasti tietää mitä palveluita heille kuuluu ja mihinkin aikaan :) Illalla meillä syödään kuivamuinaa turvotettuna, tällä hetkellä jokaiselle eri säkistä mutta toivottavasti jatkossa niin että ainakin pojat söisivät samaa. Iltaruoan jälkeen meillä meno yleensä rauhoittuu yötä kohti - Nero saattaa vielä leikkiä leluillaan mutta yleensä sekin käy jo levolle yötä kohti. Nukkumassa meillä ollaan arkisin viimeistään 22 aikaan, usein aikaisemminkin kiitos vähemmän iltavirkun emännän.

Vuodenajalla on jonkinverran vaikutusta koirien rutiineihin. Kesäaikaan koirat luonnollisesti ulkoilevat enemmän. Kesäkaudella ollaan muutenkin aktiivisempia kun pk-harrastukset, näyttelyt jne. ovat täydessä toimintavauhdissaan ja koirien kuntoa pidetään yllä niitä silmälläpitäen. Talvi on enemmän peruskuntokautta ja silloin on aikaa perehtyä enemmän esimerkiksi tottelevaisuuden saloihin. Nyt eletään kevättä ja näyttelykalenteria selataan jo kiivaasti, samalla kun katseet ovat jo muutenkin kuluvan kauden suunnittelussa. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan ole, mutta tekeminen on kivaa!

Alkuvuoden kuulumisia

Siinä vaiheessa kun huomaa lähestulkoon unohtaneensa oman bloggerinsa salasanan, lienee aika päivittää hieman kuulumisia.

Aloitetaan Suzysta. Hevostermein Suzy kääntyy tänä vuonna 9-vuotiaaksi, eli veteraanivuosia mennään. Koira itsehän ei koe olevansa millään muotoa ikääntynyt, omasta mielestään hän on elämänsä kunnossa ja meno sen mukaista. Charmantisti harmaantunut naamataulu lähinnä kertoo että ihan juniorin kanssa tässä ei tekemissä olla. No, ehkä vauhti on hieman hidastunut, valkotornadosta hieman kevyemmäksi puhuriksi. Suzyn paino on hieman aiheuttanut päänvaivaa omistajalleen - se kun tuppaa olemaan noususuuntainen kaikista varotoimista huolimatta. Otin vielä testiin yhden hyväksi muistamani ruokasarjan light senior tuotteen - odotamme tuloksia henkeämme pidätellen.  Onneksi koira nyt ei sentään vielä ihan tankki -sarjassa painiskele, eli toistaiseksi pärjätään ruoan määrää seuraamalla ja asiaa tuskailemalla. Olen vain aina kuulunut niihin ihmisiin jotka tuomitsevat lemmikin syöttämisen ylipainoiseksi - ja tässä sitä ollaan. Team Punkerot :/

Vielä jaksaa vanhakin tanssia

... ja leikkiä leluilla

Rex voi mainiosti. Hän on viettänyt talvea paljon ulkoillen sekä sopivasti sisähallissa treenaillen. Sivumennen mainittuna, voisi varmaan helposti kuvitella että kun käytettävissä on oma treenihalli, niin mitään muuta ei tekisikään kuin treenaisi hallissa. No, ei se ihan niinkään mene. Hallilla tulee kyllä käytyä useinkin, mutta läheskään yhtä usein siellä ei tule omien koirien kanssa treenattua. Tekemistä riittää ja täytyy sanoa että en tällä hetkellä tunne lainkaan huonoa omaatuntoa sen suhteen että yhdistystoiminnan osalta talkootyöt jäävät tällä hetkellä minimiin. Omassa hallissa todellakin riittää talkoita kerrakseen! Mutta, palatakseni Rexiin, sen kanssa valmistaudutaan jo tulevaan kauteen näyttelykalenteria katsellen sekä sopivia treenipaikkoja (lue peltoja) miettien. Rex on oikeastaan nyt parhaimmillaan; aikuinen mutta ei vielä ukkoutunut yksilö. Odotan paljon tulevalta kaudelta sen kanssa.

Rex 4 v ja synttärilahjalelu

Ja sitten hieman leikkiä - oikeasti tämä on leikkiä :D

Ei oo vaivoja, eikä juuri aivojakaan!

