Tulihan se sieltä!

Se tunne kun seisot koirasi kanssa kehässä ja saat käteesi koiran ensimmäisen sertin, se on aina yhtä ikimuistoinen. Ja nyt me ollaan koettu se Rexin kanssa!

Perjantaina töiden jälkeen startattiin kohti Mäntsälää, tai tarkemmin sanottuna Vääksyä missä majapaikkamme sijaitsi. Koko perhe ahtautui autoon, sivumennen mainittuna ei ihan helppo juttu kun koirien lisäksi mukaan pitää saada ahdetuttua pussukkaa, nyssykkää, näyttelyhäkkejä ja - kärryä ja kaikkea mahdollista sälää. Lähdön huipennukseksi yritin vielä kajauttaa isännältä tajun kankaalle pamauttamalla takakontin luukun täysillä hänen päähänsä, onneksi isännän pää kuitenkin kesti ja päästiin lähtemään. Kovapäinen kaveri?

Perillä meitä odotti Hotelli Tallukka, yllättävän hyvä hotelli isoinen huoneineen ja omalla patiolla varustettuna. Joku muukin oli huomannut paikan edut, koirat saivat katsella pitkään ikkunasta pihalla valtoimenaan kirmailevaa mäyräkoiraa, joka sitten tuli tomerasti räksyttäen vastaan kun Rexiä lähdin ulkoiluttamaan. Minua jotenkin huvittaa, Rex nimittäin pysähtyi niille jalansijoilleen,  otti paraatiryhdin ja tyynesti katsoi koiraa (sillä tavalla kuten Rexin tuntevat tietävät, sehän ei ota isommin pulttia juuri mistään) jonka jälkeen pikku mäykky tuli toisiin ajatuksiin ja lähti kovaa vauhtia takaisin tulosuuntaan. Ilmeisesti myös mäykyn omistaja sai uusia ajatuksia sillä sen jälkeen koiran nähdessäni se oli aina hihnassa. Päivän hyvä työ tehtynä siis :)

Näyttelypäivän aamuna meitä tervehti pilvettömältä taivaalta paistava heinäkuun aurinko, lämpötila Mäntsälässä oli +27 astetta ja tuuletonta eli erittäin kuumat olosuhteet. Meidän oli pakko ottaa Suzy mukaan turistiksi, eihän sitä tuollaiseen helteeseen olisi voinut autoon jättää vaikka autossa olisi kaikki mahdolliset luukut auki olleetkin. Suzy sai turistikoirille tarkoitetun punaisen rusetin pantaansa jo heti portilla ja kylläpä koiraneito olikin polleana "katsokaa, erinomainen arvostelu heti, ei tarvinnut edes kehään mennä". Kiltisti se oli näyttelyalueella kuin kotonaan, toisin kuin hotellissa missä sitä jostain syystä hieman stressasi.

Näyttelyluetteloa lukiessani havaitsin että päivän taso on varsinkin uroksissa kova. Mietin että noinkohan tässä on mitään mahdollisuuksia menestyä, mutta kun tuonne asti tuli mentyä niin pitihän se käydä sitten kokeilemassa. Yksilöarvostelussa Rexin esitti Kasvattaja ja sieltä tulikin heti ERI1 ja SA tulokseksi. Sitten vain odottelemaan PU-kehää, jonne vein koiran itse. Kehässä saimme juosta ensimmäisinä sillä Rexhän on vielä junioriluokassa, ja täytyy sanoa että tuon pojan kanssa meneminen on aina juhlahetki kun sillä on todellakin hienot liikkeet. Saimme kuulemma pitkiä katseita tuomarilta. Tuomarin miettiessä ratkaisuaan havaitsin että nyt kehässä on enää 4 koiraa, eli sijoittuisimme sittenkin. Rex voitti jopa upean isänsä, temppu jota en odottanut sen tekevän vielä pitkään aikaan, jos sitten ikinä. Loppujen lopuksi meidän eteen meni 2 koiraa, joilla molemmilla Suomen sertikiintiö täynnä, eli lopputulos PU3 ja se himoittu SERT. Onnellinen? Kyllä!!!