Nero sitten. Pikkukaveri on kuin huomaamatta kasvaa hujahtanut melkoisiin mittoihin - piti joo jäädä vähän pienemmäksi kuin "isoveikkansa" mutta ehkä ei sitten kuitenkaan. Tällä hetkellä poika näyttää lähinnä pieneltä (no jaa)  kirahvilta pitkine raajoineen ja jättikokoisine tassuineen. Mielellään olisin junnukehissä käyttänyt, vaan taidetaan toistaiseksi tyytyä harjoittelemaan kotona ja mätsäreissä tätä puolta, sitä odotellen että kaverista tulee hieman valmiimpi isojen poikien koitoksia ajatellen. Se vain on niin että osa kehittyy nopeasti siinä missä osa ei ja kiirettähän meillä ei ole. Luonteensa puolesta Nero on aika hauska pakkaus, hieman dieslmäistä isoveikkaansa kipakampi tapaus (lue puoliksi italialainen ja sen kyllä huomaa) mutta pohjimmiltaan kuitenkin aika herttainen poika. Tulee mainiosti juttuun muiden koirien kanssa vielä ainakin tässä kasvuvaiheessa ja kevään kohokohtia onkin ollut ihanassa auringonpaisteessa lenkkeily kahden bokseripojan kanssa. Toistaiseksi ollaan harjoiteltu vain perusasioita ja yleisiä käytöstapoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta pikku hiljaa pitäisi Neronkin kanssa alkaa aktivoitumaan ja kenties ihan suunnittelemaan tekemisiään... Ja katsotaan josko loppukesästä vaikka jo joku näyttelykin?

Nero 9 kk

Nero ulkoilee

Vuosi on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja ilokseni voi todeta että kevät on jo aika lähellä. Joka vuosi huomaan arvostavani yhä enemmän tätä vuodenaikaa - valon lisääntymistä, lämpöä ja kaiken heräämistä eloon. Nautitaanhan tästä kun vielä voidaan!

Millaista koiran omistaminen on?

Sain idean tekstiini erään hevosbloggaajan aiheesta, käännän sen vain koskemaan hevosen sijaan koiria. Hevosistahan sanotaan että huoleton on hevoseton. Moni haaveilee omasta koirasta mutta ei ehkä osaa varautua ihan kaikkeen mitä koiran omistaminen voi olla. Otetaan siis realistinen pintaraapaisu asiaan.

Minuako meinasit komennella!

Koiranpennut ovat todella suloisia ja ehkä syystäkin. Nimittäin jos ne eivät olisi suloisia, niitä ei välttämättä kestäisi kukaan. Ottaessasi pennun kannattaa varautua siihen että noin viikon kuluttua näytät 3 lapsen yh-äidiltä, sillä alati keskeytyvät tai lyhyiksi jäävät yöunet vaativat veronsa. Silmäpussit roikkuen ja tukka hapsottaen saatat katsella suloista pentuasi joka jää ihanasti nukkua tuhisemaan kun sinä lähdet töihin. Omaisuutta saattaa tuhoutua - osumistarkkuuden suuruus on usein suhteessa koiran  ja sen hampaiden kokoon & kasvuun. Pissaa ja kakkaa on joka paikassa ja pentuhan ei sitten todellakaan vain opi sisäsiistiksi, vaan se pitää siihen(kin) ihan opettaa. Pahinta on ehkä toisinaan (alati) esiintyvä pelko siitä että pentu satuttaa itsensä leikeissään - tiedän pentuja joille näin on käynytkin ja se on joka kerta sydäntä särkevää. Osa pennuista on luonnostaan kilttejä ja taipuisia - siinä missä osa ei ole. Positiivisesti ajatellen tällaisen apinan kanssa asuessa töihin meno - vaikka olisit kuinka väsynyt valvottuasi puolen yötä - saattaa tuntua mukavalta lepohetkeltä :) Mutta silti - niin rakas, ihana ja suloinen - etenkin nukkuessaan.

No tule nyt syliin sitten, pikku pirulainen

Koiraa hankkiessa kannattaa varautua siihen että ne voivat sairastua kaikkeen mahdolliseen aivan kuten me ihmisetkin. Esimerkiksi äkillinen ripuli saattaa romuttaa viikonloppusuunnitelmasi hyvin lyhyessä hetkessä. Koiran omistajana olisi eduksi omata valmiudet tunnistaa erilaisia oireita niin että osaa tarvittaessa viedä koiran viipymättä eläinlääkäriin tilanteen niin vaatiessa. Usein puhutaankin koiranomistajan kuudennesta aistista, joka harvoin johtaa kokenutta ja koiraansa tuntevaa omistajaa harhaan. Tässä kohtaa myös taloudelliset valmiudet on syytä olla olemassa. Turhasta ell käynnistä kärsii vain lompakko - se sama mikä kärsii aina ja joka tapauksessa :)
Ostohinta voi näissä puuhissa todellakin olla vasta alkua!

Hampaiden putsaus, hyvät kännit koiralle, aika helkutin monta euroa omistajalle

Toisinaan koira - nuorikin - voi sairastua pysyvästi ja vaikka sairautta pystyttäisiinkin hoitamaan se voi muuttaa täysin ne suunnitelmat joita Sinulla koirasi kanssa ehkä oli. Ratkaisu on usein jättää tällainen koira rakkaaksi perheenjäseneksi ja niitä harrastuksia varten hankitaan sitten... lisää koiria :) Kerranhan sitä vain eletään!

Kokeilin vain miltä tuntuu nielaista kivi. Onneksi tuli ulos itsekseen!

Hankkimalla koiran saat luontaisetuna runsaasti liikuntaa. Koiraa pitää ulkoiluttaa joka päivä, halusitpa tai et, ja vaikka sinulla olisi oma pihakin niin koiran pitäisi silti päästä myös lenkkeilemään ja sosiaalistumaan. Koira kuin koira tarvitsee vähintään peruskoulutuksen osatakseen ns. käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Tässä kohtaa kyllä saatat huomata että pikkusormen mukana meni koko käsi - parhaimmillaan koiran kanssa harrastaminen on oikeasti tosi kivaa. Vähemmän harrastavanakaan koiraa ei oikein voi ottaa esille vain tarvittaessa. Ajattele asiaa niin että sinä voit valita kaverisi mutta koirasi ei voi. Sillä on vain sinut ja se ei todellakaan ollut se joka pyysi päästä luoksesi. Koirastasi ja sen hyvinvoinnista olet koiran omistajana vastuussa aina ja kaikkialla. Myös sen tekemisistä ja niiden seurauksista. Ja niistä seurauksista pieni humoristinen huomio: joskus keväisin saata hetkellisesti huomata olevasi vastuussa kaikkien muidenkin koirakoiden tekemisistä. Tämä siis jos luet lehtien yleisönosasto palstoja ja koirankakka-aiheisia kirjoituksia siellä.

Ihan vain testasin tätä uutta lelua

Muistinko jo mainita rahanmenon? Jo yhteen koiraan saa helposti upotettua omaisuuden, puhumattakaan jos koiria on useita. Ruoka, mahdolliset lisäravinteet tai lääkkeet, varusteet, lelut (saatat huomata sijoittavasi huomattavan osan tilistäsi vinkuviin kumipossuihin ja muuhun tosi tarpeelliseen), puruluut, kaikkinainen harrastaminen matkustus- ja bensakuluineen, vakuutukset sekä eläinlääkärimenot joihin pakollisina kuuluu vähintään rokotukset. Saattaa olla että itsellesi et raaski ostaa uutta talvitakkia edes kirppikseltä, mutta koiralle toki hankitaan viimeisimmän muodin mukainen lämmin takki, noin esimerkiksi. Mutta, jos otetaan pieni vertailu, niin taitaa se koiran pitäminen silti vähän edullisempaa olla kuin esim. hevosen. Ja moni ulospäin ihan normaalilta vaikuttava ihminen pitää hevostakin :)