Rexin arvostelu lopuksi tässä, tuomarina siis kasvattajatuomari Olavi Tuovinen:

Erinomainen tyyppi ja koko. Erittäin hyvä täyteläinen kuono-osa. Tummat erinomaiset silmät. Erinomainen ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erittäin hyvät tassut. Liikkuu erittäin hyvin. Iloinen luonne.

Iltajälkien treenimuistio

Tänään pakkasin koirat autoon ja ajelin pellolle; molemmat koirat koska tiedossa oli että muuta seuraa emme täksi illaksi pellolle saa.

Rexille on tällä hetkellä kaikkein helpointa ajaa alustalla jossa heinä on noin 15-20 -senttistä ja tiheää. Kaikkein vaikeimmalta vaikuttaa tällä hetkellä kuiva ja kova alusta jossa heinä ei ole tiheää vaan välillä alusta on välillä melkeinpä mullalla. Sen kanssa kyllä harjoitellaan kaikenlaisilla alustoilla, mutta koska onnistumisiakin tarvitaan niin kävin ihan ensimmäisenä tekemässä sen jäljen paikkaan missä heinä on pidempää. Jäljestä tuli suora - suoranvaihdos kaarena vasempaan - suora - suunnanvaihdos kulmana oikeaan - viimeinen suora, ja se aloitettiin myötätuuleen. Jäljille olen nyt pyrkinyt pidentämään omaa askeltani (iso koira) sekä tein sinne myös "tyhjiä" eli makupaloja pois joka 3 tai joka 5 askeleelta; välillä oli myös kohtia missä makupaloja oli pidempään joka askeleella ja myöskin aivan jäljen alussa. Lopussa palkkapurkki jonka päällä keppi.

Koska Suzy oli mukanani, päätin tehdä jäljen myös sille. Laitoin sille namia ihan jäljen alkuun, sekä sinne tänne vahvisteeksi jäljen varrelle, kulmat laitoin paikkoihin mistä ne muistaisin koska Suzyhan ei ole viime aikoina paljonkaan jäljestänyt minkä lisäksi se on edelleen enemmän metsäjälkikoira. Ajatuksella "katsotaan mitä tästä tulee" jätin palkkapurkin hyvin kätkettynä jäljen päähän - sitä ei tarvinnut merkitä mitenkään koska tiesin että ainakin sen koira löytää 100% varmasti :)

Jälkien vanhetessa otin Rexin ensin ulos, ulkoilemaan sekä "pikku sulkeisiin" jonka tarkoituksena oli saada koira paremmin kuulolle. Rexillä on taipumusta intoilla ennen jälkeä, mistä on aina seurauksensa jos sen päästää jäljelle sellaisenaan. Jos mitään olen tänä kesänä oppinut, niin ainakin sen että tunnetila on tärkein jäljelläkin, sen lisäksi että koiralla pitää olla työrauha silloin kun se toimii oikein (lue liinassa roikkuva ohjaaja muistaa hengittää, antaa löysää ja liikkuu itsekin silloin kun koira sen tekee). Ilmaisua harjoittelimme pellon reunassa; Rexillä on tällä erää vielä vaikeuksia ilmaista kun olen sen takana joten keskityimme tänään siihen että koira ilmaisee ja vieläpä oikeinpäin eli jäljen suuntaisesti. Menestys oli hieman vaihteleva mutta päättyi onnistumiseen josta hirmupalkat ja koira autoon juomaan.