Jotain pientä tuli hankittua

Omat taitosi punnitaan koirasi kanssa. Nelijalkaisilla on mahtavat valmiudet palauttaa meitä kaksijalkaisia ns. maan pinnalle, usein ihan kirjaimellisestikin. Koirasi ei välttämättä toimi tai käyttäydy kuten halusit tai ajattelit sen tekevän, elukalla kun on se omakin tahto. Joudut opettelemaan ns. vahvaa mutta reilua johtajuutta, vaikka omassa työssäsi pomosi ei tekisi elettämään siihen suuntaan. Sinulla saattaa olla haaveita tai tavoitteita jotka eivät koskaan toteudu ja harrastuspiireissä saatat kohdata ihmisiä jotka kohtelevat sinua ikävästi. Joudut kestämään pettymyksiä, joskin kohtaat myös paljon iloa ja onnen hetkiä. Ja ehkä ne lopulta painaa vaa'assa enemmän? Saatat myös hurahtaa koiriin tavalla jota kanssaihmisten voi olla vaikeaa sisäistää - esim. yksi FB-kaverini nosti hiljattain kytkintä koska ei "jaksanut koko ajan katsella koiran kuvia". Mutta lohdutukseksi jää enemmän aikaa vietettäväksi samanlaisia oireita potevien kanssa :)

Samankaltaisesti hurahtaneiden leirillä

Lopullinen luopuminen, hetki jolloin valmistut koiranomistajana. Työläimmästäkin riiviöstä tulee hetkessä maailman paras koira jota muistellaan suurella rakkaudella ja kaipauksella. Siitä johon monta kertaa väsyit ja hermostuit ja jonka muutamaan kertaan uhkasit myydä kympillä. Huomaat surevasi enemmän kuin mihin tiesit kykeneväsi ja ikävöiväsi yli kaikkien rajojen. Ajan kuluessa huomaat että muistojesi arkussa on kultaa: kaikki ne muistot yhteisistä ajoista joita kukaan ei ota pois. Kenties elämä tuo mukanaan uusiakin koiraystäviä, jotka eivät korvaa sitä entistä mutta valaisevat maailmasi omalla erityisellä persoonallaan.

Rakkaudesta koiriin <3

Hyvää Joulua

Koiravuosi 2016

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin vuosi alkaa lähestyä loppumaan ja on perinteisen vuosikatsauksen aika. Mitä kaikkea meidän koiramaiseen vuoteen on mahtunut?

Tammikuu

Vuosi alkoi kovilla pakkasilla joka hyydytti paitsi autot myös melko lailla meidät ihmisetkin ja lähestulkoon koiratkin. Sanotaanko niin että alkuvuosi ei kuulu suosikkivuodenaikoihini ja suunnittelenkin vielä jossain vaiheessa elämääni viettäväni talvikaudet jossain missä aurinko paistaa ja on lämmintä. Haaveillahan aina saa ;)

Helmikuu

Matkustimme Lahteen koiranäyttelyyn. Majoitukseksemme löysimme Airbnb:n kautta aivan ihanan Villasukka -nimisen vanhan puutalon, jonka saimme matkan ajaksi kokonaan omaan käyttöömme. Talossa oli aiva upea saunaosasto, eikä siellä ennakkovaroituksista huolimatta edes kummitellut :) Näyttelystä sinällään ei erityisempää menestystä niitetty, ERInomainen laadusta ja luokkavoitto, siihen oli tyytyminen.

Maaliskuu

Maaliskuu on jäänyt mieleen, sen kummemmin erittelemättä, yhtenä paskimmista jaksoista koko vuonna. Suunnilleen kaikki mikä voi mennä pieleen meni kanssa. Piristystä saimme kuitenkin Suomen Bokseriyhdistyksen vuosittaisten kilpailujen tulosten muodossa, Vuoden Näyttelybokseri kilpailuissa meidän Rex sijoittui urosten sijalle 3. ja kaikkien boksereiden osalta (urokset ja nartut) sijalle 5.  Ei hassumpi 2-vuotias - tulokset kattavat siis koko Suomen :)

Huhtikuu

Huhtikuussa alettiin pääsemään taas vauhtiin. Osallistuimme jälkileirille Lapualla, jonne kouluttajaksi oli saapunut Reijo Rekorius. Kysymyksessä on eräänlainen elävä legenda ja leiri oli todella antoisa. Olin aivan hohteessa kaikesta saamastani opista, avusta ja kannustuksesta ja vakuuttunut siitä että FH-jälki kaikkine haasteineen on minun ja Rexin laji. 

Tästä lähtee

Mukavan maavainuinen, kehaisi kouluttaja

Yleisökään ei paineista (ainakaan koiraa)

Ja hyvät ilmaisut - jotain tehty oikeinkin!

Huhtikuussa teimme päätöksen perustaa koirahalli omatoimista treenausta varten Kontiorantaan, vanhan varuskunnan tiloihin minne mieheni siirsi myös yritystoimintansa. Päätös joka on tuottanut paljon iloa, mutta myös melkoisen määrän töitä sekä sarjan erinäisiä huolen ja murheen aiheita. Onneksi päätöstä tehdessämme emme ihan tienneet mitä kaikkea on vielä edessä, ennenkuin ensimmäistäkään treeniä päästiin tekemään :) Luulen että pitää olla eräällä tavalla hieman kajahtanut että tällaiseen edes ryhtyy...

Siitä vain aloittamaan

Iso määrä työtä siintelee edessä

Saattoihan siellä olla muutakin pientä tekemistä...

... kuin se koirahalli

Toukokuu

Toukokuussa jatkoimme asiantuntijan opeissa ja osallistuimme tällä kertaa Ansku Loirin jälkisemmaan.  On mielenkiintoista havaita miten erilaisia ohjeita eri kouluttajilta saa ja miten niistä saa poimittua ne toimivimmat ja sopivimmat omalle koiralleen kokeilemalla. Saatiin joitakin tosi hyviä neuvoja jatkoon ja olin tähänkin koulutukseen oikein tyytyväinen. 

Toukokuussa tuli aloitettua näyttelytreenien vetäminen yhdistyksen talkootöiden merkeissä, oikein ihania nuoria koiria joiden edistymistä on mukava seurata.

Nero syntyi toukokuun lopulla. Toukokuussa emme tosin vielä tienneet että hän on meidän Nero, mutta siitä se pikkuhiljaa alkoi selviämään. Aivan ihastuttava, lupaava nuori mies.

Kesäkuu

Kesäkuu saapui ja hartaasti odotettu erikoisnäyttely, jonne emme sitten päässeetkään sillä pari päivää ennen h-hetkeä Rex joutui ilmeisesti maa-ampiaisten (?) hyökkäyksen kohteeksi ja se piti lääkitä. Se siitä näyttelystä sitten sillä kertaa, vaan tuleehan noita.

Matkustimme Tampereelle, tuttavapariskunnan häihin. Taas löysimme aivan ihanan majoituksen Airbnb:n kautta, koirien kanssa aivan ehdottoman hyvä vaihtoehto majoittua kodinomaisesti. Pieni haaveri sattui kyseisellä reissulla, Suzy oli onnistunut oksentamaan juomansa vedet asunnon upouudelle laminaatille johon jäi meistä pieni pysyvä muisto. Tässä kohtaa tuli taas todistettua että vakuutukset on koirillakin hyvä olla voimassa, jos kohta niitä ei tässä kohtaa loppujen lopuksi tarvittukaan. Koirien kanssa nyt vain sattuu ja tapahtuu aina.

Kävimme katsomassa pikku Neroa ja varmistuimme siitä että hänestä tulee meidän uusi perheenjäsenemme.

 

Heinäkuu

Heinäkuussa jatkoin lomailua vauvaloman merkeissä, pikku pyörremyrsky alias Neron muutettua meille. Erittäin vauhdikas kuukausi, ei voi muuta sanoa!

Olen vastustamaton

Levätäkin ehdittiin!

Elokuu

Elokuussa osallistuimme Klubsieger näyttelyyn Leppävirralla. Paikalle saapui arvostelemaan saksalainen kasvattajatuomari Angelika Hartmann. Rex osallistui avoimeen luokkaan, sijoittui luokassaan toiseksi ja sai ainoana ei-luokkavoittajana keltaisista uroksista SA:n. Koska tässä näyttelyssä pelin henki on voittaa luokka, niin PU-sijoitusta 4 joukkoon ei saatu, mutta ehkä siihen PU5 sijaankin voi olla rodun erikoisnäyttelyssä tyytyväinen. Varsinkaan kun poika ei ehkä edusta ihan perinteisintä saksalaista linjaa.