Suzyn jälki sitten, kylläpä oli varttuneempi koiraneito aivan liekeissä kun autosta ulos pääsi. Hirmuinen selitys kuinka hän tietää että "siellä on jälki jossain, näin kun lähdit sitä tekemään, anna kun etsin sen ja sitten mennään..." Rauhoittelin todellakin innokasta koiraani pienen tovin ja sitten päästin sen paalulta lähtemään. Ihme ja kumma, Suzy aloitti heti syömällä jäljen alkupään namit; asia joka sille on joskus vaikeaa koska hänhän ei mitään makupaloja malta syödä, hän kyllä jäljestää ihan itse ja vauhdilla. Jäljelle päästiin ja kyllähän se meni vähän sinnepäin, intoa enemmän kuin tarkkuutta mutta hällä väliä. Välillä pyörähteli tarkastelemassa tuulen pyörittelemää jälkeä, ensimmäisestä kulmasta vauhdilla ohi ja nolona takaisin. Suoralla taas vähän tarkastelua, toinen kulma paremmin ja vauhdilla eteenpäin. Ja TADAA: palkkapurkki jäljen päässä. Sitä se ei kyllä hukkaa koskaan. Lopuksi irti revittelyä pellolla ja hirrmu hyvä mieli. Tunsin itseni hetken hyväksi koiranomistajaksi, joka tosin antaa koiransa luirailla jäljellä vähän miten sattuu, mutta, nooh...

Lopuksi sitten Rexin jälki, palautin vielä kertaalleen herraa hieman ruotuun jäljelle mentäessä ja sain sen melko hyvin rauhoittumaan ennen aloitusta. Jäljestys oli (taas) alkuun hieman kiireistä, mutta huomautettuani ihan reippaasti asiasta paranemaan päin. Ensimmäinen suora huomauttamisen jälkeen ok, kaari ok, toisella suoralla jo erinomaista työskentelyä ja sopivalla vauhdilla. Kulma hieman tarkastellen, viimeinen suora taas erittäin hyvä Rexiltä. Olin oikeastaan melko tyytyväinen; eroa tyhjiin en huomannut ja muutenkin pystyin itse rentoutumaan. Jäljen lopussa Rex pysähtyi palkkapurkille ja jäin odottamaan liinan päähän, hetken se mietti ja kävi sitten maahan mistä seurannut kiljuntani kuului ehkäpä lähitaloihin saakka. Hieno poika ja todellakin ansaitut Cesarit palkkapurkista.

Jäljestäminen ei todellakaan ole aina helppoa ja vastoinkäymisiä tulee. Olen nyt pyrkinyt lisäämään treenimääriä, sillä olen itse huomannut että koira todellakin kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kanssa harjoittelee. Kun treeni jää hyvään vaiheeseen voi pitää tauon jonka pituus voi olla viikko tai enemmänkin. Matkan varrella opetellaan tuntemaan koiraa; missä vaiheessa treenikertoja se on parhaimmillaan - mahdollisia tulevia kisoja ajatellen. Kesän alussa saimme kokeneelta kouluttajalta viisaan neuvon: ongelma on ongelma vasta sitten kun se alkaa toistumaan. Virheitä saa ja kuuluu tehdä. Tämän olen pyrkinyt muistamaan silloin kun tuntuu ettei mikään suju. Joskus on vaikeaa kun tarviaisi apua ja neuvoja juuri nyt, eikä niitä olekaan saatavilla. Juuri tänään tuntuu hetken jopa siltä että ehkä tästä maalaisjärjellä selvitään - mutta kannattaa toki kysyä asiaa uudelleen seuraavan treenin jälkeen. Palapeli nimeltään FH-jälki jatkukoon :)

Niin, kotiin palatessa piti turvautua antihistamiiniin - pellolla oli jotakin öttiäisiä jotka purivat ja lujaa. Eivät tokikaan koiria jotka on Bayvanticilla suojattu, vaan emäntää sitten senkin edestä. Kuuluu kesän ihanuuteen vissiin...

Heinäkuun alkupuolen tunnelmia

Kesäkuu on vaihtunut heinäkuuksi ja helteistäkin on nyt saatu nauttia, tokihan kelit alkoivat lämpenemään välittömästi lomani loputtua :) Vähemmän helteinen loma ei kyllä sinällään haitannut, sillä allekirjoittaneelta tuppaa kuumassa kelissä hieman toimintakyky hupenemaan. Mutta ei voi silti valittaa, aurinko hellii paisteellaan ja ulkona on juuri nyt hyvin kaunista.

Lomalla tuli treenailtua melko ahkerasti, sekä mökkeiltyä jonkin verran. Treenien osalta tottiskentälle on kokoonnuttu silloin kun keli on sen sallinut, porukkaa on kentälle saapunut vaihtelevasti. Jäljen treenaamisen kelillä ei ole suurta vaikutusta ollut, treenaamaan pääsee lähestulkoon aina ellei nyt ihan tauoton kaatosade satu päällänsä olemaan. Tai silloinkin pääsisi,  muttei ehkä ole kovin tarkoituksenmukaista puuhaa...

Möksällä mennään eikä meinata!

Tästä päästäänkin aasinsiltana aiheeseen joka aina silloin tällöin keskusteluttaa; ihmisten aktiivisuus treenaamiseen. Sehän on ihan ymmärrettävää jos joku haluaa säästää koiraansa (tai itseään), eikä treenaa helteiden ollessa kovimmillaan. Itse kullakin voi olla myös omat syynsä treenitaukoon - usein sellaiset joita ei pystynyt edes ennakoimaan. Silti, on olemassa melko suuri määrä ihmisiä jotka eivät treenaa juuri koskaan; liian kuuma, liian kylmä, sataa vettä/lunta/räntää, tuulee, teenaan sitten kun talvi/kevät/kesä/syksy tulee, kun ei ole muuta tekemistä ja jos sattuisi ihan huvittamaankin.... ja niin edelleen, loputtomiin. Joidenkin osalta tuntuu ettei sellaisia olosuhteita kertakaikkiaan satu, että olisi kaikinpuolin hyvä hetki treenille, eikä sinne sitten tulekaan lähdettyä. Mielestäni tässä kohtaa "hyvin suunniteltu" ei ole puoliksi tehty - ei sinnepäinkään. On jokaisen ikioma asia missä määrin haluaa omaa koiraansa treenata (tosin palveluskoirarotuisen kohdalla kyllä ihmettelen jollei halua edes yrittää), mutta kannattaisi ehkä miettiä onko treeniryhmään liittyminen tarpeellista jos ei alun perinkään ollut aikeissa antaa mikäänlaista panosta asian eteen. Siellä treeniryhmässä voi olla ihmisiä jotka ihan oikeasti haluaisivat viedä koiriaan eteenpäin ja he ovat ehkä tulleet ryhmään ajatellen että siellä sitä apua saavat kaikki toisiltaan. Pahimmillaan tilanne on silloin kun olisi enemmän halukkaita ryhmään tulijoita, kuin on paikkoja - joku oikeasti treenihaluinen voi jäädä ilman paikkaa. Suomen kesä on niin lyhyt, että jos oikeasti on tekemisen meininki, niin se kannattaisi takoa kun rauta on kuumana. Ja lopuksi vielä todettakoon että yksi asia on ihan varma: koira ei kehity jollei sen kanssa tee mitään. Voihan se toki olla ettei tunnu aina kehittyvän kaikesta tekemisestä huolimattakaan ;) mutta ei pidä arvostella niitä jotka edes yrittävät. Joten keskittykäämme tekemiseen, kaiken p****n jauhamisen sijaan :)

Meillä saa kyllä osallistua, joskus väsymykseen asti

Noh, se siitä. Kesä etenee, edessä on mahdollisesti vielä muutama näyttely ja minulla vielä ruhtinaallinen yhden viikon lomakin jemmassa. Koirien osalta suunnitelmat jatkoon ovat selvillä; Suzy treenaa tokoa koska se rakastaa sitä ja koska siihen tällä hetkellä enemmän kuin hyvin kykenee. Koiraa on pidetty suunnilleen kisakuntoisena, ajatuksella jos se vielä joskus... samalla kun yrittää olla ajattelematta asiaa sen enempää välttääkseen täysin turhat pettymykset. Suzyn kanssa tärkeintä on mielekäs, virikkeellinen elämä ja sen se on saanut ja tulee saamaan jatkossakin. Näyttelyihinkin toivon koiran vielä joskus saavani; se on jo niin harmaa ettei menesty avoimessa luokassa mutta jospa vielä joskus veteraaniluokkaan? Sen aika näyttäköön.Meille hän on arvokas sellaisenaan kuin on.

Ask me anything, hoidan homman!

Rexin kesän jatkosuunnitelmat: jälkeä, jälkeä ja jälkeä. Lisäksi ilmaisuharjoitukset, tottikset, näyttelyhommat, peruskunnon vaaliminen, ja niin edelleen - tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Vielä ei ole ihan varmaa jatkaako poika FH-jäljen saralla vai siirrymmekö metsän siimekseen - aikaahan meillä olisi periaatteessa vaikka molempiin ja pojalla lahjojakin. Elokuussa aikomuksena olisi kuvata pojan luusto, mikä ehkä oman näkövinkkelinsä antaa jatkoa ajatellen. Sitä ennen käydään ne näyttelyt ja nautitaan tästä kesästä. Yhdessä :)

Aina erittäin kiinnostunut. Kaikesta :)

Jälki-kommelluksia

FH-jälki, kuningaslaji jossa eleetön ohjaaja näyttää vain pitelevän narusta samalla kun koira etenee pellolla tarkasti, poimien joka ikisen askeleen... Tosi helppoa ja hauskaa. Paitsi että ei, ei ole helppoa eikä aina välttämättä pelkästään hauskaakaan.

Kevään ensimmäiseltä jäljeltä, Kolilta

Eilinen peltoharjoitus meni meidän osalta täysin perseelleen ja päätimmekin lähteä tänään heti aamusta uudelle yritykselle. Pelto oli hiljattain ajettu, sänkinen ja kivikova, minkä lisäksi eilen sangen rankastikin pyörähdellyt tuuli ei varsinaisesti auttanut asiaa. Kaiken harjakaisiksi koirani sai muurahaisia kitusiinsa kesken jäljestämisen ja alkoi oksentamaan, mikä olikin eräänlainen kruunaus illalle. Tällaistahan sattuu, ei voi muuta kuin paikata asiaa uusilla harjoituksilla. Päätimmekin siksi kokeilla nurmipohjan tapaista, paikassa joka sijaitsee Pyhäselän rannan tuntumassa Laulurinteen takana. Ihan mielettömän hieno pohja ja harjoitusaluetta näkyvissä lähestulkoon rajattomasti. Siispä toimeksi!

Olisihan päässä pitänyt raksuttaa jotakin jo hetkellä kun näimme ensimmäiset varikset kaartelemassa alueen yläpuolella. Ei siinä jälkiä polkiessa tullut mieleenkään että samassa paikassa on joku muukin saattanut jäljestämässä käydä ja että variksista sekä lihapullat että varsinkin Natural menu koiranruoka maistuu erittäin hyvälle. Sillä siunaaman hetkellä kun saimme jäljet tehtyä, ne hyökkäsivät paikalle syömään. Eikä vain syömään, ne pirulaisethan suorastaan jäljestivät - ensimmäiset koskaan näkemäni FH-jälkeä ajavat varikset. Vielä tässäkään vaiheessa emme ihan käsittäneet miten tehokkaita ne itse asiassa ovatkaan.

Herra maavainuinen

Noh, mennään ajassa hieman taaksepäin. Toukokussa kävimme Savonlinnassa haalimassa oppia jäljestykseemme ja kouluttajamme kehoitti pikku hiljaa ottamaan Rexille mukaan tyhjien harjoittelun. Jos joku asiaan vihkiytymätön tätä lukee, niin kerrottakoon että peltojäljelle koira koulutetaan laittamalla aluksi makupala joka ikiselle askeleelle ja sitten kun koiran tekniikka on riittävän hyvä, aletaan makupaloja vähentämään. Pellolla makupalojen vähentäminen ei suinkaan käy niin että unohdetaan koko juttu, vaan vähennystä tehdään ensin yksittäin ja siitä määrää pikku hiljaa lisäten - aikaa saa varata todella reilusti kuten nyt peltojälkiharrastukseen muutenkin. Sehän on lajina todellakin tarkka. Rexille ei ole tyhjiä vielä paljon otettu, koska harjoitusolosuhteet ovat olleet sangen vaihtelevia viime aikoina. Koirallehan ei voi tehdä montaa uutta asiaa yhdellä kerralla.

Tänään tein mitä suurimmassa määrin suoran jäljen myötätuuleen, muistissani eiliset vaikeudet. Onneksi tein, sillä hetikohta jäljen aloitettuamme meille valkeni varisten työn laatu, ei sitten ensimmäistäkään makupalaa missään. Sinnikkäästi ajoi poika jälkeä, joka oli niin sanotusti tyhjää täynnä - ei voi muuta kuin ylpeä olla samalla kun edelleen ihmettelen varisten ahneutta ja kykyä paitsi löytää ne makupalat myös syödä ne kaikki. Jäljen loppupäässä oli onneksi makupaloja jonkun verran säästynyt - ilmeisesti kaari on variksillekin työläämpi jäljestää :) ja poika sai edes vähän tarvitsemaansa vahvistusta työlleen. Jäljen loppuun päästiin ja sieltä se palkkapurkkikin sitten löytyi.

Treenikaverin jälki oli niin sanottu kulmahelvetti jota lähetyttiin ajatuksella "ei niille ehkä Natural menu niin maistu". Kaikkea vielä, jo heti jäljen alkuun varattu nami-kourallinen oli häipynyt taivahan tuuliin! hetken mietittyään kaverini päätti jättää jäljen väliin, sillä tiedossa oli runsaiden kulmien vaikeudet jotka yhdistettyinä mahdolliseen namien puuttumiseen tekisivät hommasta koiralle liian vaikean. Todella fiksu päätös, sillä vietyämme koiran autoon ja etsiessämme jäljen päässä olevaa palkkapurkkia huomasimme varisten vieneen senkin. USKOMATONTA! Sinne meni Ortexin rasia, kaveri sai ähkäistyä vain "onneksi ei ollut Tupperware". Että sillä tavalla, toivottavasti kukaan pahaa aavistaton lenkkeilijä ei saa taivahalta putoavaa purnukkaa päähänsä.

Tointaako edes sanoa että seuraavat treenit mitä ilmeisimmin taas pellolla :)

Uusi alku

Lomani kunniaksi yritän saada blogini heräilemään tähän päivään. Viime aikoina olen huomannut olevani niin kiireinen, ettei blogin päivittämiseen ole jäänyt aikaa ja siksipä tämä onkin saanut olla määrittelemättömällä tauolla. Välillä käy mielessä koko blogin poistaminen, toisaalta täällä on muistoja joihin on joskus mukavaa palata... Siispä uutta yritystä kehiin sekä uusi banneri joka tosin taitaa jäädä väliaikaiseksi. Odottelee se(kin) että ehdin tekemään paremman!

Koirat voivat molemmat hienosti ja niiden kanssa on puuhailtu paljon (niin mihin se kaikki aika menikään...). Rexin jälkiharrastus etenee mukavasti, lisäksi poika on saanut myös näyttelymenestystä yhden tittelin, sekä hienosti menneen erikoisnäyttelyn verran. Tulokset ja arvostelut löytyvät saavutuksia-osiosta ja kuviakin on tulossa. Näyttelymenestys ei olisi voinut osua parempaan aikaan, poika on nimittäin pitkin kevättä niittänyt lähinä "ei siinä mitään vikaa ole, mutta pitää vielä kehittyä" tyylisiä lausuntoja ja omistajalle se on joskus melko turhauttavaa. Kyllä, tiedän sangen hyvin että 1-vuotiaan uroksen pitää vielä kehittyä, luoja auttakoon mikä mörsseri tuo koira 3 -vuotiaana olisikaan jos se olisi nyt jo "valmis". Hän on koira, ei broileri. Silti, harjoiteltava on, koska aikuisena tuon koiran koko tulee olemaan sitä luokkaa että hallinta, kehäkäytös jne. on syytä saada kuntoon hieman aikaisemmassa vaiheessa. Ja tästä onkin kyllä sanottava että jotain on ilmeisesti tehty oikein - ei ole tarvinnut pojan käytöstä vielä tähän mennessä hävetä ei kotona eikä maailmalla.

JKSG-14 Playbox's Flash Of The Shadow, 15 kk. Kuva Timo Kokko

Suzyn hyvä kunto jatkuu, koira on iloinen kuin peipponen ja treeneihin päästessään puhkuu suorastaan liikuttavaa tekemisen intoa. Se joka väittää että bokserit rauhoittuvat aikuisena voi tulla katsomaan tuota meidän koiraa :) No, onhan se toki vähän rauhoittunut, mutta ei siitä kovin rauhallista taida tulla ikinä. Satanen lasissa mennään ja hyvä niin. Tosin nyt kun täällä Reijolassa siirrytään pikku hiljaa moottoritien käyttöön, niin ehkä Suzykin vaihtaa 120 vauhtiin? :D

Lomailu jatkuu, kuinkas muutenkaan kuin harrastusten parissa. Tästä blogista en nyt aio suurta stressiä ottaa, mutta yritän saada tätä päivitettyä edes joskus.

Viikonlopun aloitus

Hetki aikaa kirjoitella ennen illan menoihin lähtöä, laitetaan siis pikaisia kuulumisia.

Suzyn kanssa käytiin tänään eläinlääkärissä, tarkastuttamassa aiemmin hivenen koholla olleet maksa-arvot. Arvo oli laskenut 58:aan, mikä on viitearvoilla 10-100 mitä suurimmassa määrin normaali. Helpotuksen huokaus siis ja eteenpäin mennään kuten tähänkin asti. Suzyhan ei kyllä verikokeen ottamisesta tykännyt lainkaan, sillähän on muutenkin melko arat etujalat. Neulan pistoon asti oli hiljaa paikallaan, sitten ilmeisesti vähän tuntui seurauksella että sekä eläinlääkäri että tutkimuspöytä olivat veren peitossa. Suzy kyllä leppyi heti ja sai hienon siteen etujalkaansa; uutta tuotetta kevätväreissä joka tytölle tietysti raikkaan pinkki. Niin, yksi vähemmän mairittelevakin uutinen saatiin, nimittäin käytin Suzyn puntarilla ja sen paino oli hieman enemmän kuin mitä kuvittelin. Eipä ihme että se on viime aikoina näyttänyt silmääni orastavan pullealta. No, ilmeisesti siis sekä koira että koiran omistaja pienelle kevätdieetille, eiköhän se siitä.

Patukkaleikeistä minä tykkään... by Satu S.

Rexin kanssa ollaan paneuduttu tottiksen saloihin, siinä sitä urakkaa riittää. Ensimmäinen koira jolle olen opettanut seuraamista ns. imuttamalla. Halusin tiivistä seuraamista ja sitä olen saanut, ainoastaan on ilmennyt että haaste ei olekaan itse tempun opettamisessa vaan siinä että makupalat häivytetään pikku hiljaa pelistä pois. Rex kestää jo hieman käden nostamista, joten eiköhän tässä olla vielä toistaiseksi kartalla tai ainakin melko lähellä, mutta mistään kisaseuraamisesta ei tarvitse vielä haaveillakaan - siinä ei nimittäin sitten käytetä makkaroita tai lihapullia. Poika on sangen temperamentikas tapaus ja esittelee eriäviä mielipiteitään toisinaan, toisaalta olen tyytyväinen siihen miten kiltti ja yhteistyökykyinen se kuitenkin on; pystyy pitämään kentällä vaikka irti muiden koirien läheisyydessä, ei ärmentele kenellekään eikä edes yritä häipyä paikalta. Sellaistakin on nimittäin vuosien varrella nähty että elukka ottaa hatkat koulutuskentältä. Mutta siitä ei sen enempää...

...eikä "pikkuveli" jää lainkaan huonommaksi, by Sirpa S

Kevään ensimmäinen näyttely ja muita kuulumisia

Taas meinaa unohtua tämä bloginpito. Sitten viimeisimmän päivityksen ollaan päästy jo sangen ahkerasti treenaamaan ja yhdessä näyttelyssäkin ollaan käyty. Rex osallistui Lappeenranta KV näyttelyyn, joka tosin tällä kertaa järjestettiin Imatralla isossa urheiluhallissa. Pidin paikasta paljon; hyvin mahtui kulkemaan, riittävän suuret kehät ja lisäksi tekonurmi alustana oli mukavan pitävä (siitä en sano mitään millainen on mahtanut olla pestä tapahtuman jälkeen). Koirille oli varattu sahanpurualue tolpalla varustettuna, siellä kävi omakin uros tyylikkäästi nostamassa kinttuaan tolppaa vasten... tokihan niin kuului tehdä :)

Rex jäljestää

Rexiä vei kehään tällä kertaa Leena ja todella hyvin veikin. Poika käyttäytyi hienosti, vaikkei tämän esittäjän kanssa ollut vielä kertaakaan edes harjoitellut ennen h-hetkeä. Liikkui ihanasti ja malttoi pysyä 4 jalalla arvostelun ajan, ainakin suunnilleen :) Kiitokset taitavalle handerillemme vielä kerran! Arvostelu on tässä: "Mittasuhteiltaan neliömäinen uros, vielä hieman ilmavassa vaiheessa, hyvä luusto, hieman kaartuva alaleuka, hyvin asettuneet korvat, riittävät kulmaukset, hyvä ylälinja, liikkuu sivusta ryhdikkäästi, hyvät edes-takaisin liikkeet. Aikaa tarvitseva."

Eli vallan hyvä arvostelu kotimaiselta tuomarilta, joille näiden keskeneräisten junnuikäisten arvostelu tuntuu toisinaan olevan melkoinen pähkinä purtavaksi. Tämäkään ei jakanut junnuille eikä nuorille yhtään SA:ta, mikä kertoo arvostelun linjasta jotakin, koirat eivät nimittäin olleet huonoja. Ja tuosta meidän jätkästä nyt on todettava että se on niin isokokoinen että raamien lopulliseen täyttymiseen menee - ja saa mennäkin - aikaa. Rex kuitenkin voitti oman luokkansa mikä nyt ERInomaiseen laatuarvosteluun yhdistettynä riittäisi aika pitkälle mikäli oltaisiin vaikkapa maailmannäyttelyssä satuttu olemaan :) Tuota alaleuka-asiaa ollaan hieman mietitty; bokserilla kun sen alaleuan pitääkin olla kaareva? Ei jummarra, vaan tarviaako tuota aina kaikkea ymmärtääkään... Pojan alaleuassa ei kyllä ole mitään vikaa, kuten ei herran rakenteessa noin muutoinkaan. Vaikka omaansa ehkä hieman ruusunpunaisten lasien läpi katsookin, niin hän on yksinkertaisesti upea nuori mies. 

Suzy voi hyvin ja nauttii lämpimistä säistä täysillä. Viihtyy Rexin kanssa pihalla tuntikausia ja lähtee mielellään mukaan treeneihin, lenkille, maastoon jne. Kertaalleen Suzy säikäytti meidät toden teolla, se juoksi ulkona liian läheltä pensaskehikkoa seurauksella että sen takaosa osui siihen ja koko koiran vartalo teki ns. piiskaliikkeen. Spondyloosikoiran omistajalla murtumariski pitää olla aina mukana ajatuksissa, ei niin että sitä miettisi kokoajan tai koiraa sen vuoksi alkaisi pumpulissa pitämään, mutta toki juuri tällaisia äkillisiä repäisyjä pitäisi kaikin voimin pyrkiä välttämään. Onneksemme selvisimme säikähdyksellä, koiran selkä kenties tärähti muttei murtunut ja taas mennään. Oppikohan mitään - hyvin luultavasti ei.

Charmantisti harmaantunut vauhtimimmi pääsiäisenä

Ensi viikonloppuna mennään taas näyttelyyn, sitä ennen juhlitaan vappua ja treeneissäkin ehditään pyörähtämään. Josko yhdistyksen luvatkin kohta saapuisivat ja pääsisimme virallisesti pellollekin kokeilemaan? Kokonaisuutena tästä kesästä on tulossa (jos luoja suo, tämän on nöyrä bokserinomistaja oppinut lisäämään joka paikkaan) kaikin puolin mahtava harrastuskesä, kenties parempi kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Näistä sitten lisää myöhemmin!