Suosikkikuviani, c. Timo Kokko. Näytän hirveältä mutta Rex on niin hieno!

Syyskuu

Syyskuussa osallistuimme Klubshow näyttelyyn Forssassa, samalla tuli testattua päiväkohtaisia maksimirajoja sen suhteen kuinka kauas jaksaa yksin ajaa. Pakkasin Rexin autoon ja ajelin perjantaina Vierumäelle urheiluopistoon - sivumennen mainittuna oikein kiva lemmikkihuone rivitalossa. Siitä lauantaina jatkoimme Forssaan josta näyttelyn jälkeen polkaisin auton kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Tuomarina näyttelyssä oli tällä kertaa kasvattajatuomari Sloveniasta, Andreja Cucnik. Rex sijoittui taas luokassaan toiseksi, mikä on hieno suoritus mutta kun näissä klubinäyttelyissä pitäisi edelleen voittaa se luokka... Kokemuksena kuitenkin ihana, oli taas ihanaa nähdä kaikkia tuttuja ja puhua koirista koko päivä :) Tuli vähän shoppailtuakin, sillä näyttely järjestettiin paikassa missä oli lemmikkitarvikeliike saman katon alla. Sain myös kunnian viedä muutama ihana narttu kehään.

Ihana Olga

Rexin ihana sisko Ruby

Lokakuu

Lokakuussa osallistuimme vielä yhdelle leirille, tällä kertaa Leppävirralla minne kouluttajaksi saapui Johanna Sipiläinen. Junnattuani koko kesän vähän samojen asioiden parissa tarvitsin eräänlaisen potkun persuuksilleni saadakseni taas koiraa vietyä askeleen eteenpäin - ja sain sen. Reippaasti vain ulos mukavuusalueelta, koira vastasi ja osoitti olevansa valmis paljon enempään kuin mitä olen siltä uskaltanut vaatia. Ensi keväänä on hyvä jatkaa tästä, joten tulethan pian kevät!

Meidän porukka

Koiranäyttelyissä emme itse käyneet, mikä oli ehkä hyvä ratkaisu koska vuodenajalle tyypillisesti kennelyskätapauksia alkoi taas ilmaantumaan. Erittäin harmillista että tämä toistuu vuosi toisensa jälkeen!

Marraskuu

Dream came true. Koirahalliprojektimme pääsi lopultakin etenemään, kun erinäisten vaiheiden jälkeen hallin pohjamateriaaliksi hankittu tekonurmi lopultakin saapui. Ihan tuosta vaan ei tekonurmeakaan päräytetä 600 neliön alalle, mutta ammattilaisten avulla sekin järjestyi ja saimme kuin saimmekin hallimme käyttökuntoon marraskuun aikana. Paljon on opittu matkan varrella ja paljon joudutaan vielä opettelemaan, mutta halli on otettu vastaan pääosin positiivisesti ja sen käyttöaste on jo melko hyvä. Tähän mennessä on toki nähty jo sekin että kaikkia emme voi miellyttää, mutta sellaistahan se elämä on. Hallissa harrastaminen on onneksi vapaaehtoista :) Minulle se on toteutunut unelma, niin hyvä kuin kohtuullisella budjetilla oli mahdollista tehdä. Jos kysyntää riittää, niin tehdään vielä parempi!

Ihan ei käsivoimin pärjätty

 

Työvaiheita

Lopultakin valmis

Mieheni kävi isohkossa operaatiossa jossa molempiin polviin vaihdettiin tekonivelet. Pieniä alkuvaikeuksia ja yhtä isompaa säikähdystä lukuunottamatta kaikki on mennyt oikein hyvin ja kuntoutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Tästä alkaa eräällä tavalla meille ihan uusi elämä, kun mieheni jatkossa pystyy liikkumaan ilman kipuja. Ties vaikka tässä tanssimaan...

Joulukuu

Nyt eletään jo joulukuuta, kuukauden puoliväli lähestyy ja perinteisesti kaikki jouluvalmistelut tekemättä. Koskahan sitä oppisi aloittamaan ajoissa? Joulupukilta toivotaan hetken rauhoittumista ja hyviä hetkiä läheisten kanssa. Pian päästään katsomaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan!